Perinnöistä: muistan, että kauppakoulun oikeusopin tunnilla annettiin tärkeä ohje
...mutta en enää muista miten se meni! Se liittyi perinnön vastaanottamiseen ja hyväksymiseen. Opettaja selitti jotain, että ei koskaan saa "hyväksyä" perintöä suoraan ilman, että on ensin selvittänyt millainen perintö on. Että onko perinnössä mukana isoja velkoja ja kiinnityksiä, koska jos vaan sokeana hyväksyy niin voi joutua velkavankeuteen vaikka järkevämpää olisi ehkä kieltäytyä perinnöstä.
Jotain siinä puhuttiin sellaista et sain käsityksen, et joku tyyppi voi tulla kotiisi papereiden kanssa ja jos panet nimesi siihen selvittämättä niin huonosti käy.
Onko niin, että jos perintö on tulossa niin jossain vaiheessa se pitää hyväksyä? Miten kaikki nää asiat voi selvittää ettei joudu ongelmiin? Pitääkö aina palkata asianajaja, ja miten hemmetissä kaikilla on siihen varaa?
Kommentit (46)
Sain 10 000 markkaa perintöä. Asianajajan palkkio oli 1000 markkaa.
Velat eivät pääsääntöisesti periydy. Mikäli perunkirjat toimitetaan ajoissa, perillinen ei vastaa kuolinpesän veloista. Velkaisessa kuolinpesässä kannattaa ottaa asioita hoitamaan ammatti-ihminen.
Ihan oikean neuvon antoi. Nuo velat on mahdollisia, joskin nykypäivänä on aika todennäköistä että perintönä tulee joku 60-luvulla rakennettu kaksio Itäsuomalaisesta pikkukunnasta, joka tarvitsee putkiremontin ja jota on mahdoton myydä tai edes lahjoittaa kun kukaan täysjärkinen ei sitä halua ja siihen ei saa edes vuokralaista. Siitä on koko ajan kuluja mutta mitään et voi tehdä kuin maksaa ja toivoa että se vain palaisi poroksi.
Pesänselvitys ja luettelo varoista ja veloista on nähtävä ennen kuin mihinkään nimeänsä laittaa.
Perintöä ei tarvitse, testamentin voi ja jaon joutuu.
Ei kai kukaan peri mitään ennen perukirjoitusta ja siinä juuri selvitetään varat ja velat. Kaikki perilliset kutsutaan perukirjoitukseen. Kukaan ei noin vain tule kotiin pyytämään nimeä paperiin.
Ensinnäkin. Kenellä edesmenneellä oikeasti on velkaa enemmän kuin varallisuutta? Jollain rappioalkoholistilla tai huumehörhöllä ehkä jos hän on saanut jostain lainaa. Tai harvinaisemmassa tapauksessa konkurssiin mennellä entisellä yrittäjällä.
Ja toiseksi. Normaalistihan sinä perit vain vanhempasi ja tiedät kyllä suurin piirtein heidän taloudellisen tilanteensa, tai ainakin sen ovatko he yllättäen ylivelkaantuneita ja persaukisia.
Ei perinnön vastaanottamalla velkoihin joudu mutta kyllä hyvin velkaisen pesän (tai muuten monimutkaisen) hoidosta voi kaikenlaista vaivaa olla. Eli jos mitään perittävää ei velkojen takia jää niin helpommalla pääsee jos kieltäytyy koko roskasta.
Perintö on verovapaa 20 000 euroon saakka. Jos jää arvoltaan tuon alle, niin ei ole niin väliä vaikka vähän sähläilisi perukirjan kanssa. Pankki haluaa lähinnä sen ehjän sukuselvityksen.
En minä ainakaan tiedä vanhempieni varallisuudesta yhtään mitään. Heillä on paljon maata, mutta luulen että sitä on kiinnitetty muiden sisarusten velkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei perinnön vastaanottamalla velkoihin joudu mutta kyllä hyvin velkaisen pesän (tai muuten monimutkaisen) hoidosta voi kaikenlaista vaivaa olla. Eli jos mitään perittävää ei velkojen takia jää niin helpommalla pääsee jos kieltäytyy koko roskasta.
Kyllä voi joutua velkoihin. Esimerkiksi jos perinnössä on vaikka jokin iso kiinteistö joka on rempallaan ja vaatii ylläpitoa. Siitä juoksee huoltomaksut, kiinteistöverot ja ties mitkä. Pahimmillaan on jokin suojelti kohde, jossa Museovirasto määrää että täytyy pitää tietyn näköisenä ja -kuntoisena ja et voi sitä myydäkään kun ei saa sähköjä vetää tai vaihtaa tuplaikkunoita kun koksilämmitys maksaa 1000€/kk ja mitään et saa muuttaa.
Jääkö sulle muu oppi noin epämääräisesti päähän?
Se on kyllä ihan totta, että perintö voi kuluttaa rahaa eikä tuoda sitä, jos perintö on huonokuntoinen talo tai osake. Vielä pahempi, jos leski asuu siinä, jolloin omistaja kuitenkin vastaa yhteisvastuullisesti esimerkiksi putkiremontista. Loppujen lopuksi voi jäädä vielä maksettavaksi talon tai kerrostalon purkukustannukset. Muuttotappiokunnat ovat täynnä taloja, joita ei kukaan osta eikä vuokraa, joten mitään tuloja ei tule, vain menoja.
Perinnöstä voi luopua ilman kuluja, mutta en tiedä onnistuuko luopuminen alaikäisten lasten osalta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikean neuvon antoi. Nuo velat on mahdollisia, joskin nykypäivänä on aika todennäköistä että perintönä tulee joku 60-luvulla rakennettu kaksio Itäsuomalaisesta pikkukunnasta, joka tarvitsee putkiremontin ja jota on mahdoton myydä tai edes lahjoittaa kun kukaan täysjärkinen ei sitä halua ja siihen ei saa edes vuokralaista. Siitä on koko ajan kuluja mutta mitään et voi tehdä kuin maksaa ja toivoa että se vain palaisi poroksi.
Pesänselvitys ja luettelo varoista ja veloista on nähtävä ennen kuin mihinkään nimeänsä laittaa.
Noin surkeaan rötisköön ei vaan tänä päivänä enää putkiremontteja tehdä. Talot vedetään maan tasalle ja maksut loppuu siihen.
Tämä palsta on viimeisiä paikkoja joissa kannattaa kysyä lainopillisia neuvoja.
Ärsyttävintä on saada perintöä mitä ei jaeta puolison testamentin tai lesken oikeuksien tai mitä milloinkin takia. Perintöverot on silti maksettava. Näin on käynyt itselleni kaksi kertaa. Toki nyt on jo perinnöt saatu, mutta ei ollut kiva 18v periä talon puolikasta ja tästä maksella verot. Konkreettisesti en siis silloin mitään taloa varsinaisesti saanut. Enkä tietänkään isäni kanssa alkanut riitelemään myymisestä tms. Isä ne kuitenkin maksoi pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan peri mitään ennen perukirjoitusta ja siinä juuri selvitetään varat ja velat. Kaikki perilliset kutsutaan perukirjoitukseen. Kukaan ei noin vain tule kotiin pyytämään nimeä paperiin.
Perunkirjotukseen pitää kutsua kaikki perilliset, mutta sinne ei ole mikään pakko mennä. Noin voi käydä, jos ei mene peruskirjoitukseen ja joku tulee hakemaan purukirjaan allekirjoituksen, eikä sitä viitsi lukea tai ymmärrä lukemaansa ennen kuin pistää nimensä paperiin.
Mitä tahansa siellä "kauppakoulussa" sanottiinkaan, niin en kovin tarkkaan lähtisi muistelemaan. Kannattaa tarkistaa asia jostain tuoreemmasta lähteestä.
Ja tämä oli vuonna nakki ja nolla? Nukuitko tunnilla ......
Tällä palstalla on virheellistä käsitystä, että velat eivät periydy. Kyllä ne periytyvät, jos pesää ei varattomana haeta konkurssiin/sen omaisuutta myydä velkojen maksamiseksi. https://www.minilex.fi/a/kuolinpes%C3%A4n-varattomaksi-hakeminen. Pesästä ei myöskään saa ottaa/realisoida mitään, silloin on vastaanottanut perinnön.
Perunkirjoitus on pakollinen ja se on se paperi. Siinä selvitetään pesän varat ja velat, ja useimmiten siihen on syytä ottaa juristi hoitamaan tämä homma, jos jotain realisioitavaa on. Tähän paperiin tai erikseen perunkirjoittajalle kirjallisesti ennen perunkirjoitusta teet ilmoituksen, että kieltäydyt perinnöstä.
Jos pesässä on jaettavaa ja sitä ei haeta konkurssiin, tehdään pesänjakopaperit, ja ne pitää toimittaa myös verotoimistoon. Ongelma on siinä, että jos sinulla on jälkeläisiä, perintö-oikeus mahdollisine velkoineen siirtyy heille. Serkkuni kieltäytyi perinnöstä isoäitini kuollessa omista syistään, ja perintöosuus meni hänen lapsilleen, mutta isoäidillä ei ollut velkoja.
Meillä oli siis tilanne, että oli isoisäni jälkeen jakamaton kuolinpesä ja hänellä ja mummullani oli 4 lasta, joista 3 kuoli ennen mummua, mukaanluettuna lapseton setä-> täti ja me serkut perimme hänenkin jako-osuutensa. Isoisäni kuoli 60-luvulla, ja pesänjako isoisäni jälkeen tehtiin vasta mummun kuoltua, koska mummu asui tilalla kuolemaansa saakka. Välissä kuoli heidän lapsiaan. Juristi oli pakko olla, jako oli sen verran monimutkainen toimitus vuosikymmenten jälkeen, mutta juristin palkkio maksettiin kuolinpesän varoista. Palkkio oli 1600, mikä ei ollut kovin hirveä raha koko prosessista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perinnön vastaanottamalla velkoihin joudu mutta kyllä hyvin velkaisen pesän (tai muuten monimutkaisen) hoidosta voi kaikenlaista vaivaa olla. Eli jos mitään perittävää ei velkojen takia jää niin helpommalla pääsee jos kieltäytyy koko roskasta.
Kyllä voi joutua velkoihin. Esimerkiksi jos perinnössä on vaikka jokin iso kiinteistö joka on rempallaan ja vaatii ylläpitoa. Siitä juoksee huoltomaksut, kiinteistöverot ja ties mitkä. Pahimmillaan on jokin suojelti kohde, jossa Museovirasto määrää että täytyy pitää tietyn näköisenä ja -kuntoisena ja et voi sitä myydäkään kun ei saa sähköjä vetää tai vaihtaa tuplaikkunoita kun koksilämmitys maksaa 1000€/kk ja mitään et saa muuttaa.
Puhuttiin siitä että voiko vaninajan veloista joutua vastaamaan. Ja ei voi. On tietysti ihan eri asia että mitä kuluja perinnöksi saadusta omaisuudesta voi myöhemmin olla.
PS. Museovirasto ei vaadi minkään kiinteistön pitämistä sähköttömänä tai koksilämmitteisinä. Turun linnassakin on sähköt ja joku modernimpi lämmitystapa vaikka on taatusti suojelukohde.
Jos kuolinpesä on ylivelkainen, sen voi "ajaa konkurssiin". SIlloin perilliset eivät joudu velkojen maksajiksi, tai ainakaan emme siskon kanssa joutuneet. Jokaiselle velkojalle piti vain lähettää kopio perukirjasta, jossa kerrottiin velkojen olevan suuremmat kuin omaisuuden.
Jos perinnöstä luopuu, se menee sitten omille lapsille (jos niitä on). Että kannattaa myös miettiä, haluaako tehdä sellaista temppua mahdollisesti alaikäisille lapsilleen.