Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Joo tämä. Veikkaan, että ulkonäkökriteerit karkottavat naiset myös siksi, että perusnätit naiset ovat tyypillisesti hyvin epävarmoja itsestään. Itse en ainakaan ikinä vastaisi tuollaiseen siksi, etten halua ottaa nolatuksi tulemisen riskiä jos en sitten olekaan riittävän kaunis/hoikka/sporttinen kyseisen miehen makuun. Erittäin kauniit ja hyväitsetuntoiset taas eivät paljon Tinderissä pyöri.

Asian voisi oikein hyvin ilmaista harrastusten eli tekemisen kautta. Kertoa kuinka tärkeää liikuntaharrastus on itselle ja kuinka toivoo, että toinenkin on aktiivinen liikkuja ja lähtee mukaan pitkille juoksulenkeille tms.

Mutta kun sitten ap ei saisi ollenkaan mätsejä ja se syö häntä. Hän kuitenkin nauttii siitä, että edes ne hänen mielestään epähaluttavat naiset haluaisivat hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Minkä ohjeen siis antaisit ap:lle?

Tasoteoria ei ota siihen suoraan kantaa mitä tuollaiselle dilemmalle pitäisi tehdä. Se vain selittää miten asiat tapahtuvat.

Mutta siis, neuvoisin AP:tä nostamaan tasoa siltä osin kun sitä voi nostaa. Vaikea sanoa käytännön tasolla miten, koska hän ei täsmentänyt onko mies vai nainen, minkä näköinen, kokoinen (pituus, paino), onko treenattu vai sohvaperuna, sosiaalinen vai ujo, ja niin edelleen.

Jos hän nyt olisi esim.  ujo ja hintelä nörttimies, niin neuvoisin aloittamaan ahkeran saliharrastuksen, keksimään muitakin kiinnostavia harrastuksia mistä saada puheenaiheita ja missä tavata naisia, opettelemaan sosiaalisia taitoja. Jos hän olisi esim. lihava nainen niin kehottaisin laihduttamaan. Ja niin edelleen. Kaikille tasoon vaikuttaviin asioihin ei voi vaikuttaa (geenit määrää osan), mutta neuvoisin vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika ilmeistä, että markkinat osoittavat, että olet arvionut oman tasosi väärin?

Ai hän sittenkin on yhtä tasokas kuin tapailemansa jotka eivät ole kiinnostuneet hänestä?

Luitko edes otsikkoa?

Et tainnut itse ymmärtää mitä hän tarkoitti. Tämä just on ongelma teillä tasopakottajilla, kun ette tiedä mitään siitä markkinataloudesta jonka mekanismeja julistatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Joo tämä. Veikkaan, että ulkonäkökriteerit karkottavat naiset myös siksi, että perusnätit naiset ovat tyypillisesti hyvin epävarmoja itsestään. Itse en ainakaan ikinä vastaisi tuollaiseen siksi, etten halua ottaa nolatuksi tulemisen riskiä jos en sitten olekaan riittävän kaunis/hoikka/sporttinen kyseisen miehen makuun. Erittäin kauniit ja hyväitsetuntoiset taas eivät paljon Tinderissä pyöri.

Asian voisi oikein hyvin ilmaista harrastusten eli tekemisen kautta. Kertoa kuinka tärkeää liikuntaharrastus on itselle ja kuinka toivoo, että toinenkin on aktiivinen liikkuja ja lähtee mukaan pitkille juoksulenkeille tms.

Mutta kun sitten ap ei saisi ollenkaan mätsejä ja se syö häntä. Hän kuitenkin nauttii siitä, että edes ne hänen mielestään epähaluttavat naiset haluaisivat hänet.

Ehkä vastauksia tulisi liikunnallisilta pullukoilta, niitäkin kun löytyy. Aika monella alkaa viimeistään 30+ iässä aineenvaihdunta olla siinä jamassa, ettei mikään liikuntamäärä estä lihomista jos ruokavalion kanssa löysäilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Raatorehellistä mutta täyttä asiaa. Olen minäkin muutaman kerran yrittänyt seurustella miesten kanssa joihin en tuntenut mitään fyysistä vetoa ja se oli kauheaa. Kyllä haluan että suhteessa voin edes alussa tuntea perhosia vatsassa ja katsoa toista ihaillen ja haluta häntä intohimoisesti.

Juuri näin. Sama kokemus, tosin yritin paljon kauemmin kuin tuo edellä kirjoittanut mies, yritin puolitoista vuotta alkaa haluta häntä seksuaalisesti ja muutenkin fyysisesti (so, että olisi tehnyt mieli koskettaa, suukotella, mennä kainaloon jne).

Näinhän se menee. Olen aina ihmetellyt miksi parisuhde on niin tärkeä, että pakko päästä semmoseen ja tyydyttävä keneen vain. Joskus yritin tapailla miehiä, joista en todellisuudessa ollut kovin kiinnostunut. Oli vain olo, että pakko löytää parisuhde vaikka oli sitoutumiskammoja ja oma elämä vähän levällään. Valehtelin itselleni ja heille. Jälkeenpäin ajatellen olen tajunnut, että sillon tuli usein valittua miehiä, joista tiesin, että ei suhde heidän kanssaan mihinkään johda. Oli isoa ikäeroa tai ei vielä päässeet yli existä tms. Siinä tuli sitten satutettua itseäni aikalailla.

Sitten totesin, että ei hele... en jaksa tällasta enää. Kohtasin omat ongelmani ja esim. koulukiusaamisesta jääneet arvet. Lopetin miehen metsästämisen. Nyt olen onnellisempi kuin ikinä. Samalla on olo, että olen valmiimpi parisuhteeseen kuin koskaan ennen. En kuitenkaan enää pakonomaisesti haikaile parisuhdetta. Ajattelen, että se tulee sitten, jos on tullakseen. On vapaa olo, kun ei tarvitse metsästää jotakin. Voin kohdata ihmiset ihmisinä, koska koko ajan ei pyöri mielessä, että oliskohan tää mies sopiva.

Toistan siis: älkää tyytykö johonkin vain sen takia, että olisitte parisuhteessa. Yksin on parempi olla kuin huonossa suhteessa. Se vaan vaatii usein sen, että kohtaa omat ongelmansa ja kipukohtansa.

Näiden treenaajamiesten ongelma on, että he etsivät vartalon perusteella naista ja naiset, jotka ovat heistä kiinnostavia, hakevat miestä koulutuksen, ammatin ja aseman perusteella. Noille naisille ei riitä kaveri, jolla ei ole mitään muuta kuin se treenattu kroppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

Mies. Tämä sama valitus on ollut täällä lukuisia kertoja. Vain lihavat tai naiset, joilla on elämänhallintaongelmia, kiinnostuvat hänestä, vaikka hänelle mielestään kuuluisi hoikka tai normaalipainoinen liikunnallinen nainen.

..ja yh ei myöskään kelpaa. Se on yksi muunnos tästä virrestä.

Miksi yh:n pitäisi kelvata? Pariutuminen ei ole mitään hyväntekeväisyyttä.

Miten yksinhuoltajuus ja hyväntekeväisyys liittyvät toisiinsa?

Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa, joka olisi halunnut saada lapsia. Hänelle niitä ei ollut siunaantunut ja yhden naisen kanssa oli tullut keskenmeno. Minä todistetusti olin hedelmällinen. Tienasin myös enemmän kuin kyseinen mies ja varallisuutta oli enemmän (kummallakin oli omakotitalo, mutta minulla kalliimmalla paikalla). Jos olisin jatkanut miehen kanssa seurustelua, niin minä siinä olisin ollut hyväntekijä, jos olisin hänen toiveensa perheestä toteuttanut. Tosin en halunnut enempää lapsia, joten jatkoimme eri teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Joo tämä. Veikkaan, että ulkonäkökriteerit karkottavat naiset myös siksi, että perusnätit naiset ovat tyypillisesti hyvin epävarmoja itsestään. Itse en ainakaan ikinä vastaisi tuollaiseen siksi, etten halua ottaa nolatuksi tulemisen riskiä jos en sitten olekaan riittävän kaunis/hoikka/sporttinen kyseisen miehen makuun. Erittäin kauniit ja hyväitsetuntoiset taas eivät paljon Tinderissä pyöri.

Näin. En minä ole mikään urheilullisuuden perikuva, oli se sitten ftness tai painonnosto, niin tuskin olisin mitä hakee. Ei tuhlata kenekään aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun huomaat aina vain saman kaavan toistuvan; Ne joista kiinnostut eivät kiinnostu sinusta, ja ne jotka kiinnostuvat sinusta eivät ole kiinnostavia."

Tämä johtuu siitä, että todennäköisesti ihastumisissasi toistat alitajuisesti lapsuudessasi opittua käyttäytymismallia. Eli esim. isäsi on ollut vaikka etäinen ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät ole oikeasti kiinnostuneita sinusta, mutta kuitenkin pitävät seurastasi kaverina. Sitten taas ne miehet, jotka osoittavat kiinnostusta jättävät sinut kylmäksi, koska isäsi ei ollut sellainen. Kiintymyssuhdetyyppisi on turvaton.

Tämä ongelma ei välttämättä poistu koskaan, ellet ala käydä perusteellisesti läpi elämääsi.

Ap on mies.

Aloituksessa ei ole määritelty sukupuolta

Aloitus on meemi, joka kiertää täällä säännöllisesti. Sen tarkoitus on pelkkä tasoteoriajankutus. Sen copypasteaja on palstamies, joka ei ole koskaan edes käynyt treffeillä naisen kanssa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Minkä ohjeen siis antaisit ap:lle?

Tasoteoria ei ota siihen suoraan kantaa mitä tuollaiselle dilemmalle pitäisi tehdä. Se vain selittää miten asiat tapahtuvat.

Mutta siis, neuvoisin AP:tä nostamaan tasoa siltä osin kun sitä voi nostaa. Vaikea sanoa käytännön tasolla miten, koska hän ei täsmentänyt onko mies vai nainen, minkä näköinen, kokoinen (pituus, paino), onko treenattu vai sohvaperuna, sosiaalinen vai ujo, ja niin edelleen.

Jos hän nyt olisi esim.  ujo ja hintelä nörttimies, niin neuvoisin aloittamaan ahkeran saliharrastuksen, keksimään muitakin kiinnostavia harrastuksia mistä saada puheenaiheita ja missä tavata naisia, opettelemaan sosiaalisia taitoja. Jos hän olisi esim. lihava nainen niin kehottaisin laihduttamaan. Ja niin edelleen. Kaikille tasoon vaikuttaviin asioihin ei voi vaikuttaa (geenit määrää osan), mutta neuvoisin vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa.

Salilla käymisestä ei ole mitään apua pariutumiseen. Terveyden kannalta toki fiksua.

t. 12 vuotta treenannut nörttimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Minkä ohjeen siis antaisit ap:lle?

Tasoteoria ei ota siihen suoraan kantaa mitä tuollaiselle dilemmalle pitäisi tehdä. Se vain selittää miten asiat tapahtuvat.

Mutta siis, neuvoisin AP:tä nostamaan tasoa siltä osin kun sitä voi nostaa. Vaikea sanoa käytännön tasolla miten, koska hän ei täsmentänyt onko mies vai nainen, minkä näköinen, kokoinen (pituus, paino), onko treenattu vai sohvaperuna, sosiaalinen vai ujo, ja niin edelleen.

Jos hän nyt olisi esim.  ujo ja hintelä nörttimies, niin neuvoisin aloittamaan ahkeran saliharrastuksen, keksimään muitakin kiinnostavia harrastuksia mistä saada puheenaiheita ja missä tavata naisia, opettelemaan sosiaalisia taitoja. Jos hän olisi esim. lihava nainen niin kehottaisin laihduttamaan. Ja niin edelleen. Kaikille tasoon vaikuttaviin asioihin ei voi vaikuttaa (geenit määrää osan), mutta neuvoisin vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa.

Aika moni uikuttajista on eläkeikää lähestyviä papparaisia, joiden pitäisi saada parikymppinen timmimimmi, kun onhan Salella ja Dannylläkin. Mitä antaisit neuvoksi näille?

Sekin voi olla, että nimenomaan ihastut sellaisiin tyyppeihin, jotka eivät osoita kiinnostusta sinua kohtaan ja toisaalta koet itsestäsi kiinnostuvat epäkiinnostavina. Tässä saattaa taustalla olla esim. sitoutumiskammoa (henkilö on turvallinen ihastuksenkohde, jos häntä ei voi saada). Toisaalta huono itstetunto saattaa aiheuttaa sen, että joku sinusta kiinnostunut vaikuttaa sen takia huonommalta vaihtoehdota ("aika luuserihan ton on pakko olla, jos minusta kiinnostuu"). Varmaan kannattaisi tutkia omaa sisintään ja yrittää päästä perille omista tunnereaktioistaan. Ihmisillä on yleensä tapana haluta asioita, joita ei voi saada, mutta jos ei koskaan tapaa sekä kiinnostavaa että saatavilla olevaa ihmistä, niin joku siinä kuviossa on pielessä. Ja yleensä se "vika" ei ole muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Mutta selitätkö vielä, miksi minä en saanut sitä kuvailemaasi matalatasoista (=salilla käyvä, vähemmän komea ja erittäin ujo) miestä, vaikka olin kuvailemasi kaltainen (=timmi, siro ja kaunis) nainen? Hän antoi minulle kaverikortin. Sen sijaan nuo kuvailemasi kaltaiset ylemmän tason miehet (perinteisen kasvokomeat ja määrätietoiset supliikkityypit) piirittäisivät kyllä, mutta kun itse en ole heistä yhtään kiinnostunut. Minulle miehen tulee olla suloinen eikä uljas.

Vastaus onkin jonkin taso”teorian” sijaan ihan pelkät henkilökemiat. Tuo ujo mies kyllä tykkäsi minusta takaisin, mutta ei siinä mielessä. Ja arvostan häntä tosi paljon, kun ei lähtenyt kusettamaan millään ”tyytymisellä”, vaikka näyttävä olisin ehkä ollutkin. Ihana mies.

Vierailija kirjoitti:

Näiden treenaajamiesten ongelma on, että he etsivät vartalon perusteella naista ja naiset, jotka ovat heistä kiinnostavia, hakevat miestä koulutuksen, ammatin ja aseman perusteella. Noille naisille ei riitä kaveri, jolla ei ole mitään muuta kuin se treenattu kroppa.

Niin, naisille miehen status ja varallisuus on kaikki kaikki kaikessa.

Mukavaa huomata että joku nainen sen myöntää, kun yleensä naiset yrittävät vimmalla asian kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Minkä ohjeen siis antaisit ap:lle?

Tasoteoria ei ota siihen suoraan kantaa mitä tuollaiselle dilemmalle pitäisi tehdä. Se vain selittää miten asiat tapahtuvat.

Mutta siis, neuvoisin AP:tä nostamaan tasoa siltä osin kun sitä voi nostaa. Vaikea sanoa käytännön tasolla miten, koska hän ei täsmentänyt onko mies vai nainen, minkä näköinen, kokoinen (pituus, paino), onko treenattu vai sohvaperuna, sosiaalinen vai ujo, ja niin edelleen.

Jos hän nyt olisi esim.  ujo ja hintelä nörttimies, niin neuvoisin aloittamaan ahkeran saliharrastuksen, keksimään muitakin kiinnostavia harrastuksia mistä saada puheenaiheita ja missä tavata naisia, opettelemaan sosiaalisia taitoja. Jos hän olisi esim. lihava nainen niin kehottaisin laihduttamaan. Ja niin edelleen. Kaikille tasoon vaikuttaviin asioihin ei voi vaikuttaa (geenit määrää osan), mutta neuvoisin vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa.

Muistutellaanpa taas, että nämä tasojutut eivät sitten ole mitään oikeaa teoriaa vaan kokoelma erilaisia mielipiteitä, joilla ei ole taustalla mitään tieteellistä evidenssiä. Eniten ne muistuttavat uskonlahkoa ja menevät samaan kategoriaan yksisarvishoitojen yms kanssa. Kelle toimii, kelle ei, mutta usko ja luottamus on kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden treenaajamiesten ongelma on, että he etsivät vartalon perusteella naista ja naiset, jotka ovat heistä kiinnostavia, hakevat miestä koulutuksen, ammatin ja aseman perusteella. Noille naisille ei riitä kaveri, jolla ei ole mitään muuta kuin se treenattu kroppa.

Niin, naisille miehen status ja varallisuus on kaikki kaikki kaikessa.

Mukavaa huomata että joku nainen sen myöntää, kun yleensä naiset yrittävät vimmalla asian kieltää.

Missä huomasit että kirjoittaja oli nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Joo tämä. Veikkaan, että ulkonäkökriteerit karkottavat naiset myös siksi, että perusnätit naiset ovat tyypillisesti hyvin epävarmoja itsestään. Itse en ainakaan ikinä vastaisi tuollaiseen siksi, etten halua ottaa nolatuksi tulemisen riskiä jos en sitten olekaan riittävän kaunis/hoikka/sporttinen kyseisen miehen makuun. Erittäin kauniit ja hyväitsetuntoiset taas eivät paljon Tinderissä pyöri.

Mä komppaan tätä tekstiä. Itse harrastan jonkinlaista liikuntaa lähes viikon jokaisena päivänä ainakin tunnin. Jaksan juosta vitosen ja parin viikon harjoittelulla menisi varmasti kymppikin. Lisäksi uin ja käyn ryhmäliikunnoissa 4-6 kertaa viikossa. Mun BMI on about 24, iso osa lihasta, mutta läskiäkin löytyy, sillä tykkään hyvästä ruoasta ja erityisesti makeasta. Jos mies profiilissaan hakee "sporttista naista", niin mä pyyhkäisen vasemmalle ihan vain siksi, että en koe olevani sitä mitä etsitään, sillä mulla ei näy 6päck enkä treenaa mitään "tavoitteellisesti", vaan ihan huvin vuoksi puuhailen. Ehkä en olekaan sitä mitä etsitään, mutta todellisuudessa mä en tiedä ollenkaan mitä "sporttinen nainen" miehelle tarkoittaa.

Miksi olet tuhlannut noiden "epäviehättävien" kumppaneidesi aikaa jopa kuukausia? Ymmärrätkö kuinka itsekästä ja vastenmielistä tuo on? Ootko sä oikeasti niin säälittävä, että et osaa olla yksin ja laitat muut kärsimään sen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

"Kun huomaat aina vain saman kaavan toistuvan; Ne joista kiinnostut eivät kiinnostu sinusta, ja ne jotka kiinnostuvat sinusta eivät ole kiinnostavia."

Tämä johtuu siitä, että todennäköisesti ihastumisissasi toistat alitajuisesti lapsuudessasi opittua käyttäytymismallia. Eli esim. isäsi on ollut vaikka etäinen ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät ole oikeasti kiinnostuneita sinusta, mutta kuitenkin pitävät seurastasi kaverina. Sitten taas ne miehet, jotka osoittavat kiinnostusta jättävät sinut kylmäksi, koska isäsi ei ollut sellainen. Kiintymyssuhdetyyppisi on turvaton.

Tämä ongelma ei välttämättä poistu koskaan, ellet ala käydä perusteellisesti läpi elämääsi.

Olen eri ja olen jo pidempään tunnistanut itseni tästä. Itselläni isähahmo puuttui suurimman osan elämästäni ja näin aikuisena olen huomannut päätyväni suhteisiin, joissa toinen pysyy hieman kylmänä etäisenä ja koen tämän myös seksuaalisesti hyvin puoleensavetävänä (koska yleensä seksin aikana "saan hyväksyntää" jota muulloin en ja aiheuttaa voimakkaan palkitsemistunteen). Haaveilen syvän kiintymyksen kohteena olemisesta, mutta todellisuudessa juoksen pakoon tällaista mahdollisuutta, sillä olen myös todella sitoutumiskammoinen. Ongelmani on se, että tiedostan ongelman, mutta en ollenkaan tiedä miten sitä yrittäisi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuhlannut noiden "epäviehättävien" kumppaneidesi aikaa jopa kuukausia? Ymmärrätkö kuinka itsekästä ja vastenmielistä tuo on? Ootko sä oikeasti niin säälittävä, että et osaa olla yksin ja laitat muut kärsimään sen vuoksi?

No eikö se yleensäkin ole, varsinkin tällä palstalla, ollut ohje että pitää "tyytyä" niihin joita onnistuu saamaan?

Tuossahan AP on parhaansa mukaan yrittänyt noudattaa kyseistä ohjetta.