Miten lastensaannin jälkeen voisi pitää huolta siitä, ettei kaikki metatyö jää vain naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että tulisitko auttamaan. Ei mitään yleistä pyyntöä siis, vaan että esim. tulisitko viikkaamaan pyykit, tyhjentämään astianpesukoneen, imuroimaan, vaihtamaan vaipat, näitähän riittää. Joillekin pitää vaan antaa ohjeet, muuten lösähdetään sohvalle.

Ja pitää myös lähteä siitä ettei mies "auta", vaan hoitaa oman osuutensa. En toisaalta itse jaksaisi olla koko ajan sanomassa mitä tavallisia asioita pitäisi tehdä. Ja usein tulee jotain ihme tekosyytä, jos sanoo että voisi imuroida kun on niin pölyistä ja hiekkaista. Mies kyllä siivoaa mutta niin harvoin, että keittiö täyttyy astioista, vessa haisee ja tulee roskaa ja vaatteita lattialle. En halua asua läävässä joten pakko itse tehdä. Mieskään ei kuulemma tykkää on sotkuista, mutta ei silti tee asialle mitään. En oikein tiedä mikä auttaisi.

Mutta metatyöstä, on niin paljon pieniä asioita jotka kasaantuvat. Seuraan esim. itse, mitkä ruuat alkaa olla lopussa. Kun käyn kaupassa, ostan niitä. Kun mies käy kaupassa, ostaa mitä tulee mieleen. Sitten kotona mies ihmettelee kun ei ole maitoa. Jospa se vähitellen oppisi kun en tee puolesta. Siivouksessa en voi niin tehdä kun ällöttää asua roskan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut monessa asiassa "se, joka kävi viimeksi, aikatauluttaa seuraavan kerran" -periaate. Esim jos minä käytin lapsen neuvolassa, hammaslääkärissä, parturissa jne, huolehdin seuraavan käynnin ajanvaraamisesta. Mies sitten vie lapsen silloin ja hoitaa ajanvarauksen seuraavaksi kerraksi. Joissain asioissa taas hoidetaan vuorotellen. Jos minä hoidan lapsen kaverisynttäriasian (kutsuun vastaamisen, juhlavaatteet, synttärilahjan, kuljetuksen jne) nyt, seuraavan kerran lapsen saadessa synttärikutsun mies hoitaa. Päiväkodin ja koulun vanhempainilloissa käydään vuorotellen. Samoin päiväkodin ja koulun joulu- ja kevätjuhlat. Eli joka toinen vuosi käyn joulujuhlassa (ja mies kevätjuhlassa) ja joka toinen käyn kevätjuhlassa (ja mies joulujuhlassa). Kumpi on menossa lapsen juhlaan, huolehtii kaiken siihen liittyvän asian. 

Tää oli hyvä! ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Noup. Meillä mies on ollut koti-isänä yhteensä kolme vuotta (eri lasten kanssa) ja silti minä työssäkävijänä hoidin kaiken metatyön (”no älä hoida” -no kuule kun ei voi olla hoitamatta kun tulee se kuuluisa lastensuojeluilmoitus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Noup. Meillä mies on ollut koti-isänä yhteensä kolme vuotta (eri lasten kanssa) ja silti minä työssäkävijänä hoidin kaiken metatyön (”no älä hoida” -no kuule kun ei voi olla hoitamatta kun tulee se kuuluisa lastensuojeluilmoitus).

No jos mies hoiti jo lapsia kaikki päivät (ja varmaan osansa myös iltaisin) niin ei ole välttämättä täysin kohtuutonta että sinulle jää sitä vähemmän fyysistä työtä eli metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa vastuuta ja mahdollisuus tehdä asiat omalla tavallaan. Eli ei mitään avunpyyntöjä vaan vain sovitte että mies hoitaa asian A ja sinä asian B. Ja sitten myös katsotte että miehen hoitamissa asioissa on riittävästi näitä "metatöitä" eikä niin että mies vain valikoi itselleen mieluisimmat hommat.

Kyllä meillä ainakin homma meni aika luonnostaan kun vain pienestä pitäen saatoin sanoa miehelle että "varaatko lapselle lääkärin" tai "menetkö neuvolaan kun minä en ensi viikolla ehdi". Ja en koskaan hössöttänyt miehelle vaikkapa lapsen vaatteita valmiiksi tai mitä pitää neuvolassa kysyä vaan mies tottui itse katsomaan mitä pitää laittaa päälle ja mitä pitää tietää. Silloin huomasi että jotain vaatetta ehkä puuttui tai saattoi olla jäämässä pieneksi ja sanoi että pitää osata ensi kerralla kun mennään kauppaan tai vaikka seurata jotain lapseen liittyvää asiaa.

Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tekemällä oppii, niin mies kuin nainenkin.

Miten toimii vastuun antaminen jos niitä asioita ei tee kunnolla? Yritän nykyään olla sanomatta pienistä asioista etten turhaan nipottaisi, mutta se on hankalaa. Mies esim. pudistaa pölyt päiväpeitosta ja matosta ulkona niin, että ne osuvat maahan ja niihin tulee kuraa. Miestä ei tahrat haittaa. Tai ensin siivoaa rätillä keittiön ja likaisen tiskialtaan, sitten sillä samalla törkyisellä rätillä pyyhkii muiden huoneiden lattiat ja pölyt pöydiltä. Itseäni jotenkin ällöttää :D Ja laittaa astianpesukoneen täyteen ja astiat miten sattuu niin etteivät ne puhdistu ja pitää laittaa ne samat astiat pesuun uudestaan.

Ei toki mitään suuria juttuja mutta ärsyttää kun tulee lisätyötä/lisäsotkua tai pitää tehdä uudestaan.

Meillä mies oli aiemmin hoitanut sukulaislapsia, minä en koskaan. Alusta lähtien molemmat hoitaneet enkä koskaan kritisoinut hänen tekemisiään eikä hän minun vaikka olin aloittelija. Opimme toisiltamme ja arkijärkisesti edettiin. Joskus saattoi lapsi mennä yökkäripaita päällä päivähoitoon, mutta ei siitä mitään harmia seurannut. Nauraa saatettiin yhdessä kun kotona huomattiin.

Nyt lapset jo kouluisia. Miehellä tunnukset Wilmaan ja on ensisijainen hoitaja jolle soitetaan jos jotain tulee, koska tekee sellaista työtä, jossa istuu koneen ääressä ja on puhelimella saatavissa kiinni koko ajan. Itse en voi puhelinta töissä käyttää työpäivän aikana. Vie myös hammaslääkärit yms koska pääsee työpäivän aikana menemään. Itse vein silloin kun olin pienten kanssa kotona. Ihan luontevasti sujuu näin.

Harrastusviennit sen mukaan mikä laji kumpaakin kiinnostaa. Mies toimii jaliksessa valmentajana ja kuskaa turnaukset. Itse vien tallille ja autan hevosten kanssa. Kumpikaan ei leivo koulumyyjäisiin tmv kun se ei kiinnosta. Kaupasta ostettua viedään ja nykyään lapset osaavat jo itsekin leipoa ja ovat tähän innokkaita.

Eli ohjeeni olisi, että alusta saakka molemmat mukaan ja kumpikin saa tehdä omaan tyyliinsä kunhan lapset ovat turvassa ja saavat ruokaa. Muu hössötys on turhaa. Äiti imetysten välissä yksin lenkille/kauppaan/kaverille, jolloin isä on vauvan kanssa kaksin ja puuhailevat omiaan. Jos lapsella kakat vaipassa niin isä vaihtaa jne eli ei kannata omia lasta liikaa tai kokea itse olevansa se parempi hoitaja. Tämä auttaa pidemmän päälle että sietää sitä toisen tyyliä tehdä ja antaa hänelle myös vastuuta.

Tsemppiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen!

Meillä mies halusi lapset ruotsinkieliseen kouluun. Hän saa sitten hoitaa kaiken yhteydenpidon koulun kanssa ja kaikki kouluun liittyvät asiat. Helpottaa kummasti minun taakkaani. Osallistun vain suomen kielen läksyihin. 

Mies hoitovapaalle 6-12 kuukaudeksi. Kyllä siinä oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa vastuuta ja mahdollisuus tehdä asiat omalla tavallaan. Eli ei mitään avunpyyntöjä vaan vain sovitte että mies hoitaa asian A ja sinä asian B. Ja sitten myös katsotte että miehen hoitamissa asioissa on riittävästi näitä "metatöitä" eikä niin että mies vain valikoi itselleen mieluisimmat hommat.

Kyllä meillä ainakin homma meni aika luonnostaan kun vain pienestä pitäen saatoin sanoa miehelle että "varaatko lapselle lääkärin" tai "menetkö neuvolaan kun minä en ensi viikolla ehdi". Ja en koskaan hössöttänyt miehelle vaikkapa lapsen vaatteita valmiiksi tai mitä pitää neuvolassa kysyä vaan mies tottui itse katsomaan mitä pitää laittaa päälle ja mitä pitää tietää. Silloin huomasi että jotain vaatetta ehkä puuttui tai saattoi olla jäämässä pieneksi ja sanoi että pitää osata ensi kerralla kun mennään kauppaan tai vaikka seurata jotain lapseen liittyvää asiaa.

Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tekemällä oppii, niin mies kuin nainenkin.

Miten toimii vastuun antaminen jos niitä asioita ei tee kunnolla? Yritän nykyään olla sanomatta pienistä asioista etten turhaan nipottaisi, mutta se on hankalaa. Mies esim. pudistaa pölyt päiväpeitosta ja matosta ulkona niin, että ne osuvat maahan ja niihin tulee kuraa. Miestä ei tahrat haittaa. Tai ensin siivoaa rätillä keittiön ja likaisen tiskialtaan, sitten sillä samalla törkyisellä rätillä pyyhkii muiden huoneiden lattiat ja pölyt pöydiltä. Itseäni jotenkin ällöttää :D Ja laittaa astianpesukoneen täyteen ja astiat miten sattuu niin etteivät ne puhdistu ja pitää laittaa ne samat astiat pesuun uudestaan.

Ei toki mitään suuria juttuja mutta ärsyttää kun tulee lisätyötä/lisäsotkua tai pitää tehdä uudestaan.

Mikä on se kunnolla? Sinun tyylisi? Jos mies tekee, mutta erilailla, anna hyvä ihminen tehdä. Muuten saat tehdä kaiken itse jos ei kelpaa. Onko se sitten parempi?

Jos pöytä jää likaiseksi, pyyhi se omalla vuorollasi sitten paremmin. Pienet pöpöt ja murut ei haittaa mitään kun välillä otetaan paremmin ja tarkemmin. Jos rätti jää likaiseksi heitä se pyykkiin samalla kun peset muutakin. Löysää vähän standardeja niin hyvä tulee. Turha tuollaisesta on skitsoilla. Mielummin tehty edes sinnepäin kuin ei tehty ollenkaan. Itse sitten teet oman tapasi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Noup. Meillä mies on ollut koti-isänä yhteensä kolme vuotta (eri lasten kanssa) ja silti minä työssäkävijänä hoidin kaiken metatyön (”no älä hoida” -no kuule kun ei voi olla hoitamatta kun tulee se kuuluisa lastensuojeluilmoitus).

No jos mies hoiti jo lapsia kaikki päivät (ja varmaan osansa myös iltaisin) niin ei ole välttämättä täysin kohtuutonta että sinulle jää sitä vähemmän fyysistä työtä eli metatyötä.[/

😂😂😂 ”fyysistä työtä eli metatyötä”, ei varmaan kannata käyttää vierasperäisiä sanoja jos et ymmärrä mitä ne tarkoittavat

Ensin ohjaatte lapsilisät miehen tilille, jolloin pääset vaatteiden ja varusteiden ostamisesta. Sitten ilmoitat palaavasi töihin heti, kun äidille korvamerkitty vapaan osuus on käytetty. Sen jälkeen ilmoitat pitäväsi hoitovapaata vain sen verran kuin lapsen isä pitää.

Meillä sopii selkeä työnjako, josta on sovittu. Esim. minä hoidan päiväkodin kanssa kommunikoinnin, mies taas huolehtii lapsen lääkärissä käyttämisestä ja lääkityksestä (jos sellainen on tarpeen), ja hoitaa myös niihin liittyvät vakuutusasiat. Minä katson, että lapsella on sopivan kokoista päällepantavaa eri kausille, ja tarvittaessa pyydän miestä hankkimaan sellaista, mitä ei ole järkevää tilata nettikaupasta (esim. lapsen kengät)... jne. Minä herätän lapsen aamulla ja hoidan aamutoimet ja laitan lapsen valmiiksi päiväkotia varten, mies taas hoitaa lapsen iltatoimet iltapalasta iltasatuun.

Tietysti jos kyseessä on akuutti ongelma, niin kumpikaan ei ala jäpittämään että "sinun vastuualuetta, en hoida", vaan kumpikin joustaa tarvittaessa.  Mutta selkeä jako on meillä toiminut hyvin, ja hommat tulevat hoidettua, kun kummallekin on selvää mikä on omalla vastuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Noup. Meillä mies on ollut koti-isänä yhteensä kolme vuotta (eri lasten kanssa) ja silti minä työssäkävijänä hoidin kaiken metatyön (”no älä hoida” -no kuule kun ei voi olla hoitamatta kun tulee se kuuluisa lastensuojeluilmoitus).

No jos mies hoiti jo lapsia kaikki päivät (ja varmaan osansa myös iltaisin) niin ei ole välttämättä täysin kohtuutonta että sinulle jää sitä vähemmän fyysistä työtä eli metatyötä.

Vaikea ymmärtää tuon kommentin ajatuksenjuoksua, mutta luulen että siinä sanotaan, että naisten pitää hoitaa kaikki jos he ovat kotona lasten kanssa, ja naisten pitää hoitaa kaikki jos he ovat työssäkäyviä. Hohhoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa vastuuta ja mahdollisuus tehdä asiat omalla tavallaan. Eli ei mitään avunpyyntöjä vaan vain sovitte että mies hoitaa asian A ja sinä asian B. Ja sitten myös katsotte että miehen hoitamissa asioissa on riittävästi näitä "metatöitä" eikä niin että mies vain valikoi itselleen mieluisimmat hommat.

Kyllä meillä ainakin homma meni aika luonnostaan kun vain pienestä pitäen saatoin sanoa miehelle että "varaatko lapselle lääkärin" tai "menetkö neuvolaan kun minä en ensi viikolla ehdi". Ja en koskaan hössöttänyt miehelle vaikkapa lapsen vaatteita valmiiksi tai mitä pitää neuvolassa kysyä vaan mies tottui itse katsomaan mitä pitää laittaa päälle ja mitä pitää tietää. Silloin huomasi että jotain vaatetta ehkä puuttui tai saattoi olla jäämässä pieneksi ja sanoi että pitää osata ensi kerralla kun mennään kauppaan tai vaikka seurata jotain lapseen liittyvää asiaa.

Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tekemällä oppii, niin mies kuin nainenkin.

Miten toimii vastuun antaminen jos niitä asioita ei tee kunnolla? Yritän nykyään olla sanomatta pienistä asioista etten turhaan nipottaisi, mutta se on hankalaa. Mies esim. pudistaa pölyt päiväpeitosta ja matosta ulkona niin, että ne osuvat maahan ja niihin tulee kuraa. Miestä ei tahrat haittaa. Tai ensin siivoaa rätillä keittiön ja likaisen tiskialtaan, sitten sillä samalla törkyisellä rätillä pyyhkii muiden huoneiden lattiat ja pölyt pöydiltä. Itseäni jotenkin ällöttää :D Ja laittaa astianpesukoneen täyteen ja astiat miten sattuu niin etteivät ne puhdistu ja pitää laittaa ne samat astiat pesuun uudestaan.

Ei toki mitään suuria juttuja mutta ärsyttää kun tulee lisätyötä/lisäsotkua tai pitää tehdä uudestaan.

Mikä on se kunnolla? Sinun tyylisi? Jos mies tekee, mutta erilailla, anna hyvä ihminen tehdä. Muuten saat tehdä kaiken itse jos ei kelpaa. Onko se sitten parempi?

Jos pöytä jää likaiseksi, pyyhi se omalla vuorollasi sitten paremmin. Pienet pöpöt ja murut ei haittaa mitään kun välillä otetaan paremmin ja tarkemmin. Jos rätti jää likaiseksi heitä se pyykkiin samalla kun peset muutakin. Löysää vähän standardeja niin hyvä tulee. Turha tuollaisesta on skitsoilla. Mielummin tehty edes sinnepäin kuin ei tehty ollenkaan. Itse sitten teet oman tapasi mukaan.

Uskomatonta, että osa ihmisistä hyväksyy tuollaista "hutiloidusti" tehtyä työtä loputtomiin ja vielä kehottaa itse tekemään paremmin. Tämä on juuri oppikirjaesimerkki siitä miten ei kannata tehdä, sillä muuten mies huomaa, että tekemällä laiskasti asiat vasemmalla kädellä nainen tekee ne kuitenkin ja lopulta ei pyydä miestä vastuuseen enää yhtään mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Noup. Meillä mies on ollut koti-isänä yhteensä kolme vuotta (eri lasten kanssa) ja silti minä työssäkävijänä hoidin kaiken metatyön (”no älä hoida” -no kuule kun ei voi olla hoitamatta kun tulee se kuuluisa lastensuojeluilmoitus).

PÄIVÄLLÄ HOIDETAAN AINOASTAAN LASTA JA KESKITYTÄÄN LAPSEEN. SE ON TÄYTTÄ TYÖNTEKOA.

Työssäkäyvä hoitaa sitten osuutensa oman työpäivänsä lisäksi.

Näinhän te naiset palstalla olette itse totuudeksi määrittäneet. 

Tuotahan se on kun tuntemattoman kans tekee niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Tämä on kaikkein paras ehdotus 👏

Olisi paras keino saada miehet tekemään tasaisesti kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ihan tosi. Onhan se raskasta, jos kaikki suunnittelutyö jää vain äidin harteille. Soitto neuvolan ajanvaraukseen on sinänsä pieni juttu, mutta pitää yksin langoissaan kaikkia niitä tehtäviä askareita, on kenelle tahansa kuluttavaa. Miten metatyön kasaantumisen äidille voisi estää?

Menet töihin ja mies jää koti-isäksi katsomaan muumeja päivät pitkät. Sinä tienaat elannon ja kotiin tullessa teet puolet kotitöistäsi. 

Elätät miestäsi ainakin sen kolme vuotta. Kyllä siinä ajassa mies osaa sinne neuvolaan soittaa, kuten nainenkin

Tämä on kaikkein paras ehdotus 👏

Olisi paras keino saada miehet tekemään tasaisesti kotitöitä.

Päivisin hoidetaan vain ja ainoastaan lasta. Työssäkäyvä puoliso sitten tiskaa ja pyykkää illalla, koska isä on osuutensa tehnyt jo päivällä lasten kanssa kotona päivän ollessaan. Isi lähtee lenkille, salille tai ystävien kanssa kahville. Isällä pitää olla omaa aikaa ja sosiaalista elämää. Työssäkäyvä nainen kun on kuitenkin levännyt koko päivän työpaikallaan lastenhoitoon verrattuna 

Vierailija kirjoitti:

Antaa miehen oppia kantapään kautta, kun lasusta ollaan yhteydessä hoitamattomien asioiden vuoksi.

Paitsi että sossut vaativat äitiä vastuuseen.

Löytäisinköhän minäkin kumppanin iselleni paremmin, jos alkaisin avuttomammaksi ja mahd. treffi-ilmoituksessa kertosin hakevani iselleni kumppania, joka olisi sekä johtajani että pomoa. Vai miten nämä pariskunnat oikein muodostuvat ja saavat alkunsa ja ylipääään pysyvä yhdessä, siis nämä joissa kodista ja tai yleisemmin kaikista tavanomaisista askareista ja velvotteista vastaa niin usein vain toinen. - Vähintään niin, että "ohjelmoi" e. kehoittaa ja pyytää kumppania tekemään sitä tai tuota; koska ellei näin tekisi asia jäis joko kokonaan tekemättä tai pyytäjä saisi tehdä sen kokonaan yksin.