Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun huomaat aina vain saman kaavan toistuvan; Ne joista kiinnostut eivät kiinnostu sinusta, ja ne jotka kiinnostuvat sinusta eivät ole kiinnostavia."

Tämä johtuu siitä, että todennäköisesti ihastumisissasi toistat alitajuisesti lapsuudessasi opittua käyttäytymismallia. Eli esim. isäsi on ollut vaikka etäinen ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät ole oikeasti kiinnostuneita sinusta, mutta kuitenkin pitävät seurastasi kaverina. Sitten taas ne miehet, jotka osoittavat kiinnostusta jättävät sinut kylmäksi, koska isäsi ei ollut sellainen. Kiintymyssuhdetyyppisi on turvaton.

Tämä ongelma ei välttämättä poistu koskaan, ellet ala käydä perusteellisesti läpi elämääsi.

Ap on mies.

Aloituksessa ei ole määritelty sukupuolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun huomaat aina vain saman kaavan toistuvan; Ne joista kiinnostut eivät kiinnostu sinusta, ja ne jotka kiinnostuvat sinusta eivät ole kiinnostavia."

Tämä johtuu siitä, että todennäköisesti ihastumisissasi toistat alitajuisesti lapsuudessasi opittua käyttäytymismallia. Eli esim. isäsi on ollut vaikka etäinen ja siksi ihastut miehiin, jotka eivät ole oikeasti kiinnostuneita sinusta, mutta kuitenkin pitävät seurastasi kaverina. Sitten taas ne miehet, jotka osoittavat kiinnostusta jättävät sinut kylmäksi, koska isäsi ei ollut sellainen. Kiintymyssuhdetyyppisi on turvaton.

Tämä ongelma ei välttämättä poistu koskaan, ellet ala käydä perusteellisesti läpi elämääsi.

Ap on mies.

Aloituksessa ei ole määritelty sukupuolta

Ap tekee tämän saman avauksen vähän väliä ja aina samoilla termeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Asian voi ilmaista monilla tavoilla. Ja vähintäänkin voisi itse pyyhkäistä oikealle vain ja ainoastaan sellaiset profiilit, joissa oleva nainen aidosti kiinnostaa. Tietysti on mahdollista, että joku on laittanut vanhoja kuvia tai muuten huijaa, mutta tuskin sellaisia riesaksi asti osuu kohdalle. Voihan sitä viestitellessä vielä kysellä lisää niistä liikuntaharrastuksista ja ottaa vaikka Skypen kautta yhteyttä ennen kuin lähtee treffeille (mikä näin korona-aikana on muutenkin viisasta).

Minä olen tosi lapsenkasvoinen nainen. Siis sellainen, jota on aina sanottu söpöksi, mutta harvemmin kauniiksi.  Olen hoikka, mutten tosiaan vartaloltanikaan mikään instapimu.  Näytän edelleen jotenkin teiniltä 28-vuotiaana, en kuitenkaan tarkoita hyvällä tavalla nuorekkaalta. Enemmänkin varmaan muistutan kasvoiltani lasta, eikä se kauheasti herätä kiinnostusta. 

Minusta kiinnostuvat 19-21v pojat ja yli 40v miehet Ei mitenkään usein, mutta silloinkun joku kiinnostuu, on hän paljon nuorempi tai paljon vanhempi. Haluaisin kuitenkin ikäistäni seuraa.

Harmittaa, kun en teini-iässä saanut seurustella/tavata poikia, koska luulen, että siinä iässä olisin parhaiten voinut löytää kumppanin (ymmärrän tietty, ettei teinisuhteet yleensä kestä).

Nykyään asiaa vaikeuttaa sekin, etten koskaan oppinut edes oikein puhumaan miehille, joten vaikutan lisäksi ujolta ja kiusaantuneelta. 

Minunkaan kiinnostuksen kohteeni eivät siis ole koskaan minusta kiinnostuneita, mutta en silti ole ajatellut "alentaa rimaa".  Olen mieluummin kuitenkin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Voin kertoa jos laitat kuvan ja kerrot itsestäsi perusasioista.

On tietty naisia jotka eivät valtavirtaa miellytä, mutta ovat joidenkin miesten unelmia, erikoisia.

Sitten on naisia jotka yksinkertaisesti eivät miellytä ketään kunnolla, heihin aina tyydytään paremman puutteessa.

Valtaosa miehistä on niitä, joihin tyydytään. :)

Se johtuu siitä että suurin osa aikuisistakin naisista on emotionaalisesti lapsen/teinin tasolla eikä osaa kontrolloida tunteitaan, suhteellisuudentajusta huolimatta.

Siksi naiset aina salaa haaveilevat siitä Bradd Pittistä, kun mies on ikionnellinen sen mukavan ja kauniin naapurin Hannan saatuaan.

Toki. Tällä palstalla suorastaan loistavat naapurin Hannan kanssa seurustelevat miehet. Ilman muuta.

Kiitos - arvostin huumorintajuasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tosi lapsenkasvoinen nainen. Siis sellainen, jota on aina sanottu söpöksi, mutta harvemmin kauniiksi.  Olen hoikka, mutten tosiaan vartaloltanikaan mikään instapimu.  Näytän edelleen jotenkin teiniltä 28-vuotiaana, en kuitenkaan tarkoita hyvällä tavalla nuorekkaalta. Enemmänkin varmaan muistutan kasvoiltani lasta, eikä se kauheasti herätä kiinnostusta. 

Minusta kiinnostuvat 19-21v pojat ja yli 40v miehet Ei mitenkään usein, mutta silloinkun joku kiinnostuu, on hän paljon nuorempi tai paljon vanhempi. Haluaisin kuitenkin ikäistäni seuraa.

Harmittaa, kun en teini-iässä saanut seurustella/tavata poikia, koska luulen, että siinä iässä olisin parhaiten voinut löytää kumppanin (ymmärrän tietty, ettei teinisuhteet yleensä kestä).

Nykyään asiaa vaikeuttaa sekin, etten koskaan oppinut edes oikein puhumaan miehille, joten vaikutan lisäksi ujolta ja kiusaantuneelta. 

Minunkaan kiinnostuksen kohteeni eivät siis ole koskaan minusta kiinnostuneita, mutta en silti ole ajatellut "alentaa rimaa".  Olen mieluummin kuitenkin yksin. 

Minulla oli aivan sama ongelma nuorempana. Minulla se taisi johtua pyöreästä naamasta ja pyöreistä poskista. Nyt kun lähempänä 40v on posket hieman valahtaneet, kauniit poskipäät ovat tulleet näkyviin ja näytän paremmalta kuin aiemmin. Edelleen näytän ikäistäni nuoremmalta, mutta en enää liian nuorelta. Voi vitsit, miten inhosin sitä, että kaikki hämmästelivät ikääni. Naisena on vaikea olla vakavastiotettava, jos samaan aikaan näyttää hyvin nuorelta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika ilmeistä, että markkinat osoittavat, että olet arvionut oman tasosi väärin?

Miten niin väärin? Eihän ap sanonut, että ne joihin hän ihastuu olisivat hänen tasoisiaan. Totesi vain ettei ihastu niihin joihin rahkeet riittää. Varsin yleinen inhimillinen ongelma. Kun keskimäärin ihmiset ihastuvat aika samankaltaisiin piirteisiin riippumatta siitä, sattuuko itse omaamaan niitä piirteitä joihin vastakkaisen sukupuolen edustajat tuppaavat ihastumaan.

Ongelma on, että ihmiset asettaa tarkkoja vaatimuksia ja sitten ne osuu heti silmään ja jää vaivaamaan vääjäämättömään eroon asti. Pitäisi antaa suhteelle avoimesti mahdollisuus, jos edes pientä kipinää näkyy ilmassa. Unohtakaa ne ennakko-odotukset ja tarkat vaatimukset. Lopulta toisesta voi löytyä ihan huikea ihminen, kun ei tartu kaikkiin yksityiskohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Tämä. Erittäin valitettava tabu ylipäätään länsimaisessa yhteiskunnassa - pinnallisia kyllä ollaan ja näin anonyymeillä palstoilla on helppo sanoa että kyllä sillä ulkonäöllä saa olla väliä, mutta deittiapissa sen sanominen ääneen johtaisi paskamysrkyyn ja somelynkkaukseen. Näinpä asia täytyy kiertää jotain muuta kautta - Tinderissä tietyisti katsomalla sen toisen kuvia ja arvioimalla vastaako se toisen kroppa omaa mieltymystä. Tarvittaessa voi vihjailla esim. että mennäänkö treffeille juoksulenkille tai vastaavaa ja katsoa tuleeko vastakaikua.

Toista et voi muuttaa, vain itseäsi. Vink vink.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Miksi ei? Ei sinulla tai kenelläkään muullakaan ole mitään subjektiivista oikeutta päästä valitsemaan valtavasta valikoimasta kumppaniehdokkaita. Jos arvosi ovat sellaiset, ettei kovin moni halua sellaista kumppania, niin millä oikeudella sinä pimität tämän naisilta? Saako sinullekin valehdella? Jos nainen väittää, että uskollisuus on hänelle tärkeä arvo parisuhteessa, niin se on ihan okei jos hän valehtelee? Nou hard feelings, kaikkihan sitä vähän kusettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Voin kertoa jos laitat kuvan ja kerrot itsestäsi perusasioista.

On tietty naisia jotka eivät valtavirtaa miellytä, mutta ovat joidenkin miesten unelmia, erikoisia.

Sitten on naisia jotka yksinkertaisesti eivät miellytä ketään kunnolla, heihin aina tyydytään paremman puutteessa.

Valtaosa miehistä on niitä, joihin tyydytään. :)

Se johtuu siitä että suurin osa aikuisistakin naisista on emotionaalisesti lapsen/teinin tasolla eikä osaa kontrolloida tunteitaan, suhteellisuudentajusta huolimatta.

Siksi naiset aina salaa haaveilevat siitä Bradd Pittistä, kun mies on ikionnellinen sen mukavan ja kauniin naapurin Hannan saatuaan.

Eikös moni mies tällä palstalla nimenomaan jankuta, ettei tavismiehellä ole mahdollisuuksia muihin kuin tyytymissuhteisiin? Nytkö sinä mitätöit kaikkien näiden miesten kokemukset ja väität että miehet ovatkin ihan tyytyväisiä niihin tavisvaimoihinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

Vastaus: tasoteoria. Olkoonkin kuinka vihattu sana tällä palastalla, mutta vastaa kysymykseen erinomaisesti.

Nimittäin timmi, siro ja nätti nainen on tasohierarkian huipulla vaikka olisi minkälainen miesten elatusta kerjäävä kouluttamaton tyhjäpää (julkisuudessa on varsin hyviä esimerkkejä misseistä ja tunnetuista fitnessharrastajista). Sen sijaan pelkkä lihaksikkuus ja liikunnallisuus ei tee miehetsä vielä mitään alfaa, siihen vaaditaan paljon muutakin: pitäisi olla myös ns. geneettistä komeutta (pituus, kasvonpiirteet jne.) ja sosiaalista taitavuutta, eräänlaista luonnollisen johtajatyypin käytöstä. Näin ollen salilla ahkerasti treenaava, mutta huonot geenit perinyt ja ujo nyhverö on tasoltaan aika matalalla, eikä näin ollen vastaa sitä korkeatasoista naista, vaikka liikunnallisuus yhdistääkin molempia.

Minkä ohjeen siis antaisit ap:lle?

Vierailija kirjoitti:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia.

'Kuntosalimimmen' ja 'pullukoiden ja epäviehättävien' väliin mahtuu ns. tavallisia naisia, mutta jos omat aivot on käännetty mustavalkoiseen asentoon, niin ehkä niitä ei näe missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden samankaltaisten keskusteluiden jatkuvassa virrassa olen jo alkanut miettimään, että mistä sitä itse naisena tietää, kumpaan joukkoon kuuluu: viehättäviin vain niihin, joihin tyydytään. 

Voin kertoa jos laitat kuvan ja kerrot itsestäsi perusasioista.

On tietty naisia jotka eivät valtavirtaa miellytä, mutta ovat joidenkin miesten unelmia, erikoisia.

Sitten on naisia jotka yksinkertaisesti eivät miellytä ketään kunnolla, heihin aina tyydytään paremman puutteessa.

Valtaosa miehistä on niitä, joihin tyydytään. :)

Se johtuu siitä että suurin osa aikuisistakin naisista on emotionaalisesti lapsen/teinin tasolla eikä osaa kontrolloida tunteitaan, suhteellisuudentajusta huolimatta.

Siksi naiset aina salaa haaveilevat siitä Bradd Pittistä, kun mies on ikionnellinen sen mukavan ja kauniin naapurin Hannan saatuaan.

Eikös moni mies tällä palstalla nimenomaan jankuta, ettei tavismiehellä ole mahdollisuuksia muihin kuin tyytymissuhteisiin? Nytkö sinä mitätöit kaikkien näiden miesten kokemukset ja väität että miehet ovatkin ihan tyytyväisiä niihin tavisvaimoihinsa?

Sinun pitää ymmärtää, että nämä u li si jat kääntävät asiat aina päälaelleen milloin minkäkin syyn varjolla.  Eivät he edes tajua, kun puhuvat itsensä pussiin. Nainen on kuitenkin aina heille se syyllinen osapuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, mutta tämän voinee yleistää myös kauniimpaan sukupuoleen. Oma stoorini:

Olen liikunnallinen, normaalipainoinen ja harrastan aktiivisesti punttisaleilua, mutta muuten ulkoisesti melko vaatimaton, sekä sosiaalisesti vähän kömpelö, joten liikunnalliset ja timmit naiset eivät minusta koskaan kiinnostuneet. Pitkän itsetutkiskelun ja kavereiden "laske rimaa"-neuvojen myötä päätin antaa periksi ja aloin tapailla pullukoita ja muuten mielestäni epäviehättäviä naisia. Päädyin tällaisten kanssa pariin seurustelusuhteeseenkin (toinen 3kk, toinen pari viikkoa) jotka sitten lopulta päättyivät minun toimesta, kun tällaista odottamaani "luonne ratkaisee eikä ulkonäöllä olekaan merkitystä"-valaistumista ei sitten ikinä itselleni tullutkaan.

Tunnen edelleen syyllisyyttä noista seurusteluista, koska huijasin sekä itseäni että niitä mielestäni epäviehättäviä naisia koko ajan. Ei ole oikein, ei itsenäi eikä sitä toista kohtaan että olen väkisin jonkun kanssa vaikka koen hänet ulkoisesti epäviehättäväksi ja munan saa vaivoin pystyyn fantasioimalla jostain timmistä fitnesspimusta.

Tästä viisastuneena periaate nykypäivänä on, että olen sitten vaikka yksin vuosikaudet kunnes kohtaan sen itseäni myös ulkoisesti miellyttävän, mukavan naisen, joka kiinnostuu myös minusta aidosti. Ja neuvon myös teitä muita, niin miehiä kuin naisiakin, että älkää koskaan niin sanotusti laskeko rimaa vain siksi että pääsette seurustelemaan. Seksisuhteissa ja yhden yön jutuissa tämän voi jotenkin vielä ymmärtääkin, mutta älkää leikkikö muiden tunteilla. Huijaatte siinä vain itseännekin. Tällainen toiminta voi tuntua houkuttelevalta varsinkin jos kaveripiiri kehottaa laskemaan rimaa ja olette olleet pitkään yksin, mutta uskokaa pois - siitä ei todellakaan jää mitään käteen.

Hyvä kirjoitus. Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi se menee niin, että ainoat kiinnostuneet naiset on aina pullukoita tai muuten epäviehättäviä kasvoiltaan vaikka mies olisi treenattu ja liikunta elämäntapana.

Mitä tekee pullukalla naisella jos haluaisi naisesta myös harrastusseuraa..

No varmaan niillä pullukoilla ei ihan niin paljoa vientiä ole, mutta ihan yhtä lailla hekin tuntevat fyysisesti vetoa timmeihin miehiin. Niin toki he yrittävät niitä liikunnallisia miehiä joita fitnesstypykät ei huoli, eli ne vähemmän komeat tai sosiaalisesti taitamattomammat, treenatut miehet.

Jostain syystä oma tekstini ei tullut läpi vaikka mielestäni se ei sisältänyt yhtään kiellettyä sanaa. Kolmannen yrityksen jälkeen lakkasin kokeilemasta mikä sana juuttui sensuuriin. Mutta siis olin tulossa kertomaan tuolle kirjoittajalle, että vaikka hänelle parisuhdekandidaatissa on olennaista kroppa ja liikunnallisuus, niin se ei tarkoita, että naiset antaisivat miehen kropalle ja liikunnalisuudelle yhtä paljon arvoa. ehkä ne pyöreät naiset arvostavat miehessä esimerkiksi mukavalta vaikuttavaa luonnetta tai vaikka koulutusta ja siksi kiinnostuivat ap:sta.

Tarjosin myös jälleen kerran neuvoksi, että sinne omaan profiiliin kannattaa selkeästi kirjoittaa, mitä on hakemassa.

Toisaalta jos mies tai nainen kirjoittaa profiiliinsa toivovansa kumppanilta urheilullista vartaloa, enemmistö kokee hänet jo tuon perusteella vastenmieliseksi. Meillä ihmisillä on salattuja ja pinnallisia toiveita parisuhteelle. Ihan kaikkea ei vain voi, eikä edes kannata sanoa ääneen. 

Minä hylkäisin urheilullista kroppaa haluavan ihan vain siksi ettei mitään hajua mitä juuri sille ihmiselle urheilullinen kroppa tarkoittaa.

Joo tämä. Veikkaan, että ulkonäkökriteerit karkottavat naiset myös siksi, että perusnätit naiset ovat tyypillisesti hyvin epävarmoja itsestään. Itse en ainakaan ikinä vastaisi tuollaiseen siksi, etten halua ottaa nolatuksi tulemisen riskiä jos en sitten olekaan riittävän kaunis/hoikka/sporttinen kyseisen miehen makuun. Erittäin kauniit ja hyväitsetuntoiset taas eivät paljon Tinderissä pyöri.

Vierailija kirjoitti:

Unohda ne asiat kokonaan. Mulla on tuo tilanne, tosin sillä erotuksella että mä en oikeastaan kiinnostu itsekään kenestäkään. Ei ole kyse aseksuaalisuudesta tai edes aromanttisuudesta vaan jostain muusta, en tiedä mistä. En siis edes yritä deittailla.

Mulla on tämä sama. Koen kaikki ihmiset täysin sukupuolettomina, kunnes ihastun. Vasta silloin näen ihmisen sukupuolensa kautta ja esim seksuaalinen halu herää. Tuntuisi myös täysin vastenmieliseltä edes yrittää koskea tai sietää toisen kosketusta ennen sitä kiinnostusta ja kiinnostuksen aiheuttamaa sukupuolittumista.

Ja sitten se varsinainen ikävä puoli: olen ihastunut elämässäni tasan kaksi kertaa ja näiden kertojen välissä oli kymmenen vuotta. Kumpikaan kyseisistä miehistä ei kiinnostunut minusta, joten katsellaanpa asiaa taas kymmenen vuoden päästä uudestaan, kun kohtaan ehkä sen kolmannen miehen. Sinne asti en edes mieti koko asiaa.

Toisaalta tällaisena on ehkä helpompaa kuin paria kaipaavalla ja sellaista itselleen jatkuvasti sovittelevalla? Mutta jokin nimi tälle tilalle olisi hyvä saada.