Opiskelija- ja teiniäidit!

En kyllä tiiä...

Nojaa, minulla olisi äitinä jäänyt ainakin lähtemättä:

Au pairiksi kesätöihin, Ahvenanmaalle kesätöihin leirintäalueelle, Norjaan kesätöihin vanhainkotiin, espanjaan kesätöihin sukulaisen sukulaista hoitamaan

Opiskelijavaihtoon sekä Englantiin että Saksaan

Sivuaineen ekskursioihin useampaan maahan 3-10 päiväksi.

Vapaaehtoisleireille Turun saaristoon, Saksaan, Itävaltaan

Interrailille kolmelle matkalle

Kielikurssille Espanjaan ja Australiaan

Mutta on sitten eri asia, että meneekö nuoruus hukkaan lapsia hankkimalla vai arvostaako, että ehtii ennen lapsia tekemään, kokemaan ja ikävää ja erityisesti koti-ikävääkin ajoittain kärsimään reissuilla.

Miten ne teiniäidit sent ietäisivät? Heillä kun ei voi olla kokemusta siitä, että minkälaista on pitää huolta vain ja ainoastaan itsestään (toki lähimmäisiä autettiin jne)

Mun mielestä just parasta hankkii opiskeluaikana!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:01"]

Nojaa, minulla olisi äitinä jäänyt ainakin lähtemättä:

Au pairiksi kesätöihin, Ahvenanmaalle kesätöihin leirintäalueelle, Norjaan kesätöihin vanhainkotiin, espanjaan kesätöihin sukulaisen sukulaista hoitamaan

Opiskelijavaihtoon sekä Englantiin että Saksaan

Sivuaineen ekskursioihin useampaan maahan 3-10 päiväksi.

Vapaaehtoisleireille Turun saaristoon, Saksaan, Itävaltaan

Interrailille kolmelle matkalle

Kielikurssille Espanjaan ja Australiaan

Mutta on sitten eri asia, että meneekö nuoruus hukkaan lapsia hankkimalla vai arvostaako, että ehtii ennen lapsia tekemään, kokemaan ja ikävää ja erityisesti koti-ikävääkin ajoittain kärsimään reissuilla.

[/quote]Oikein olet tehnyt, jopa viisaasti. Ehtii yli 30 v saada lapsen jos on tullakseen. Itse ehdin 44 v ja oon taas töissä.

En tiedä mistä tärkeäksi kokemastani asiasta olisin paitsi jäänyt. Mutta olihan opiskelu rankkaa pienen lapsen kanssa, yöunet jäivät melko vähiin, kun tehtävät olivat laajoja ja veivät paljon aikaa. Myös rahallisesti oli tiukkaa, kun ei sitten opiskelujen lisäksi oikein hennonut paljon töitä tehdä, että ehti olla lapsenkin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:01"]

Nojaa, minulla olisi äitinä jäänyt ainakin lähtemättä:

Au pairiksi kesätöihin, Ahvenanmaalle kesätöihin leirintäalueelle, Norjaan kesätöihin vanhainkotiin, espanjaan kesätöihin sukulaisen sukulaista hoitamaan

Opiskelijavaihtoon sekä Englantiin että Saksaan

Sivuaineen ekskursioihin useampaan maahan 3-10 päiväksi.

Vapaaehtoisleireille Turun saaristoon, Saksaan, Itävaltaan

Interrailille kolmelle matkalle

Kielikurssille Espanjaan ja Australiaan

Mutta on sitten eri asia, että meneekö nuoruus hukkaan lapsia hankkimalla vai arvostaako, että ehtii ennen lapsia tekemään, kokemaan ja ikävää ja erityisesti koti-ikävääkin ajoittain kärsimään reissuilla.

[/quote]Oikein olet tehnyt, jopa viisaasti. Ehtii yli 30 v saada lapsen jos on tullakseen. Itse ehdin 44 v ja oon taas töissä.

[/quote]

Itse asiassa sain ensimmäisen lapseni 25v. Olin jonkin aikaa vielä opiskelija tuolloin. Kyllä se elämää muutti. Toki vielä matkusteltiin lapsenkin kanssa, mutta tuollaisille kursseille ym. paikkoihin, jonne lapsia ei voinut mukaan ottaa, niin niihin en sitten hyvin pienen lapsen äitinä enää lähtenyt.

t. kolmonen

Ja minulla taas on tuttu, joka teki opiskelijavaihdon ulkomaille vaikka olikin ollut teiniäiti.

hmm. no se alkoholisoitunut nuoruus jäi viettämättä ;) tai siis ei päässyt (viitsinyt) ryypätä yhtä paljon kuin kaverit, juosta ihan kaikki festareita läpi.. vaikka mies olisikin ollut lapsen kanssa. ja usemman lapsen kanssa laiskistu vaan lähtemästä extempore kaikkialle, ja ei viitsi mihinkään kaksioon kavereiden kanssa majoittautua koko porukalla

tosiaalta kun oon 40v, mulla on kaksi täysi-ikäistä lasta ja yksi 16v.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:18"]

hmm. no se alkoholisoitunut nuoruus jäi viettämättä ;) tai siis ei päässyt (viitsinyt) ryypätä yhtä paljon kuin kaverit, juosta ihan kaikki festareita läpi.. vaikka mies olisikin ollut lapsen kanssa. ja usemman lapsen kanssa laiskistu vaan lähtemästä extempore kaikkialle, ja ei viitsi mihinkään kaksioon kavereiden kanssa majoittautua koko porukalla

tosiaalta kun oon 40v, mulla on kaksi täysi-ikäistä lasta ja yksi 16v.

[/quote]

Öö, kaikki eivät vietä mitän alkoholihuuruista nuoruutta tai sellaista elämää ylipäätänsä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:14"]

Ja minulla taas on tuttu, joka teki opiskelijavaihdon ulkomaille vaikka olikin ollut teiniäiti.

[/quote]

Olikin ollut? Eli tuo tuttu ei ollut enää teiniäiti tuolloin? minkäikäinen lapsi tuolloin oli ja tuliko lapsi mukaan? Miten sai hoidetuksi lapsen päivähoidon/koulun?

En tiedä :) En ollut ikinä orientoitunut sellaiseen nuorisoelämään esimerkiksi matkusteluineen. Luulen, että jos en olisi saanut lasta olisin:

- valmistunut vuoden ennen virallista valmistumisaikaa

- mennyt vaativaan kolmivuorotyöhön ja tienannut rahaa

- ostanut ehkä jonkun kivan kaksion puolison kanssa

Nyt suunnitelma on seuraava:

- valmistun pari vuotta myöhässä

- menen kevyempään osa-aikaiseen päivätyöhön

- ostettiin kiva neliö puolison kanssa, samalta alueelta tosin mistä se kaksiokin olisi ostettu

Kun olen vain niin koti- ja perheorientoitunut ollut aina. En olisi osannut lähteä reppureissuihin tai muuttaa ulkomaille. Nyt jonkun verran matkustellaan lapsen kanssa, samanlaisia reissuja kuin ennen lasta. Viihteellä käyn myös samalla tavalla kuin ennen lasta, eli suhteellisen harvoin. Meidän elämä oli jo valmiiksi sellaista, johon se lapsi sujahti niin kivasti :)

Sain esikoisen opiskeluaikana 24-vuotiaana. Se sopi minulle ja alalleni ihan hyvin. Olin myös kerennyt kyllästyä baari- ja matkusteluelämään siin, etten kokenut luopuvani erikoisemmin mistään vaan saavani jotakin hienompaa. Mutta tämän valinnan perusta oli kyllä jo siinä, että tapasin elämöni miehen 17-vuotiaana. En mitenkään suosittele muita tekemään samoin vaan kuuntelemaan omaa sydäntään ja järkeään. :) 

No itse en ole yhtään mistään jäänyt paitsi enkä usko jäävänikään. Sain lapsen 21-vuotiaana, vauva nyt 3 kk. Riippuu niin ihmistyypistä, minä kun olen aina ollut kotona viihtyvä persoona.

En ennen lapsen syntymääkään ole ollut festareilla kuin kerran ja ulkomailla viimeksi muutama vuosi sitten vanhempien kanssa, baareissa käynyt ehkä pari kertaa vuodessa ja saman verran kertoja vuodessa kun olen alkoholia kohtuulla nauttinut. Mihinkään opiskelijavaihtoihin tai baareissa juoksemisiin ei ole ollut kiinnostusta, baareissa tylsistyn eikä alkoholi ei minulle yksinkertaisesti sovi.

Ainoa mihin lapsen saaminen tässä elämäntilanteessa vaikuttaa, on se että opiskelu on taatusti rankempaa kun palaan koulun penkille. Tosin lapsi tuli siinä mielessä hyvään saumaan, että olin jo ennen raskaaksi tulemista lopettamassa opiskelua nykyisessä koulussani ja nyt sain aikaa miettiä, mikä olisi minulle se oikea ala. Todennäköisesti yritän katsella jotain aikuiskoulutusta, missä ammatin saisi nopeasti. Tässä elämäntilanteessa haluan nopeasti töihin ja miettiä jatkokouluttautumista sitten myöhemmin.

Minä sain myös esikoisen 19- vuotiaana. En koe että minulta olisi jäänyt jotain kokematta. Vauva oli onneksi helppo hoitoinen ja isovanhempien eka lapsenlapsi niin hoitoapuakin sai niin paljon kun tarvitsi.

Nyt 30.v on ihana matkustaa isompien lapsien kanssa ja tehdä kaikkea kivaa, sain pari vuotta sitte n unelmieni työn ja kolmas lapsi suunnitteilla parin vuoden päästä:)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 20:06"]

Mun mielestä just parasta hankkii opiskeluaikana!

[/quote]

Tästä ei ole tykätty, mutta voin kyllä sanoo, etten päivääkään kadu valintaani. Lapset kasvaa ja elämä on joustavaa. Ehtii olla lasten kanssa ja tehdä silti kaikki hommat. Ei tarvitse valita joko/tai. Lapset ei ole aamusta iltaan hoidossa, eikä kummankaan tarvitse täysin jumittaa kotona, vaan on jotain muutakin elämää. Nyt on oikeesti kaikki hyvin! :)