Lapsuudenkaverini on aina käyttätynyt mua kohtaan vähän sillä tavalla halveeraten, alistaen tai arvostellen

Sellaisiahan ne lapsuudenkaverit joskus on, niitähän ei itse varsinaisesti (puolin ja toisin) valita, kunhan ollaan samalla hiekkalaatikolla tai päiväkodissa tms. Äidit tuuppii leikkimään yhdessä, tai jäädään yhtä aikaa samaan keinuntolppaan kielestä kiinni talvella. Ei välttämättä oikeasti edes pidetä toisesta, mutta ollaan kavereita, kun on siihen totuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiahan ne lapsuudenkaverit joskus on, niitähän ei itse varsinaisesti (puolin ja toisin) valita, kunhan ollaan samalla hiekkalaatikolla tai päiväkodissa tms. Äidit tuuppii leikkimään yhdessä, tai jäädään yhtä aikaa samaan keinuntolppaan kielestä kiinni talvella. Ei välttämättä oikeasti edes pidetä toisesta, mutta ollaan kavereita, kun on siihen totuttu. 

Joo olen muutenkin alkanut miettiä että en kauhasti tykkää hänen persoonallisuudestaan, ennen tätä lapseni halveeraamisen tajuamistakin. On niin päällekäyvä luonne etten ole jaksanut sitä draamaa mikä pesäerosta syntyisi. No nyt tämä korona on ollut hyvä tekosyy olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Enkä ole häntä kaivannut yhtään.

Lapsena sitä kaveeraa monenlaisten kanssa, ne menettelee leikkikaverina. Aikuisena alkaa ajatella että tuo on aina ollut tuollainen, pidänkö mä siitä ollenkaan? Joskus tulee pidettyä yllä kaveruutta vain siksi kun se on lapsuudessa solmittu. Ei kannettaisi aina.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena sitä kaveeraa monenlaisten kanssa, ne menettelee leikkikaverina. Aikuisena alkaa ajatella että tuo on aina ollut tuollainen, pidänkö mä siitä ollenkaan? Joskus tulee pidettyä yllä kaveruutta vain siksi kun se on lapsuudessa solmittu. Ei kannettaisi aina.

Näin on!

Siedän paljon ystäviltä. Lapsiini kohdistuva arvostelu on viimeinen niitti ystävyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiahan ne lapsuudenkaverit joskus on, niitähän ei itse varsinaisesti (puolin ja toisin) valita, kunhan ollaan samalla hiekkalaatikolla tai päiväkodissa tms. Äidit tuuppii leikkimään yhdessä, tai jäädään yhtä aikaa samaan keinuntolppaan kielestä kiinni talvella. Ei välttämättä oikeasti edes pidetä toisesta, mutta ollaan kavereita, kun on siihen totuttu. 

Kasvoin myrkyllisen siskon kanssa johon olin tottunut. Elämä helpottui kun katkaisin välit.

Mut hei, olen pahis kun olen niin kaamea etten ole edes väleissä.

Olet heikko ihminen. Kaverisi kyllä aistii sen. Hän haluaisi oikeasti virtsata päällesi. Usko pois. Ja sinä suostuisit.

Minulla on myös ollut tällaisia ihmisiä elämässäni. Aivan arvaamattomasti ”vedetään turpaan” - ja siitä saadaan sadistista nautintoa. Kummallisissa asioissa, esimerkkinä vaikkapa sellainen, että olen joskus kysynyt, voinko puhua hänen elämänsä tapahtumasta jollekin yhteiselle ystävällemme. Tähän vastauksena todella pilkallinen ”kuvitteletko etten olisi kertonut ”Maijalle”, jos puhun tästä _sinulle_. 😳 Ei, en kuvittele mitään, ajattelin vain olla kohtelias. Oli kuitenkin hyvä tietää tällaisesta luokkajaosta. Kuvottava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös ollut tällaisia ihmisiä elämässäni. Aivan arvaamattomasti ”vedetään turpaan” - ja siitä saadaan sadistista nautintoa. Kummallisissa asioissa, esimerkkinä vaikkapa sellainen, että olen joskus kysynyt, voinko puhua hänen elämänsä tapahtumasta jollekin yhteiselle ystävällemme. Tähän vastauksena todella pilkallinen ”kuvitteletko etten olisi kertonut ”Maijalle”, jos puhun tästä _sinulle_. 😳 Ei, en kuvittele mitään, ajattelin vain olla kohtelias. Oli kuitenkin hyvä tietää tällaisesta luokkajaosta. Kuvottava ihminen.

Juuri vastaavasta käytöksestä puhun! Sitten kanssa sellainen tuli mieleen etten ole koskaan ollut hänen joululahjansa arvoinen. Ja hän on jopa joskus pyytänyt minut avuksi paketoimaan jotain antamiansa herkkukoreja työ- tai muille ns. kaukaisemmille uusille tuttaville (jos vertaa siis siihen että me oltiin tunnettu lapsesta saakka eli monta kymmentä vuotta).

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiahan ne lapsuudenkaverit joskus on, niitähän ei itse varsinaisesti (puolin ja toisin) valita, kunhan ollaan samalla hiekkalaatikolla tai päiväkodissa tms. Äidit tuuppii leikkimään yhdessä, tai jäädään yhtä aikaa samaan keinuntolppaan kielestä kiinni talvella. Ei välttämättä oikeasti edes pidetä toisesta, mutta ollaan kavereita, kun on siihen totuttu. 

Jep. Monilla on ruusuiset mielikuvat lapsuudenkavereiden ainutlaatuisuudesta mutta aika usein se on tuota, että ollaan kavereita vain tottumuksesta. Toisaalta lapsena sama aallonpituus on saattanut löytyä vaivatta mutta vuosien myötä kaverukset ovat alkaneet kasvaa eri suuntiin ja ovat aikuisina kuin ventovieraita toisilleen. Yksi ikävä puoli lapsuuden- ja usein vielä opiskelukavereissakin on se, että toiselle ei aina anneta tilaa kasvaa ja muuttua. Bilehileen pitää pysyä bilehileenä, hissukan hissukkana, seinäruusun seinäruusuna, urakeskeisen urakeskeisenä jne. Tämän takia skippaan luokkakokoukset ym. tapahtumat, koska niissä helposti ihmiset ajautuvat vanhoihin rooleihinsa joko alitajuisesti tai muiden tuuppimana.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös ollut tällaisia ihmisiä elämässäni. Aivan arvaamattomasti ”vedetään turpaan” - ja siitä saadaan sadistista nautintoa. Kummallisissa asioissa, esimerkkinä vaikkapa sellainen, että olen joskus kysynyt, voinko puhua hänen elämänsä tapahtumasta jollekin yhteiselle ystävällemme. Tähän vastauksena todella pilkallinen ”kuvitteletko etten olisi kertonut ”Maijalle”, jos puhun tästä _sinulle_. 😳 Ei, en kuvittele mitään, ajattelin vain olla kohtelias. Oli kuitenkin hyvä tietää tällaisesta luokkajaosta. Kuvottava ihminen.

Kiusaajahan tuollainen on. Malliesimerkki. Voin kuvitella minkälainen työpaikan myrkkyseitikki. Ja tuo ihmistyyppi ei muutu.

Minulla on myös lapsuudenystävä, joka möläyttelee ja ilmeisesti nauttii siitä että pääsee olemaan ”yläpuolella”. Minua tuo lähinnä huvittaa, enkä jaksa loukkaantua. Olen tuntenut hänet ekaluokasta asti ja sellainen hän on.

Ajattelen että hän on lähimmäinen, enkä halua pahaa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös ollut tällaisia ihmisiä elämässäni. Aivan arvaamattomasti ”vedetään turpaan” - ja siitä saadaan sadistista nautintoa. Kummallisissa asioissa, esimerkkinä vaikkapa sellainen, että olen joskus kysynyt, voinko puhua hänen elämänsä tapahtumasta jollekin yhteiselle ystävällemme. Tähän vastauksena todella pilkallinen ”kuvitteletko etten olisi kertonut ”Maijalle”, jos puhun tästä _sinulle_. 😳 Ei, en kuvittele mitään, ajattelin vain olla kohtelias. Oli kuitenkin hyvä tietää tällaisesta luokkajaosta. Kuvottava ihminen.

Hyi helvetti tiedän tällaisen tyypin myös. Joku sisäinen tarvehan tuollaiselle käytökselle on.

*Väristys*

Up

Up!

Tuttu tilanne. Ihan tottumuksesta lokeroin erään ihmisen mielessäni kategoriaan "paras ystävä, samalla aaltopituudella", mutta kolmekymppisenä aloin tajuta, etten tunne enkä käsitä häntä ja motiivejaan yhtään, enkä oikeastaan edes haluaisi tutustua tuollaiseen nälvijään lähemmin. Jos tarkastelee hänen tekojaan ja sanomisiaan sellaisinaan, ne ovat kaikkea muuta kuin ystävyyden merkkejä vaikka olinkin niihin tottunut. 

Samalla tajusin, että hän ymmärtää minua vielä vähemmän, eikä edes ymmärrä ettei ymmärrä, vaan on rakentanut mielessään jonkun ihan kummallisen kuvan josta en tunnista itseäni. Toisaalta ainakin minä olen varmaan muuttunut, toisaalta oppinut itsevarmuutta. Ehkä olemme kasvaneet erilleen tai sitten asetelma toimi niin kauan kuin alistuin hänen ylemmyyttään tukevaan rooliin.

Toivoisin, että vanhat tutut edes tiedostaisivat meidän olevan nykyään ventovieraita toisillemme, silloin joihinkin mukavampiin tyyppeihin voisi ehkä tutustua uudelleen puhtaalta pöydältä. Yhteinen lapsuus tai nuoruus eivät yhdistä vaan erottavat, koska niiden perusteella jotkut luulevat tuntevansa toisen läpikotaisin, vaikka oikeasti ovat silloinkin nähneet toisen vain omasta näkökulmastaan ja tietyssä roolissa.

Ehkä monelle heistä on tärkeämpiä semmoset pätemissuhteet, joissa voi kilpailla jostain sosiaalisissa kuvioissa. Lisäksi lapsuudenystävä on jo ehtinyt nähdä heistä "liikaa". Ehkä halutaan huonosti käyttäytymällä päästä toisesta eroon, kun ollaan niin erilaisia eikä hänestä ole näytinkappaleeksikaan? Eiköhän hyö jää kumminkin sellaiselle vähän töpeksivälle wannabe-asteelle kumminkin ja ala murjottaa. Sekin kaatuisi sun niskaan. Auts, kyynisyyttä!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä monelle heistä on tärkeämpiä semmoset pätemissuhteet, joissa voi kilpailla jostain sosiaalisissa kuvioissa. Lisäksi lapsuudenystävä on jo ehtinyt nähdä heistä "liikaa". Ehkä halutaan huonosti käyttäytymällä päästä toisesta eroon, kun ollaan niin erilaisia eikä hänestä ole näytinkappaleeksikaan? Eiköhän hyö jää kumminkin sellaiselle vähän töpeksivälle wannabe-asteelle kumminkin ja ala murjottaa. Sekin kaatuisi sun niskaan. Auts, kyynisyyttä!

Pätemissuhteet, sitähän nuo. Jotenkin ristiriitaista, että usein kaikkein ilkein päteminen säästetään läheisimmille, mutta toisaalta etäisemmät tuttavuudet lähtisivät äkkiä menemään, kun taas vanha ystävä on itsestäänselvyys. Epäilen kyllä tuota halua päästä eroon, koska noille nokkimisjärjestyksen pönkittäjille on tärkeää pitää ympärillään huonompia ihmisiä vertailukohdaksi...

Hyvä pointti tuo "nähdä liikaa"! Omalla kohdallani nälvijä nimittäin yritti armottomasti käyttää nöyryyttämiseeni asioita lapsuudestani, jotka oletti minun kokeneen samalla tavalla kuin hän itse. (Meillä oli päällisin puolin saman kaltaisia ongelmia, joita olemme käsitelleet aivan eri tavoilla.) Minä olin jo aivan sinut noiden asioiden kanssa, mutta hän siis ilmeisesti piti taustaansa häpeällisenä.

"Kyllä mulle riittäisi tälläinen asunto, mikä teillä on. Mun miehelle ei riitä." "Mun mies ei halua tollasta Moccamasteria, se haluaa kahvikoneen". "Mun mies ei kestäisi tällaista sotkua, nyt pitäisi alkaa siivota" ( kun lapset olivat levittäneet lelut olohuoneeseen.) Mä koin, että tässä arvostellaan minua, eikä oikeasti kerrota, mitä mies haluaa. Emme ole enää kauheasti tekemisissä tämän lapsuuden kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä monelle heistä on tärkeämpiä semmoset pätemissuhteet, joissa voi kilpailla jostain sosiaalisissa kuvioissa. Lisäksi lapsuudenystävä on jo ehtinyt nähdä heistä "liikaa". Ehkä halutaan huonosti käyttäytymällä päästä toisesta eroon, kun ollaan niin erilaisia eikä hänestä ole näytinkappaleeksikaan? Eiköhän hyö jää kumminkin sellaiselle vähän töpeksivälle wannabe-asteelle kumminkin ja ala murjottaa. Sekin kaatuisi sun niskaan. Auts, kyynisyyttä!

Pätemissuhteet, sitähän nuo. Jotenkin ristiriitaista, että usein kaikkein ilkein päteminen säästetään läheisimmille, mutta toisaalta etäisemmät tuttavuudet lähtisivät äkkiä menemään, kun taas vanha ystävä on itsestäänselvyys. Epäilen kyllä tuota halua päästä eroon, koska noille nokkimisjärjestyksen pönkittäjille on tärkeää pitää ympärillään huonompia ihmisiä vertailukohdaksi...

Hyvä pointti tuo "nähdä liikaa"! Omalla kohdallani nälvijä nimittäin yritti armottomasti käyttää nöyryyttämiseeni asioita lapsuudestani, jotka oletti minun kokeneen samalla tavalla kuin hän itse. (Meillä oli päällisin puolin saman kaltaisia ongelmia, joita olemme käsitelleet aivan eri tavoilla.) Minä olin jo aivan sinut noiden asioiden kanssa, mutta hän siis ilmeisesti piti taustaansa häpeällisenä.

Se muuten on totta että minun tällaisella pätijä-lapsuudenkaverilla ei uudet tuttavuudet useinkaan kauaa mukana pysy. Kokeileekohan heihinkin samanlaista dissaamista kuin minuun? Tai joillekin jaksaa esittää mukavampaa kuin onkaan ja niiden kanssa tapailee silloin tällöin.