Suurin epäoikeudenmukaisuus, joka on kohdannut sinua elämäsi aikana?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:24"]Sairaan lapsen syntymä ja hoitaminen hautaan, vuosikymmen menetettyä aikaa

[/quote]

Sait kuitenkin olla lapsesi kanssa edes tuon ajan. Pidätkö sitä vain menetettynä aikana??

koulussa minua kiusattiin, töissä en saanut ylennystä joka minulle kuului, pomo haukkui minut asiasta josta tiesin olevani oikeassa ja josta jouduin puhuttelun toiselle pomolleni (Jonka takia sain lievän masennuksen) ja lasta ei vieläkään kuulu vaikka yritystä on jo kauan takana :(    

koulussa minua kiusattiin, töissä en saanut ylennystä joka minulle kuului, pomo haukkui minut asiasta josta tiesin olevani oikeassa ja josta jouduin puhuttelun toiselle pomolleni (Jonka takia sain lievän masennuksen) ja lasta ei vieläkään kuulu vaikka yritystä on jo kauan takana :(    

Epäoikeudenmukaista on sekin että mä saan pelkkiä alapeukutuksia epäoikeudenmukaisuuksilleni. Nähtävästi kaikki ihmiset vihaavat mua. 11

En ole saanut pimppaa ikinä.

ei mitään niin vakavaa kuin muilla, mutta vienyt minun energiaani paljon. en päässyt koskaan opiskelemaan amk:hon unelmieni alaa, vaikka sinne pitäisi olla hyvin helppo päästä. en päässyt vaikka tein paljon töitä pääsykokeiden eteen, ja tiedän että olisin ollut täysin sopiva ko.työhön. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 20:35"]Isälleni menetin neitsyyteni kun olin 4 vuotta, ala-asteen opettaja käytti hyväkseen, veli pahoinpiteli toistuvasti, lukiossa kiusattiin niin oppilaiden kuin opettajien toimesta, hyväksikäyttävät ystävät, narsistiset poikaystävät...

Tästä seurauksena pahat mielenterveysongelmat mutta olen päättänyt etten märehdi vaan elän täysillä, ja ihan hyvä elämä onkin. Vituttaa silti että miksi juuri minä.

[/quote]

Yläpeukutin tsempistä! En tietenkään asioista joita olet joutunut kokemaan :( aivan kamalaa, mutta ihailen nykyistä asennettasi! Tsemppiä tulevaan ja kaikkea hyvää :)

[/quote]

Kiitos, toit hymyn huulilleni. Suurelta osin sinunlaistesi ihmisten ansiosta olen tässä nyt :)

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 07:01"]

Epäoikeudenmukaista on sekin että mä saan pelkkiä alapeukutuksia epäoikeudenmukaisuuksilleni. Nähtävästi kaikki ihmiset vihaavat mua. 11

[/quote]

no jos aloitta tekstinsä muita väheksymällä ja sitten kertoo oman ihan normaalin tarinan joka ei ollut edes kovin paha kokemus. Niin ei mikään ihme että sua on kohdeltu noin. Tunnut ikävältä ihmiseltä. Ehkäpä tolla tyypillä oli syynsä inhota sua. Siksi ansaitset alapeukkuja 

Nosto

-kun en pysty muuttamaan kamalia epäoikeudenmukaisuuksia maailmasta (esim. Lapsien ja eläinlapsien pahoinpitelyt/hyväksikäytöt, eläinrääkkäystä yleensä jne.,)

-yksi todella hyvä ystävä otettiin minulta pois puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Kuoli täysin yllättäen. Vieläkin suren.

Se kun, minua nuorena likkana (yli tehtäväni ammattitaidon) yritettiin savustaa firmasta ulos. Vain siksi, että olin nuoruuteni (kauneuteni ja ammattitaitoni) vuoksi uhka... ei ollut relua. Selvisin ja nyt olen samassa firmassa kymmenen vuoden jälkeen erittäin arvostettu ja pidätty työkaveri....

51 lisää... tämä on pahempi, vaikken sitä halunnut ensin ajatella: isoisäni käytti minua alle 4- vuotiaana hyväksi. Monet itkut olen itkenyt ja anteeksi antanut...

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:30"]Lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, tekijänä oma isäni. Eniten minua tässä kaikessa vituttaa se, että joudun tulevaisuudessa selittämään lapselleni, miksi hänellä ei ole toista vaaria (lapsi ei ole koskaan tavannut isääni eikä tule tapaamaankaan, ainakaan niin kauan kuin minussa henki pihisee). En halua enkä aio valehdella lapselleni, mutta miten ihmeessä kerron hänelle asiasta oikealla ja ikätasoon sopivalla tavalla?

Että kiitos vain helvetisti isälleni – mielestäni on todella väärin, että kaiken muun kärsimäni jälkeen joudun vielä tätäkin miettimään.

[/quote]

Minulle tuli itku, olen niin pahoillani puolestasi. Lapsesi ymmärtää kyllä, ensin kerrot että isäsi on ollut ilkeä ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi, voit halutessasi kertoa koko asian. Kaikkea hyvää toivon sinun ja lapsesi elämään.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:30"]Lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, tekijänä oma isäni. Eniten minua tässä kaikessa vituttaa se, että joudun tulevaisuudessa selittämään lapselleni, miksi hänellä ei ole toista vaaria (lapsi ei ole koskaan tavannut isääni eikä tule tapaamaankaan, ainakaan niin kauan kuin minussa henki pihisee). En halua enkä aio valehdella lapselleni, mutta miten ihmeessä kerron hänelle asiasta oikealla ja ikätasoon sopivalla tavalla?

Että kiitos vain helvetisti isälleni – mielestäni on todella väärin, että kaiken muun kärsimäni jälkeen joudun vielä tätäkin miettimään.

[/quote]

Minulle tuli itku, olen niin pahoillani puolestasi. Lapsesi ymmärtää kyllä, ensin kerrot että isäsi on ollut ilkeä ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi, voit halutessasi kertoa koko asian. Kaikkea hyvää toivon sinun ja lapsesi elämään.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 22:44"]Käräytin erään poliitikon laajamittaisesta plagioinnista ja jouduin itse rehtorin ym. puhutteluun ja jouduin allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen etten puhu asiasta missään :( Kaduttaa että suostuin allekirjottamaan painostuksen alla.

[/quote]

Jos sinua on painostettu, allekirjoitus on saatu kiristyksellä. Voi halutessasi riitauttaa.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 22:44"]Käräytin erään poliitikon laajamittaisesta plagioinnista ja jouduin itse rehtorin ym. puhutteluun ja jouduin allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen etten puhu asiasta missään :( Kaduttaa että suostuin allekirjottamaan painostuksen alla.

[/quote]

Jos sinua on painostettu, allekirjoitus on saatu kiristyksellä. Voi halutessasi riitauttaa.

Synnyin kiihkouskovaiseen perheeseen, jossa lapsia hakattiin, alistettiin ja peloteltiin saatanalla ja helvetillä harva se päivä. Vanhempani esittivät pyhimyksiä, ja ajattelivatkin itse olevansa sellaisia, mutta olivat oikeasti itsekkäitä ja harvinaisen keskenkasvuisia ihmisiä. Me lapset olimme heille kauhea taakka. Meillä ei juurikaan saanut olla perheen ulkopuolisia kavereita, se että joku olisi vaikka tullut meille joskus leikkimään oli äidin mielestä tosi vastenmielistä ja ikävää. Eikä tietty minnekään saatu koskaan lähteäkään.. Emme edes saaneet itse vastata kun joku kysyi mitä meille kuului, kun äiti oli vieressä. Hyvin ne onnistui meidät eristämäään, ettei sitten teini-ikäisenä ollut yhtään kaveria ja muistan jo 13v miettineeni itsemurhaa.

Kolmesta sisaruksesta olen silti ainoa, jolla ei ole aikuisena vakavaa mt-ongelmaa, pystyn käymään töissä ja olen kyennyt jopa perustamaan perheen.

Raiskaus ja siitä johtuva lapsettomuus.

Asuin varhaisnuoruuteni sekopäisessä alkoholistiperheessä, jossa viina oli AINA numero yksi jos rahahsta oli tiukkaa. Rahasta oli tiukkaa aina. Viina on kallista jokapäivä juotuna.

Tulipa sitä notkuttua savuisissa pubeissa ja kapakoissa aivan pikkuisesta asti.

Alkoholistien keskellä eläminen oli tietysti yhtä helvettiä, karjuntaa ja tavaroiden paiskomista. Alistamista ja narsistien sietämistä.

Vittu siinä mitään siedetä kun omassa kotonaan ei voi olla koskaan rauhassa, pysyviä traumoja sekä mielenterveydellisä haittoja sain palkaksi.

Koulussa kiusattiin. Vitun kikkarapää. Sukunimestäkin sai kuulla jatkuvasti koko koulunajan.

Koko loppupäivän alkava karjunta alkoi jo vaikka siitä, että kengät eivät olleet telineessä. Vaikkakin koko kämppä oli aivan alkoholistin asuttaman näköinen.

Rahani pöllittiin vähän väliä.

Kaikenhuippuna minut vietiin mielenterveystutkimuksiin, vaikka oikea hullu oli lähettäjä. Hän jatkaa unilääkkeidensyömistä sekä viinanjuontia edelleen.

16v kun tuli mittariin niin pääsin muuttamaan perhekotiin, pois tuolta sadistisesta lorttolasta. Äidilläni oli vaikka kuinka monta miesystävää tuossa muutaman vuoden aikana. Lelut rikottiin, uhkailtiin, kissaa potkaistiin heidän toimestaan ja pidettiin vakavassa masennuksessa vuositolkulla.

Pyörin väärissä porukoissa, sain törkeän tuomion käräjillä vaikka en tehnyt mitään. Olin vain ympärikännissä "kavereiden mukana".

Enään en käytä mitään päihteitä, vaikka yhdessä välissä meinasi masennus ottaa liiaksi vallan. En juo edes kahvia. Omat lapseni eivät tule kärsimään ylläolevaa paskaa.

Jos ei missään saa olla rauhassa, sitä rupeaa nuppi sekoamaan.

Kiitos.

Kissaa pidettiin vakavassa masennuksessa?