Konmaritusta tehdessä tajusin järkytyksekseni, että

Sain keväällä projektin loppuun!

Kaksi kriteeriä: säännöllinen käyttöfunktio tai tunneside ko. tavaraan tai esineeseen.

Kaikki muu pois. Ihanan vapaa olo. Ja helppo siivota.

Entiseen en palaa enää ikinä. 

M46

Ei ole samaa. Kommaroidessa olen huomannut, että minähän olen käyttänyt vaatteet loppuun saakka. Osa pihatyöpaidoista jo reikäisiäkin.

-Sinkkiş

Ja mä olen jakanut mieleiset paidat toiseen kaappiin, ei mieleiset toiseen kaappiin. Ne ei mieleiset mä voin ottaa vaikka vaellukselle mukaan ja käyttää päivän pari, enkä koskaan tuo niitä enää takaisin ;)

-Sinkkiş

Ne sopii kätevästi nuotion sytykkeiksi käytön jälkeen ..

Mulla tunneside kaikkiin vaatteisiini, poisheittäminen aiheuttaa ahdistuksen tunteen. Tulee tunne hirveestä tuhlaamisesta ja että tämäkin buumi menee ohi ja mun vaatekaappi on tyhjä.

Muista tavaroista voin kyllä luopua, vaatteista en.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tunneside kaikkiin vaatteisiini, poisheittäminen aiheuttaa ahdistuksen tunteen. Tulee tunne hirveestä tuhlaamisesta ja että tämäkin buumi menee ohi ja mun vaatekaappi on tyhjä.

Muista tavaroista voin kyllä luopua, vaatteista en.

Joo siis tämä on paha! Tulee mieleen ne tilanteet, joissa on kyseisiä vaatteita käyttänyt eikä tahtoisi päästää irti. Mulla on yksi tosi hieno selästä avoin kotelomekko. Käytin sitä kerran juhlissa ja kaikki ihastelivat mekkoa. En ole enää aikoihin mahtunut siihen, mutta en raaski myydä pois :( ap

Vierailija kirjoitti:

Ja mä olen jakanut mieleiset paidat toiseen kaappiin, ei mieleiset toiseen kaappiin. Ne ei mieleiset mä voin ottaa vaikka vaellukselle mukaan ja käyttää päivän pari, enkä koskaan tuo niitä enää takaisin ;)

-Sinkkiş

Ne sopii kätevästi nuotion sytykkeiksi käytön jälkeen ..

Kiitos tästä vinkistä! :) ap

Ostin neuleen ja kaappia siivotessa huomasin, että mulla oli jo samanlainen tummansinininen. Ensi vuonna en osta mitään vaatteita vuosi - tänä vuonna ostan vielä kahdet rintaliivit kun kolmet on viime aikoinan kulunut ihan puhki ja siinä se. Enkä osta muutenkaan kuin ruokaa, pesuaineita ja 

Neulon paljon ja tulin siihen tulokseen, että lankaakin on riittävästi ja nyt jatkossa ei mitään uusia projekteja ennen kuin vanhat on kaikki loppu ja jatkossa ei mitään lankaa varastoon. Sitäkin tuli huomattua, että kun osti tarjouksesta jotain sukkalankaa, että mullahan oli jo tällaista muutama kerä ennestään. Jatkossa en ostele niitä tarjouksesta varastoon, vaan sillä hinnalla mitä on sitä projektia varten, mitä olen aloittamassa. Halvemmaksi se lopulta tulee kuin varastoida ja tarvita niille vielä varastotilaa. Samoin vaatteille tarvitsee vähemmän tilaa. Kolme vaatekertaa riittää mitä voi vaihdella töissä ja kotioloissa yksi kotivaatekerta ja yksi remonttivaatekerta, mitkä tulee loppuun kuluneista työvaatteista (mun työvaate on strech-farkut, trikoopaita ja neule, käytännöllistä kun insinöörinä käyn joskus työmaillakin, ei kannata olla liian hienona). 

Vaatteista luopuminen tilanteessa, jossa kaappi pursuaa vanuttuneita riepuja on paikallaan. Mutta jos on ostanut harkitsevasti hyvälaatuisia vaatteita, mitä ihmeen konmaritusta siinä tarvitaan? Tai jos koti on ihan siisti ja tavarat niiden paikoilla, eikä mitään kaaosta missään, miksi yhtäkkiä heittää hirveästi kaikkea pois lyhytnäköisesti niin, että jotain tarvittaessa on mentävä ostamaan se uudestaan?! Kyllä elämään kuuluu monenlaisten tavaroiden säilyttäminen, vaikka niitä tarvitsisi vain joka viides vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista luopuminen tilanteessa, jossa kaappi pursuaa vanuttuneita riepuja on paikallaan. Mutta jos on ostanut harkitsevasti hyvälaatuisia vaatteita, mitä ihmeen konmaritusta siinä tarvitaan? Tai jos koti on ihan siisti ja tavarat niiden paikoilla, eikä mitään kaaosta missään, miksi yhtäkkiä heittää hirveästi kaikkea pois lyhytnäköisesti niin, että jotain tarvittaessa on mentävä ostamaan se uudestaan?! Kyllä elämään kuuluu monenlaisten tavaroiden säilyttäminen, vaikka niitä tarvitsisi vain joka viides vuosi.

Totta tämäkin puoli. Mutta entä jos jotkut vaatteet ei enää mahdu? Onko järkevämpää / aikuismaisempaa tehdä painolleen jotain vai hankkiutua liian pienistä vaatteista eroon? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista luopuminen tilanteessa, jossa kaappi pursuaa vanuttuneita riepuja on paikallaan. Mutta jos on ostanut harkitsevasti hyvälaatuisia vaatteita, mitä ihmeen konmaritusta siinä tarvitaan? Tai jos koti on ihan siisti ja tavarat niiden paikoilla, eikä mitään kaaosta missään, miksi yhtäkkiä heittää hirveästi kaikkea pois lyhytnäköisesti niin, että jotain tarvittaessa on mentävä ostamaan se uudestaan?! Kyllä elämään kuuluu monenlaisten tavaroiden säilyttäminen, vaikka niitä tarvitsisi vain joka viides vuosi.

Totta tämäkin puoli. Mutta entä jos jotkut vaatteet ei enää mahdu? Onko järkevämpää / aikuismaisempaa tehdä painolleen jotain vai hankkiutua liian pienistä vaatteista eroon? Ap

No oletko ajatellut laihduttaa, siis onko suunnitelmissasi se? Miten realistista on vaatteisiin mahtuminen? Ovatko vaatteet niin pieniä, ettet realistisesti usko niihin koskaan enää mahtuvasi?

Minulla on yksi hyvälaatuinen, aikanaan kallis housupuku. Laihisprojektin edetessä aloin pikkuhiljaa mahtua siihen, mutta tajusin sen olevan leikkaukseltaan ihan vanhanaikainen. Nyt mietin, mitä tehdä sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista luopuminen tilanteessa, jossa kaappi pursuaa vanuttuneita riepuja on paikallaan. Mutta jos on ostanut harkitsevasti hyvälaatuisia vaatteita, mitä ihmeen konmaritusta siinä tarvitaan? Tai jos koti on ihan siisti ja tavarat niiden paikoilla, eikä mitään kaaosta missään, miksi yhtäkkiä heittää hirveästi kaikkea pois lyhytnäköisesti niin, että jotain tarvittaessa on mentävä ostamaan se uudestaan?! Kyllä elämään kuuluu monenlaisten tavaroiden säilyttäminen, vaikka niitä tarvitsisi vain joka viides vuosi.

Totta tämäkin puoli. Mutta entä jos jotkut vaatteet ei enää mahdu? Onko järkevämpää / aikuismaisempaa tehdä painolleen jotain vai hankkiutua liian pienistä vaatteista eroon? Ap

No oletko ajatellut laihduttaa, siis onko suunnitelmissasi se? Miten realistista on vaatteisiin mahtuminen? Ovatko vaatteet niin pieniä, ettet realistisesti usko niihin koskaan enää mahtuvasi?

Minulla on yksi hyvälaatuinen, aikanaan kallis housupuku. Laihisprojektin edetessä aloin pikkuhiljaa mahtua siihen, mutta tajusin sen olevan leikkaukseltaan ihan vanhanaikainen. Nyt mietin, mitä tehdä sille.

Olen ajatellut laihduttaa kyllä. Mutta voi tosiaan olla, ettei ne vanhat vaatteet muutenkaan eksyisi päälle, vaikka mahtuisinkin. Mitä yhtään olen itseäni opinut tuntemaan, niin jos laihdun, ryntään innoissani vaatekaupoille :D ap

Ostin vuosikausia erilaista tavaraa jollain oudolla ajatuksella että tämä ja tämä tavara pitää omistaa ”jos tulee tilanne että tarvitsen” Jotkut siis säästävät tavaraa tuolla ajatuksella mutta itse ostin niitä lisää. Aivan hullua. Muita ostosyitä on ollut ilmeisesti ainakin ”tämä on mukava omistaa”, ”tämä on hieno eikä kovin kallis”. ”Näitä on hyvä olla kaksi varmuuden vuoksi”(tai kolme tai neljä).

Sitten kun tavaraa kertyi lähinnä tilipäivien jälkeen aloin miettimään miten varatoida tehokkaammin. Ostin laatikoita yms.

Jossain kohtaa heräsin kuin olisin tullut uskoon. Rahan puute ja kulutusluotot oikeastaan herättivät minut. Jos tienaisin paremmin, en ehkä olisi vieläkään tolkuissani. Pidän aikaisempa toimintaani aivan typeränä nykyään. Nykyään minimalisti, ennen maksimalisti joka rakensi omaa varmuusvarastoa yli varojen.

Vierailija kirjoitti:

Ostin vuosikausia erilaista tavaraa jollain oudolla ajatuksella että tämä ja tämä tavara pitää omistaa ”jos tulee tilanne että tarvitsen” Jotkut siis säästävät tavaraa tuolla ajatuksella mutta itse ostin niitä lisää. Aivan hullua. Muita ostosyitä on ollut ilmeisesti ainakin ”tämä on mukava omistaa”, ”tämä on hieno eikä kovin kallis”. ”Näitä on hyvä olla kaksi varmuuden vuoksi”(tai kolme tai neljä).

Sitten kun tavaraa kertyi lähinnä tilipäivien jälkeen aloin miettimään miten varatoida tehokkaammin. Ostin laatikoita yms.

Jossain kohtaa heräsin kuin olisin tullut uskoon. Rahan puute ja kulutusluotot oikeastaan herättivät minut. Jos tienaisin paremmin, en ehkä olisi vieläkään tolkuissani. Pidän aikaisempa toimintaani aivan typeränä nykyään. Nykyään minimalisti, ennen maksimalisti joka rakensi omaa varmuusvarastoa yli varojen.

Tämä on mun mielestä hyvää konmaritusta.

Mutta on olemassa myös huonoa konmaritusta, että tuhotaan vaikka valokuva-albumit, eikä lapsilla ole myöhemmin vanhoja valokuvia suvusta. Tai ei jätetä mitään muistoja eletystä elämästä. Eletään kovin steriilissä kodissa, jossa kaikki esineet on suht uutta. Minusta sellainen on puistattavaa.

Minulla on paljon vaatteita, joita käytän kun ehdin. Mitenkään en voi kaikkia käyttää joka viikko tai edes joka kuukausi, koska niitä on niin paljon, mutta mikään ei ole sellainen, etteikö joskus tulisi pidettyä.

En näe tarpeelliseksi heittää mitään pois, mutta ostamista olen rajoittanut nyt jo hyvän tovin. Kun se suosituin lempiasu kulahtaa tai menee rikki, ei tarvitse mennä kauppaan vaan voi vaatekaapista ottaa toisen aktiivikäyttöön. Kaappitilaahan tämä jonkin verran vaatii, mutta rahaa säästyy paljon.

En konmarita mutta kierrätän ainakin lasten tavaroita. Sain tuossa hiljattain puhelun yhdeltä mummolta, jonka huusholliin olin vienyt kaikenkuntoisia vaatteita sillä ajatuksella, että hän antaa niitä lastenlastensa käyttöön eikä tarvi pelätä ikilikaantumista. Ja parhaimmat kävi kyllä juhliinkin. No, muistan jonkin henkarillisen, jossa oli pienet alla ja isot päällä. Siitä oli joitakin isoja paitoja poissa, mutta pienet edelleen kai samassa henkarissa. Taisi siinä olla jotain vaatetta, mikä ei ollut meiltä lähtöisin.

Kävin läpi varmaan 3 jätesäkillistä vaatetta yms. ja nyt pienimmät ovat jo lastenlasteni käytössä. Pusseja vien nyt pikkuhiljaa heille käydessäni. Loput saavat katsoa myöhemmin, vievätkö ne vai vienkö kierrätykseen ne huonoimmat.

Vierailija kirjoitti:

En konmarita mutta kierrätän ainakin lasten tavaroita. Sain tuossa hiljattain puhelun yhdeltä mummolta, jonka huusholliin olin vienyt kaikenkuntoisia vaatteita sillä ajatuksella, että hän antaa niitä lastenlastensa käyttöön eikä tarvi pelätä ikilikaantumista. Ja parhaimmat kävi kyllä juhliinkin. No, muistan jonkin henkarillisen, jossa oli pienet alla ja isot päällä. Siitä oli joitakin isoja paitoja poissa, mutta pienet edelleen kai samassa henkarissa. Taisi siinä olla jotain vaatetta, mikä ei ollut meiltä lähtöisin.

Kävin läpi varmaan 3 jätesäkillistä vaatetta yms. ja nyt pienimmät ovat jo lastenlasteni käytössä. Pusseja vien nyt pikkuhiljaa heille käydessäni. Loput saavat katsoa myöhemmin, vievätkö ne vai vienkö kierrätykseen ne huonoimmat.

Huonot vaatteet eivät kuulu kierrätykseen vaan roskiin! Kun vaate on elinkaarensa lopussa niin kyllä siitä pitää osata luopua ilman loputonta varastointia. Muiden riesaksi ei myöskään tarvitse vanhoja vaatteitaan laittaa vaan pistää reilusti roskiin vanhat rievut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin vuosikausia erilaista tavaraa jollain oudolla ajatuksella että tämä ja tämä tavara pitää omistaa ”jos tulee tilanne että tarvitsen” Jotkut siis säästävät tavaraa tuolla ajatuksella mutta itse ostin niitä lisää. Aivan hullua. Muita ostosyitä on ollut ilmeisesti ainakin ”tämä on mukava omistaa”, ”tämä on hieno eikä kovin kallis”. ”Näitä on hyvä olla kaksi varmuuden vuoksi”(tai kolme tai neljä).

Sitten kun tavaraa kertyi lähinnä tilipäivien jälkeen aloin miettimään miten varatoida tehokkaammin. Ostin laatikoita yms.

Jossain kohtaa heräsin kuin olisin tullut uskoon. Rahan puute ja kulutusluotot oikeastaan herättivät minut. Jos tienaisin paremmin, en ehkä olisi vieläkään tolkuissani. Pidän aikaisempa toimintaani aivan typeränä nykyään. Nykyään minimalisti, ennen maksimalisti joka rakensi omaa varmuusvarastoa yli varojen.

Tämä on mun mielestä hyvää konmaritusta.

Mutta on olemassa myös huonoa konmaritusta, että tuhotaan vaikka valokuva-albumit, eikä lapsilla ole myöhemmin vanhoja valokuvia suvusta. Tai ei jätetä mitään muistoja eletystä elämästä. Eletään kovin steriilissä kodissa, jossa kaikki esineet on suht uutta. Minusta sellainen on puistattavaa.

Tällainen ei ole millään lailla konmaritukseen kuuluvaa. Saa sitä mistä tahansa "puistattavaa", jos vääristää alkuperäisen idean ihan toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista luopuminen tilanteessa, jossa kaappi pursuaa vanuttuneita riepuja on paikallaan. Mutta jos on ostanut harkitsevasti hyvälaatuisia vaatteita, mitä ihmeen konmaritusta siinä tarvitaan? Tai jos koti on ihan siisti ja tavarat niiden paikoilla, eikä mitään kaaosta missään, miksi yhtäkkiä heittää hirveästi kaikkea pois lyhytnäköisesti niin, että jotain tarvittaessa on mentävä ostamaan se uudestaan?! Kyllä elämään kuuluu monenlaisten tavaroiden säilyttäminen, vaikka niitä tarvitsisi vain joka viides vuosi.

Jos jotain tarvitsee joka viides vuosi, niin tavaran voi vuokrata tai lainata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista luopuminen tilanteessa, jossa kaappi pursuaa vanuttuneita riepuja on paikallaan. Mutta jos on ostanut harkitsevasti hyvälaatuisia vaatteita, mitä ihmeen konmaritusta siinä tarvitaan? Tai jos koti on ihan siisti ja tavarat niiden paikoilla, eikä mitään kaaosta missään, miksi yhtäkkiä heittää hirveästi kaikkea pois lyhytnäköisesti niin, että jotain tarvittaessa on mentävä ostamaan se uudestaan?! Kyllä elämään kuuluu monenlaisten tavaroiden säilyttäminen, vaikka niitä tarvitsisi vain joka viides vuosi.

Jos jotain tarvitsee joka viides vuosi, niin tavaran voi vuokrata tai lainata.

Paitsi jos sen jo omistaa niin sitten sen voi säilyttää ja säästyä vuokraamiselta ja lainaamiselta.

Esimerkki: tarvin muutaman vuoden välein vehjettä nimeltä protractor jolla säädän levysoittimen äänivarren ja äänirasian kohdalleen. Hyvä malli maksaa satoja Euroja. Mistä luulet että voin moisen lainata tai vuokrata?

En ole poistanut valokuvia enkä muita korvaamattomia muistoesineitä mutta ei niitä ole kuin kourallinen. Lisäksi meiltä löytyy edelleen sopiva määrä normaalissa elämässä tarvittavaa roinaa mutta lähinnä vain niitä jotka on tarpeellisia tai jotka on jollekin perheen jäsenelle muuten tosi tärkeitä. Kaikkia käyttöesineitä on karsittu mm.pyyhkeitä, vuodevaatteita, vaatteita, astioita, taloustavaroita, työkaluja. Lisäksi on poistettu ,kirjat ja elokuvat lukuunottamatta muutamia. Näitä on jäljellä yhteensä silti muutama kymmenen joista yli puolet lasten. Lapsilla on edelleen leluja runsaasti mutta niitä on myös poistettu paljon. Kuntovälineitä löytyy mutta vain niitä joita käytetään. Samoin urheiluvälineiden kanssa. Huonekaluista on poistettu turhat. Kaikenlaiset säilytysratkaisut on myös annettu tai myyty pois. Löytyy vain laatikoita ja pari pukupussia. Meillä on varastotilat lähes tyhjillään, samoin suurin osa kaapeista. Vielä jatkuu projekti.

Olen se sama (12/19) joka kirjoitti että ennen ostin varmuuden vuoksi ja muista turhista syistä tavaraa ja elin kädestä suuhun. Nykyään tilillä on pienestä palkasta huolimatta kertynyt puskuria ja elämä on parempaa ilman tavaravuorta. Entinen maksimalisti, nykyinen minimalisti/sopivalisti.