Olen kotiäiti ja ylpeä siitä!
Olen 37-vuotias. Minulla on lisuri humanistisesta tdk:sta ja maisterintutkinto yhteiskuntatieteistä. Työkokemustakin löytyy noin viisi vuotta. Olen kuitenkin ollut kotona esikoisen syntymästä asti. Lapsia on kaksi, 5- ja 3-vuotiaat. Kun nuorimmainen täytti kolme vuotta, sukulaiset ja tutut alkoivat kysellä koska menen taas töihin. Kyselijät olivat ihmeissään, kun vastasin etten aio mennä vaan jään kotiin. Ei vain kiinnosta yhtään mennä töihin ja elää ruuhkavuosia, kun voin puuhastella kaiken kivan parissa kotona. Ehkä teemme vielä yhden lapsen, ehkä hankimme koiran, kunhan lapset vähän kasvavat. Sisustusprojekteja riittää kaupunkikodissamme ja vapaa-ajanasunnolla, jolla olemme viihtyneet tämän koronavuoden. Kun lapset ovat vähän isommat, palaan varmaan opintojen pariin tai otan jonkun kirjoitusprojektin. Mutta ei vielä pitkään aikaan! Nyt keskitys hoitamaan lapsia ja perheemme asioita (mieheni on kiireinen omalla alallaan) sekä tietenkin huolehtimaan itsestäni. Elämä on ihanaa, miksi tuhlata se töissä, kun ei ole pakko?
Kommentit (130)
Voi kuinka ihanaa ja kahdehtivaa.
Täällä myös kotiäiti. Ikä 39v ja lapset 5v ja 9v.
Hyvä päätös. :)
Töihin ehtii myöhemminkin.
Ok. Mutta epäilemättä joku tähänkin provoon tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mutta epäilemättä joku tähänkin provoon tarttuu.
Miksi epäilet provoksi?
En ole Ap, mutta itsekin kotona lasten kanssa. Minusta ihmisten suhtautuminen kotiäitiyteen on vähintäänkin outo.
Täällä myös.
Hullua polttaa itsensä loppuun töitä paahtamalla silloin kun lapset pieniä ja hukata ne tärkeät hetket ainaiseen väsymykseen.
Töihin ehtii myöhemminkin.
Mä tiedän muutamankin kotiäidin, jotka jäivät tyhjän päälle, kun mies kyllästyi elättämään.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän muutamankin kotiäidin, jotka jäivät tyhjän päälle, kun mies kyllästyi elättämään.
Jännä fantasia sinulla?
Ei Suomessa jää kukaan tyhjän päälle, täällä on hyvä sosiaaliturva ja muutakin apua saatavilla.
Minäkin jäin juuri kotiin, pienin lapI 3,5v. Ihmettelijöitä on kyllä riittänyt, mutta ihmetelköön. :)
Jaa, näille ei kyl tartteis maksaa mitää tukiakaan.
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mutta epäilemättä joku tähänkin provoon tarttuu.
Miksi epäilet provoksi?
En ole Ap, mutta itsekin kotona lasten kanssa. Minusta ihmisten suhtautuminen kotiäitiyteen on vähintäänkin outo.
Ensimmäinen ihmetyttävä tekijä on, että miten ihminen saa aikansa kulumaan. Toinen on taloudellinen lähestyminen eli miten kyseisen ihmisen tulot ja eläke toimii.
Vaikka "uhraatkin" työurasi lapsille, niin esimerkiksi lasten olisi mielestäni hyvä käydä päiväkodissa kartuttamassa sosiaalisia taitojaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, näille ei kyl tartteis maksaa mitää tukiakaan.
Mitä tukia kotiäiti saa?
Jos olet kotiäiti sinut haukutaan.
Jos viet 1v lapsen päiväkotiin sinut haukutaan.
Täällä kotirouva, jonka lapset ovat jo koulussa. Nyt on aikaa ottaa itselleen kivoja projekteja alle! Ymmärrän että kaikilla ei ole tällaiseen mahdollisuutta, mutta en käsitä miksi se aiheuttaa niin hirveästi vastustusta.
N36
ok