Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti ärtynyt olo
26.02.2014 |
Mitä tässä nyt pitäis tehdä kun koko ajan väsyttää ja ärsyttää? Olen yrittänyt liikkua, mutta tuntuu että saliltakin tulen vain entistä kiukkuisempana kotiin. Töiden jälkeen kaadun suoraan sänkyyn päiväunille, jos en sinne salille raahaudu. Jos käyn salilla, on pakko viimeistään sen jälkeen mennä päiväunille (30min). Illalla uni kuitenkin maistuu jo 22-23 välillä. Olen jatkuvasti kiukkuinen tai vähintäänkin ärtynyt, tuntuu etten jaksa mitään.
Kommentit (37)
En mä tiedä onko mulla yhtään sen enempää kuin kenelläkään muullakaan. Tällä hetkellä ei muuta pakollista kuin työharjoittelu (10vkoa), ei onneksi ole tarvinnut tehdä töitä tässä samalla, kun sain joululomalla säästöön. Kohta taas alkaa koulu (3 vkon päästä), jota on yleensä semmoset 3 päivää viikossa paikan päällä, muuten itsenäistä. En yritä nopeuttaa opiskeluja, koska tiedän etten jaksa. Koen, että normaalitahti on sopiva mulle. Keikkatöitä pitäis tehdä siis koulun ohella, mutta se on ihan ok. Tavallaan en jaksa tehdä mitään ylimääräistä töiden jälkeen, mutta samalla ahdistaa pelkkä kotona oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 12:52"]
^Äh, älä jaksa nyt lässyttää siinä. Kirjotin aiemmin näin:"Täällä on pitkät jonot kunnalliselle lääkärille. Viimeksikin kun varasin aikaa hengenahdistuksen takia, sain ajan 2kk päähän. Ja jotenkin ahdistaa soittaa sinne ja sanoa sille ajanvarausmuijalle, että masentaa niin perkeleesti."
[/quote]
Ihan oikeasti nyt. Niinhän minä sanoin, että joko jonotat tai varaat ajan yksityiselle ja netin käyttö on siihen oivallinen apu. Ei tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään, sen kun varaa ajan netin kautta.
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja ota vastuu itsestäsi.
Mä tuskin täällä kyselisin asiasta, jos se tuntuis noin helpolta.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:08"]
Mä tuskin täällä kyselisin asiasta, jos se tuntuis noin helpolta.
[/quote]
Minua ärsyttää...sinä kysyt, vastaaja vastaa, mutta sinulle ei kelpaa. Ei me voida sinusta vastuuta ottaa ja tehdä asioista puolestasi. Eikö oppilaitoksessasi ole oppilashuoltoa?! Pakko sinun on suusi auki saada ja sielä ääntä muodostaa. Ei tässä oiken muuta neuvoa voi antaa.
Etsin jo netistä numeron ja meinasin soittaa, en vaan pysty ku alkaa itkettää ja ahdistaa niin vitusti. Nyt on pakko lähteä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:08"]
Mä tuskin täällä kyselisin asiasta, jos se tuntuis noin helpolta.
[/quote]
Minua ärsyttää...sinä kysyt, vastaaja vastaa, mutta sinulle ei kelpaa. Ei me voida sinusta vastuuta ottaa ja tehdä asioista puolestasi. Eikö oppilaitoksessasi ole oppilashuoltoa?! Pakko sinun on suusi auki saada ja sielä ääntä muodostaa. Ei tässä oiken muuta neuvoa voi antaa.
[/quote] Siinähän ärsyynnyt, kun sulla ei selkeästi ole mitään hajua miltä voi tuntua. Kaipasin vastausta tai kokemuksia sellaiselta henkilöltä, joka on hakenut apua masennukseensa kunnallisen kautta. Ei ole varsinaista oppilashuoltoa, opiskelen amk:ssa, eli en voi mennä YTHS:lle.
Koitapas syödä vahvoja rasvahappoja! Ne ei auta jos sillon tällön syö vaan jatkuvassa käytössä pitää olla. Samoin maca- jauheesta voi olla apua. Jos ei siis lääkkeitä tahdo syödä.
Ruokavalio kannattaa myös tarkistaa. Vihanneksiä ja hedelmiä paljon. Valkoiset jauhot ja sokeri pois. Tiesitkö, jos et juo tarpeeksi niin sekin aiheuttaa ärtymystä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin, että M1-lähete olisi tehtävä tässä tapauksessa oikean hoidon löytämiseksi.
Kiitos kuitenkin niille, jotka asiallisesti ovat vastanneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:08"]
Mä tuskin täällä kyselisin asiasta, jos se tuntuis noin helpolta.
[/quote]
Minua ärsyttää...sinä kysyt, vastaaja vastaa, mutta sinulle ei kelpaa. Ei me voida sinusta vastuuta ottaa ja tehdä asioista puolestasi. Eikö oppilaitoksessasi ole oppilashuoltoa?! Pakko sinun on suusi auki saada ja sielä ääntä muodostaa. Ei tässä oiken muuta neuvoa voi antaa.
[/quote] Siinähän ärsyynnyt, kun sulla ei selkeästi ole mitään hajua miltä voi tuntua. Kaipasin vastausta tai kokemuksia sellaiselta henkilöltä, joka on hakenut apua masennukseensa kunnallisen kautta. Ei ole varsinaista oppilashuoltoa, opiskelen amk:ssa, eli en voi mennä YTHS:lle.
[/quote]
Niin, että sinä ja vain sinä tiedät miltä tuntuu. Sinua saa ärsyttää, mutta minua ei, kun en ole sinä. Sinä v****:let minulle tietämättäsi mitä minä olen käynyt läpi ja mitä koen.
Ei sinulla paljon muuta mahdollisuutta ole kuin ottaa itseäsi niskasta kiinni ja avata se suusi. Hyvin se tuuban länkyttäminen ainakin verkossa onnistuu.
Siis ei oppilashuoltoa...entä miehesi?! Olisiko hänestä apua tilanteessa
?!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:49"]
Kiitos kuitenkin niille, jotka asiallisesti ovat vastanneet!
[/quote]
Kröhm. Olisiko ap peiliin katsomisen paikka. Ei sinun käytös kovin kypsältä vaikuta. Vanha viisaus, niin metsä vastaa, kun sinne huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nyt mä en kyllä tajua yhtään mitään! Mä en ole täällä turpaani aukonut, paitsi kerran kirjoitin että älä jaksa lässyttää, koska minulta kysyttiin että aiotko kysyä luvan hengittämiselle. Minähän nimenomaan sanoin, että vapaasti saa ärsyyntyä. Luulisi myös tietävän, jos itse on käynyt läpi raskaita asioita, ettei asioiden eteenpäin vieminen ole aina niin helppoa. Toki soittaisin saman tien lääkäriin, jos pystyisin. Tänäänkin otin luurin käteen ja padot aukwsivat heti. Aika vaikea sinne puhelimeen on tyrskiä asiaansa. Kaipasin kokemuksia juurikin sitä, miten saa otettua itseään niskasta kiinni ja avata se suu.
Mä olen soittanut kunnalliselta apua. Kyllä minuakin ahdisti. Kokosin itteäni pitkään että saan soitettua. heti kun puhelimeen vastattiin, alkoi vain itkettää ihan pirusti. Mutta silti se meni hyvin, hoitaja oli ihana ja ymmrtäväinen ja sitten asiat lähtivätkin rullaamaan hyvin eteenpäin.
Se soittaminen on inhottavaa, mutta se on se paska askel joka on vain otettava! soitat vain! Ne on siellä tottuneet ja kaikenlaista nähneet, joten he eivät hätkähdä siitä että sinä kerrot että sulla on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viestistä. Niin eipä ne kai siitä hätkähdä, miten itestä tuntuukin niin nololle... Ja jotenkin sellanen olo, että ei mulla ole mitään suurta hätää kuitenkaan.
Joo mä ymmärrän tuonkin tunteen, mullakin oli, mutta sitähän se masennus/ahdistus juuri onkin, että jos ei ole siinä jamassa että vetäisi ranteet auki ja tarvitsisi päästä suljetulle, on suomalainen itse ajattelemassa että perkele en apua pyydä.
Mutta sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko kestää tuo paska ja ärsyttävä olo, joka pahenee hetki hetkeltä eikä mene enää yksinään ohi, tai sitten nieltävä ylpeytesi ja pyydettävä apua. Sitä nopeammin olosi paranee, mitä nopeammin uskallat myöntää tarvitsevasi apua. Tämä on niin paljon yleisempää kuin ihmiset ajattelevat, tästä ei vain puhuta.
Itse vedin liian kauan ilman apua ja nyt se kostautuu.
Minulla on tämä sama ongelma. En ole koskaan ollut erityisen pitkäpinnainen, mutta olen pystynyt hallitsemaan sen. Nyt kuitenkin se vähäinenkin on sulanut pois ja itsen hallinta on alkanut vaikeutua. Pahinta on töissä, jossa on koko ajan oltava sosiaalinen, sosiaalisesti saatavilla ja asiakkaille ei saisi näyttää yhtään, vaikka kuinka ottaisi päähän. On kuin pakotettaisiin tekemään asioita, joita ei kestä. En ole koskaan ollut hankala työkaveri, mutta nyt raivo alkaa tihkua läpi ja olen napsahtelemaan. Masennuslääkkeet on käytössä, mitään kilpirauhas-höpöhöpöä ei ole (kattavat labrat otettu).Terapia käyty. Sairaslomalle ei ole mahdollisuuksia, tai se on potku perseelle kun seuraavat yt-neuvottelut iskee ja minulla on asuntolainat maksamatta.
Kun saisi vaan olla pari viikkoa yksin mökillä, hiljaisuudessa, ilman velvollisuuksia. Jättää kaikki vastuu muille, lueskella kirjoja ja olla oma itsensä.
Onko sulla liikaa kaikkea elämässäsi? Mulla oli samanlainen tunne kun palasin opiskelemaan kuopuksen ollessa 9kk, ja koko ajan oli hirveä stressi siitä että pitäisi opiskella, pitäisi tehdä töitä ja pitäisi ehtiä olla lasten kanssa. Lopulta vaan sitten ärtymyksen sijaan itketti ihan koko ajan enkä jaksanut tehdä enää yhtään mitään. Päätin jäädä vielä vuodeksi kotiin, hoidin lapsia ja tein satunnaisia keikkatöitä. Sitten palasin opiskelemaan, mutta en enää yritä kiirehtiä ja valmistua keskimääräistä nopeammin, vaan mennä ihan rauhalliseen tahtiin eteenpäin. Ei enää väsytä, itketä, ärsytä ja ahdista.