Hullu ajatus???? Vauva 43-vuotiaana?

No siitä vaan. Riski vammaiseen lapseen ei juuri ole sen suurempi. Ja turha sitä on miettiä, et oot ite esim. 50-v kun lapsi menee kouluun jne... Ei elämästä tiedä, vaan onnellinen saa olla jos näkee omien lasten kasvavan, oli ite minkä ikäinen tahansa... Lapset tuovat iloa ja elämää ympärille.

Ei kaikki vauvat nuku huonosti... ja ainakin minä olen jaksanut vanhempana äitiyden paremmin mitä olisin jaksanut parikymppisenä. Sen verran tuo menomono vipatti nuorena ja muistan miten pari vuotta vanhempi siskoni, joka sai esikoisensa parikymppisenä, katseli minun "vapaata elämää" kateellisena. 

Nimim. 39 ja 41 vuotiaana äidiksi. 

Jk. Eka lapsi lopetti yösyömisen puoli vuotiaana ja toinen lopetti yösyömisen 3 kk ikäisenä.

Itse sain 43v. ja 44v. ainoat kaksi lastani. Minulle olisi ollut katastrofi jäädä lapsettomaksi, parasta aikaa on ollut, kun tapasin mieheni 41vuotiaana (mies 2 v. nuorempi) ja saimme ihanan perheen.

Silti olisin hieman nuorempana halunnut lapset. Mitään ongelmia ei minulla ole ollut, olen hyvin jaksanut, vauvat olivat helppoja, nukkuivat pian yöt putkeen. Keikkailin paljon äitiyslomalla ihan mielen virkistykseksi.

Jaksan hämmästellä (asia ei kuulu minulle, ja kannustan toki yrittämään vauvaa, jos sitä toivoo) silti oman ikäisiäni, joilla jo on isoja lapsia. En tarkoita isoa perhettä, jossa on ERI IKÄISIÄ lapsia, vaan sitä että on esim. 17, 15 ja 14v lapset, sama mies ja sitten halutaan ikäkriisiin tms lapsi.

Minä sain kuopuksen kun olin 39v ja voi kun toivoisin, että olisi syntynyt vaikka 10v ennen.

Milloin saamme olla huoletta miehen kanssa kahden, milloin saamme lomailla silloin kun huvittaa, milloin ei tarvitse kuunnella murkun kiukkua, kun itsellä alkaa vaihdevuodet, milloin lakkaan olemasta kuski lapselle....???

Nauti nyt niistä lapsista joita jo on, kyllä sä olet oman rauhasi ansainnut.

Sain esikoiseni 23v. ja toisen lapsen 28v. Olen siis nelikymppinen, kun alkavat olla täysi-ikäisiä/teinejä. Jotenkin itse näen elämänkaaren niin, että myös loppupuolella haluaisi viettää sitä ihan omaa aikaa ja nauttia matkustelusta, harrastelusta, kodin laittamisesta ja parisuhteesta useita vuosia ilman niitä pahimpia teinin kanssa elämisiä tai vaipan vaihtamisia. Jos on jo lähemmäs seitsemääkymppiä, kun lapsi on täysi-ikäinen, ei se ainakaan minulle olisi mikään unelmien täyttymys. Aika aikaansa kutakin. Viisikymppisenä voi jo haluta omaa aikaa, jotta voi lähteä mökille milloin huvittaa tai risteilylle kavereiden kanssa, viikonloppumatkoille puolison kanssa jne. Mutta jokainen tyylillään. Itse keskittyisin kuitenkin niihin olemassa oleviin lapsiin. 

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 23:30"]

laita yöllä kello soimaan kahden tunnin välein, näin jatkat kuukauden jos ei väsytä jatka harkintaa... jos väsyttää unohda ja anna aikaasi niille lapsille jotka sulla jo on.

[/quote]

Höpöhöpö. Ei kaikki lapset heräile kahden tunnin välein yöt päivät läpeensä. Omatkin kaksi lastani ovat nukkuneet alusta asti hyvin. Toinen söi kerran yössä ja molemmin puolin nukkui 5 tuntia ja toinen nukkui heti 9 tuntia putkeen. Ap varmaan joka tapauksessa tietää ja osaa kokemuksellaan hoitaa lasta. Hänellä kun on jo niitä entuudestaan.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 23:22"]

Pääseehän aina lapsivesipunktioon jos haluaa. Ainahan on suurempi riski koko raskausaikakin kun on iäkkäämpi. Myös synnytys. Kuitenkin täytyy myös miettiä sitä puolta että täytyy jaksaa kun lapsi on 15vee ja pahin teiniikä päällä, silloin olet 58 eikä enää jakseta kun nuorempana, sehän on fakta. Meidän kuopus on 10v, minä 46 ja mies 50 ja häntä vähän nolottaa että iskä on niin vanha verr koulukavereiden isiin. Monta näkökulmaa asiasta.

[/quote]

Mikäs siinä niin nolottaa? Ettekö ole tuossa iässä jo sinuja itsejenne kanssa?