Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viikko-viikko systeemi on haitallista lapsille!
07.11.2020 |
Vanhemmat eroavat ja kummallakin on jatkossa oma koti. Lasten asuminen taas järjestetään usein viikko-viikko mallilla eli viikko isällä ja viikko äidillä. Vanhemmille tämä sopii: viikko omaa rauhaa tuntuu aina ihan mahtavalta.
Hommassa on vain unohdettu lasten oikeus omaan kotiin. Puhutaan kauniisti siitä, että lapsilla on kaksi kotia. Vaan ei ole. Lapset seilaavat äidin ja isän kodin välillä, joissa ehkä asuu jo uusia puolisoita ja lapsia, mutta omaa pysyvää kotia heillä ei ole. Joskus olen kuullut termin ”heittopussilapset”. Miltähän tämä mahtaa lapsista tuntua? Miten se vaikuttaa heihin? Erojen yleisyydestä ja lasten sekä nuorten pahoinvoinnista sekä häiriökäyttäytymisestä voi jotain ehkä myös päätellä. Tekisi mieli sanoa, että kun lapsia on tehnyt, tulisi heidän hyvinvointinsa laittaa ykköseksi eikä omaansa. Ovatko aikuiset unohtaneet vastuunsa ja sen mitä vanhemmuus on? Asetetaanko nykyisin ihan väärät asiat elämässä etusijalle? Vai mistä on kyse?
Keskustellaan. Tunnistatteko ongelman, mitä ajattelette ja miten tilannetta voisi parantaa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustulokset osoittavat päinvastaista. Eli viikko-viikko-asuminen on lapsen mielenterveyden kannalta paras asumisjärjestely eron sattuessa.
Ihan mielenkiintoinen juttu. Toisaalta, ei sinänsä mitään yllättävää. Tämähän kielii vain siitä, että lapsella on kaksi vanhempaa jotka haluavat olla yhtäläisesti heidän elämässään.
Tutkimuksesta voi lukea lisää tästä linkistä:
https://lapsenmaailma.fi/palstat/tutkittua-tietoa/tutkimustieto-tukee-v…
Paitsi että tuo "tutkimus" on moneen kertaan tiedeyhteisössä lytätty tarkoitushakuisena ja johdattelevana. Samasta aineistosta kun saa myös sen tuloksen, että vuoroviikkoasuminen on lapselle erittäin haitallista.
Jos lapsella on kokemusta ydinperheestä ja vuoroviikkoasumisesta, niin lapsi ei tiedä viikonloppuvanhemmuudesta mitään. Siksi lasta ei saisi laittaa vertailemaan kahta asiaa, joista vain toisesta on kokemustietoa ja kaiken lisäksi kysytään, että "tulisitko surulliseksi, jos näkisit isää vain joka toinen viikonloppu". Kyllä tulisin, vastaa lapsi ja tutkija toteaa, että vuoroviikkoasuminen on paras ratkaisu. Aika lailla oikaisevia johtopäätöksiä!
Niin, ei tuo tosiaan voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei isä voi olla lapsille niin kovin tärkeä. Miksi isä olisi tärkeä? Paljon olennaisempaa on selkeä yksi koti, josta ei poistuta minnekään, ettei rasitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustulokset osoittavat päinvastaista. Eli viikko-viikko-asuminen on lapsen mielenterveyden kannalta paras asumisjärjestely eron sattuessa.
Ihan mielenkiintoinen juttu. Toisaalta, ei sinänsä mitään yllättävää. Tämähän kielii vain siitä, että lapsella on kaksi vanhempaa jotka haluavat olla yhtäläisesti heidän elämässään.
Tutkimuksesta voi lukea lisää tästä linkistä:
https://lapsenmaailma.fi/palstat/tutkittua-tietoa/tutkimustieto-tukee-v…
Paitsi että tuo "tutkimus" on moneen kertaan tiedeyhteisössä lytätty tarkoitushakuisena ja johdattelevana. Samasta aineistosta kun saa myös sen tuloksen, että vuoroviikkoasuminen on lapselle erittäin haitallista.
Jos lapsella on kokemusta ydinperheestä ja vuoroviikkoasumisesta, niin lapsi ei tiedä viikonloppuvanhemmuudesta mitään. Siksi lasta ei saisi laittaa vertailemaan kahta asiaa, joista vain toisesta on kokemustietoa ja kaiken lisäksi kysytään, että "tulisitko surulliseksi, jos näkisit isää vain joka toinen viikonloppu". Kyllä tulisin, vastaa lapsi ja tutkija toteaa, että vuoroviikkoasuminen on paras ratkaisu. Aika lailla oikaisevia johtopäätöksiä!Niin, ei tuo tosiaan voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei isä voi olla lapsille niin kovin tärkeä. Miksi isä olisi tärkeä? Paljon olennaisempaa on selkeä yksi koti, josta ei poistuta minnekään, ettei rasitu.
Vuoroviikkoasumisen vaikutusta lapseen ei selvitetä kysymällä sitä, olisiko sinulla ikävä isää/äitiä/lemmikkieläintä/pikkusiskoa, jos näkisit hänet (lemmikistä sen) vain joka toinen viikonloppu. Yllättäen myös ydinperheen lapsi vastaisi samoin eli että kyllä, ikävä tulisi, mutta silti meillä ei kukaan tutkija ole väittänyt tuollaisten kysymysten perusteella, että ydinperheestä ei ole lapselle haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin sopii, toisille ei. Kannattaa kuunnella niitä lapsia.
Tutun lapsille ei sopinut, mutta heiltä ei kysytty. Sanoivat, että ei heillä ole kotia, ovat aina kylässä äidillä tai isällä.Tämä. Olen päiväkodissa töissä ja järestään kaikki viikko-viikko lapset puhuvat äidin kodista ja isin kodista, ei omistaan. Tulee itselle aika surullinen olo kuunnella.
No en nyt olisi tuosta nimityksestä erityisesti huolissaan. Käyttävät ilmaisua lähinnä erottamiseen, eli jos lapsi sanoo vain kotona, sinä kysyt ai isin vai äidin luona. Meillä viikko viikko hyvin toimii ja lapset lähtee ja tulee mielellään. Olen sanonut että aina saa tulla muutenkin, koska tämä heidän koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustulokset osoittavat päinvastaista. Eli viikko-viikko-asuminen on lapsen mielenterveyden kannalta paras asumisjärjestely eron sattuessa.
Ihan mielenkiintoinen juttu. Toisaalta, ei sinänsä mitään yllättävää. Tämähän kielii vain siitä, että lapsella on kaksi vanhempaa jotka haluavat olla yhtäläisesti heidän elämässään.
Tutkimuksesta voi lukea lisää tästä linkistä:
https://lapsenmaailma.fi/palstat/tutkittua-tietoa/tutkimustieto-tukee-v…
Paitsi että tuo "tutkimus" on moneen kertaan tiedeyhteisössä lytätty tarkoitushakuisena ja johdattelevana. Samasta aineistosta kun saa myös sen tuloksen, että vuoroviikkoasuminen on lapselle erittäin haitallista.
Jos lapsella on kokemusta ydinperheestä ja vuoroviikkoasumisesta, niin lapsi ei tiedä viikonloppuvanhemmuudesta mitään. Siksi lasta ei saisi laittaa vertailemaan kahta asiaa, joista vain toisesta on kokemustietoa ja kaiken lisäksi kysytään, että "tulisitko surulliseksi, jos näkisit isää vain joka toinen viikonloppu". Kyllä tulisin, vastaa lapsi ja tutkija toteaa, että vuoroviikkoasuminen on paras ratkaisu. Aika lailla oikaisevia johtopäätöksiä!Niin, ei tuo tosiaan voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei isä voi olla lapsille niin kovin tärkeä. Miksi isä olisi tärkeä? Paljon olennaisempaa on selkeä yksi koti, josta ei poistuta minnekään, ettei rasitu.
Miksi tätä on alapeukutettu? Ette tajunneet sarkasmia vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustulokset osoittavat päinvastaista. Eli viikko-viikko-asuminen on lapsen mielenterveyden kannalta paras asumisjärjestely eron sattuessa.
Ihan mielenkiintoinen juttu. Toisaalta, ei sinänsä mitään yllättävää. Tämähän kielii vain siitä, että lapsella on kaksi vanhempaa jotka haluavat olla yhtäläisesti heidän elämässään.
Tutkimuksesta voi lukea lisää tästä linkistä:
https://lapsenmaailma.fi/palstat/tutkittua-tietoa/tutkimustieto-tukee-v…
Paitsi että tuo "tutkimus" on moneen kertaan tiedeyhteisössä lytätty tarkoitushakuisena ja johdattelevana. Samasta aineistosta kun saa myös sen tuloksen, että vuoroviikkoasuminen on lapselle erittäin haitallista.
Jos lapsella on kokemusta ydinperheestä ja vuoroviikkoasumisesta, niin lapsi ei tiedä viikonloppuvanhemmuudesta mitään. Siksi lasta ei saisi laittaa vertailemaan kahta asiaa, joista vain toisesta on kokemustietoa ja kaiken lisäksi kysytään, että "tulisitko surulliseksi, jos näkisit isää vain joka toinen viikonloppu". Kyllä tulisin, vastaa lapsi ja tutkija toteaa, että vuoroviikkoasuminen on paras ratkaisu. Aika lailla oikaisevia johtopäätöksiä!Niin, ei tuo tosiaan voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei isä voi olla lapsille niin kovin tärkeä. Miksi isä olisi tärkeä? Paljon olennaisempaa on selkeä yksi koti, josta ei poistuta minnekään, ettei rasitu.
Miksi tätä on alapeukutettu? Ette tajunneet sarkasmia vai?
Jotkut ajattelevat että on olennaisempaa että on yksi selkeä koti. Minä ajattelen niin ja lapset myös. Isä asuu toisella puolella Suomea ja lapset käyvät siellä kaksi kertaa vuodessa. Ollaan tyytyväisiä, ainoastaan pientä tyytymättömyyttä kuuluu isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset asuu kahta kotia(kolme enimmäkseen minun luonani ja yksi isällään mutta vaihtavat välillä)Minulla on järkyttävä tilanne. Homeasunto tuhosi terveyteni ja irtaimiston. Mutta koska aviomies, lasteni isä, ei halua luopua hometavaroista minun piti lopulta muuttaa koska en voinut enää hengittää omassa kodissani. Nyt minulla on puhdas koti lähellä sitä, mistä aviomies ajoi minut ulos. Kun lapset tulevat luokseni, pitää tehdä monta soodapesua että saan homeitiöt heistä pois. Se on hirveää. Ennen pystyin ulkona suojavaatteissa näkemän lapsia jos olivat isällään, nyt en enää, saan niin pahat silmä ym oireet. En pysty halaamaan lapsiani ulkona suojavaatteissa(hanskat, kertis sadetakki.)'
Aviomies yhä vähättelee, mitätöi, ei usko että mitään hometta edes on, vaikka minulla on kaksi lääkärintodistusta ja homeallergia näkyy jopa allergiasairaalassa tehdyssä prick-testissä. Aviomies ei suostu luopumaan hometavaroista(koko asunnon irtain meni pilalle kun toi itiöt sinne) eikä muuttamaan luokseni puhtaaseen kotiin. Silti väittää rakastavansa minua.
Hänestä ratkaisu on että minä menen terapiaan. Se muka poistaisi homeallergian(silmä- iho- hengitys ym oireet.) On vihainen kun en mene. Ja tavarasta ei luovu.
Onko ero ainoa ratkaisu jos mies ei järkiinny? allergia pahenee koko ajan ja yhä pienemmästä määrästä saan yhä pahemmat silmä- hengitys-ihottuma ym oireet.
Vierailija kirjoitti:
Lapset asuu kahta kotia(kolme enimmäkseen minun luonani ja yksi isällään mutta vaihtavat välillä)Minulla on järkyttävä tilanne. Homeasunto tuhosi terveyteni ja irtaimiston. Mutta koska aviomies, lasteni isä, ei halua luopua hometavaroista minun piti lopulta muuttaa koska en voinut enää hengittää omassa kodissani. Nyt minulla on puhdas koti lähellä sitä, mistä aviomies ajoi minut ulos. Kun lapset tulevat luokseni, pitää tehdä monta soodapesua että saan homeitiöt heistä pois. Se on hirveää. Ennen pystyin ulkona suojavaatteissa näkemän lapsia jos olivat isällään, nyt en enää, saan niin pahat silmä ym oireet. En pysty halaamaan lapsiani ulkona suojavaatteissa(hanskat, kertis sadetakki.)'
Aviomies yhä vähättelee, mitätöi, ei usko että mitään hometta edes on, vaikka minulla on kaksi lääkärintodistusta ja homeallergia näkyy jopa allergiasairaalassa tehdyssä prick-testissä. Aviomies ei suostu luopumaan hometavaroista(koko asunnon irtain meni pilalle kun toi itiöt sinne) eikä muuttamaan luokseni puhtaaseen kotiin. Silti väittää rakastavansa minua.
Hänestä ratkaisu on että minä menen terapiaan. Se muka poistaisi homeallergian(silmä- iho- hengitys ym oireet.) On vihainen kun en mene. Ja tavarasta ei luovu.
Onko ero ainoa ratkaisu jos mies ei järkiinny? allergia pahenee koko ajan ja yhä pienemmästä määrästä saan yhä pahemmat silmä- hengitys-ihottuma ym oireet.
Homehulluutesi ei liity aiheeseen. Paitsi että lapset kärsivät kun äiti valitsee ennemmin neuroosinsa kuin normaalin elämän. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt sanomatta ja tutkimatta selvää, että tuo on vahingollista lapselle. Kaikki lähtee vanhemman itsekkyydestä, halutaan rusinat pullasta, sekä vapaus että lapsiperhe-elämä. Lapsi vaistoaa sen, miten vanhempi odottaa omaa "bileviikkoaan" ja kuinka lapsiviikko on se raskas viikko. Jos lapsen etu olisi ensimmäisenä, olisi joko äidin tai isin koti se ensisijainen koti, ja sitten toisen vanhemman luona tapaamiset vaikkapa 2viikonlopua/kk.
Päädyimme eron jälkeen vuoroasumiseen, kun ensin olimme selvittäneet, että tutkimusten mukaan se on paras asumismuoto lapsille ydinperheen jälkeen. Lapsettoman viikkoni käytin urheiluun ja ylitöihin. Kuopus lopetti isällään käymisen, kun isä muutti yhteen uuden kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Musta on outoa, että abortti pitäisi kieltää monen mielestä, ennemminkin ero pitäisi kieltää. Poislukien väkivalta- ja alkoholitapaukset. Se jos mikä kurjistaa lapsen elämää.
Oletko ihan tosissasi, että perheiden pitäisi vaan kituuttaa myrkyllisessä ilmapiirissä? Missä vanhemmat ei tule yhtään toimeen keskenään. Sepä vasta olisikin hauskaa kaikille. Meillä kaksi viikkoa vuorotellen, asutaan lähekkäin, ollaan hyvissä väleissä nyt, lapset menee mielellään isälleen ja tulee minulle. Ovat jo teinejä tosin mutta näin on ollut jo monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useamman eroperheen, jossa molemmilla on entisistä liitoistaan lapsia. Molempien lapset ovat aina samaan aikaan tässä uusperheessä ja sitten viettävät seuraavan viikon kahdestaan parisuhdeaikaa.
Lapset eivät siis saa lainkaan aikaa oman vanhempansa kanssa vaan aina on porukkaa ja toisen puolison lapset!
Minusta ei ole hyvä systeemi lapsille!
Alue: Aihe vapaa
Minun tuntemani vuoroviikkovanhemmat tekevät enemmän töitä niinä viikkoina, kun lapset eivät ole luonaan, jotta sitten lapsiviikkoina voivat tehdä lyhyempiä päiviä ja olla enemmän lasten kanssa. Tälleen 40+ ikäisestä kuulostaa myös vähän lapselliselta biletyskeskeinen ajattelu, jossa "rusinat pullasta" tarkoittaa mahdollisimman paljon biletystä. Missä muka? Luulisi, että tärkeimmät bileet ovat viikonloppuisin, joten on biletyksen kannalta ihan sama, onko vuoroviikkokäytäntö vai ovatko lapset toisen vanhemman luona vain joka toinen viikonloppu. Ja ei minun ikäiseni enää käy sanan varsinaisessa merkityksessä "bilettämässä", moni ei jaksa enää valvoa samalla lailla kuin parikymppisenä, alkoholinkulutus vähenee kun ei jaksa krapuloita, ja baareissa ei enää samalla lailla käydä, ja kaikki kaveritkin ovat laiskistuneet biletyksen suhteen.