Kuinka pian synnytyksestä kiinnyit vauvaan?

viikkojen ja kuukausien ajan vahvistuivat. 

Neljän kohdall se tapahtui heti, viidennen kohdalla odotin autuutta peräti 2 kuukautta. Jouduin ihan tekemään töitä sen kanssa, je ehdin hättääntyä tosissani. Edesautoin asiaa itse sillä, että pidin vauvaa paljon lähellä ja nukuin hänen kanssaan esim. päiväunia aikuisten sängyllä.

Arvelen syyksi, synnytyksen aikoihin elämässä ollutta kovaa sterssiä, huolia, uupumusta ja sitä etten saanut vauvaa heti syliini. Hän oli happikaapissa ja kipuhoidossa 3 vuorokautta. Olin myös itse tosi kipeä synnytysvaurioiden ja tukehdusten takia 6 viikkoa.

tukehdusten= tulehdusten

Esikoisen kohdalla se tapahtui kuukauden kuluttua synnytyksestä, tunne iski täysillä kesken kauppareissun. Toisen lapsen kohdalla alkoi heti.

Esikoiseen heti synnytyssalissa, kuopukseen en kunnolla ole kiintynyt vieläkään vaikka ikää jo 10kk...

Heti

Kolmisen kuukautta meni.

Äitini sanoi että ei ole koskaan kiintynyt.. Olen yli 30 vuotta.

Kuopuksen kohdalla kiintyminen kesti useita viikkoja. Ehdin jo hiukan ahdistuakin asiasta, mutta päätin, että en sressaa. Lapsi pärjää kyllä, jos lepertelen sille hoitaessani ja pidän paljon sylissä. Kuopus oli helppo lapsi, joten olisi luullut, että olisin rakastunut tuohon peikkotyttöön ensi silmäyksellä. Jostain se rakkaus ja kiintymys tähänkin lapseen syntyi.

Asia on sinänsä sellainen, että en ikinä tietenkään voi enkä aio paljastaa sitä lapselle. Hyvin harva ystäväkään tietää asiasta. Koin pitkään asiasta syyllisyyttä, vaikka kiintymyssuhde olikin jo syntynyt. Tunsin itseni epäonnistuneeksi äidiksi.

up

Esikoiseen kiintyminen kesti n. 4 kk. Kerran kylvyn jälkeen vain tajusin kuinka paljon lastani rakastankaan. Kuopuksen synnyttyä heti samantien oikein vyöryi ylitseni valtava rakkauden tunne. Sinänsä jännä asia, että esikoista odottaessa rakastin masussa olevaa vauvaa, lauleskelin, silittelin ja soitin musiikkia mahalle. Sitten kun vauva syntyi, niin se  suurin tunne jäi puuttumaan.

Kuopusta kun odotin niin hyvä että muistin, että olen raskaana, kun jaloissa pyöri vajaa kaksi vuotias ikiliikkuja. Tunsin jopa huonoa omaatuntoa siitä kuinka vähän mietin mahassa olevaa lasta ja jopa pelkäsin riittääkö rakkautta yhtä paljon tulokkaalle kuin esikoiselle. Mutta siis turha pelko oli :)

Esikoisen kanssa kiintyminen tuli viikon sisään. Kuopuksen kanssa meni useita kuukausia. Epäilen johtuvan siitä, että jouduin jättämään hänet sairaalaan hoidettavaksi.

Kuusi viikkoa kesti. Oli synnytyksen jälkeistä masennusta, leikkausta nukutuksessa heti synnytyksen jälkeen, monenlaista sukulaisten aiheuttamaa stressiä sun muuta.

Kun lapsi ekan kerran nosti päänsä ja kannatteli sitä löhötessään sylissäni, se hillitön rakkaus syttyi.

Kolmisen kuukautta. Pitkään ja hartaasti toivottu ainokainen kyseessä. Vaikea synnytys, maitoa ei tullut juurikaan, jouduin olemaan sairaalassa vielä kun vauva lähti isän kanssa kotiin.

Mun ensimmäiset sanat vastasyntyneelle, itkevälle vauvalle olivat: "Täältä ei nyt tipu myötätuntoa, mullakin oli aika rankkaa." Imetyksen myötä hormonit tekivät kyllä tehtävänsä siinä ensimmäisten viikkojen aikana.

Vauva joutui teholle 6 tunnin ikäisenä. Siinä kohtaa kun jouduin jättämään hänet sinne, se iski. Sain vierihoitoon 16 tunnin ikäisenä ja olin maailman onnellisin äiti <3

Esikoiseseen rakastuin heti, oikea tunne vyöry heti kun sain syliin.

Toiseen lapseen meni muutama vuorokausi, mutta lähes heti kuitenkin kun sairaalasta kotiin päästi. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olin synnytyksessä tosi huolissani esikoisesta, joka oli kovin sairaana ja isovanhempien hoidettavana. En jotenkin ehtinyt keskittyä uuteen vauvaan, kun siitä "alkuperäisestä" oli niin huoli. Sitten kun pääsin kotiin ja sain esikoisen lähelleni (ikäeroa puolitoista vuotta), pystyin jotenkin keskittymään kuopukseenkin ja kiintymys hulahti siinä, kun istuin sohvalla ja katselin hänen nukkuvan.

Erilaisia ovat luonteeltaan olleet alusta lähtien. Esikoinen helpompi, nuorempi tulta ja tappuraa. Kiintymykseen ei ole ollut tuon alun jälkeen vaikutusta.

Ekan kanssa kolmisen vuotta, tokan kanssa vuorokauden. Lämpimät välit on molempiin nykyisin, enkä osaa sanoa kumpi on rakkaampi.

Esikoisen syntyessä odotin tunteen tulvahtavan heti kun saa syliin ja oli pettymys kun ei sitä tunnetta tullut. Vaikea synnytys oli ja menetin paljon verta. Kyllä tunne tuli viikkojen kuluessa.

Toisen kun sain melkeinpä syöksysynnytyksenä, kiintymyksen tunne tuli heti hämmennyksen jälkeen synnytyssalissa.

Esikoisen syntyessä odotin tunteen tulvahtavan heti kun saa syliin ja oli pettymys kun ei sitä tunnetta tullut. Vaikea synnytys oli ja menetin paljon verta. Kyllä tunne tuli viikkojen kuluessa.

Toisen kun sain melkeinpä syöksysynnytyksenä, kiintymyksen tunne tuli heti hämmennyksen jälkeen synnytyssalissa.