Jättäisitkö 2,5v:n ilman ruokaa illaksi

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:20"]

Minusta tämä on normaali kasvatustilanne, ei mikään erityinen valtataistelutilanne. Periksi en tällaisissa tilanteissa anna tietenkään. Lapsi kinusi koko illan keksejä ja rusinoita. Lupasin muuta syömistä sen jälkeen, kun maistaa lusikasta itse määrittelemänsä annoksen. Lopulta tuli pyytämään, josko saisi maistaa. Ja maistoi.

[/quote]

Tämä on se juttu. Kuinkahan moni av-mamma heltyisi ja antaisi niitä keksejä ja rusinoita, että lapsi söisi edes jotain. Ja lapsi oppii tasan tarkkaan sen, että kun ei suostu maistamaan oikeaa ruokaa, saa lopulta keksejä ja rusinoita. 

Hieno ap, että pääsitte lapsesi kanssa yhteisymmärrykseen maistamisesta. Et antanut periksi ja lapsi suostui vapaaehtoisesti maistamaan. Valtataistelua ei siis syntynyt. :)

[/quote]

Siis tuossahan kuvattiin erittäin klassinen valtataistelutilanne.

Kasvatustilannetta voi jokainen koulukunta nimittää haluamallaan tavalla, ei muuta asian sisältöä.

Lapsen jättäminen ilman ruokaa on lapsen kaltoinkohtelua. Siitä voi seurata vakavia haittoja lapsen psyykkiseen kehitykseen. Ei 2,5-vuotias ymmärrä, miksi normaalisti (toivottavasti) huolehtiva äiti jättääkin nälkäiseksi.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:20"]

Minusta tämä on normaali kasvatustilanne, ei mikään erityinen valtataistelutilanne. Periksi en tällaisissa tilanteissa anna tietenkään. Lapsi kinusi koko illan keksejä ja rusinoita. Lupasin muuta syömistä sen jälkeen, kun maistaa lusikasta itse määrittelemänsä annoksen. Lopulta tuli pyytämään, josko saisi maistaa. Ja maistoi.

[/quote]

Tämä on se juttu. Kuinkahan moni av-mamma heltyisi ja antaisi niitä keksejä ja rusinoita, että lapsi söisi edes jotain. Ja lapsi oppii tasan tarkkaan sen, että kun ei suostu maistamaan oikeaa ruokaa, saa lopulta keksejä ja rusinoita. 

Hieno ap, että pääsitte lapsesi kanssa yhteisymmärrykseen maistamisesta. Et antanut periksi ja lapsi suostui vapaaehtoisesti maistamaan. Valtataistelua ei siis syntynyt. :)

[/quote]

Siis tuossahan kuvattiin erittäin klassinen valtataistelutilanne.

[/quote]

Eipäs kuvattu kun sopimus.

Valtataistelu on sitä että huutamalla tai toista komentamalla kumpikin vänkää omaa tahtoaan läpi. 

En pakottaisi maistamaan. Kannustamalla ollaan edetty tähän asti hienosti. Jos teen jotain täysin uutta ruokaa, olen antanut sitä esim. edelliseltä ruualta (joku tuttu ja maistuva) ylijääneen kanssa.

Lapsille ei saisi väkisin tuputtaa ruokaa tai pakottaa maistamaan.

En tiedä mikä korrelaatio näillä on, mutta minulle koitettiin kersana pakkosyöttää ruokaa jota en halunnut maistaa ja nykyään monien vuosien syömishäiriökierre. Olin siis ruuan suhteen tosi hankala koska mulla oli "herkkä" makuaisti, tietyt tekstuurit esim alkoi oksettamaan heti kun sen iski suuhun (siksi saatoin kieltäytyä tuntemattomasta ruuasta kun tiesin miltä se tuntuisi suussa). Porukoiden reaktio oli aika raivoisa ja ruuasta tuli tosi negatiivinen asia, en syönyt koulussa, enkä halunnut millään syödä "pahoja" ruokia kun niistä nousi vaan entistä suurempi inho muiden painostuksesta johtuen. Opin syömään kunnolla eri ruokia vasta lukiossa. Ei siis sillä että yksi maistelulusikallinen päättäis kersan loppuelämästä, lähinnä vaan että älkää pakolla pakottako syömään jos toinen ei halua. Tässäkin ketjussa paljon lempeämpiä vaihtoehtoja.

Onneksi ei tarvitse tuollaista valtataistelua lasten kanssa käydä. Jos eivät syö, ei sitten. En ala tuntitolkulla maanittelemaan jne. Seuraavan kerran ruokaa sitten myöhemmin. Loppunut juonittelut kun ovat huomanneet etten ala asiasta vänkäämään eivätkä saa minua reagoimaan. Asia on sitten kerralla sovittu. Jälkkärit tietenkin saavat unohtaa. Johan alkaa ruoka maistumaan kun tajuavat ettei periksi anneta ;)

Ihan sairasta alkaa taistelemaan jostain lusikallisesta ruokaa yhtään kenenkään kanssa, olipa ikää 0 tai 100. Mua vituttais suunnattomasti, jos joku pakottais syömään lusikallisen ihan mitä vaan. Miltä luulette että lapsesta tuntuu? No ihan samalta, sekin on ihminen.

Jälkiruuat piiloon, ei arkena tarvita sellaisia. Jos lapsi ei syö, niin ei syö, miten jaksatte tehdä numeron tuollaisesta tavallisesta asiasta kuin ruoka.

Pienestä pitäen tehdään lapselle ruuasta joku mörkö...

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 23:03"]

En tiedä mikä korrelaatio näillä on, mutta minulle koitettiin kersana pakkosyöttää ruokaa jota en halunnut maistaa ja nykyään monien vuosien syömishäiriökierre. Olin siis ruuan suhteen tosi hankala koska mulla oli "herkkä" makuaisti, tietyt tekstuurit esim alkoi oksettamaan heti kun sen iski suuhun (siksi saatoin kieltäytyä tuntemattomasta ruuasta kun tiesin miltä se tuntuisi suussa). Porukoiden reaktio oli aika raivoisa ja ruuasta tuli tosi negatiivinen asia, en syönyt koulussa, enkä halunnut millään syödä "pahoja" ruokia kun niistä nousi vaan entistä suurempi inho muiden painostuksesta johtuen. Opin syömään kunnolla eri ruokia vasta lukiossa. Ei siis sillä että yksi maistelulusikallinen päättäis kersan loppuelämästä, lähinnä vaan että älkää pakolla pakottako syömään jos toinen ei halua. Tässäkin ketjussa paljon lempeämpiä vaihtoehtoja.

[/quote]

Kovin samantyylinen kokemus minullakin. Joistain ruuista tiesin jo hajusta, miltä maistuu ja että on oksettavan pahaa, osassa tökki tekstuuri. Pakkosyötön seurauksena ruokavalio rajautui todella kapeaksi. Vasta aikuisiällä olen uskaltautunut maistelemaan uusia ruokia, ja saavuttanut normaalin ruokavalion.

#45

2,5-vuotias on todella pieni :O uhmaikäinen kyllä, mutta pieni siltikin. Tekisin ja teen kuten moni muu, että seuraava ateria tarjoillaan normaalisti. Välissä ei tietenkään saa mitään.

Ja on se minusta ruualla rankaisemista, jos iltapala jää siksi ettei päivällinen maistunut.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:20"]

Minusta tämä on normaali kasvatustilanne, ei mikään erityinen valtataistelutilanne. Periksi en tällaisissa tilanteissa anna tietenkään. Lapsi kinusi koko illan keksejä ja rusinoita. Lupasin muuta syömistä sen jälkeen, kun maistaa lusikasta itse määrittelemänsä annoksen. Lopulta tuli pyytämään, josko saisi maistaa. Ja maistoi.

[/quote]

Tämä on se juttu. Kuinkahan moni av-mamma heltyisi ja antaisi niitä keksejä ja rusinoita, että lapsi söisi edes jotain. Ja lapsi oppii tasan tarkkaan sen, että kun ei suostu maistamaan oikeaa ruokaa, saa lopulta keksejä ja rusinoita. 

Hieno ap, että pääsitte lapsesi kanssa yhteisymmärrykseen maistamisesta. Et antanut periksi ja lapsi suostui vapaaehtoisesti maistamaan. Valtataistelua ei siis syntynyt. :)

[/quote]

Siis tuossahan kuvattiin erittäin klassinen valtataistelutilanne.

[/quote]

Eipäs kuvattu kun sopimus.

Valtataistelu on sitä että huutamalla tai toista komentamalla kumpikin vänkää omaa tahtoaan läpi. 

[/quote]

Mikä ihmeen sopimus? Ei se 2v mitään saanut sanoa sopimukseen, kyllä sen päätti kieroutunut äiti, joka opettaa lapselle nälän olevan hyvä asia.

Meillä on päiväkodissa vastaava maistamispakko ja jos ei maista, ei saa koko päivänä ruokaa (se maistamisannos tuodaan uudestaan eteen, kun muut saa lounaan tai välipalan). Siksi meidän 3v on oppinut olemaan koko päivän ilman ruokaa. Hän ei maista hoidossa mitään, ei ota maitoa tai leipää eikä edes rusinoita, joilla hoitajat yrittävät houkutella avaamaan suun.

Lapsi ei maista, lapsi ei syö ja paino laskee. Kotona syö aamupalan klo 6.30 ennen lähtöä hoitoo, seuraavan kerran saa ruokaa klo 17.00. Pitkä aika olla syömättä, mutta tuo maistamispakko on tehnyt sen, että lapsi on mieluummin nälässä.

En!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 23:29"]Meillä on päiväkodissa vastaava maistamispakko ja jos ei maista, ei saa koko päivänä ruokaa (se maistamisannos tuodaan uudestaan eteen, kun muut saa lounaan tai välipalan). Siksi meidän 3v on oppinut olemaan koko päivän ilman ruokaa. Hän ei maista hoidossa mitään, ei ota maitoa tai leipää eikä edes rusinoita, joilla hoitajat yrittävät houkutella avaamaan suun.

Lapsi ei maista, lapsi ei syö ja paino laskee. Kotona syö aamupalan klo 6.30 ennen lähtöä hoitoo, seuraavan kerran saa ruokaa klo 17.00. Pitkä aika olla syömättä, mutta tuo maistamispakko on tehnyt sen, että lapsi on mieluummin nälässä.

[/quote]

#46 kommentoi tähän vielä että tutulta kuulostaa, äiti oli eskarissa ollessani hätää kärsimässä kun olin niin alipainoinen. Sama meininki jatkui läpi ala-asteen, en syönyt silloin koulussa muuta kuin sen leivän. Seuraavissa opinahjoissa ruokailu ei ollut enää valvottua mutta enpä silloinkaan käynyt syömässä kun laitosruokailu ahdisti :) en nykyäänkään syö mitään ennen iltaa kun keho on niin tottunut tähän rytmiin, lapsesta saakka kun on näin "opetettu"...

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 18:11"]

Näinpä luodaan pohja jatkuville valtataisteluille. Minä en todellakaan tekisi noin. Ruokaa on tarjolla säännöllisin väliajoin, ruoka ei liity rankaisemiseen. Aikuinen päättää, mitä tarjoaa. Lapsi päättää, syökä vai ei. Näin on kasvatettu kolme tervettä, urheilullista ja normaalipainoista ja normaalisti ruokaan suhtautuvaa lasta. Ja 2-vuotiaille on muuten tavallista ruokahalun heikkeneminenkin, kasvuhan hidastuu. Ruokaa ei pidä tuputtaa eikä siitä pidä tehdä numeroa.

[/quote]

Tätä aina hoetaan: lapsi päättää paljonko, aikuinen mitä syö. Mutta kun se ei kaikilla toimi. Meillä pojan painon suhde pituuteen on AINA ollut -15 käyrällä. Käydään neuvolassa joka vuosi ylimääräisillä seurantapunnituksillakin tämän takia. Oli puhetta, että poika syö tosi vähän ja saa usein pakottaa ja patistaa syömään. Neuvolatäti kehotti menemään ravintoterapeutille. No, käytiin siellä ja hän kertoi juuri niitä samoja asioita joita jo tiedetään (olen itsekin sairaanhoitaja + luonnontieteilijä) eli mitä ruokia kannattaa kannustaa syömään jne. Mutta kun se lapsi syö kaikkea vähän, olipa herkkua tai ei. Sitten viimeisenä kehotti tähän kliseeseen, että aikuinen päättää mitä ja lapsi paljon.

Tätä toteutettiin 2 kk ja poika laihtui 2kg ja painoi jo vähemmän kuin 2v nuorempi pikkusiskonsa. Siihen loppui meidän lapsi päättää paljonko jakso ja alettiin jälleen tuputtamaan, jotta saatiin paino kääntymään edes entiseen tasoonsa. Poika ei siis syönyt kuin pari kolme haarukallista lemppariruokaa ja vähemmän lempparia maistoi yhden (aina pitää maistaa), niillä eli sen 2kk ja laihtui silmissä.

Nyt siis pakotetaan syömään tietty määrä, pöydässä istutaan niin kauan, että joku sovittu määrä on syöty, koskaan ei ole pakko lautasta syödä tyhjäksi. Ei se poika muuten kasva yhtään, hyvä että edes tällä tavoin pysyy sillä -15 käyrällä.

[/quote]

Onhan lapsen ruokatorven rakenne ja muutkin mahdolliset fyysiset poikkeamat tutkittu. Ei kai tällaista voi ohittaa vain ravintoterapeuttikäynnillä? Ehkä nieleminen on vaikeaa tai vatsalaukussa on jotain vikaa, paha närästys ja kipuja?

Terve lapsi ilmoittaa aina,kun hänellä on nälkä!Nirsoilu ruuan suhteen ei kestä kauaakaan,kun nälkä yllättää.Eli malttia tyrkyttämiselle,sillä hän ei kuole hetkessä nälkään.