Lue keskustelun säännöt.
Muistatko halasivakto OMAT vanhempasi sinua?
01.03.2014 |
Siis oliko teillä tapana halata laåsia, siis oliko vanhemmillasi tapana halata sinua ja sisruksiasi?
Meillä ei halailtu.
En muista yhtäkään halausta, pikemminkin aina käännyttiin pois kun halusin syliin.
Omia lapsiani halaan nykyään jatkuvasti, en halua että he kokevat samanlaista ulkopuolisuutta kuin minä.
Kommentit (71)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä halattiin paljon ja otettiin syliin varmaan aina kun vaan pyysi syliin. Eikä ainakaan omien muistikuvien mukaan ikinä hätistelty pois sylistä tai revitty irti halauksesta.
Ei halailtu. En nykyään osaa antaa enkä vastaanottaa hellyyttä ja muutenkin olen tunnevammainen. En tiedä onko minulle koskaan perheessä edes sanottu että rakastan sinua tjsp verbaalisesti osoitettu välittämistä.
Jos koskaan saan omia lapsia niin aion hukuttaa heidät rakkauteen ja halauksiin, en halua että vieraantuvat muista ihmisistä kuten minä :(
Halattiin ja halataan edelleen. Olen syntynyt 1968.
Ei halattu. Jos pyrki syliin, hätisteltiin pois. Näin kävi etenkin jos oltiin kylässä tai meillä oli vieraita. Ne olivat lähes ainoat hetket, kun äitini istui ja syliin oli mahdollista pyrkiä. Äitini päivittelee sukulaisille tätä vieläkin, pian 80-vuotiaina, että millaisia iilimatoja me lapset oltiin, kun nyhrättiin hänen kyljessään aina vieraisilla ollessa. Ei ole siis tajunnut vieläkään, vaikka on nähnyt, miten lapset ja lapsenlapsetkin kohtelevat omia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä halailtiin ja pussailtiin päivittäin. Pienenä aina joku piti "sylkyssä", äiti tai isi tai mummo tai pappa tai mummu tai vaari. Aikuisten viereen sai aina mennä nukkumaan ja aamuisin aina piti kömpiä sänkyyn, kotona äidin ja isin väliin ja isovanhemmilla heidän sänkyynsä. Nukuin äidin vieressä päiväunet vielä yli 20-vuotiaana, se oli meillä sunnuntaipäivien traditio että syötiin ja mentiin sen jälkeen lueskelemaan lehtiä sängyn päälle ja otettiin pikku päikkärit siinä. :)
Ei halattu. Vasta nyt aikuisiällä ovat alkaneet halaamaan kun tavataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti muista yhtään onko minua halailtu vai ei. Ei ainakaan ole jäänyt mieleen. Toisiaan vanhempani halailivat kyllä senkin edestä. Aina olivat kylki kyljessä kuhertelemassa. Kotona on mukava rento fiilis. Itse olen nyt aikuisena kova halailemaan lapsiani ja pitämään sylissä. Paljon nukkuvat vieressäkin. Mieheni kuitenkin on jäyhempi. Ei kaipaa läheisyyttä niin paljoa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halattiin paljon. Miehen perheessä ei halattu.
Muistan kuinka pian tutustumisen jälkeen vanhempani tervehtivät (tulevia) appivanhempiani halaamalla ja nämä olivat kauhusta kankeina.
Halattiin paljon. Miehen perheessä ei halattu.
Muistan kuinka pian tutustumisen jälkeen vanhempani tervehtivät (tulevia) appivanhempiani halaamalla ja nämä olivat kauhusta kankeina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halattiin aika paljon, pussailua en ainakaan muista. Olen syntynyt -79.
Ei ollut tapana halailla meilläpäin muutenkaan. Pieniä lapsia tietysti, mutta ei enää koululaisia. Yläasteella muistan kun jotkut tytöt halailivat tavatessaan toisiaan näyttävästi, ja muut katsoivat kummeksuen että mitä ihmettä nuo esittää.
En minäkään ole aikuista tytärtäni koskaan halannut, lapsena sai tulla syliin niin kauan kuin halusi, itsekin muistaa että oli vielä joskus ekaluokkalaisena sylissä. Minä ja mieheni kyllä voimme halata toisiamme, ketään muuta aikuista ihmistä en halua koskea, inhoan kättelemistäkin.
Nuorimaiset on meillä pian 5v täyttäviä poikia, ja tulevat vielä syliin, mutta luulen että ei sitä enää montaa vuotta tapahdu, pikkulapsiaika loppuu aikanaan.
Ja jos joku arvailee jo, niin eteläpohjalainen olen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halattu, eikä myöskään ikinä kerrottu että olisin tärkeä.
Itselle myös aina ollut vaikea kertoa että rakastaa tai edes halata ystävää.
Parhaani yritän omien lasten kanssa rikkoa kierteen.
Meillä ei halailtu eikä osoitettu hellyyttä. Sylissä on varmaan pidetty kun olin ihan pienoinen. Äitini ei mielellään katsonut minua edes silmiin.
Nykyään olenkin ihan paskajäykkänä, jos joku muu kuin oma mies halaa.
Meilläkään ei halattu. Eikä vanhemmat halineet toisiaan. Minulle halaaminen on vaikeata ja myös tuo sana "rakastan" on tosi vaikea.
Omia lapsia halin jatkuvasti, pusuttelen ja kerron rakastavani. Yritän rikkoa opittujen tapojen kierrettä myös muilta osilta ja toivon todella hartaasti onnistuvani siinä. En halua omista lapsistani opettaa yhtä sulkeutuneita.
Ei halattu koskaan. Vanhemmat eivät halanneet toisiaankaan. Isä halasi minua kerran, kun itkin papan kuolemaa. Samoin vanhempani halasivat minua lyhyesti valmistuessani yliopistosta. Minä olen pekkaa parempi ja halaan omaa lastani ja miestäni päivittäin.
Äitini muistan halanneen minua kerran, kun kissamme kuoli yllättäen. Muuten en muista halauksia tai edes sitä että olisin ollut äitini tai isäni sylissä. on meillä vanhoja kuvia joissa olen ihan pienenä jommankumman sylissä, mutta siis siitä lähtien kun asioita muistan, en muista olleeni edes sylissä.
En muista myöskään äitini osalta mitään sanallisia hellyyden osoituksia. Rakastan sanaa ei koskaan käytetty, enkä valitettavasti ole sitä itsekään oppinut.
Omia lapsiani halaan usein ja istutaan sohvalla sylikkäin. Vanhin on nyt 9v ja toivon että tulee syliin vielä pitkään. Kutsun lapsiani rakkaiksi ja kerron kuinka tärkeitä ovat. Valitettavasti en vain osaa sanoa että rakastan. Mutta meillä tykätään ihan hirrmuisesti kuitenkin. :)
Kyllä halattiin ja paljon. Myös sanallisesti kerrottiin kuinka rakkaita ja tärkeitä me lapset olimme vanhemmillemme.
Olemme syntyneet 60-luvulla.
Ihan pienenä halittiin ja sai olla sylissä, mutta ei enää kouluiässä :(