Suurin epäoikeudenmukaisuus, joka on kohdannut sinua elämäsi aikana?
Kommentit (73)
Jouduin syntymään surkeista vanhemmista.
40kg lisää painoa ennestään ylipainoiseen vartaloon lääkityksen takia
Kyllä se on varmaan se kun junassa kerran edessäistuja kallisti selkänojaa.
Muutama aiheeton arvostelu. Kaikenkaikkiaan aika mitättömiä juttuja. En muista kohdanneeni mitään suurta epäoikeudenmukaisuutta.
Äitini kuoli kun olin nuori ja olisin häntä vielä tarvinnut. Lakkasin uskomasta jumalaan tuolloin kun en hyväksynyt niin suurta epäoikeudenmukaisuutta.
Isäni teki itsemurhan ollessani 20v.
Ensin mua kiusattiin 9v. peruskoulussa. Sitten aikuisena onnistuin menemään naimisiin ihmisen kanssa jolle puhkesi vakava mt-ongelma vasta 3-kymppisenä, meillä oli jo 2 lasta. Oli surullista seurata vierestä miten hieno mies/isä muuttui suoraan sanottuna narsistiseksi, väkivaltaiseksi psykopaatiksi. Meillä oli vakiduunit, maksetut autot, talolaina, kaikki tämä raunioitui puolen vuoden aikana enkä nähnyt miehessäni enää mitään tuttua ja turvallista. Ainoa vastuullinen teko oli lähteä lasten kanssa.
No on teillä ollu helppo elämä. Mä jouduin harjoittelupaikassani opiskeluaikana aika pahasti "kiusatuksi"; yksi tyyppi siellä oli aika pahasti häiriintynyt ja haukkui ja arvosteli mua jatkuvasti - tämä ei vielä mitään, mutta lopulta hermostuin siihen ja lähdin sieltä, kerroin että sen tyypin käytös sai mut sietokykyni rajoille - ja mitä tapahtui? Sain parilta opettajalta määräyksen pyydellä anteeksi sitä että olin lähteny harjoittelupaikasta ja ollut niin röyhkeä että olin rohjennut kommentoida sen kusipään käytöstä... Tämä tyyppi kavereineen oli mennyt itkemään niille minusta. En vieläkään käsitä mitä MINÄ muka tein väärin. En varmasti ikinä käsitä. Olin muutenkin masentunut ja epävarma ja tämä tapaus oli jotenkin traumaattinen, tuntui ettei maailmassa ole mitään oikeutta eikä kohtuutta.
Käskin miehen tuoda kaupasta englanninlakuja, mutta se toikin jotain pahoja täytelakuja
Lapsuudenkodissa olin aina se vähemmän tärkeä lapsi. Isoveljeni oli vammainen ja siksi koska sain olla terve ja siksi jo lähtökohtaisest hyväosainen, jäin ilman tasavertaista ihailua, kehuja ja materiaakin. Nyt veli on jo kuollut ja vieläkin äitini vetää veljen asiat ja saavutukset omieni ohi.
Työelämässä suurin epäoikeudenmukaisuus tuli todettua yt-neuvotteluiden myötä, vuosikausien omistautuminen ja vankka kokemus jäi palkitsematta organisaatiomuutoksessa.
Kaupassa ei ollut tarjolla emmental-juustoa.
Joku riiviö alapeukuttaa viestejäni aiheettomasti.
Se, että olen nuoresta iästäni huolimatta lukuisten fyysisten sairauksien runtelema. Haluaisin niin kovasti tehdä töitä, opiskella ja harrastaa, mutta tällä hetkellä en kykene oikein mihinkään. Olen isosta sisarusparvesta se ainut "viallinen". Satuttaa varsinkin siksi, koska olen luonteeltani meistä eniten se menevä ja tekevä.
Aina kun yritän laihduttaa keventämällä ruokavaliota ja syömällä tosi paljon kasviksia, alan pierrä kuin palokunnan hevonen
Mut pakotettiin syömään maksalaatikkoa pienenä. Vieläkin muistelen kauhulla.
Jotenkin tuntuu epäreilulta, että mulla on housuissa kauhee pamppu jollaista äärimmäisen harvoilla muilla on. Se harmittaa niinku toisten puolesta semmonen solidaarinen kun luonteeltani olen.
En saa viedä tyttöystävääni vihille vaikka rakastan häntä enemmän kuin mitään maailmassa. :(
Sairaan lapsen syntymä ja hoitaminen hautaan, vuosikymmen menetettyä aikaa
Sanoisin, että se kun vastakkainen sukupuoli ei missään vaiheessa ollut minusta kiinnostunut.