Jos opiskeltava ala kiinnostaa, mutta ei vaan osaa, niin pitääkö se sitten unohtaa?

Mitä alaa opiskelet ja mikä siinä tuntuu hankalalta?

Opiskeletko jo alaa? Ellet, pyri opiskelemaan tai tekemään, niin näet, onko sinusta siihen. Turha kovin pitkään jossitella :)

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Jos on intoa niin aivan ehdottomasti kannattaa hakea. Siinähän se sinnikkyys mitataan jos joutuu vaikka useamman kerran menemään pääsykokeeseen/tentteihin ja oikeasti laittamaan itsensä likoon seuratakseen unelmaansa. Ja jos mieli muuttuu myöhemmin, tästä sisusta ja määrätietoisuudesta on hyötyä missä tahansa paikassa.

Vaikeintahan on usein niillä luonnonlahjakkuuksilla jotka pääsee heittämällä sisään jonnekkin "kivalle linjalle", ja sitten kun alan realiteetit iskevät naamalle ollaan aivan kuset housussa ja itku kurkussa.

Itse oin kuulemma niin älykäs, motivoitunut, kiinnostunut ja vaikka mitä hyviä juttuja. Lukiosta saan pelkkää vitosia :(

Ikävää olla älykäs mutta silti ei pärjää yhteiskunnassa.

Mikä ala on kyseessä, opiskeletko jo sitä ja kauanko olet käyttänyt aikaa asioiden oppimiseen, millaisia asioita et opi? 

Kuulostaa siltä, että olet toisella asteella tai korkeintaan amk:ssa. Niissä opiskeltavat asiat on kyllä opittavissa ja tahkottavissa kuulaan jos vaan perslihakset ja motivaatio oikeasti riittää. Moni kuitenkin lähtee noihin koulutuksiin aika vääristynein mielikuvin. Kannattaa olla itselleen rehellinen ja vaihtaa suuntaa jos homma ei käytännössä nappaakaan. Muista kuitenkin, että varsinainen opiskeluaika on lyhyt verrattuna työelämän kestoon. Jos siis aidosti uskot, että tutkintosi mahdollistavat työtehtävät ovat sinulle sopivia, kannattaa puskea vaikeuksien yli ja mahdollisesti laskea omaa rimaa opintosuoritusten suhteen.

Siis yleensä hakeudutaan ammattiin nimenomaan sen mukaan, mikä tuntuu haastavalta - eli missä ei oikeasti ole  lahjakas (muutaman aineen pänttäys koulussa ei sekään välttämättä tarkoita lahjakkuutta).

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Eli opiskelukaverisi ongelma oli puhtaasti työkokemuksen puute

Tällä palstalla jokatoinen on vaativalla alalla asiantuntijana, no jos sen homman osaa niin ei ole vaativaa.

Hmm. Mä oon käytännön ihminen ja opinnoissa suht hyvin sujunu kirjallisetkin, mutta siis erityisesti oon käytännön ihminen. Myös työharjottelupaikka vaikuttaa. Esim tän hetkisessä paikassa muhun on alusta asti suhtauduttu suht negatiivisesti, mikä laskee motivaatiota harjottelulle. Ei kannata kuunnella jos joku ihminen sanoo että oot huono, jos itse tiedät että asia ei ole näin. Esim tän hetkisessä harjottelu paikassa ei saa edes vahvuuksista hyvää palautetta, saati onnistumisista, vaan tyyli on antaa kritiikkiä pienimmästäkin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Olet ollut enemmän työelämässä?  Siinä harjaantuu mitä enempi tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Eli opiskelukaverisi ongelma oli puhtaasti työkokemuksen puute

Ei ollut. Mietin laittaisinko tytön vai naisen, sillä kyseessä oli jo alan vaihtaja, toki alle 30-vuotias tuossa vaiheessa, mutta ei kokematon.  Ehkä aavistus asperger-piirteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Eli opiskelukaverisi ongelma oli puhtaasti työkokemuksen puute

Tai voi myös sanoa, että ns. kiltit tytöt kärsivät myös tällaisesta. Kouluelämä tavallaan valmentaa heidät väärin.

Kannattaa lopettaa. Moni akoinaan teknillisessä korkeakoulusssa lopetti jo ekana vuonna kun tuli matematiikan ja fysiikan peruskurssit vastaan. Ihan fiksu päätös jos huomaa että omat kyvyt ei lainkaan vastaa opiskeltavaa alaa. Lukion perusteellahan ei saa välttämättä oikeaa kuvaa vielä omasta osaamisestaan.

Siis jos on taloudellisesti riippuvainen työnteosta. Jos ei ole, niin sittenhän voi tehdä ihan mitä huvittaa.

Unelmia kohti kannattaa mennä niin kauan kuin itsellä on jotain lahjoja siihen juttuun.

Kuka rupeaa väkisin treenaamaan 100m juoksua jos ei ole mitään kykyjä siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Eli opiskelukaverisi ongelma oli puhtaasti työkokemuksen puute

Tai voi myös sanoa, että ns. kiltit tytöt kärsivät myös tällaisesta. Kouluelämä tavallaan valmentaa heidät väärin.

Komppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Eli opiskelukaverisi ongelma oli puhtaasti työkokemuksen puute

Ei ollut. Mietin laittaisinko tytön vai naisen, sillä kyseessä oli jo alan vaihtaja, toki alle 30-vuotias tuossa vaiheessa, mutta ei kokematon.  Ehkä aavistus asperger-piirteitä. 

Kokematon siinä työssä. Jokaista duunia kun tekee tarpeeksi, yllättävät tilanteet rupeavat toistumaan ja niihin alkaa löytyä valmiita ratkaisumalleja.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet toisella asteella tai korkeintaan amk:ssa. Niissä opiskeltavat asiat on kyllä opittavissa ja tahkottavissa kuulaan jos vaan perslihakset ja motivaatio oikeasti riittää. Moni kuitenkin lähtee noihin koulutuksiin aika vääristynein mielikuvin. Kannattaa olla itselleen rehellinen ja vaihtaa suuntaa jos homma ei käytännössä nappaakaan. Muista kuitenkin, että varsinainen opiskeluaika on lyhyt verrattuna työelämän kestoon. Jos siis aidosti uskot, että tutkintosi mahdollistavat työtehtävät ovat sinulle sopivia, kannattaa puskea vaikeuksien yli ja mahdollisesti laskea omaa rimaa opintosuoritusten suhteen.

Ennemminkin kyllä yliopistossa on kaikki opittavissa, perustuen siihen että hölmömpi porukka ei pääse sinne edes sisään. Töitähän se toki voi teettää että oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kommentista tulee saamaan miinuksia. Mutta satuinpa kerran samalle työpaikalle sellaisen tytön kanssa, joka oli samoissa opiskeluryhmissä. Hän sai kaikista vitosia. Työelämässä olikin sitten haastava. Hän ei kyennyt tekemään mitään päätöksiä asioissa, joihin ei löytynyt vastauksia oppikirjoista, ei osannut toimia asiakkaiden kanssa, ei hallita yllättäviä tilanteita. Sitäkin on tapahtunut, että koulussa huonosti pärjännyt voikin olla töissään hyvä. Itse olen jälkimmäinen. Olen koejännittäjä ja välillä en tajua asioita kirjoista, mutta kun teen käytännössä, hoksaankin nopeasti. 

Eli opiskelukaverisi ongelma oli puhtaasti työkokemuksen puute

Ei ollut. Mietin laittaisinko tytön vai naisen, sillä kyseessä oli jo alan vaihtaja, toki alle 30-vuotias tuossa vaiheessa, mutta ei kokematon.  Ehkä aavistus asperger-piirteitä. 

Kokematon siinä työssä. Jokaista duunia kun tekee tarpeeksi, yllättävät tilanteet rupeavat toistumaan ja niihin alkaa löytyä valmiita ratkaisumalleja.

On edelleen siinä työssä ja asiakkaat valittavat hänen käytöksestään edelleen, nyt ollut jo 15 vuotta.