Miten lastensaannin jälkeen voisi pitää huolta siitä, ettei kaikki metatyö jää vain naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Puhukaa ja puhukaa, kerro mitä tarkoitat ja mitä haluat.  Tiedätkö itse mitä halua häneltä, mihin hänen pitäisi osallistua? Kirjoita ylös ajatuksesi, jäsennä ajatuksesi kunnolla. Listatkaa hoidettavat asiat ja kerro mitä haluat, puhukaa, puhukaa ja vielä kerran puhukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdet siitä, että sinä et ole ainoa oikea vanhempi ja miehesi on täysivaltainen aikuinen, ihminen ja vanhempi. Tähän tosin ei yksikään nainen kykene. 

Kykenee kyllä tähän. Mutta aika harva nainen/äiti kykenee katselemaan vierestä ja puuttumatta, kun lapsi itkee nälkäänsä koska toisen metatyöprosessori ei ole pystynyt ennakoimaan sitä että kotona pitäisi olla ruokaa jota syöttää lapselle vaikkapa kolmen tunnin välein.

Miehille se on jostain syystä helpompaa, kuten myös esimerkiksi tunkea lapsen jalat liian pieniin kenkiin (oho, olisi pitänyt ostaa uudet vähän aiemmin), katsella palelevaa lasta (oho, tuli pakkanen eikä viimevuotinen talvitakki ei enää mahdu), miettiä miten lapsi pärjää koulun metsäretkellä (oho, tästä oli vilmassa kyllä jo pari viikkoa sitten mutta eipä tullut niitä eväitä hommattua).

Lässynlässyn. Niin hakemalla haettua taas. Annatko sinä muuten miehesi ostaa lapselle vaatteita, vai tuleeko taas vääränlaisia äippylin makuun? Kun pitää kilpavarustella lapsen vaatteetkin muiden äippyleiden silmissä pisteitä nostaakseen? 

Mies tienaa elannon perheelleen ja nainen jää kotiin hoitamaan lasta ja taloudellisia asioita. Nainen ja mies voivat vaihdella rooleja silloin tällöin, jolloin isäkin voi jäädä vauvan kanssa kotiin, mutta jos yksi on elättäjä, niin toisen pitää hoitaa lapsiin liittyvät asiat. Näin se vain on. Ei kaikesta tarvii vetää ongelmaa. 

Just. Metatyö. Se on vain naisten juttu. Miehet ei suunnittele eikä ajattele mitään mitä ne tekevät kotona talouden eteen vaan vaan keksivät yhtäkkiä tehdä jotain ilman mitään suunnittelua. Kaikki talouden remontit, huollot, harrastusturnauksiin valmistautumiset, reittivalinnat, omat työaikataulut kaikki vaan tulevat mieleen yhtäkkiä. Suurin miesten metatyö on jotenkin sovittaa ne pakolliset elämässä tehtävät asiat siihen kehykseen mihin nainen sen haluaa sovittaa niin ettei sillä ihan joka päivä mene kuppi nurin jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta onko kukaan nainen koskaan ollut oma-aloitteinen talon ja auton kunnossapidon suhteen? Itse en tiedä yhtään naista joka olisi oma-aloitteisesti pessyt ja vahannut auton ennen teiden suolausten alkua. Meta-töitä on monenlaisia, monesti unohdetaan kokonaan ne jotka perinteisesti miehet ovat hoitaneet.

Hei kuule. Just viime viikonloppuna pesin autoni pitkän kaavan mukaan. Esipesu vaahtopesuaineella, pesu kintaalla jne., ja kunnon karnaubavahat päälle. Lisäksi laittaessani kitkat alle huomasin, että kesärenkaat ovat kuluneet enemmän sisäpinnoilta. Vien autoni nelipyöräsuuntaukseen tai pelkkään ohjauskulmien säätöön heti, kun olen tsekannut raidetankojen päät.

N23

Vierailija kirjoitti:

Just. Metatyö. Se on vain naisten juttu. Miehet ei suunnittele eikä ajattele mitään mitä ne tekevät kotona talouden eteen vaan vaan keksivät yhtäkkiä tehdä jotain ilman mitään suunnittelua. Kaikki talouden remontit, huollot, harrastusturnauksiin valmistautumiset, reittivalinnat, omat työaikataulut kaikki vaan tulevat mieleen yhtäkkiä. Suurin miesten metatyö on jotenkin sovittaa ne pakolliset elämässä tehtävät asiat siihen kehykseen mihin nainen sen haluaa sovittaa niin ettei sillä ihan joka päivä mene kuppi nurin jostain syystä.

Ei ole remontteja meillä vuokralla. Asuntoon liittyvistä pikku huolloista huolehdin itse enimmäkseen. Reitit ja parkkipaikat uusiin paikkoihin katson minä. Miehellä on tapana lähteä viime tingassa katsomatta mihin menee.

Työnsä mies näyttää hoitavan. Lapsia ei vielä ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies oli aiemmin hoitanut sukulaislapsia, minä en koskaan. Alusta lähtien molemmat hoitaneet enkä koskaan kritisoinut hänen tekemisiään eikä hän minun vaikka olin aloittelija. Opimme toisiltamme ja arkijärkisesti edettiin. Joskus saattoi lapsi mennä yökkäripaita päällä päivähoitoon, mutta ei siitä mitään harmia seurannut. Nauraa saatettiin yhdessä kun kotona huomattiin.

Nyt lapset jo kouluisia. Miehellä tunnukset Wilmaan ja on ensisijainen hoitaja jolle soitetaan jos jotain tulee, koska tekee sellaista työtä, jossa istuu koneen ääressä ja on puhelimella saatavissa kiinni koko ajan. Itse en voi puhelinta töissä käyttää työpäivän aikana. Vie myös hammaslääkärit yms koska pääsee työpäivän aikana menemään. Itse vein silloin kun olin pienten kanssa kotona. Ihan luontevasti sujuu näin.

Harrastusviennit sen mukaan mikä laji kumpaakin kiinnostaa. Mies toimii jaliksessa valmentajana ja kuskaa turnaukset. Itse vien tallille ja autan hevosten kanssa. Kumpikaan ei leivo koulumyyjäisiin tmv kun se ei kiinnosta. Kaupasta ostettua viedään ja nykyään lapset osaavat jo itsekin leipoa ja ovat tähän innokkaita.

Eli ohjeeni olisi, että alusta saakka molemmat mukaan ja kumpikin saa tehdä omaan tyyliinsä kunhan lapset ovat turvassa ja saavat ruokaa. Muu hössötys on turhaa. Äiti imetysten välissä yksin lenkille/kauppaan/kaverille, jolloin isä on vauvan kanssa kaksin ja puuhailevat omiaan. Jos lapsella kakat vaipassa niin isä vaihtaa jne eli ei kannata omia lasta liikaa tai kokea itse olevansa se parempi hoitaja. Tämä auttaa pidemmän päälle että sietää sitä toisen tyyliä tehdä ja antaa hänelle myös vastuuta.

Tsemppiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen!

Tuossa yllä lihavoituna se tärkein. 

Johan sen on tutkimuskin todennut, että mies tekee kodin hommat saadessaan arvostusta ja välttää tekemästä saadessaan arvostelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdet siitä, että sinä et ole ainoa oikea vanhempi ja miehesi on täysivaltainen aikuinen, ihminen ja vanhempi. Tähän tosin ei yksikään nainen kykene. 

Kykenee kyllä tähän. Mutta aika harva nainen/äiti kykenee katselemaan vierestä ja puuttumatta, kun lapsi itkee nälkäänsä koska toisen metatyöprosessori ei ole pystynyt ennakoimaan sitä että kotona pitäisi olla ruokaa jota syöttää lapselle vaikkapa kolmen tunnin välein.

Miehille se on jostain syystä helpompaa, kuten myös esimerkiksi tunkea lapsen jalat liian pieniin kenkiin (oho, olisi pitänyt ostaa uudet vähän aiemmin), katsella palelevaa lasta (oho, tuli pakkanen eikä viimevuotinen talvitakki ei enää mahdu), miettiä miten lapsi pärjää koulun metsäretkellä (oho, tästä oli vilmassa kyllä jo pari viikkoa sitten mutta eipä tullut niitä eväitä hommattua).

Lässynlässyn. Niin hakemalla haettua taas. Annatko sinä muuten miehesi ostaa lapselle vaatteita, vai tuleeko taas vääränlaisia äippylin makuun? Kun pitää kilpavarustella lapsen vaatteetkin muiden äippyleiden silmissä pisteitä nostaakseen? 

Tämä on varmasti osa ongelmaa monessa parisuhteessa, mutta ei meillä; itse asiassa mies on tarkempi noissa tyylijutuissa ja kuvittelee jopa että lapset tarvitsee merkkivaatteita :D Saattaa kaupassa käydessään ostaa jotain tarpeetonta kivaa kyllä, mutta välttämättömyystarvikkeet on jonkun muun huolehdittava tai jää hankkimatta.

Ärsyttää kyllä miesten vetäytyminen tuon "kun ei kuitenkaan kelpaa" -tekosyyn taakse.