Parisuhdevinkki: sopikaa kotitöiden määrä konkreettisesti ennen yhteen muuttamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten toimitaan, jos saadaan/hankitaan lapsi? Kummallakin on sovittuna, että 10 minuuttia tehdään kotitöitä. Miten esimerkiksi imettäminen lasketaan? Onko se kotityö? Lapsen hoitoa se on ainakin. Entä jos imetys ei onnistu. Pullojen pesuun ja keittelyyn menee helposti usein syövällä vauvalla 20-45 minuuttia päivässä. 

Tätä varten on keksitty abortti.

Harmi, että vanhempasi epäonnistuivat neuvosi noudattamisessa. 

Kuten sinunkin äitisi.

Ei musta yhtään niin huono idea kun täällä on annettu ymmärtää ”mutta mitä sitten jos?!” kysymyksin. Tuossahan selviää odotukset samalla. Jos itse on menossa suhteeseen sillä ajatuksella että toivoo että puoliksi tekeminen ennemmin keventää kuin tekee raskaammaksi oman kuorman tai ei muuta juurikaan tilannetta koska omat siisteysstandardit riittää itselle ja toinen taas odottaa kumppanin rooliin kuuluvan ylimääräisiä kodinhoidollisia tehtäviä, edustuskotia tms, niin tuossahan se selviää että odotusten välillä on kuilu.

Samalla selviää se että jos toinen osapuoli haluaa jotain lisää elämäntyyliinsä kuten isompaa kotia, omakotitaloa, lapsia, kesämökkiä tms mitä vielä ei ole niin on hyvä ennen sitä miettiä mihin se ylimääräinen työ menee, kuka sen tekee, kuka maksaa jos ostetaan palveluita jne.

Tosin luulen että ap:n tapauksessa on jokatapauksessa niin että mies on sopimisesta huolimatta fiksu ja ap sen verran tehokas siivoojaa että tuo ilmoitettu tuntimäärä riittää paremmin kuin hyvin puolikkaan kodin kohtuulliseen ylläpitoon.

Vai oletteko kuinka monta kertaa joutunut palaamaan tuohon sopimukseen? Vai onko kyse enemmän siitä että tuo toi ennenkaikkea sinulle mielenrauhan heti alkuun että tämä asia on sovittu, tämä riittää, tästä ei tarvitse enää keskustella, minusta ei näinollen tule jäkättävää naista, keskitytään muuhun?

Muuten hyvä neuvo, mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät suostu sopimaan tai eivät noudata sovittua kun yhteen on muutettu.

Vierailija kirjoitti:

Ei musta yhtään niin huono idea kun täällä on annettu ymmärtää ”mutta mitä sitten jos?!” kysymyksin. Tuossahan selviää odotukset samalla. Jos itse on menossa suhteeseen sillä ajatuksella että toivoo että puoliksi tekeminen ennemmin keventää kuin tekee raskaammaksi oman kuorman tai ei muuta juurikaan tilannetta koska omat siisteysstandardit riittää itselle ja toinen taas odottaa kumppanin rooliin kuuluvan ylimääräisiä kodinhoidollisia tehtäviä, edustuskotia tms, niin tuossahan se selviää että odotusten välillä on kuilu.

Samalla selviää se että jos toinen osapuoli haluaa jotain lisää elämäntyyliinsä kuten isompaa kotia, omakotitaloa, lapsia, kesämökkiä tms mitä vielä ei ole niin on hyvä ennen sitä miettiä mihin se ylimääräinen työ menee, kuka sen tekee, kuka maksaa jos ostetaan palveluita jne.

Tosin luulen että ap:n tapauksessa on jokatapauksessa niin että mies on sopimisesta huolimatta fiksu ja ap sen verran tehokas siivoojaa että tuo ilmoitettu tuntimäärä riittää paremmin kuin hyvin puolikkaan kodin kohtuulliseen ylläpitoon.

Vai oletteko kuinka monta kertaa joutunut palaamaan tuohon sopimukseen? Vai onko kyse enemmän siitä että tuo toi ennenkaikkea sinulle mielenrauhan heti alkuun että tämä asia on sovittu, tämä riittää, tästä ei tarvitse enää keskustella, minusta ei näinollen tule jäkättävää naista, keskitytään muuhun?

Ei tuosta tarvinnut koskaan keskustella. Kellolla katsottiin aikaa, ettei kumpikaan tuhlannut aikaa siivoamiseen enempää kuin halusi. Se siisteystaso, johon tuolla päädyttiin, oli riittävä.

Kummallekin oli itsestäänselvyys, ettei yhteen muuttaminen voi missään tapauksessa lisätä kotitöiden määrää, kun tekijöitä on kaksi ja tehtävää per naama selvästi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä neuvo, mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät suostu sopimaan tai eivät noudata sovittua kun yhteen on muutettu.

Sitten kannattaa suosia erillissuhdetta. Nekin ovat oikein hyviä, monella tapaa parempiakin.

Huvittavaa, miten monet tulkitsevat aloituksen niin, että kotitöistä pitää tehdä jonkinlainen ikuinen sopimus, jota ei koskaan voi muuttaa. Ap korjatkoon jos olen väärässä, mutta oletan että hän ei tarkoittanut sitä. Pointti oli varmaan, että on parempi sopia asioista etukäteen, niin kummallekaan ei jää epäselväksi mitä odotuksia toisella on. Ja onhan helpompaa keskustella aiheesta heti alussa kuin aloittaa keskustelu vasta sitten, kun kotitöistä on jo moneen kertaan riidelty ja molemmilla on paha mieli eikä tekisi mieli puhua koko asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, miten monet tulkitsevat aloituksen niin, että kotitöistä pitää tehdä jonkinlainen ikuinen sopimus, jota ei koskaan voi muuttaa. Ap korjatkoon jos olen väärässä, mutta oletan että hän ei tarkoittanut sitä. Pointti oli varmaan, että on parempi sopia asioista etukäteen, niin kummallekaan ei jää epäselväksi mitä odotuksia toisella on. Ja onhan helpompaa keskustella aiheesta heti alussa kuin aloittaa keskustelu vasta sitten, kun kotitöistä on jo moneen kertaan riidelty ja molemmilla on paha mieli eikä tekisi mieli puhua koko asiasta.

Jos aikoo kokonaan muuttaa elämäntapaansa, on varmaan syyä neuvotella asia uudelleen. Mutta koska olin käyttänyt aika paljon aikaa yksinkertaistaakseni elämääni sen eri osa-alueilla, minulle oli tärkeää, että kotitöiden määrä ei ainakaan lisäänny salakavalasti yhteen muuton seurauksena (tai muutenkaan), joten pidin parhaana kertoa vain suoraan, kuinka paljon olen valmis tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, miten monet tulkitsevat aloituksen niin, että kotitöistä pitää tehdä jonkinlainen ikuinen sopimus, jota ei koskaan voi muuttaa. Ap korjatkoon jos olen väärässä, mutta oletan että hän ei tarkoittanut sitä. Pointti oli varmaan, että on parempi sopia asioista etukäteen, niin kummallekaan ei jää epäselväksi mitä odotuksia toisella on. Ja onhan helpompaa keskustella aiheesta heti alussa kuin aloittaa keskustelu vasta sitten, kun kotitöistä on jo moneen kertaan riidelty ja molemmilla on paha mieli eikä tekisi mieli puhua koko asiasta.

Minä uskon edelleen, että teot puhuvat enemmän kuin sanat. Vaikka puolisoni olisi puhunut mitä tahansa haluamastaan siisteystasosta tai omasta halustaan tehdä kotitöitä, niin se ei olisi kertonut yhtä paljon kuin se, kuinka hän huolehti omasta kodistaan seurusteluaikanamme ja kuinka työt jakautuivat silloin, kun vietimme yhdessä aikaa viikonloppuina ja lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa, että pystyt minuutin tarkkuudella määrittelemään kotityöhön kuluvan ajan vuosien päähän. Itse en ainakaan osaa ja esim. eri kokoisissa asunnoissa on mennyt eri verran aikaa siivoamiseen tms. 

Kotityöt vievät täsmälleen niin paljon aikaa, kun niille on valmis antamaan.

Mites sitten, kun on minuutit täynnä ja kahvikuppi kaatuu tai koira levittää roskiksen lattialle? Jääkö siivoaminen seuraavalle päivälle?

Ei, vaan tietenkin sovitaan että yllättävät sotkut siivoaa se joka on ensimmäisenä paikalla. Ei ap.

Eiköhän se yllättävä sotku synny sen ihmisen johdosta, joka on jo paikalla? Tietysti voi olla, että sinä kahvikupin kaatuessa juokset äkkiä pois paikalta ja odotat, että joku muu tulee "ensimmäisenä" paikalle, huomaa sotkun ja siten joutuu siivoamaan sen.