Mikä erottaa ystävän, kaverin ja tuttavan?

Enpä vaivaa päätäni luokittelemalla ihmisiä tuolla tavalla.

Mulle ystävä läheisin, tuttava etäisin. Tuttava voi olla sellainen että en välttämättä edes pidä kyseisestä ihmisestä, mutta jostain syystä tunnen ja olen säännöllisesti tekemisissä (esim. lapsen kaverin vanhempi, joku samasta työpaikasta). Kaverit ovat sellaisia joiden seurasta nautin, mutta joille en ihan kaikkia asioita halua kertoa. Ystävä läheisin, sellainen jonka kanssa haluan jakaa eniten ja johon luotan eniten.

Tuttavia tulee opintoretkillä, työpaikoilla suurin osa on vain tuttavia. Eli niitä, joiden nimi hyvässä lykyssä muistetaan, saatetaan moikata ohimennen tai jopa vaihtaa pari sanaa jos vaikka kaupassa nähdään.

Kaverin kanssa käydään joskus kahvilla, kavereita tulee myös kaikista mammakerholaisista jne. joilla on ylipäätään sama elämäntilanne. Kaverilistalta on mahdollista päästä ystäväksi tai sitten tipahtaa tuttavaksi.

Ystävä on se, jonka kanssa voi olla ihan täysin oma itsensä, ymmärtää ronskimmankin huumorin jne.

Ystävät on harvinaisia. 

noin se ainakin mulla menee, vaikken suuresti ihmisiä luokittelekaan. Ei mulle ole tuttava/kaveri/ystävä -listoja puhelimessa, henkilöt vaan liukuvat lokeroihinsa hyvin huomaamatta.

Ylipäätään mulle suurin osa ihmisistä on tuttava-osastoa, mikä tietty saattaa loukata joitakin henkilöitä suunnattomasti. Olen pari kertaa törmännyt siihen että toinen on luullut meidän olevan ylimpiä ystäviä, vaikka itse olen ollut tuttavalinjalla. Olen sen tyyppinen henkilö että mulle puhutaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita jostain käsittämättömästä syystä, ja se ilmeisesti velvoittaisi bondaamaan näiden avautujien kanssa. 

Normielämässä tuo jaottelu ei näy mitenkään.

Niin, jotkut sorteeraa koko kaveripiirinsä, toiset taas ei. Itse en harrasta tuota, mutta en kaikille kyllä uskoudu kaikista asioistani.

Ystävän kanssa ollaan molemmat velkaa toisillemme mutta kummallakaan mitään hajua kuinka paljon.

Kaverin kanssa velat tiedetään ja maksetaan pois.

Tuttavien kanssa ei tehdä ollenkaan velkaa.

Eli toisin sanoen, kuinka paljon pystyy luottamaan, ystävän kohdalla ei vain enää välitä, ystävyys on tärkeämpi kuin joku velka.

Juurikin tuo "luottoluokitus" ei siis pelkästään rahallisesti katsottuna. Ystävät tietävät eniten, ihan kaikesta elämästäni. Ystävät ovat myös pitkäikäisimpiä suhteita, vaikkei aina näkisikään usein tai olisi muuten yhteydessä, ei väliaika siinä välissä tunnu yhtään pitkältä. Vaan juttu jatkuu niinkuin "oltais eilen nähty". Tosin kerrotaan sen "pitkän eilisen tapahtumat". Tuttaville vastaan yleensä "mitä kuuluu" kysymykseen, "hyvää kiitos, entä itselles" ja pian olemme jo omilla teillämme taas.

Jos tarjoat tuttavalle ruokaa, hän kieltäytyy tai maistaa hiukan kohteliaasti. Jos tarjoat kaverille ruokaa, hän vastaa rehellisesti halunsa mukaan. Mutta ystävälle et ehdi tarjotakaan mitään, kun hän marssii jääkaapillesi kuin kotonaan ja kysyy mitäs tänään syötäisiin.

Ystävän kanssa voi pitää vaikka pierukisoja.

Kaverin kanssa saattaa vahingossa pieraista.

Tuttavan kanssa ei pierrä.

Ystävän kanssa vietetään aikaa yhdessä.

Kaverin kanssa voidaan viestitellä eri tavoin.

Tuttava tunnetaan jostakin.

Voiko ystävyys muuttua kaveruudeksi tai tuttavuudeksi?miten?

Ystävä on ainoa, jolla on oikeaa merkitystä:)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 22:54"]

Tuttavia tulee opintoretkillä, työpaikoilla suurin osa on vain tuttavia. Eli niitä, joiden nimi hyvässä lykyssä muistetaan, saatetaan moikata ohimennen tai jopa vaihtaa pari sanaa jos vaikka kaupassa nähdään.

Kaverin kanssa käydään joskus kahvilla, kavereita tulee myös kaikista mammakerholaisista jne. joilla on ylipäätään sama elämäntilanne. Kaverilistalta on mahdollista päästä ystäväksi tai sitten tipahtaa tuttavaksi.

Ystävä on se, jonka kanssa voi olla ihan täysin oma itsensä, ymmärtää ronskimmankin huumorin jne.

Ystävät on harvinaisia. 

[/quote]

Aika hyvä luokittelu, olin tämän suuntaista tulossa jo kirjoittamaankin. Tuttaviin lasken myös esim. lapsen koulukavereiden / harrastuskavereiden vanhemmat, tutut omista harrastuksista (ne, joiden kanssa käydään samoilla tunneilla, mutta ei muuten olla tekemisissä, harrastuksissa tosin on saanut myös kavereita samoilla tunneilla) jne.

Vaikeaa on... Ainakin minä olen törmännyt elämässäni lukuisia kertoja siihen, että koen olevani vähintään kaveri jollekin ihmiselle ja sitten huomaankin etten merkinnytkään hänelle yhtään mitään. Etenkin kun itsellä ei niin montaa noita ystäviä ole niin tuntuu aikuisiällä todella vaikealta saada muita kuin tuttavia lisää...