Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?

Mua ärsyttäisi deittailla ihmistä, joka on mun kans vain koska ei saa muita. Miksi tuhlaat muiden aikaa ja energiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Mutta selitätkö vielä, miksi minä en saanut sitä kuvailemaasi matalatasoista (=salilla käyvä, vähemmän komea ja erittäin ujo) miestä, vaikka olin kuvailemasi kaltainen (=timmi, siro ja kaunis) nainen? Hän antoi minulle kaverikortin. Sen sijaan nuo kuvailemasi kaltaiset ylemmän tason miehet (perinteisen kasvokomeat ja määrätietoiset supliikkityypit) piirittäisivät kyllä, mutta kun itse en ole heistä yhtään kiinnostunut. Minulle miehen tulee olla suloinen eikä uljas.

Minä voin kertoa sinulle, miten tasoteoriamiehet tämän selittävät:

Sinä valehtelet. Kaikki naiset pitävät kasvokomeista supliikkimiehistä. Sinä vain esität, ettet ole heistä kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Mutta selitätkö vielä, miksi minä en saanut sitä kuvailemaasi matalatasoista (=salilla käyvä, vähemmän komea ja erittäin ujo) miestä, vaikka olin kuvailemasi kaltainen (=timmi, siro ja kaunis) nainen? Hän antoi minulle kaverikortin. Sen sijaan nuo kuvailemasi kaltaiset ylemmän tason miehet (perinteisen kasvokomeat ja määrätietoiset supliikkityypit) piirittäisivät kyllä, mutta kun itse en ole heistä yhtään kiinnostunut. Minulle miehen tulee olla suloinen eikä uljas.

Minä voin kertoa sinulle, miten tasoteoriamiehet tämän selittävät:

Sinä valehtelet. Kaikki naiset pitävät kasvokomeista supliikkimiehistä. Sinä vain esität, ettet ole heistä kiinnostunut. 

Tai koska edellinen on nainen, hän hyvin mahdollisesti on niin harhainen ja epäkypsä, että mieltää laatikkoleukalentäjäkirurgin ennemmin suloiseksi kuin uljaaksi, ja siten ihan aidosti luulee pitävänsä objektiivisesti suloisista miehistä.

-Ohis

Miksi ketään ei kiinnosta se, että ap on leikkinyt "epämiellyttävien" ihmisten tunteilla jopa kuukausia, vaikka ei ole oikeasti tykännyt heistä? Onko tuo teistä niin normaalia, että ette pidä tota epäeettisenä touhuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Mutta selitätkö vielä, miksi minä en saanut sitä kuvailemaasi matalatasoista (=salilla käyvä, vähemmän komea ja erittäin ujo) miestä, vaikka olin kuvailemasi kaltainen (=timmi, siro ja kaunis) nainen? Hän antoi minulle kaverikortin. Sen sijaan nuo kuvailemasi kaltaiset ylemmän tason miehet (perinteisen kasvokomeat ja määrätietoiset supliikkityypit) piirittäisivät kyllä, mutta kun itse en ole heistä yhtään kiinnostunut. Minulle miehen tulee olla suloinen eikä uljas.

Minä voin kertoa sinulle, miten tasoteoriamiehet tämän selittävät:

Sinä valehtelet. Kaikki naiset pitävät kasvokomeista supliikkimiehistä. Sinä vain esität, ettet ole heistä kiinnostunut. 

Miksi naisille on niin tyypillistä keskustella asettamalla sanoja toisten suuhun? Kauhean vähä-älyinen keskustelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketään ei kiinnosta se, että ap on leikkinyt "epämiellyttävien" ihmisten tunteilla jopa kuukausia, vaikka ei ole oikeasti tykännyt heistä? Onko tuo teistä niin normaalia, että ette pidä tota epäeettisenä touhuna?

Tähän annettiin jo selitys vastauksessa 101.

Miksi sivuutat vastauksen ja jankutat vain samaa?

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttäisi deittailla ihmistä, joka on mun kans vain koska ei saa muita. Miksi tuhlaat muiden aikaa ja energiaa?

Miksi sivuutat täysin vastauksen numero 101?

Koska se vastaa kysymykseesi, ja haluat jankuttaa?

Hei ap, miksi olet pelleillyt mielestäsi "rumien" ihmisten kanssa jopa kuukausia? Satuttaisiko sua saada tietää, että sun kumppanit ovat olleet kanssasi vain koska eivät ole "parempaakaan" saaneet? Todella törkeää.

Ikisinkkuna hautaan. T. en ole koskaan seurustellut ja ikää 32 v, aina pakit miehiltä keistä olen kiinnostunut

Ällöttää ihmiset, jotka ajattelee vain itseään. "En uskalla olla yksin, pakko siis seurustella tuon rumiluksen kanssa koska en muutakaan saa, yhyy". Äärimmäisen loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Totesin lopulta, että olen onnellisempi kun en ajattele asiaa ja jäin yhteen tämän nykyisen epähaluttavan naisen kanssa.

Vuosikaudet painin mielenterveyteni kanssa, kun en riittänyt sellaisille naisille joita halusin. Ainoastaan ulkonäköni oli parempi kuin heillä ja se ei riittänyt alkuhuumaa pidemmälle. Nykyiselle riitän muutenkin, joten minun on helpompi olla. En enää edes haaveile haluttavammasta, koska tiedän etten riittäisi loppupeleissä kuitenkaan.

Voi hyvä sylvi!

Täällä on pimeitä tyyppejä.🙄

Minulla oli suhde miehen kanssa, joka suorastaan palvoi minua. Kehui kauniiksi ja fiksuksi, puhui ja pussasi, osti lahjoja, vei syömään ja piti kuin kukkaa kämmenellä. Hänellä on hyvä työ, on älykäs ja mukava. Mutta ulkonäkö tökkii. Ei ole ylipainoinen, mutta ei mitenkään timmikään, eikä komea, jos ei rumakaan. En kokenut häntä kohtaan seksuaalista halua, ei seksi nyt vastenmielistäkään ollut, mutta enemmän minun puoleltani sellaista että halusin haluta häntä ja niin ei kuitenkaan käynyt. Erosimme minun päätöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Joo tämä. Veikkaan, että ulkonäkökriteerit karkottavat naiset myös siksi, että perusnätit naiset ovat tyypillisesti hyvin epävarmoja itsestään. Itse en ainakaan ikinä vastaisi tuollaiseen siksi, etten halua ottaa nolatuksi tulemisen riskiä jos en sitten olekaan riittävän kaunis/hoikka/sporttinen kyseisen miehen makuun. Erittäin kauniit ja hyväitsetuntoiset taas eivät paljon Tinderissä pyöri.

Asian voisi oikein hyvin ilmaista harrastusten eli tekemisen kautta. Kertoa kuinka tärkeää liikuntaharrastus on itselle ja kuinka toivoo, että toinenkin on aktiivinen liikkuja ja lähtee mukaan pitkille juoksulenkeille tms.

Mutta kun sitten ap ei saisi ollenkaan mätsejä ja se syö häntä. Hän kuitenkin nauttii siitä, että edes ne hänen mielestään epähaluttavat naiset haluaisivat hänet.

Ehkä vastauksia tulisi liikunnallisilta pullukoilta, niitäkin kun löytyy. Aika monella alkaa viimeistään 30+ iässä aineenvaihdunta olla siinä jamassa, ettei mikään liikuntamäärä estä lihomista jos ruokavalion kanssa löysäilee.

On teillä miehillä rankkaa. Oikein haitaksi asti tunkee mätsejä liikunnallisten pullukoiden kanssa. Mutta vaikka se on ongelma niin tekstiin ei voi laittaa, että haluaa mätsejä vain liikunnallisten hoikkien kanssa. Otan osaa, mahtaa olla väsyttävää kerta toisensa jälkeen skipata joku mätsi, kun se paljastuu maratonmatkoja juoksevaksi ja salilla kuusi kertaa viikossa käyväksi pullukaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketään ei kiinnosta se, että ap on leikkinyt "epämiellyttävien" ihmisten tunteilla jopa kuukausia, vaikka ei ole oikeasti tykännyt heistä? Onko tuo teistä niin normaalia, että ette pidä tota epäeettisenä touhuna?

Tähän annettiin jo selitys vastauksessa 101.

Miksi sivuutat vastauksen ja jankutat vain samaa?

Eli siis on olemassa ihmisiä jotka muokkaavat oman elämänsä vaikka epämiellyttäväksi kun anonyymillä palstalla niin käsketään.

Hmmm miten tätä valtaani käyttäisin, pitää vähän miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuhlannut noiden "epäviehättävien" kumppaneidesi aikaa jopa kuukausia? Ymmärrätkö kuinka itsekästä ja vastenmielistä tuo on? Ootko sä oikeasti niin säälittävä, että et osaa olla yksin ja laitat muut kärsimään sen vuoksi?

No eikö se yleensäkin ole, varsinkin tällä palstalla, ollut ohje että pitää "tyytyä" niihin joita onnistuu saamaan?

Tuossahan AP on parhaansa mukaan yrittänyt noudattaa kyseistä ohjetta.

Ottaako joku oikeasti elämänohjeensa tältä palstalta? Jos käsken ap:n hypätä kaivoon, niin hän hyppää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Totesin lopulta, että olen onnellisempi kun en ajattele asiaa ja jäin yhteen tämän nykyisen epähaluttavan naisen kanssa.

Vuosikaudet painin mielenterveyteni kanssa, kun en riittänyt sellaisille naisille joita halusin. Ainoastaan ulkonäköni oli parempi kuin heillä ja se ei riittänyt alkuhuumaa pidemmälle. Nykyiselle riitän muutenkin, joten minun on helpompi olla. En enää edes haaveile haluttavammasta, koska tiedän etten riittäisi loppupeleissä kuitenkaan.

Voi hyvä sylvi!

Täällä on pimeitä tyyppejä.🙄

Et kai sinä usko kaikkea, mitä täältä luet?

Täysin sama ongelma. Sain joitakin vuosia sitten pudotettua parikymppisestä asti kasautuneen runsaan ylipainon. Olen 190 cm pitkä ja komeaksi kehuttu. Nopeasti laskien minuun on ihastunut muutaman vuoden sisällä seitsemän naista. He ovat tulleet tutuiksi harrastusporukoissa yms. aktiviteeteeteissa (En käy baareissa tai käytä alkoholia). Ongelma vain on, että yksikään heistä ei nappaa minua pätkääkään. Seksiäkin on lähes tyrkytetty, mutta en ole ihminen, joka hakee sellaisia suhteita. Ne kohtaamani naiset, joista olen itse kiinostunut eivät tunnu olevan kiinostuneita puolestaan minusta.

-Mies 43v.

Vierailija kirjoitti:

Täysin sama ongelma. Sain joitakin vuosia sitten pudotettua parikymppisestä asti kasautuneen runsaan ylipainon. Olen 190 cm pitkä ja komeaksi kehuttu. Nopeasti laskien minuun on ihastunut muutaman vuoden sisällä seitsemän naista. He ovat tulleet tutuiksi harrastusporukoissa yms. aktiviteeteeteissa (En käy baareissa tai käytä alkoholia). Ongelma vain on, että yksikään heistä ei nappaa minua pätkääkään. Seksiäkin on lähes tyrkytetty, mutta en ole ihminen, joka hakee sellaisia suhteita. Ne kohtaamani naiset, joista olen itse kiinostunut eivät tunnu olevan kiinostuneita puolestaan minusta.

-Mies 43v.

Kumpi mielestäsi on isompi ongelma: se, että ei-kiinnostavat ihastuvat sinuun ja suorastaan tyrkyttävät seksiä vai se, että kiinnostavat eivät kiinnostu? Eli kummasta asiasta tässä nyt olisi tärkeämpää keskustella?

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että lähtökohtaisesti kaikki miehet haluaisivat sen kylän kauneimman yksilön itselleen ja kun toteavat, etteivät koskaan voisi saada, niin oppivat tyytymään mitä saa. Ja tämäkin vain, jos mies kokee, ettei voisi elää ilman naista. Jos pystyy niin ei ole pakko hankkia sitä epätyydyttävää. Sama pätee naisiinkin, mutta naiset ovat eri tavalloa joustavampia riippuen tarpeen määrästä. Tarkoitan tällä itsenäiset naiset vs. läheisriippuvaiset.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko, mutta miehille on luontevampi tyytyä ja esittää sille naiselle olevansa täysin kiinnostunut, kuin naisten miehille. Naiset tekevät sen näkyvämmin siten, että esim. dominoivat miestä tai pitävät miestä vain perheunelmansa rahoittajana.

Tähän kaikkeen poikkeiksen tekee raha. Mitä enempi miehellä on rahaa, sitä kauniimpaan on mahdollisuus. Tämä ei päde enää toisinpäin. Naisen varallisuus ei ole anteeksiantava tekijä ulkonäkövaatimuksille vaan mitä varakkaampi nainen, sitä tödennäköisemmin hän elää onnellisena sinkkuna. 

Kaikki naiset haluaisivat sen rikkaimman ja suurimman statuksen omaavan miehen.

Ja naiset ne hypergamioissaan päättävätkin 80% liitoista kun nykyinen mies ei enää vain riitä, ja halutaan se miljonääri-lätkäpelaaja-pankkiiri-lentäjä-alusvaatemalli-kirurgi