Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuuden turvaaminen avoliitossa & miehen talossa
07.11.2020 |
Hei te, jotka asutte avoliitossa puolisonne omistamassa talossa, kuinka turvaatte oman elämänne?
Mä mietin onnistuuko se jotenkin vai pitääkö erota näinkin pinnallisen syyn vuoksi. Osuuden ostaminen ei tule kyseeseen ja jos mies vaikka kuolisi, en pidemmän päälle haluaisi tässä asua.
Varallisuutta itsellä on ihan ok eli voisin ostaa omankin kodin, mutta mitäpä siellä yksin tekisin. Tai mitä teen parisuhteella, jos arki ei ole yhteinen.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
Hankkikaa yhteinen kesämökki? Kai sitä nyt muitakin yhteisiä harrastuksia ja tavoitteita pariskunnilla voi olla kuin asuntolainan maksaminan.
No se asuntolaina nyt ei ole tavoite. Pienemmän vanhan talon kunnostukseen riittäisi munkin rahkeet. Yhdestä sellaisesta projektista itse asiassa luovuin tämän suhteen takia... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
.
Niin kai mä mietin sitä, että voisi olla toisinkin... Että jos miehellä ei olisi tavallaan taakkana tuota taloa, voisi olla yhteinen koti, jossa voisi asua myös toisen kuoltua, jos haluaisi. Ap
Niin. Pidetäänpä kaikki hiljainen hetki, jonka aikana katkerasti mietitään niitä asioita, joissa elämä ei mennyt ihan tismalleen haluamallamme tavalla ja paisutetaan siitä valtava ongelma ja ollaan sen takia onnettomia ja tyytymättömiä.
Voi kun mun mies olisi rikkaampi ja isomunaisempi, eikä tuollainen keskituloinen ja -kokoinen. Rakkaudesta viis, mietin nyt illan kuinka asiat voisi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
.
Niin kai mä mietin sitä, että voisi olla toisinkin... Että jos miehellä ei olisi tavallaan taakkana tuota taloa, voisi olla yhteinen koti, jossa voisi asua myös toisen kuoltua, jos haluaisi. Ap
Mutta hänellä on ja sinä tiedät sen. Ja oli jo kun päätit muuttaa hänen luokseen. Mitä nyt on tapahtunut? Mikä on muuttunut siitä, kun onnellisena muutit hänen kanssaan yhteen?
Kai mä oon huomannut joutuneeni luopumaan liian monista asioista tämän suhteen takia. Saamatta mitään yhteistä tilalle. Paitsi lämpöä ja lempeä, mutta konkreettisia asioita oon menettänyt. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivista ajattelua: eikö olisi surullista jäädä asumaan yksin yhteiseen kotiin, jos toinen kuolee ensin? Joka tapauksessa sinulle on annettava tarpeeksi aikaa muuttamiseen (jos siis et ole väkivaltainen tai tuhoa paikkoja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
.
Niin kai mä mietin sitä, että voisi olla toisinkin... Että jos miehellä ei olisi tavallaan taakkana tuota taloa, voisi olla yhteinen koti, jossa voisi asua myös toisen kuoltua, jos haluaisi. Ap
No mietipä sitä, että asiat voisi olla niinkin, että eroaisitte ja miehesi löytäisi uuden naisen, joka pitäisi hänen talostaan ja alkaisi tekemään siitä heille yhteisin kodin ja sinä olisit vapaa asumaan missä haluat ja tekemään mitä haluat.
Elämä ei aina mene pilkulleen niin kuin itse haluaisi. Sitä voi joko sopeutua ja pyrkiä olemaan niin onnellinen kuin voi olla tai sit voi keskittyä katumaan, angstailemaan ja katkeroitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
.
Niin kai mä mietin sitä, että voisi olla toisinkin... Että jos miehellä ei olisi tavallaan taakkana tuota taloa, voisi olla yhteinen koti, jossa voisi asua myös toisen kuoltua, jos haluaisi. Ap
Mutta hänellä on ja sinä tiedät sen. Ja oli jo kun päätit muuttaa hänen luokseen. Mitä nyt on tapahtunut? Mikä on muuttunut siitä, kun onnellisena muutit hänen kanssaan yhteen?
Kai mä oon huomannut joutuneeni luopumaan liian monista asioista tämän suhteen takia. Saamatta mitään yhteistä tilalle. Paitsi lämpöä ja lempeä, mutta konkreettisia asioita oon menettänyt. - ap
Miksi ihmeessä olet suhteessa, jossa koet menettäväsi enemmän kuin saat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
.
Niin kai mä mietin sitä, että voisi olla toisinkin... Että jos miehellä ei olisi tavallaan taakkana tuota taloa, voisi olla yhteinen koti, jossa voisi asua myös toisen kuoltua, jos haluaisi. Ap
No mietipä sitä, että asiat voisi olla niinkin, että eroaisitte ja miehesi löytäisi uuden naisen, joka pitäisi hänen talostaan ja alkaisi tekemään siitä heille yhteisin kodin ja sinä olisit vapaa asumaan missä haluat ja tekemään mitä haluat.
Elämä ei aina mene pilkulleen niin kuin itse haluaisi. Sitä voi joko sopeutua ja pyrkiä olemaan niin onnellinen kuin voi olla tai sit voi keskittyä katumaan, angstailemaan ja katkeroitumaan.
No jos erottaisiin, niin eipähän sillä mulle siinä kohtaa olisi merkitystä, löytäisikö mies toisen naisen vai ei. Ja miten onnellinen joku muu vastaavassa tilanteessa olisi. Oma elämähän se on, mikä kiinnostaa. Että voinko näihin raameihin sopeutua ja olla onnellinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
.
Niin kai mä mietin sitä, että voisi olla toisinkin... Että jos miehellä ei olisi tavallaan taakkana tuota taloa, voisi olla yhteinen koti, jossa voisi asua myös toisen kuoltua, jos haluaisi. Ap
Mutta hänellä on ja sinä tiedät sen. Ja oli jo kun päätit muuttaa hänen luokseen. Mitä nyt on tapahtunut? Mikä on muuttunut siitä, kun onnellisena muutit hänen kanssaan yhteen?
Kai mä oon huomannut joutuneeni luopumaan liian monista asioista tämän suhteen takia. Saamatta mitään yhteistä tilalle. Paitsi lämpöä ja lempeä, mutta konkreettisia asioita oon menettänyt. - ap
Miksi ihmeessä olet suhteessa, jossa koet menettäväsi enemmän kuin saat?
No nämä ajatukset on nyt alkaneet herätä. Eli mietin, voiko tässä tilanteessa elämänsä järjestää niin, ettei tältä tuntuisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
No oikeammin sanottuna en pystyisi asumaan enkä kykenisi huolehtimaan . Kyseessä vanha arvokiinteistö, jonka hoitaminen helkatin työlästä ja rahaavievää. Sinänsä kaunis ja kulttuurihistorallisesti arvokas rakennus kyllä. Ja tuon historian takia sellainen, että sen kuuluukin pysyä miehen suvussa. - ap
Whaat? Asut "kulttuurihistoriallisessa arvorakennuksessa" ja valitat täällä? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tulevaisuuden turvaamisella, jos et taloudellista turvallisuutta? Minäkin asun puolisoni omistamassa talossa enkä ostaisi tästä osuutta vaikka hän ehdottaisi (ei ehdota). Tulevaisuuteni on ihan yhtä turvattu kuin jos asuisin edelleen yksin eli jos tulee ero, muutan aluksi vuokralle ja mietin sitten, mikä on lopullinen asumismuotoni ja missä.
Jotain semmoista jatkuvuutta myös, että on koti johon haluaa panostaa. Siis tehdä siellä asioita ja saada tulevaisuudessakin katsoa omien käsiensä jälkeä. - ap
Miten tämä yhdistetään siihen, että et pidemmän päälle haluaisi kuitenkaan siinä asunnossa asua? Haluat tulevaisuudessakin katsoa omien käsiesi jälkeä, vaikket halua asua siinä?
Sepä se. Mieluiten ostaisin miehen kanssa yhteisen kodin. Tästä nykyisestä vaan miehen on aika mahdotonta luopua ja mun mahdotonta hankkia. Ap
Eli kyse ei ole tulevaisuutesi turvaamisesta, vaan haluat vain purkaa tuntojasi AV:lla, sillä ainoa ratkaisu sinulle on uusi, yhteinen koti ja ainoa ratkaisu miehelle on hänen talo yhteisenä kotina. Ratkaisu: älkää muuttako yhteen. Problem solved.
Olemme jo muuttaneet yhteen. Ja tosiaan mun on ollut vaikea kotiutua tänne, kun koko ajan tiedän, että tämä ei ole edes osittain mun. Erillissuhteeseen en halua palata, mulle parisuhde on sitä arjen jakamista. Ja nyt oon huomannut, ettei kaipaisin myös jotain yhteisiä tavoitteita, asioiden tekemistä jonkin yhteisen päämäärän eteen. - ap
No hyvänen aika, teillähän on yhteinen koti ja toivottavasti suunnitteilla myös yhteinen loppuelämä siinä, joten mikä estää tekemästä asioita? Se, että et omista siitä osaa? Ja kuitenkin tiedät senkin, että vaikka omistaisit, niin se jäisi miehelle jos eroaisitte, eli omistaminen ei muuttaisi mitään.
En halua olla typerys. Olen nähnyt lähipiirissä useampia tapauksia, jossa nainen on antanut paljon aikaa ja nähnyt vaivaa yhteisen kodin eteen. Ja eron tullessa se kaikki on ollut ihan merkityksetöntä. Ja kaikki nuo ovat olleet juuri sellaisia rakastuneita typeryksiä., jotka on luottaneet yhteiseen loppuelämään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävää, että haluat asua kodissa, jonka omistat. Älä välitä, vaikka saat täällä kuraa niskaasi. Tämä palsta on täynnä naisia, jotka pitävät pitkät äitiyslomat ja viis veisaavat siitä, miten se vaikuttaa heidän eläkekertymäänsä. Kun tietysti se mies elättää heitä maailman tappiin saakka.
Mutta hänellä on ja sinä tiedät sen. Ja oli jo kun päätit muuttaa hänen luokseen. Mitä nyt on tapahtunut? Mikä on muuttunut siitä, kun onnellisena muutit hänen kanssaan yhteen?