Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan jaksaa olla äitiyslomalla monta vuotta?
07.11.2020 |
Olen 28 v työelämässä oleva nainen ja olen aina miettinyt, että jos lapsia haluaa, niin miten sitä jaksaa olla äitiyslomalla? Etenkin jos haluaa samalla kertaa kaikki lapset, minkä myötä on monta vuotta äitiyslomalla? Eikö siinä hajoa pää, vai tuleeko se äitiyden myötä? Itse ainakin olen miettinyt niin, että ehdottomasti nopeasti töihin takaisin sivistyksen pariin. Onko muita jotka ajattelee näin vai onko tämä täysin typerä ajatusmaailma?
Kommentit (24)
Ei äitiysvapaa kestä kun n. 3kk (105pv) Vanhempainapaa n. 7kk. Sen jälkeen on perhevapaa siihen asti kun lapsi on 3v, kotihoidontuki-aika.
Eli miten niin ollaan vuosia äitiyslomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nainen pysty synnyttämään aina uutta lasta 9 kuukauden välein. Vai miten pitkäksi sinä äitiysvapaata luulet?
Itse ainakin viihdyin kotona erinomaisesti.
Olin tehnyt uraa jo aika monta vuotta ja oli ihanaa olla muutamia vuosia poissa työelämästä.
Kävimme paljon puistoissa ja erilaisissa kerhoissa lapsen kanssa ja tutustuin uusiin äiteihin ja isiinkin.
Minulla siis vain yksi lapsi ja olin 3 v kotona.
Pienen opiskelun tein hoitovapaani aikana.
Hoitovapaan jälkeen päädyin vaihtamaan työpaikkaakin.
Oli tosiaan ihanaa aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei äitiysvapaa kestä kun n. 3kk (105pv) Vanhempainapaa n. 7kk. Sen jälkeen on perhevapaa siihen asti kun lapsi on 3v, kotihoidontuki-aika.
Eli miten niin ollaan vuosia äitiyslomalla?
Pahoittelut, termit hieman hukassa, kun en ole näihin asioihin kamalasti perehtynyt. Ei ole vielä ajankohtaista. Mutta varmaan ymmärsit pointin.
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin ennen lapsia. Lasten tultua mieli muuttui enkä raaskinutkaan viedä ihan pienenä hoitoon kun ei ollut pakko.
Mulle taas sanottiin töissä, kun ennen lapsen syntymää sanoin, että oon 3kk poissa ja palaan töihin, että varmasti en raski olla poissa ja mieli muuttuu... Eipä muuttunut. Mies jäi kotiin kuten sovittiin ja nautti siitä, mutta niin hän oli odottanutkin viihtyvänsä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki haluakaan olla kotona. Minä esimerkiksi. Meillä on lasten isä ollut kotona, mä menin töihin heti kun voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan ihmisiä olet?
Kaupallisen alan. Hyvin aivotyöskentelyä vaativaa työtä, joten siksi ajattelinkin, että eikö äitiyslomalla ala kaipaamaan jo parin kuukauden jälkeen sitä, että saa käyttää aivojansa.
Onko töissä sivistystä? Ei ainakaan missään pienessä maalaiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suoritin hoitovapaalla iltalukion, 3 vuotta olin pois työelämästä.
Eikä niitä lapsia välttämättä niin vain saada, useampaa putkeen ”sormia napsauttamalla”. Yllättäviä vaikeuksiakin voi kohdata. Sitten kun sellaisen kultakimpaleen saa vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen, ei se työ enää niin ykkönen olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan ihmisiä olet?
Kaupallisen alan. Hyvin aivotyöskentelyä vaativaa työtä, joten siksi ajattelinkin, että eikö äitiyslomalla ala kaipaamaan jo parin kuukauden jälkeen sitä, että saa käyttää aivojansa.
Aivot on raskauden ja imetyksen jälkeen niin tahmassa, että joudut hakemaan ihan tavallisiakin sanoja, kuten hattu tai pyyhe. Ei siinä kaipaa mitään työelämästä tuttua aivojen käyttöä, kun tavallisten sanojenkin saaminen suusta ulos on kauhean ponnistuksen takana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan ihmisiä olet?
Kaupallisen alan. Hyvin aivotyöskentelyä vaativaa työtä, joten siksi ajattelinkin, että eikö äitiyslomalla ala kaipaamaan jo parin kuukauden jälkeen sitä, että saa käyttää aivojansa.
Aivot on raskauden ja imetyksen jälkeen niin tahmassa, että joudut hakemaan ihan tavallisiakin sanoja, kuten hattu tai pyyhe. Ei siinä kaipaa mitään työelämästä tuttua aivojen käyttöä, kun tavallisten sanojenkin saaminen suusta ulos on kauhean ponnistuksen takana!
Onko oikeasti näin..?
Mä nautin lasten kanssa kotona olosta. Olen aineenope, joten työkin on kasvatusalalta. Mä ajattelen niin, että perhe ja omat lapset on tärkeintä mun elämässä. Työ ei mene niiden ohi. Ei työnantaja ajattele työntekijää pätkääkään. Töissä olen yksi ratas pyörässä. Kotona olen äiti ja maailman tärkein ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan ihmisiä olet?
Kaupallisen alan. Hyvin aivotyöskentelyä vaativaa työtä, joten siksi ajattelinkin, että eikö äitiyslomalla ala kaipaamaan jo parin kuukauden jälkeen sitä, että saa käyttää aivojansa.
Aivot on raskauden ja imetyksen jälkeen niin tahmassa, että joudut hakemaan ihan tavallisiakin sanoja, kuten hattu tai pyyhe. Ei siinä kaipaa mitään työelämästä tuttua aivojen käyttöä, kun tavallisten sanojenkin saaminen suusta ulos on kauhean ponnistuksen takana!
Onko oikeasti näin..?
Lukuisat huonosti nukutut yöt tekevät ihmisestä zombin. Vahvistan väitteen.
Siis mulla oli yliopistotutkinto taskussa ja alan työkokemusta, mutta vanhempainvapaalla opiskelin avoimessa yliopistossa lisää. Se käytätkö aivojasi riippuu ihan itsestäsi!
Tiedän sellaisia, joiden mielestä työ on hienoa ja sosiaalisesti tärkeää ja menee äitiyden edelle, todellisuudessa työ on tylsää toimistotyötä muutaman ihmisen konttorissa ja he itse ihan hyvin korvattavissa. On myös äitejä, jotka nauttivat kotona olosta, ilman lapsia, tai just ja just yhden lapsen kanssa sillä pistävät isosisaret tarhaan n 8-9.ksi tunniksi kun ovat itse kotona. Meitä on moneksi, mutta kuinka moni ajattelee lapsensa parasta
Noin minäkin ajattelin ennen lapsia. Lasten tultua mieli muuttui enkä raaskinutkaan viedä ihan pienenä hoitoon kun ei ollut pakko.