Muistatko halasivakto OMAT vanhempasi sinua?

Ei ole koskaan halattu lapsuuden perheessä. Omaa lasta halaan niin usein kun antaa luvan. :D

Ei halattu, enkä muista että olisin sylissäkään juuri koskaan ollut. =( Surullista, mutta varmaan aika yleistä siihen aikaan. Olen syntynyt -74. Omia lapsiani sylitän ja halailen tämän tästä ja toivon, että koskettamisesta tulisi heille luontevampaa, kuin minulle on. Ja että he kokisivat olevansa tärkeitä ja arvostettavia yksilöitä, myös aikuisina.

Ei kyllä koskaan halattu, eikä sanottu oikeastaan mitään positiivista. Äitini vertaili minua  muihin, aina muut olivat jotenkin parempia kuin minä. Myös isosiskoni oli aina kaikessa parempi ja nätempi kuin minä. Äiti ei koskaan sanonut mitään suoraan, vaan tyyliin: "Marjo on sitten nätti uudessa mekossaan. Kyllä tytölle sopii mekko. Pitäisit sinäkin mekkoa" ja sitten kun sain uuden mekon ja laitoin sen päälleni ja ajattelin, että kyllä äiti nyt kehuu minuakin, niin hän sanoi jotain että: "Sinulle ei tuo mekko sovi, kun sulla on niin laihat sääret."

Omia lapsia olen sitten halinut ja pusutellut sydämeni kyllyydestä ja kertonut heille mahdollisimman usein miten paljon heitä rakastan, miten ihania ja tärkeitä he ovat minulle. Kehun heitä usein. Ja nyt he ovat jo teinejä, mutta voi kun on ihanaa, kun saa vieläkin joskus halata! Enää ei tietenkään saa pussata, eikä alvariinsa halata, mutta joskus sentään.

Olen syntynyt v. 69

Halailtiin ja pussailtiin. :) Ja niin tehdään edelleen sekä vanhempien että sisarusten kanssa. Olen syntynyt -80. Oma lapseni saa myös syliä, haleja ja suukkoja joka päivä. :)

En muista yhtäkään kertaa että kumpikaan vanhemmistani olisi halannut minua (eikä ole mielikuvaa sisaruksienikaan halaamisesta). Nykyään tuntuu luontevalta halata ainoastaan omaa miestäni (meillä ei ole lapsia), ei siis sukulaisia, sisaruksia, kavereita, työkavereita jne.. Toki jos joku tulee halaamaan niin ei pyristele pois mutta nämä tilanteet tuntuvat aina hieman kiusallisilta.

Kyllä halattiin ja halataan vieläkin kun nähdään. Olen 27-vuotias nainen.

70-luvulla syntynyt ja halattiin paljon ja äiti halaa mua vieläkin. Halin omaa poikaa(10v.) joka päivä ja hän mielellään istuu sohvalla mun kainalossa katsomassa telkkaa.

Ei meillä ei halailtu. Paitsi mä. Teininä halailin paljon mun 10 vuotta nuorempia siskoja (nykyäänkin!). Muistan, kun äitini piti mulle kerran puhuttelun asiasta. Hän oli sata varma, että olen lesbo, kun halailen siskoja. Hän oli järkyttynyt suuntautumisesta no, mutta yrittää sopeutua.

Kerran kännissä se myös itki lesbouttani isällemme. Isä nauroi, eihän se nyt mitään todista. Sitten äiti perusteli vielä, kun en seurustellut. Isä siihenkin, että ehtiihän sitä ja mistäs ne tietäis, kun ei oltu kovin puhuva perhe..

Niinpä niin. Itseasiassa pari poikaystävää oli ollut ja silloinkin seurustelin pari kuukautta, kun lesboksi sanoi. Mä en vaan niitä poikia koskaan kotiin tuonut, tuon sekopää äitini takia.

Itse asiassa mä oli muuttamassa nykyisen mieheni kanssa yhteen, kun uskalsin äidin eteen ekan miehen viedä. Olin silloin 21 vuotias.

Vähän lähti juttua välistä, mutta ei meillä kotona vanhemmat halailleet.

En ainakaan muista että olisi halattu... Ehkä joskus ihan pienenä. Muistan äidin halanneen minua rippijuhlissani, ylppäreissä ja kun menin naimisiin. Näissäkin luultavasti vain siksi, että muutkin halasivat minua. Olen syntynyt v.86

Ei halattu. Eivätkä vanhemmat halailleet/pussailleet toisiaan. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten tunnekylmä ilmapiiri kotona on ollut. Omille lapsilleni haluan parempaa, meillä pussataan ja halitaan, syliin pääsee kun haluaa ja tunteensa saa näyttää.

Muistan kyllä.

Ei koskaan, päinvastoin pois työnnettiin kun halusin olla äidin tukena ja saada itsekin lohtua kun isäni kuoli nuorena. Eikä vanhempanikaan koskaan näyttäneet edes koskevan, saati halaavan, toisiaan. Onnekseni löysin ihanan miehen, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo yli 25 vuotta. Meillä on aina halailtu ja pusuteltu ja lapset ovat saaneet meiltä molemmilta halauksia ja sylittelyä. Edes teineinä eivät ole vastustelleet, paitsi nyt ei armeijaikäistä poikaa enää kovin usein halailla :-), tyttäriä kyllä useinkin. En mitenkään olisi voinut kieltää läheisyyttä enkä tunteiden osoittamista omilta lapsiltani vaikka oma kotini oli tunnekylmä. 

Minua halataan ja pääsen syliinkin vieläkin olen -99

Halattiin, ihan joka päivä, meillä oli kotona lämmin tunnelma ja vanhemmat halaili toisiaankin, äidillä oli aikaa ottaa syliin ja isän kainalossa oli ihanaa! Sama on jatkunut omassa kodissa, lapsia on halattu ja syliä on ollut tarjolla joka päivä. Ei se välittäminen ole ihan uusi keksintö, olen syntynyt 50-luvulla ja omat lapset 70-80 luvuilla!

Kyllä halattiin ja osoitettiin muilla tavoin läheisyyttä. Ja niin tehdään edelleen. Turun seudulta :)

s.-74

Olen ajatellut pitkään että ollaan oltu outo perhe kun ei olla halailtu tai puhuttu tunteista lapsuudenkodissa (olen syntynyt 80-luvun loppupuolella). Siksi koen itsenikin tosi jäykäksi enkä osaa puhua tunteistani. Edelleen jäykät ja kylmät välit molempiin vanhempiini.

Monen muun ketjuun vastanneiden tavoin pussailen ja halailen omaa lastani päivittäin ja kerron että rakastan. Alkuun tuon rakastan - sanan sanominen oli TODELLA vaikeaa.

Minua ei ainakaan halattu, mutta muita sisaruksiani kyllä. Minä olin se perheen syntipukki ja isä sanoi aina kuinka minua ei haluttu.

Muistan yhden tapauksen kun olin 5v. Istuin omassa huoneessani pöydän alla ja itkin hysteerisesti. Muistan kuinka toivoin että äitini tulisi lohduttamaan minua, ei tullut.

Menen ihan jäihin jos joku halaa tai koskettaa minua, laittaa esim käden olkapäälleni. Se on ahdistavaa. En osaa olla luonteva vieraiden ihmisten kosketuksesta.

Omia lapsia halaan monta kertaa päivässä ja kerron kuinka paljon heitä rakastan. Uhmakiukkujakaan ei lapsien tarvitse yksin raivota vaan ssilloinkin otetaan syliin ja hiljakseen jutellaan ja selitetään lapselle niitä tunteita.

Äitini varsinkin harrasti sellaista että hän tekoitki tai nyyhkytti ja voivotteli kovaan ääneen etten rakasta häntä tms ja tottakai pieni lapsi menee hämilleen ja joutuu äitinsä lohduttajaksi. Voi että vihasin tuota lapsena! "Yhyy, kukaan ei tykkää minustä, nyyyyh kaikki vihaa minua, yhyyhyyy kukaan ei halaa minua" Tollainen saa raivon partaalle. Itse en lkäytä tuotakaan lapsiini!

Ei halattu, eikä muutenkaan tunteita näytetty. 

Halailtiin lapsena, nyt olen 19-vuotias vielä kotona asuva ja halaillaan edelleen.

Halaus on maailman paras lahja - yksi koko sopii kaikille ja saaminen on siinä molemminpuolista :)

Isä halasi minua ylioppilasjuhlissa, sen jälkeen kun tuleva appiukko oli ensin onnitellut ja halannut. Ainoa kerta kun muistan että isä olisi halannut.