Lapsi näkee "pojan" katonrajassa

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:23"]

Juuri noin kolmen vuoden iässä tai jo vähän sitä ennen lapsen mielikuvitus alkaa kehittyä niin, että moni lapsi keksii vaikka mitä juttuja. Jotkut saattavat myös nähdä pelottavia painajaisia tai hurjia unia, joista ehkä kertovat herättyään. Kunhan lapsi ei ole peloissaan, ei ole mitään huolta.

[/quote]

Joo, varmaan voi olla, että tuon ikäinen ei osaa oikein tehdä eroa "oikean" maailman ja oman mielikuvituksensa luoman maailman välillä. Jos oikein eläytyy johonkin vaikka itse keksimäänsä, se voi olla hyvin "totta". Tuon ikäinenhän on elänyt vasta niin vähän aikaa, että ei osaa erottaa, mikä on todennäköistä ja mikä ei,kun koko ajan kohtaa elämässä uusia ihmeellisiä asioita joka tapauksessa.

Tyyliin, jos 3-veen isä alkaisi yhtäkkiä lentää, lapsi olisi vaan jee, ai ihmiset voi lentääkin. Osaahan isä vaikka kiipeillä korkeilla tikkailla ja muuta jännää, niin miksei se osaisi vaikka myös lentää. Sen sijaan hänen äitinsä olisi kauhuissaan, koska hänen kokemusmaailmansa mukaan ihmiset ei vaan yhtäkkiä opi lentämään.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:26"]

Kovasti täällä pyritään "selittämään" ap:n lapsen näkemä pois. Itse olisin kuitenkin taipuvainen uskomaan, että pienet lapset pystyvät havaitsemaan asioista, joita aikuiset eivät näe. Siis lapsilla on jokin herkkyys/ taajuus, joka sitten usein katoaa varttuessa. Joskus tuli televisiosarja näistä "yliluonnollisia" näkevistä lapsista.

[/quote] Kivasti ihmiset haluavat uskoa yliluonnolliseen, ja keksivät sitten "todisteita". 

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:26"]

Kovasti täällä pyritään "selittämään" ap:n lapsen näkemä pois. Itse olisin kuitenkin taipuvainen uskomaan, että pienet lapset pystyvät havaitsemaan asioista, joita aikuiset eivät näe. Siis lapsilla on jokin herkkyys/ taajuus, joka sitten usein katoaa varttuessa. Joskus tuli televisiosarja näistä "yliluonnollisia" näkevistä lapsista.

[/quote] Kivasti ihmiset haluavat uskoa yliluonnolliseen, ja keksivät sitten "todisteita". 

[/quote] niin, kumpi oli ensin, kana vai muna....

Lapset haluaa aikuistia, olla merkityksellisiä ja kokea että tekemisensä ovat yhtä tärkeitä kuin aikuisten. Siinä sitten keksitään jotain josta pitää huolehtia tai jotain jolla huomaa saavansa huomiota ja aikuisten "ohhoh!":it.

Normaalia lapsen kasvamista, ei muuta. Teillä ei ole aaveita, eikä lapsellanne ole yliluonnollisia kykyjä. Hän on normaali, sen kunniaksi keittäisin vaikka kahvit.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:10"]Osaisiko joku fiksumpi selittää:  2,5-vuotias lapsi näkee "pojan" katonrajassa. Puhunut tästä pojasta jo muutaman päivän. Poika on kuulemma pieni ja kiltti. Vilkutttelee "pojalle". Olin laittamassa lastani nukkumaan: lapsen silmät siirtyivät välillä minuun ja välillä katonrajaan. Kun kysyn missä poika on, lapsi vastaa, että "tuolla", osoittaa kattoon ja vilkuttaa iloisesti "pojalle". Aivan selvästi näkee jotain.

Mitä ihmettä?? lapsen mielikuvitus tekee tepposet?

[/quote]

Skitsofrenia. Vie poikasi psykologille ja äkkiä

Onneksi mulla ei ole lapsia. Creepy =/

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:31"]

Minä kuulin pienenä ääniä jotka oli ihan todellisia eikä mielikuvituksen tuotetta.

Kuulin päässäni naisen äänen joka toistaa samaa lausetta monta kertaa ja samalla päässä takoo muista, muista mutta en pystynyt koskaan muistamaan mitä nainen sanoi kun tunne meni ohi.

Viimeisen kerran kuulin äänen joskus 12v. 

Yhä harmittaa etten tiedä tätä "viestiä" koska sen tiedän että se oli jotain tärkeää.

[/quote]

Minun päässäni karjui toisinaan nainen. Sekin jäi pois suunnilleen saman ikäisenä.

Olisko Peter Panin varjo? Eli katsottu liikaa Jakea... Tuon ikäiset kyllä keksii aika paljon satuja. Kerran esim lapsen oma varjo ollut kyseisess kohdassa ja aina muistaa kun menee nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 23:26"]Kovasti täällä pyritään "selittämään" ap:n lapsen näkemä pois. Itse olisin kuitenkin taipuvainen uskomaan, että pienet lapset pystyvät havaitsemaan asioista, joita aikuiset eivät näe. Siis lapsilla on jokin herkkyys/ taajuus, joka sitten usein katoaa varttuessa. Joskus tuli televisiosarja näistä "yliluonnollisia" näkevistä lapsista.

[/quote]

Ai jos se oli telkkarissa niin sittenhän sen täytyy olla totta.

[/quote] Joo, juuri näin =D

Meilläkin on yläkerrassa poika, ennen se oli kuulemma sininen, kun meiltä kuoli lapsi perheestä (ei kotona, pakko täsmentää) niin poika muuttui mustaksi.

Jostain luin että väsyneenä ja nukkuessa saattaa nähdä ihmishahmoja. Näitä olen nähnyt itsekin sellaisessa puolihorroksessa. Paras selitys on että aivoissa on joku muistikuva tapahtuneesta. Lapset saattaa siis nähdä toisiaan erilaisissa leikkitilanteissa tai siihen saattaa liittyä varjoja tai mielikuvitusta, ehkä nukahtaminen ja sita kautta uni voi sekoittaa todellisuutta.

Mielenkiintoisiahan asioita nämä on ja parasta on koittaa jos lapsi ei ainakaan pelkää tilannetta. On se mikä tahansa, niin lapsihan on ollut aina turvassa eikä pahaa ole tapahtunut niin ainakin se on turvallinen!

Esikoiseni näki joskus 2-vuotiaana "setiä". Joskus kun vaikka potkittiin palloa niin piti odottaa pitkiäkin aikoja että "sedätkin saa potkia"

Vessaan lapsi yksin uskaltanut mennä, siellä oli "ökliittejä". Koskaan ei osannut kertoa mitä ne ökliitit oli.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:10"]Osaisiko joku fiksumpi selittää:  2,5-vuotias lapsi näkee "pojan" katonrajassa. Puhunut tästä pojasta jo muutaman päivän. Poika on kuulemma pieni ja kiltti. Vilkutttelee "pojalle". Olin laittamassa lastani nukkumaan: lapsen silmät siirtyivät välillä minuun ja välillä katonrajaan. Kun kysyn missä poika on, lapsi vastaa, että "tuolla", osoittaa kattoon ja vilkuttaa iloisesti "pojalle". Aivan selvästi näkee jotain.

Mitä ihmettä?? lapsen mielikuvitus tekee tepposet?

[/quote]

Skitsofrenia. Vie poikasi psykologille ja äkkiä

[/quote]

Pöh pöh. Veljentyttö kans puhu "tytöstä" jonka näki.

Kertoi että pitää varoa ettei istu sen päälle kun autoon meni.

Pienillä on se herkkyys vielä.

No joo, lapset nyt "näkee" kaikenlaista. Kun kotini lähistöllä nähtiin karhunjälkiä, poikani 4-v sanoi nähneensä karhun pesän ja kaksi poikastakin siellä, ja ihan uskoi juttuunsa itse. pojan näkemisestä katossa ei ehkä kannattaisi suurta haloota nostaa, voi olla että juttu unohtuu pian, kun siihen ei kiinnitä liikaa huomioita.

IHmeellistä miten moni on valmis uskomaan että lapset näkee henkiä ja vaikka mitä. Ei se ole mikään "herkkyys" mikä katoaa, lapsi vaan oppii erottamaan unet/mielukuvituksen todellisuudesta. 

no meillä laitetaan aina johonkin lähtiessä auton vetokoukkuun kiinni kissa ja koira, jota ei ole olemassa & "pikkuveli-prinsessa" kulkee myös usein mukana..

kerran kirjastolta lähtiessä tyttö huusi että "veliprinsessa" unohtui ja minä siihen että tulkoot bussilla perästä..

vanhassa asunnossa, makuuhuoneemme nurkassa taas kuulemma seisoivat aina tyttö ja poika. tuumasin, että seiskööt kunhan eivät sänkyyn tunge!

Muistan itse nähneeni "hahmoja" lapsena, olin silloin noin 5 -10 vuotias.

"Hahmot" olivat aina hieman irti maasta ja hieman epätarkkoja ulkomuodoiltaan ja yleensä "hahmoja" oli vain yksi kerrallaan.

Minä puhuin ääneen näille "hahmoille" ja nämä "puhuivat" minulle, eivät avanneet suutaan vaan "kuulin" heidän puheensa.

Tunsin ympärilläni aina silloin lämpöä,  aikuisena olen ajatellut sen olleen rakkautta.

Koskaan en pelännyt näitä "hahmoja".

hohhoijaa......