Jättäisitkö 2,5v:n ilman ruokaa illaksi

Se on vain ruokaa, lapsi tarvitsee sitä pysyäkseen hengissä ja kasvaakseen. Ei sillä ole mitään muuta merkitystä!

Joten haluatko, että lapsi pysyy hengissä? Haluatko, että lapsi kasvaa normaalisti?

jos vastasit ei, anna lapsen olla ilman ruokaa. Jos vastasit kyllä, anna lapselle riittävästi ravintoa.

Se on vain ruokaa, usko pois!

No en jättäisi, ehkä 6-7 -vuotiaan (joka ymmärtää syy-seuraus suhteen) saattaisin jättää, mutta en todellakaan 2,5 -vuotiasta. Eikä ruualla muutenkaan ole hyvä rangaista, meillä kouluikäisen rangaistukset saattaa sisältää sitä, että jälkkäriä ei saa, jos ruokaa ei suostu maistamaan. Ikinä ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi, jos jostain ei tykkää niin minkäs sille tekee. Lapsen makuaisti on paljon vanhempi kuin aikuisen.

Kyllä mun mielestä on vanhemmuus aika hukassa, jos kokee tarpeelliseksi lähettää 2,5 vuotiaan tyhjin mahoin nukkumaan. Tai ainakin se oma käsitys siitä, miten lapsi kehittyy ja minkä tyyppiset rangaistukset tehoaa minkä ikäsillle (puhumattakaan siitä, mitkä rangaistukset ja kasvatuskeinot ylipäätään tehoaa). Ei tarvi olla mikään varhaiskasvatuksen ammattilainen edes, jotta tajuaa että tällainen ruokasota 2-vuotiaan kanssa on a.) turhaa b.) vahingoittavaa.

Siis lapsen makuaisti on paljon herkempi kuin aikuisen, tiedä mistä tuon tempasin :)

22

Kyseessä ei tod. ole valtataistelutilanne. Tuon ikäiselle en enää ala "täältä tulee kuorma-auto" -juttuja tekemään. Lapsi on hyvin omatahtoinen, verrattuna toiseen lapseemme.

Ruoka on meillä muuten täysin normaali asia. Ei tuputeta, ei palkita ruoalla tai muutenkaan tehdä numeroa.

Nyt vaan ensi kertaa ei todellakaan suostunut maistamaan. Sujuvasti vältteli koko asiaa. Nälkä hänellä oli varmasti.

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]

Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa.

Siis vängätä tuntikausia jonkun ruoan syömisestä, haloo??

Lapsi ei syö, selvä, sillä aterialla ei ole muuta tarjolla. Hyvällä mielellä pois pöydästä, ja seuraavalla aterialla asia on unohdettu ja syödään taas jotain.

Jälkiruokaa ei tietenkään saa, jos ei syö pääruokaa ollenkaan. Siitäkään ei tarvitse vängätä, kun kertoo asian olevan niin, ja jos alkaa vänkäys ( =huonoa käytöstä) pois pöydästä, ja uusi yritys myöhemmin.

[/quote]

Vielä PS. Yleensä nuo hommat saa sujumaan huumorilla ja mielikuvituksella. Meillä lasten lemppari on aina ollut se, kun ruoka lusikassa "esittäytyy", eli mä sanon jollain hassulla tavalla tyyliin " terve, olen Harri Hernerokka, ammatiltani autokuski, ja suurin haaveeni on päästä Liisan vatsaan!" Ja kun lapsi on syönyt sen, tulee seuraava tyyppi: "Hei, olen Aune Hernerokka, onko puolisoani Harria näkynyt missään? Mihin hän meni"...

Ja siinä vaiheessa lapsi yleensä hihittäen syö Aunenkin. Vaikka lähtötilanne olisi ollut yhteen puristettu viivasuu.

[/quote]

älä puhu suullani! Minun tapauksessa kyse oli seksuaalisesta hyväksikäytöstä

- ex anorektikko

En ymmärrä tuollaista. Joku roti nyt näihin syömisjuttuihin.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]antaisin iltapalaa enkä olisi tuollainen pökijä

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:33"]

Kyseessä ei tod. ole valtataistelutilanne. Tuon ikäiselle en enää ala "täältä tulee kuorma-auto" -juttuja tekemään. Lapsi on hyvin omatahtoinen, verrattuna toiseen lapseemme.

Ruoka on meillä muuten täysin normaali asia. Ei tuputeta, ei palkita ruoalla tai muutenkaan tehdä numeroa.

Nyt vaan ensi kertaa ei todellakaan suostunut maistamaan. Sujuvasti vältteli koko asiaa. Nälkä hänellä oli varmasti.

Ap

[/quote]

Kuulostaa kyllä pahasti valtataistelutilanteelta. Ja kuulostaa myös siltä, että pidät 2-vuotiasta isompana kuin hän onkaan. Et enää ala "täältä tulee kuorma-auto"-juttuja tuon ikäiselle? Minä teen niitä joskus jopa 5- ja 4-vuotiaille, jos on heidän mielestään epäilyttävää ruokaa ja houkutan maistamaan. Hyvin toimii ja heitä naurattaa. Ehkä kouluikäisellä jättäisin sellaiset jutut jo pois, mutta 2-vuotias on vielä ihan pikkuinen!

Et voi jättää ilman ruokaa koko illaksi. Ei lapsi ymmärrä sitä "rangaistuksena". Älä tee ruuasta ongelmaa. Jos ei syö, niin sitten se ateria jää välistä. Mutta seuraava taas tarjoillaan. Meillä vasta lähemmäs 3vuotias tajusi pyynnön, että edes yksi lusikka pitää maistaa. Saatan myös rohkaista maistamaan niin et lupaan suklaarusinoita maistamisen jälkeen palkkioksi. Pääasia että tottuu uusiin makuihin. Nykyään maisteleekin rohkeammin.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]

Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]

Huijaisin lapsen maistelemaan, ehkä jopa oikeasti syömään ruokaa. Yksi tapa olisi lapsen kieltäydyttyä maistamasta, näyttelisin yllättynyttä ja sanoisin unohtaneeni, että lapsi on vielä niiiiin pieni, ettei uskalla ruokaa maistaa. Sehän onkin isojen lasten ruokaa. Sitten keksisin tikusta asiaa ja poistuisin pöydästä hetkeksi. Todennäköisesti lusikallinen tai useampi olisi palattuani kadonnut. Ja rohkelikko pullistelisi pöydässä tyytyväisyyttä....

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]

Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa.

Siis vängätä tuntikausia jonkun ruoan syömisestä, haloo??

Lapsi ei syö, selvä, sillä aterialla ei ole muuta tarjolla. Hyvällä mielellä pois pöydästä, ja seuraavalla aterialla asia on unohdettu ja syödään taas jotain.

Jälkiruokaa ei tietenkään saa, jos ei syö pääruokaa ollenkaan. Siitäkään ei tarvitse vängätä, kun kertoo asian olevan niin, ja jos alkaa vänkäys ( =huonoa käytöstä) pois pöydästä, ja uusi yritys myöhemmin.

[/quote]

Et ymmärrä miten aikuiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa??????!!!! Oho! 

Tämähän on juuri aikuisten tehtävä! Jos jotain sovitaan, olkoot sitten että yksi lusikallinen maistetaan tai että jälkkäriä saa vasta, kun ruoka on syöty.. niin sitten tästä pidetään myös kiinni. Ja vaikka sen monta tuntia. Lapset osaavat kyllä kaikki temput ja ovat "kestäviä" eli vaikka kuinka pitkään kokeilevat, millä keinoilla saisivat aikuisen perumaan puheensa. Ja siinä sitten suossa ollaan. 

Lapset vaativat ja tarvitsevat rajoja, jolloin tuntevat olonsa turvalliseksi. Aikuinen määrä ja näin lapsi voi rauhassa olla lapsi, murehtimatta tulevaa ja sitä, mitä milloinkin tapahtuu. Toki valintatilanteitakin lapselle tarjotaan, esim. kumman paidan valitsen, tämän tai tämän. :) Siinä riittävistä vapautta taaperoille. :) :)

Ja sen sitten edestään löytää, minkä taakseen jättää...eli kaiken periksi saanut lapsi kyllä käyttäytyy "tietyllä" tavalla esim. päiväkodissa ja koulussa...

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:33"]

Kyseessä ei tod. ole valtataistelutilanne. Tuon ikäiselle en enää ala "täältä tulee kuorma-auto" -juttuja tekemään. Lapsi on hyvin omatahtoinen, verrattuna toiseen lapseemme.

Ruoka on meillä muuten täysin normaali asia. Ei tuputeta, ei palkita ruoalla tai muutenkaan tehdä numeroa.

Nyt vaan ensi kertaa ei todellakaan suostunut maistamaan. Sujuvasti vältteli koko asiaa. Nälkä hänellä oli varmasti.

Ap

[/quote]

Eikö nyt juuri hyvin omatahtoisella (omaehtoinen) lapsella ole enemmän ns. "valtataisteluja", koska omaa tahtoa löytyy ja haluaisi, että asiat menevät niin kuin itse haluaa... Toiset ovat helpompia ja sopeutuvaisempia, eivätkö koe tarvetta käydä köydenvetoa joka asiasta...

Minusta tämä on normaali kasvatustilanne, ei mikään erityinen valtataistelutilanne. Periksi en tällaisissa tilanteissa anna tietenkään. Lapsi kinusi koko illan keksejä ja rusinoita. Lupasin muuta syömistä sen jälkeen, kun maistaa lusikasta itse määrittelemänsä annoksen. Lopulta tuli pyytämään, josko saisi maistaa. Ja maistoi.

^ ap

2 vuotiaan laittaminen nukkumaan ilman ruokaa julmaa, ei niin pieni pysty miettimään noin kauskantoisia seurauksia kun jättää syömättä jotain.

Jos ei maista on ok ettei saa jälkkäriä mutta seuraava ruoka pitää olla ihan normaalisti samaa mitä muullekin perheelle.

Minun 2 vuotiaani ei ainakaan edes ymmärrä että huono olo johtuu nälästä vaan itkee ja raivoaa vaan.

Ruoallla ei meilläkään silti temppuilla,ei leikitä kuorma-autoa tai tarjoilla useita vaihtoehtoja.

  Mutta jos jättää syömättä ja on selvästi nälkäinen aikaistan kyllä seuraavaa ateriaa. Jos syömätön ruoka on illan viimeinen niin annan leivän ja maitoa ettei tarvitse mennä nälkäisenä nukkumaan.

Syömään pakottaminen tai se ruokailusta tehdään valtataistelu johtaa syömisongelmiin helposti. Tämän olen nähnyt työssäni.

Jaa-a. Mun lapset on aina olleet niin pieniruokaisia, että yhden aterian väliin jättö ei tuntuisi missään. Että en nyt näe tuota mitenkään isona ja kauheana rangaistuksena. Jollekkin se toki voi aiheuttaa suuren trauman ja terveydellisen haitan....

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:20"]

Minusta tämä on normaali kasvatustilanne, ei mikään erityinen valtataistelutilanne. Periksi en tällaisissa tilanteissa anna tietenkään. Lapsi kinusi koko illan keksejä ja rusinoita. Lupasin muuta syömistä sen jälkeen, kun maistaa lusikasta itse määrittelemänsä annoksen. Lopulta tuli pyytämään, josko saisi maistaa. Ja maistoi.

[/quote]

Tämä on se juttu. Kuinkahan moni av-mamma heltyisi ja antaisi niitä keksejä ja rusinoita, että lapsi söisi edes jotain. Ja lapsi oppii tasan tarkkaan sen, että kun ei suostu maistamaan oikeaa ruokaa, saa lopulta keksejä ja rusinoita. 

Hieno ap, että pääsitte lapsesi kanssa yhteisymmärrykseen maistamisesta. Et antanut periksi ja lapsi suostui vapaaehtoisesti maistamaan. Valtataistelua ei siis syntynyt. :)

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:11"]

Näinpä luodaan pohja jatkuville valtataisteluille. Minä en todellakaan tekisi noin. Ruokaa on tarjolla säännöllisin väliajoin, ruoka ei liity rankaisemiseen. Aikuinen päättää, mitä tarjoaa. Lapsi päättää, syökä vai ei. Näin on kasvatettu kolme tervettä, urheilullista ja normaalipainoista ja normaalisti ruokaan suhtautuvaa lasta. Ja 2-vuotiaille on muuten tavallista ruokahalun heikkeneminenkin, kasvuhan hidastuu. Ruokaa ei pidä tuputtaa eikä siitä pidä tehdä numeroa.

[/quote]

Tätä aina hoetaan: lapsi päättää paljonko, aikuinen mitä syö. Mutta kun se ei kaikilla toimi. Meillä pojan painon suhde pituuteen on AINA ollut -15 käyrällä. Käydään neuvolassa joka vuosi ylimääräisillä seurantapunnituksillakin tämän takia. Oli puhetta, että poika syö tosi vähän ja saa usein pakottaa ja patistaa syömään. Neuvolatäti kehotti menemään ravintoterapeutille. No, käytiin siellä ja hän kertoi juuri niitä samoja asioita joita jo tiedetään (olen itsekin sairaanhoitaja + luonnontieteilijä) eli mitä ruokia kannattaa kannustaa syömään jne. Mutta kun se lapsi syö kaikkea vähän, olipa herkkua tai ei. Sitten viimeisenä kehotti tähän kliseeseen, että aikuinen päättää mitä ja lapsi paljon.

Tätä toteutettiin 2 kk ja poika laihtui 2kg ja painoi jo vähemmän kuin 2v nuorempi pikkusiskonsa. Siihen loppui meidän lapsi päättää paljonko jakso ja alettiin jälleen tuputtamaan, jotta saatiin paino kääntymään edes entiseen tasoonsa. Poika ei siis syönyt kuin pari kolme haarukallista lemppariruokaa ja vähemmän lempparia maistoi yhden (aina pitää maistaa), niillä eli sen 2kk ja laihtui silmissä.

Nyt siis pakotetaan syömään tietty määrä, pöydässä istutaan niin kauan, että joku sovittu määrä on syöty, koskaan ei ole pakko lautasta syödä tyhjäksi. Ei se poika muuten kasva yhtään, hyvä että edes tällä tavoin pysyy sillä -15 käyrällä.

Mä en oo ikinä kiristänyt lapsia ruualla. En edes pieniä lapsia. Jos ei syö niin ei syö. Kyllä ne oppii syömään ja maistelemaan ilman että teen isoa numeroa ruuasta.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:52"]

Lapsi ei suostu maistamaan tekemääni aivan normaalia kotiruokaa, joka ei ole hänelle ennestään tuttua. Edellytän yhden lusikallisen maistamista. En aio antaa hänelle muuta ruokaa, ehkä koko iltana. Miten muut toimisitte?

[/quote]

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa.

Siis vängätä tuntikausia jonkun ruoan syömisestä, haloo??

Lapsi ei syö, selvä, sillä aterialla ei ole muuta tarjolla. Hyvällä mielellä pois pöydästä, ja seuraavalla aterialla asia on unohdettu ja syödään taas jotain.

Jälkiruokaa ei tietenkään saa, jos ei syö pääruokaa ollenkaan. Siitäkään ei tarvitse vängätä, kun kertoo asian olevan niin, ja jos alkaa vänkäys ( =huonoa käytöstä) pois pöydästä, ja uusi yritys myöhemmin.

[/quote]

Et ymmärrä miten aikuiset jaksaa käydä valtataisteluja taaperoiden kanssa??????!!!! Oho! 

Tämähän on juuri aikuisten tehtävä! Jos jotain sovitaan, olkoot sitten että yksi lusikallinen maistetaan tai että jälkkäriä saa vasta, kun ruoka on syöty.. niin sitten tästä pidetään myös kiinni. Ja vaikka sen monta tuntia. Lapset osaavat kyllä kaikki temput ja ovat "kestäviä" eli vaikka kuinka pitkään kokeilevat, millä keinoilla saisivat aikuisen perumaan puheensa. Ja siinä sitten suossa ollaan. 

Lapset vaativat ja tarvitsevat rajoja, jolloin tuntevat olonsa turvalliseksi. Aikuinen määrä ja näin lapsi voi rauhassa olla lapsi, murehtimatta tulevaa ja sitä, mitä milloinkin tapahtuu. Toki valintatilanteitakin lapselle tarjotaan, esim. kumman paidan valitsen, tämän tai tämän. :) Siinä riittävistä vapautta taaperoille. :) :)

Ja sen sitten edestään löytää, minkä taakseen jättää...eli kaiken periksi saanut lapsi kyllä käyttäytyy "tietyllä" tavalla esim. päiväkodissa ja koulussa...

[/quote]

Ihan oikeastiko teillä 2v osaa sopia, että ruokaa pitää maistaa? Ja tajuaa tehdyn sopimuksen seurakset?

Vai sittenkin niin, että äiti määrää ja lapsi tottelee. Jos lapsi ei tottele, äiti rankaiseen "sopimusrikkeestä".

Aikuisen tehtävänä ei ole määrätä lapsen ruokahalusta tai makuaistista. Nälässäpitäminen ei ole kasvatusta vaan kidutusta. Toki sinä sen tiesitkin, mutta on niin kiva verhota tuskantuottaminen ja kärsimyksen seuraaminen kasvatukseksi. Yhden Eerikan äitipuoli oli kuin sinä.