Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Totesin lopulta, että olen onnellisempi kun en ajattele asiaa ja jäin yhteen tämän nykyisen epähaluttavan naisen kanssa.

Vuosikaudet painin mielenterveyteni kanssa, kun en riittänyt sellaisille naisille joita halusin. Ainoastaan ulkonäköni oli parempi kuin heillä ja se ei riittänyt alkuhuumaa pidemmälle. Nykyiselle riitän muutenkin, joten minun on helpompi olla. En enää edes haaveile haluttavammasta, koska tiedän etten riittäisi loppupeleissä kuitenkaan.

Tuo on oikeastaan henkistä pettämistä valita kumppaniksi ihminen, jota ei pidä viehättävänä. Samalla teet toisen onnettomaksi ja tuollainen on vaan hirveän itsekästä. Ainoa ratkaisu on olla yksin, eikä huijata toisia.

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Jos mies pyytää sinua treffeille, olet ainakin hänen silmissään kaunis ja muiden mielipiteillä ei pitäisi näin ollen olla mitään merkitystä.

Kaikki eivät halua huippumallia, vaikka saisivatkin. Itsekin miehenä menetin sydämeni kajaanilaiselle naiselle ja vähän pahaa pelkään, että en pysty hänen jälkeensä rakastumaan keneenkään. Miehet oikeasti tykkäävät juurikin niistä ihan tavallisista naisista, vaikka naiset usein muuta itselleen uskottelevatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Kaikki naiset haluaisivat sen rikkaimman ja suurimman statuksen omaavan miehen.

Ja naiset ne hypergamioissaan päättävätkin 80% liitoista kun nykyinen mies ei enää vain riitä, ja halutaan se miljonääri-lätkäpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgi

Sua ei ollutkaan näkynyt hetkeen 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Kaikki naiset haluaisivat sen rikkaimman ja suurimman statuksen omaavan miehen.

Ja naiset ne hypergamioissaan päättävätkin 80% liitoista kun nykyinen mies ei enää vain riitä, ja halutaan se miljonääri-lätkäpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgi

Sua ei ollutkaan näkynyt hetkeen 😅

Iloinen jälleennäkeminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden treenaajamiesten ongelma on, että he etsivät vartalon perusteella naista ja naiset, jotka ovat heistä kiinnostavia, hakevat miestä koulutuksen, ammatin ja aseman perusteella. Noille naisille ei riitä kaveri, jolla ei ole mitään muuta kuin se treenattu kroppa.

Niin, naisille miehen status ja varallisuus on kaikki kaikki kaikessa.

Mukavaa huomata että joku nainen sen myöntää, kun yleensä naiset yrittävät vimmalla asian kieltää.

Hintalappu on yleensä niillä miesten kuolaamilla naisilla. Mitä, eikö kelpaa? Onpa häijyä jos voisikin suostua kaupantekoa vastaan.

Niin, jälleen kerran. Miehet ja naiset on vapaita siirtymään rajojen ulkopuolelle ellei tunnu saavan mielestään mätsiä. Erityisesti miehille tietynlaisten matchien kalastelu tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Koronan aikana pystyy kouluttautumaan mikäli on tällä hetkellä työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Mutta selitätkö vielä, miksi minä en saanut sitä kuvailemaasi matalatasoista (=salilla käyvä, vähemmän komea ja erittäin ujo) miestä, vaikka olin kuvailemasi kaltainen (=timmi, siro ja kaunis) nainen? Hän antoi minulle kaverikortin. Sen sijaan nuo kuvailemasi kaltaiset ylemmän tason miehet (perinteisen kasvokomeat ja määrätietoiset supliikkityypit) piirittäisivät kyllä, mutta kun itse en ole heistä yhtään kiinnostunut. Minulle miehen tulee olla suloinen eikä uljas.

Vastaus onkin jonkin taso”teorian” sijaan ihan pelkät henkilökemiat. Tuo ujo mies kyllä tykkäsi minusta takaisin, mutta ei siinä mielessä. Ja arvostan häntä tosi paljon, kun ei lähtenyt kusettamaan millään ”tyytymisellä”, vaikka näyttävä olisin ehkä ollutkin. Ihana mies.

No on kyllä aika harvinainen tapaus jos totta on. En ole kyllä ikinä nähnyt omassa elämässäni että tasoteorian vastaisesti pariuduttaisi, kyllä aina ne kauniit ja timmit tuppaa pariutumaan tasoistensa miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Näet sen siitä miten mies kohtelee sinua. Viekö kahville abc:lle vai merenrantaravintolaan. Yrittääkö keksiä yhteistä tekemistä vai onko treffit vaan Netflixiä ja piereskelyä sohvalla. Esitteleekö mielellään ystävilleen vai peitteleekö. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen ollut sekä se keneen tyydytään että tyytyjä, ja olen tullut huonosti kohdelluksi ja kohdellut huonosti. En tajua mikä idea noissa väkisin väännetyillä suhteilla on, ne ottavat enemmän kuin antavat. Ja kun naisten käsketään aina laskea rimaa että peräkammarin pojillekin riittää naisia, niin vielä kerran todettava että nuo tyytymissuhteet on ihan karmaisevia molemmille osapuolille.

Miksi ylläpito antaa täällä olla tämmöistä paskaa? Sama ääliö jankkaa samaa, vuodesta toiseen.

Minä liikunnallinen nainen olen myös akateeminen ja varakas. Haluan miehen, joka on tasoiseni. Jos on älykäs ja koulutettu, voin tinkiä kropasta, en muusta.

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Onnekseni pääsin tuosta "vain kylän kaunein kelpaa" harhasta jo teini-iässä, muutenhan en olisi koskaan saanut vähintäkään kokemusta naisista. Enkä kyllä tunnusta, että yksikään parisuhteistani olisi ollut tyytymissuhde. Ja se "kylän kaunein," johon olin kyllä myös ihastunut vielä joskus 13-vuotiaana, paljastui sitten parikymppisenä tylyksi, ja keskustelutaidottomaksi, mikä sai minut välttelemään kaltaisiaan. Täysin turhaan, yleistin väärin perustein voin nyt todeta, kun toiseen "kaltaiseensa" olen nyt saanut tutustua, ja luonne, keskustelutaidot ja käytös onkin sitten ihan toisella tasolla.

Tämä lainaamani kirjoittaja ei vaikuta oikeasti tutustuneen yhteenkään naiseen, vaan johonkin mielikuvaan, jota ylläpidetään ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Näet sen siitä miten mies kohtelee sinua. Viekö kahville abc:lle vai merenrantaravintolaan. Yrittääkö keksiä yhteistä tekemistä vai onko treffit vaan Netflixiä ja piereskelyä sohvalla. Esitteleekö mielellään ystävilleen vai peitteleekö. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen ollut sekä se keneen tyydytään että tyytyjä, ja olen tullut huonosti kohdelluksi ja kohdellut huonosti. En tajua mikä idea noissa väkisin väännetyillä suhteilla on, ne ottavat enemmän kuin antavat. Ja kun naisten käsketään aina laskea rimaa että peräkammarin pojillekin riittää naisia, niin vielä kerran todettava että nuo tyytymissuhteet on ihan karmaisevia molemmille osapuolille.

Kiinnostunut mies on itse aktiivinen naisen suuntaan: viestittelee usein, ehdottaa treffejä, haluaa pian syventää suhdetta ja niin edelleen.

Jos nainen toimii tilanteessa ns. jahtaajana, eli nainen viestittelee useammin ja pyytää miestä treffeille, niin mitä todennäköisemmin miestä ei oikeasti kiinnosta, vaan se on vaan mukana jutussa paremman puutteessa...

Unohda "tasot". Sen pitää olla molemminpuolista. Parempi olla yksin kuin väkisin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Mutta selitätkö vielä, miksi minä en saanut sitä kuvailemaasi matalatasoista (=salilla käyvä, vähemmän komea ja erittäin ujo) miestä, vaikka olin kuvailemasi kaltainen (=timmi, siro ja kaunis) nainen? Hän antoi minulle kaverikortin. Sen sijaan nuo kuvailemasi kaltaiset ylemmän tason miehet (perinteisen kasvokomeat ja määrätietoiset supliikkityypit) piirittäisivät kyllä, mutta kun itse en ole heistä yhtään kiinnostunut. Minulle miehen tulee olla suloinen eikä uljas.

Minä voin kertoa sinulle, miten tasoteoriamiehet tämän selittävät:

Sinä valehtelet. Kaikki naiset pitävät kasvokomeista supliikkimiehistä. Sinä vain esität, ettet ole heistä kiinnostunut. 

Miksi naisille on niin tyypillistä keskustella asettamalla sanoja toisten suuhun? Kauhean vähä-älyinen keskustelutapa.

Tämä on niin tyypillistä av:llä. Lisäksi täällä ollaan tietävinään monia sellaisia asioita toisista kommentoijista, joita heidän kommenteistaan ei voi suoraan lukea.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, miksi olet pelleillyt mielestäsi "rumien" ihmisten kanssa jopa kuukausia? Satuttaisiko sua saada tietää, että sun kumppanit ovat olleet kanssasi vain koska eivät ole "parempaakaan" saaneet? Todella törkeää.

No ap varmaan tyytyisi eikä valittaisi, kun saisi haluamansa esineen, eli nuoren, kauniin ja timmin naisen. Ap n kirjoituksista käy ilmi mikä hänen suurin ongelmansa on ja miksi ei kelpaa naisille. Luulenpa että nämä r*mat ja p*llukatkin ovat hänet jättäneet, eikä toisinpäin kun ovat huomanneet että ap:lta puuttuu täysin empatiakyky ja tunneäly ja hän ajattelee vain ja ainoastaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tasoista kiinni vaan henkilökemioista. Et vaan ole sattunut vielä tapaamaan sellaista jossa kemiat pelaa molemmin puolin.

Tämä on oikeasti totta. Nuoruudessa seurustelin miehen kanssa, jolla oli hyvä koulutus, onneakin oli. Hänellä oli paljon ystäviä ja hauska tyyppi oli. Jokin esti kuitenkin sitoutumista, en ollut yhtään rakastunut tai ihastunut, roikuin vain jonkinlaisen parisuhteen tarpeen vuoksi hänessä kiinni. Lopulta luin jonkin artikkelin tuoksuista, miten ne ohjaavat parinvalintaa. Tämän miehen hiki oli nenääni aivan hirvittävän pistävä ja voimakas. Se sai minut jotenkin hereillä, että nyt ilen pahasti menossa vikaan. Nykyisen aviomieheni hien haju ei haittaa pätkääkään ja aikoinani oli heti selvää, että tämä mies on lasteni isä. Hyvä on ollutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Näet sen siitä miten mies kohtelee sinua. Viekö kahville abc:lle vai merenrantaravintolaan. Yrittääkö keksiä yhteistä tekemistä vai onko treffit vaan Netflixiä ja piereskelyä sohvalla. Esitteleekö mielellään ystävilleen vai peitteleekö. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen ollut sekä se keneen tyydytään että tyytyjä, ja olen tullut huonosti kohdelluksi ja kohdellut huonosti. En tajua mikä idea noissa väkisin väännetyillä suhteilla on, ne ottavat enemmän kuin antavat. Ja kun naisten käsketään aina laskea rimaa että peräkammarin pojillekin riittää naisia, niin vielä kerran todettava että nuo tyytymissuhteet on ihan karmaisevia molemmille osapuolille.

Minusta se, kuinka hienoon ravintolaan mennään (tai on varaa) tai keksitäänkö mielenkiintoista aktiviteettia treffeille, ei kerro mitään siitä, miten hyvin toinen kohtelee. Hyvä kohtelu tarkoittaa sitä, että muistaa kysyä ja on oikeasti kiinnostunut toisen kuulumisista, koskettaa, tukee ja lohduttaa tarvittaessa, muistaa ettei kumppani tykkää vaikka oliiveista, joten ei laita niitä pitsaan, hoivaa kun toinen on kipeänä... jne. Olennaista on, miten toiselle puhuu, miten välittäminen näkyy omissa teoissa, ja miten puhuu toisesta muille. Ihan toissijainen asia, kuinka hienoon ravintolaan mennään vai syödäänkö kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Kaikki naiset haluaisivat sen rikkaimman ja suurimman statuksen omaavan miehen.

Ja naiset ne hypergamioissaan päättävätkin 80% liitoista kun nykyinen mies ei enää vain riitä, ja halutaan se miljonääri-lätkäpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgi

Mikä juttu tämä rikkaus+status on? Onko se jotain itsepetosta miehiltä, että yritätte selittää itsellenne, toisillenne ja erityisesti naisille, että miesten kohdalla esim. ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä, ja sitten voitte kulkea tylsissä mieshiuksissanne ja tylsissä ja huonosti istuvissa miesvaatteissanne, ja kuvitella että silti teillä pitää olla mahdollisuudet hyvännäköiseen naiseen?

Tiedoksesi, että minua ainakin kiinnostaa nimenomaan mies, jolla on kiinnostava persoona ja joka on hyvännäköinen. Ja se hyvännäköinen ei tarkoita jotain hormonileukaista kliseistä ulkonäköä. Nuo miljonääri-lätkänpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgit ovat teidän omia fantasioitanne - miehet ovat pikkupoikina fanittaneet lätkänpelaajia, miehet ovat haaveilleet siitä, miten jännittävää olisi olla lentäjä, miehet itse kadehtivat miljonäärimiehiä (koska nämä voivat ostaa sellaisia autoja, joista miehet ovat olleet kiinnostuneita pikkupojista asti) ja miehet itse ovat kateellisia niille miehille, jotka pääsivät lääkikseen, kun omat rahkeet riittivät ehkä amikseen tai yliopiston vähemmän suosituille aloille. Ja nyt sitten kaiken tämän oman ihailun ja alemmuudentuntonne yritätte siirtää naisten mielipiteeksi ja syyttelette naisia asioista, jotka ovat teidän omassa päässänne. Ihme kun tuossa listassa ei ollut vielä rikollistakin, koska sitähän tekin olette nuorina tehneet - salaa kadehtineet tupakkapaikalla notkuvia koviksia, ja toivoneet, että uskaltaisitte olla yhtä hurjia kuin he, mutta varmuuden vuoksi kiertäneet heidät kaukaa, ettei tule turpiin.

Nuo teidän kuvitelmanne ovat aika lapsellisia. Ihan varmasti joo suomalaiset parisuhteet päättyvät sen takia, että aikuinen nainen haaveilee lätkänpelaajista ja lentäjistä. Kasvakaa nyt miehet aikuisiksi edes joskus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Kaikki naiset haluaisivat sen rikkaimman ja suurimman statuksen omaavan miehen.

Ja naiset ne hypergamioissaan päättävätkin 80% liitoista kun nykyinen mies ei enää vain riitä, ja halutaan se miljonääri-lätkäpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgi

Mikä juttu tämä rikkaus+status on?

Palstamiesten naiskuva perustuu heidän ainoaan kokemukseensa naisista (äitiä lukuunottamatta) eli maisaan, saraan, sofiaan ja muihin somejulkkiksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Kaikki naiset haluaisivat sen rikkaimman ja suurimman statuksen omaavan miehen.

Ja naiset ne hypergamioissaan päättävätkin 80% liitoista kun nykyinen mies ei enää vain riitä, ja halutaan se miljonääri-lätkäpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgi

Mikä juttu tämä rikkaus+status on?

Palstamiesten naiskuva perustuu heidän ainoaan kokemukseensa naisista (äitiä lukuunottamatta) eli maisaan, saraan, sofiaan ja muihin somejulkkiksiin.

Plus naisiin joita kutsutaan professional deittaajiksi. Raukat luulevat joka naisen olevan maksumuurin takana. Ne on vieläkin ne kaikista halutuimmat mitkä pystyy kaupallistamaan itsensä. Meitä maksuttomia työssäkäyviä naisia on olemassa. Silmänne osuvat järjestään noihin kalliisiin :(