Jättäisitkö 2,5v:n ilman ruokaa illaksi

Voisin vaikka jättääkin ilman ruokaa. Ei se siihen kuole tai mitenkään vahingoitu, jos yksi ateria jää väliin.

Paha, tuhma lapsi. Laittaisin sen vielä pimeään vessaan tunniksi, että oppii syömään ruokia, joista ei tykkää ja pitää vieraina.

Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että lapsi voi tarvita jopa 10-15 maistelukertaa ennen uuden maun hyväksymistä.

Mulla just samanikäinen tässä yks päivä keksi, että ei tykkää kanasta ja makaronista. Jälkkäriä oli luvassa ruoan jälkeen. Oli kyllä monen tunnin tahtojen taistelu,  kun huomasin, että kyse oli vain rajojen hakemisesta ja jälkkäriä ois vaan heti halunnut. Meillä oli myös ihan pieni annos sitten se, mikä piti syödä jos jälkkäriä haluaa. Ja muuta ruokaa ei olisi eikä tullutkaan sitten enää illalla. 

Monta tuntia jaksoi vängätä asiaa, ei toki ruokapöydässä istunut vaan mitä nyt siinä puuhailtiinkaan. Sitten jossain vaiheessa meni itse pöytään ja söi annoksensa. Voi että, miten iloinen ja ylpeä pieni mies oli koko loppu illan. Ja sai jälkkärinsä. :) :)

Eli sanoisin, että älä anna periksi, mutta älä tee siitä sen suurempaa "taistelua". 

En antaisi sillä aterialla muuta (kuin normaalit lisäkevihannekset) mutta iltapalan saisi normaalisti ja niin paljon kuin jaksaisi syödä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:56"]

Paha, tuhma lapsi. Laittaisin sen vielä pimeään vessaan tunniksi, että oppii syömään ruokia, joista ei tykkää ja pitää vieraina.

Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että lapsi voi tarvita jopa 10-15 maistelukertaa ennen uuden maun hyväksymistä.

[/quote]

:) eli yhden lusikallisen maistattaminen on perusteltua tämänkin tutkimuksen perusteella.. :)

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:56"]

Paha, tuhma lapsi. Laittaisin sen vielä pimeään vessaan tunniksi, että oppii syömään ruokia, joista ei tykkää ja pitää vieraina.

Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että lapsi voi tarvita jopa 10-15 maistelukertaa ennen uuden maun hyväksymistä.

[/quote]

hmmm... Ap kirjoitti että ei suostu maistamaan.... eli maistelukertoja siis nolla. Eli ei voi ei-tykätä, jos ei edes maista.

Seuraava ateria normaalisti normaaliin aikaan. Tällä aterialla maistaa sen yhden lusikallisen. Ei saa rangaista ruoalla.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:56"]

Paha, tuhma lapsi. Laittaisin sen vielä pimeään vessaan tunniksi, että oppii syömään ruokia, joista ei tykkää ja pitää vieraina.

Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että lapsi voi tarvita jopa 10-15 maistelukertaa ennen uuden maun hyväksymistä.

[/quote]

Palsta on täyttä lukutaidottomia. Tämä on ihan uskomatonta kuinka paljon teitä on :D:D

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:56"]Paha, tuhma lapsi. Laittaisin sen vielä pimeään vessaan tunniksi, että oppii syömään ruokia, joista ei tykkää ja pitää vieraina.

Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että lapsi voi tarvita jopa 10-15 maistelukertaa ennen uuden maun hyväksymistä.

[/quote]

Ja aikuinen näyttää tarvitsen monta kertaa, ennen kuin osaa lukea aloituksen.

Jokainen tietää, että maistelukertoja tarvitaan. Ja hyväksyn ja ymmärrän, ettei pidä jostain. Mutta kun ei maista, niin ei voi tietää.

Ap

Antaisin iltapalan ihan normaalisti. Jos ei aterialla suostu edes maistamaan, niin sitten voi jättää sillä aterialla ilman ruokaa ja antaa vain vihannekset ja aterian ohessa annettavan leipäpalan. Mutta en todellakaan jättäisi ilman seuraavaa ateriaa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]

Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa.

Siis vängätä tuntikausia jonkun ruoan syömisestä, haloo??

Lapsi ei syö, selvä, sillä aterialla ei ole muuta tarjolla. Hyvällä mielellä pois pöydästä, ja seuraavalla aterialla asia on unohdettu ja syödään taas jotain.

Jälkiruokaa ei tietenkään saa, jos ei syö pääruokaa ollenkaan. Siitäkään ei tarvitse vängätä, kun kertoo asian olevan niin, ja jos alkaa vänkäys ( =huonoa käytöstä) pois pöydästä, ja uusi yritys myöhemmin.

En jättäisi ilman seuraavaa ateriaa. Yrittäisin varmaan lahjontaa tyyliin saat palan banaania / lempparileipää/ mehua tms jos syöt ensin lusikallisen tätä. Meillä kyllä maistaa melko helposti ainakin sen lusikallisen joten vaikee täältä neuvoa. Tsemppiä!

Näinpä luodaan pohja jatkuville valtataisteluille. Minä en todellakaan tekisi noin. Ruokaa on tarjolla säännöllisin väliajoin, ruoka ei liity rankaisemiseen. Aikuinen päättää, mitä tarjoaa. Lapsi päättää, syökä vai ei. Näin on kasvatettu kolme tervettä, urheilullista ja normaalipainoista ja normaalisti ruokaan suhtautuvaa lasta. Ja 2-vuotiaille on muuten tavallista ruokahalun heikkeneminenkin, kasvuhan hidastuu. Ruokaa ei pidä tuputtaa eikä siitä pidä tehdä numeroa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]

Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa.

Siis vängätä tuntikausia jonkun ruoan syömisestä, haloo??

Lapsi ei syö, selvä, sillä aterialla ei ole muuta tarjolla. Hyvällä mielellä pois pöydästä, ja seuraavalla aterialla asia on unohdettu ja syödään taas jotain.

Jälkiruokaa ei tietenkään saa, jos ei syö pääruokaa ollenkaan. Siitäkään ei tarvitse vängätä, kun kertoo asian olevan niin, ja jos alkaa vänkäys ( =huonoa käytöstä) pois pöydästä, ja uusi yritys myöhemmin.

[/quote]

Vielä PS. Yleensä nuo hommat saa sujumaan huumorilla ja mielikuvituksella. Meillä lasten lemppari on aina ollut se, kun ruoka lusikassa "esittäytyy", eli mä sanon jollain hassulla tavalla tyyliin " terve, olen Harri Hernerokka, ammatiltani autokuski, ja suurin haaveeni on päästä Liisan vatsaan!" Ja kun lapsi on syönyt sen, tulee seuraava tyyppi: "Hei, olen Aune Hernerokka, onko puolisoani Harria näkynyt missään? Mihin hän meni"...

Ja siinä vaiheessa lapsi yleensä hihittäen syö Aunenkin. Vaikka lähtötilanne olisi ollut yhteen puristettu viivasuu.

Ruoka on paras tapa käyttää valtaa lapseen. Moni anorektikko on oppinut tuossa iässä, miten ruuasta tulee peliväline ja keino alistaa. Myöhemmin ruuasta on helppo luopua, koska siihen liittyy paljon huonoja muistoja.

Pidä lastasi nälässä vaikka neljä viikkoa, älä anna mitään. Kyllä se siitä oppii. Tärkeintä on, että sinä voitat ja lapsi oksentaa.

Älä anna mitään ylimääräistä ennen kuin suostuu maistamaan sitä, mistä nyt kieltäytyi. Lapselle kannattaa opettaa, miten selvitä hengissä 2-3 päivää ilman ruokaa. Älä anna vettäkään, moni pieni pentele pysyy sen voimin hengissä.

Eli kaikki ruokaan vivahtava pois siihen asti, kunnes lapsi maistaa. Ei se muuten opi uusia makuja.

No kyllä yksi lusikallinen pitää maistaa. Ei se anoreksia siitä puhkea. Anoreksia on mielisairaus.

En tietenkään jättäisi. Huono idea.

Mä antaisin seuraavan aterian ihan normaalisti eli meillä päivällisen jälkeen tulee iltapala. Ei mitään ylimääräisiä herkkuja, mutta en mä nyt tuon ikäiseltä ruokaa kieltäisi koko päivän ajaksi, jos ei tottele mua.

Tee taulu, johon saa kivoja tarroja jokaisesta maistamisesta ja sitten isomman palkinnon kun tarroja on tarpeeksi. Ite oon tehnyt niin että teen lapselle maistuvia ruokia ja uudet opetellaan siinä ohessa. Ei niin et lapsen pitäisi heti syödä lautasellinen uutta saadakseen mahan täyteen. Ja jos ei syö niin jää ilman ruokaa kokonaan. Tärkeämpää kuin 2 v iässä syödä kaikkia maailman pöperöitä, on syödä tarpeeksi. En ole rankaissut ruoalla ikinä ja hyvin syöviä lapsia on. 9 v tyttö saa kehuja joka paikassa monipuolisesta syömisestään. Ja on ollut mahavaivainen allergikko ja refluksia sairastava ja erittäin valikoiva pienenä ruokien suhteen. En tekisi ruoasta taistelua.