Lue keskustelun säännöt.
Miksei alakoululaisia jaeta tasoryhmiin!?
05.11.2020 |
Seuraa tunteenpurkaus...
Tiedän että tämä on uskomattoman itsekästä, mutta kyse on lapsestani (ekalla luokalla) ja olen valmis hylkäämään kaikki periaateeni saadakseni lapselleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden.
Ärsyttää suunnattomasti kun hän etevänä oppilaana jää kaikissa aineissa jälkeen luokan hitaampien ja "paperillisten" oppilaiden takia. Lapseni on opettajan mukaan 3.lk tasolla lukemisessa ja saa matikan kokeista täysiä pisteitä. Samoin muut lukuaineet sujuvat hyvin, vaikkei niille mitään mittaria olekkaan ja wilmaan tulee vähän väliä "aktiivinen tuntityöskentely"-merkintöjä.
Sitten luokassa on niitä, jotka eivät pysty istumaan koko oppintunnin aikaa vaan makaavat luokan lattialla (siis oikeesti!!) jaa kaatavat pulpettejaan. Näiden takia sitten minun lapseltani jää näillä näkymin matikan kirjasta iso pala käymättä. Toki käydään niitä sitten kotona, mutta rasittavaa että kotona joudutaan opiskelemaan asioita, mitä ei koulussa ole edes käyty. Ja entäs sitten ne oppilaat, joiden vanhemmat luottavat siihen että "koulu hoitaa", eikä asioita käydä itsenäisesti kotona?
Tässä koulussa on 4 ekaa luokkaa (kaikki pieniä ryhmiä). Miksei niitä voida jakaa tason mukaan? Varmasti jokaiselta luokalta löytyisi muutama etevämpi oppilas. Ja jos kaikilta luokilta nämä "ongelmaoppilaat" keskitettäisiin yhteen ryhmään (kun tarkkikset on tästä maasta lopetettu) niin siihen ryhmään saataisiin keskitettyä huomattavasti enemmän resursseja. Tällä hetkellä jokaisella ekaluokalla on jatkuvasti opettajan lisäksi ohjaaja ja parilla tunnilla viikossa myös resurssiope. Miksei tehdä tällaisia koulun sisäisiä "erityisluokkia"?
Silloin enemmän tukea tarvitsevat saisivat sitä ja nopeammin edistyviä ei tarvitsisi jarruttaa.
Ja tämä ei ole kritiikkiä opettajalle. Hän handlaa hommaa niin hyvin kuin mahdollista. Välillä tunneilla jakautuvat kyllä tasoryhmiin ja menevät jopa erillisiin tiloihin. Tämän mahdollistaa koulunkäynnin ohjaaja. Mutta miksi tämä systeemi ei ole jo luokkajaoissa?
Ja ärsytystä lisää ennestään tieto siitä että täällä pienemmissä kaupungeissa koulutulokset ovat jo valmiiksi vertailukelvottomia pääkaupunkiseutuun ja isompiin kaupunkeihin verrattuna. Taso, josta lapseni siis jää jälkeen, on jo valmiiksi matalampi kuin muissa kouluissa. Alueellisesti tämä koulu on hankalassa välitilassa. Alue, jolta kouluun tullaan, on melko iso ja sisältää sekä hyvätuloisten omakotitaloaluetta, että kaupungin kerrostaloja. Ikävää sanoa mutta se näkyy oppilaissa. Muuttaisin ja vaihtaisin lapsen koulua silmänräpäyksessä, mutta valitettavasti tällä hetkellä tämä on yksi harvoista kouluista jotka ovat sisäilmaterveitä. Vaihtoehdot ovat siis tämä, tai sisäilma-altistus ja mahdollinen evakko...
AAAAAARH!
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin loppuvuodesta syntyneet olisi automaattisesti ns huonompia?
Olen syntynyt loppuvuodesta ja olen ollut aina hyvin pärjäävä oppilas. Samoin joulukuussa syntynyt lapseni. Tammikuussa syntynyt sisarukseni taas oli koko kouluaikansa keskiverto oppilas.
Kuka sanoi että olisivat huonompia? Sanoin että poikani nimenomaan pärjää ja pärjäsi ykköselläkin oppimisasioissa hyvin. Oppi lukemaan eskarissa ja on hyvä matikassa. Mutta kyllästyi helposti ja hänellä oli vaikeuksia siirtymätilanteissa. Siis tunteiden kanssa. Näitä sitten työstettiin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Ei tietenkään jaeta, koska ei kouluun mennä vain oppimaan kouluaineita, vaan ihan muutakin mennään oppimaan!
Siellä pitää oppia sosiaalisia taitoja. Siis niiden luokan laiskojen pahisten täytyy oppia kiusaamista. Ja niiden hyvin pärjäävien nörttien täytyy oppia kiusatuksi tulemista. Joten pahisten ja nörttien täytyy olla samalla luokalla, samoissa ryhmissä.
Siellä pitää myös oppia elämän tosiasioita. Siis että ei elämässä voi aina tehdä mitä haluaa. Ei voi tehdä mitään fiksua, ei voi oppia, ei voi keskittyä, ei voi olla rauhassa, ei voi yrittää tehdä mitään tuottavaa. Pitää oppia että toisinaan pitää vain kärsivällisesti hidastella ja odotella ja olla tyhjänpanttina. Lisää ja lisää ja lisää tyhjänpanttina.
Siellä pitää myös oppia velvollisuudentuntoa tai vähän niinkuin solidaarisuutta. Siis että jos jollain oppilaalla on vaikeaa niin ei häntä saa jättää jälkeen. KAIKKIEN oppilaiden täytyy silloin hidastaa. Kaikkien täytyy vain junnata paikallaan, jotta kaikki pysyvät perässä. Toveria ei jätetä! Ei saa olla itsekäs, pitää ajatella muitakin.
Niin! Että silleen! Vttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tekisi ensimmäisen luokan perusteella mitään jakoja. Juuri tuolla luokalla lasten erot ovat suurimmillaan. Voi olla, että myöhemmin ap:n lapsi on vain yksi parhaista oppilaista. Kotitausta ja miten paljon lapsen kanssa on tehty asioita vaikuttaa niin paljon. Tiedän monia lapsia, jotka olivat aivan ylivertoja ensimmäisellä ja toisella luokalla, mutta viimeistään alakoulun loppupuolella jo ihan tavallisen tasoisia oppilaita.
Joo tiedän, olen itsekkin ollut juuri tuollainen oppilas. Uskon vahvasti siihen että en kuitenkaan olisi välttämättä taantunut "keskiverto-oppilaaksi" jos olisin päässyt alkuluokista asti opiskelemaan muiden motivoituneiden "ylivertojen" oppilaiden kanssa. Olisin ehkä ollut keskivertoa siinä ryhmässä, mutta silti aivan eri tasolla kuin mille lopulta päädyin. Vaikuttihan siihen paljon sekin että kavereita ei kiinnostanut koulunkäynti, alkoi olla enemmän "coolia" kuin noloa jos oli läksyt tekemättä. Muistan kun jossain kohtaa koulusta ei "saanut" tykätä tai muuten olit hikari. Sellaisessa ilmapiirissä on kovin vaikea kasvaa koulutusta arvostavaksi teiniksi. Aikuisiällä toki olen sitten muuttanut asennetta ja opiskellut itselleni hyvän ammatin. Mutta kyllä se oli aika lähellä lipsua saavuttamattomiin huonojen numeroiden vuoksi.
En nyt ihan varsinaisesti tätä pelkää oman lapseni kohdalla. Hänellä on myös erilaiset lähtökohdat koulunkäyntiin kuin itselläni ja hän on selkeästi kunnianhimoisempi kuin minä tuolloin. Mutta näe tässäkin kuitenkin riskinsä.
-Ap
Kunnianhimoinen kerkeää olemaan vielä moneen kertaan. Lukiossa, jatko-opinnoissa ja alati muuttuvassa työelämässä. Edes koulutustausta ei takaa menestystä ja vaatimattomillakin opiskeluilla voi silti työelämässä löytää kipinän ja edetä vaikka minne.
Jos lapsi on tosi lahjakas ja osaava, niin kyllä se huomataan. Jos hän on normaalilla tavalla fiksu, niin hänen pitäisikin oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten tapausten kanssa. Ongelma superlahjakkailla on usein sosiaaliset taidot ja se, ettei muiden erilaisuutta kykene hyväksymään. Siksi en yleensä suosita mitään luokkien yli hyppäämisiä. On tärkeää, että oppii niitä sosiaalisia taitoja, koska niitä vaaditaan työelämässä koko ajan enemmän. Ei siis riitä, että osaa riittävästi matikkaa ja äikkää, ellei osaa tulla toimeen muiden kanssa.
Yleensä kyllä vuoden harppaus suuntaan tai toiseen ei juurikaan näy kuin vain hetkittäin. Lapset eivät kehity tasaisesti vaan harppaillen, joten jopa murrosikä saattaa alkaa vuotta nuoremmalla aivan samaa aikaan kuin luokkatovereilla.
Oma lapseni on syntynyt vuoden alussa ja tuntui aina olevan ikäryhmäänsä jäljessä. Vielä ekalla luokallakin murehdin, kun muut olivat jotenkin niin paljon nokkelampia ja oppivat nopeammin ja helpommin. Nyt on kuitenkin neljännellä luokalla luokan paras. Ei siis ole kiinni muutamasta kuukaudesta, osaako lukea tai laskea, se kehityspyrähdys kun tulee, niin se luokan hitain voi ollakin yllättäen kaikkia edellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin loppuvuodesta syntyneet olisi automaattisesti ns huonompia?
Olen syntynyt loppuvuodesta ja olen ollut aina hyvin pärjäävä oppilas. Samoin joulukuussa syntynyt lapseni. Tammikuussa syntynyt sisarukseni taas oli koko kouluaikansa keskiverto oppilas.
No toki yksilöllisiä eroavaisuuksia on paljon.
Mutta sanoisin et loppuvuodesta syntyneet ovat väärinymmärrettyjä. Justhan oli tutkimus et loppuvuodesta syntyneet saavat adhd-diagnoosin helpommin, koska ovat kypsymättömämpiä. Näitä olisi syytä pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Tässä on juurikin se ongelma, että mitä sitten tapahtuu kun on ysiluokan matskut käsitelty. Ehkä siis parempi vaihtoehto olisi saada jotain sellaisia lisätehtäviä, joissa on itselle haastetta mutta jotka eivät ole sama asia kuin ylempien vuosikurssien kirjat. Mulla oli jotain sen tyyppistä ala-asteella. Vanhemmat eivät suostuneet luokan yli hyppäyttämiseen ja siitä olen kyllä ikuisesti kiitollinen. Mulla oli kielet (sekä äikkä luku- ja kirjoitustaidon suhteen että vieraat kielet) huikeasti edellä vuosiluokka-astetta, matikassa opin sujuvasti vuosiluokan oppimäärän mutta en ollut sitä edellä, taito-ja taideaineet sujuivat keskitasoisesti ja liikunnasta sain armosta seiskan kun sentään laitoin liikuntavaatteet päälle ja yritin jotain. Näin nämä menevät eri tasolla samalla ihmisellä, eikä siinä oikein voi muuta kuin yrittää jotain yksilöllisiä eriyttämisratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Steinerkoulussa ei ollut tuota ongelmaa. Eikä mikään hidastanut kenenkään opiskelua. Ainoastaan opettajan oma opetustyyli hidasti joitakin oppilaita. Kaikesta voi saada kyllä ongelman aikaan, jos joku menee opetuksen suunnittelussa pieleen tai itse opetuksessa. Oppiminen ei ole mikään kilpailu, vaan he ovat vielä lapsia. Kirjassa voi edetä niin pitkälle kuin haluaa.
Mitä teidän steinerkoululainen opiskeli steinerkoulun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vallalla sellainen käsitys, että ne hyvät oppilaat ikään kuin kannattelevat niitä heikompia oppilaita. Oppivat sosiaalisia taitoja, opiskelutaitoja, ryhmätyötaitoja, jne. niiltä paremmilta oppilailta. Ikävä kyllä, ne heikot oppilaat vetävät niitä lahjakkaita oppilaita omalle tasolleen, kun ei ehditä käydä kaikkia asioita läpi. Jotenkin kai ajatellaan, että tämä kantaisi pidemmälle yhteiskunnassa, aina työelämään asti, mutta eihän se kanna. Kukaan työnantaja ei katsele, jos muut työntekijät joutuvat yhtä kannattelemaan.
Tämä on todellisuudessa karmeaa. Kiltille tytölleni yritettiin laittaa kannettavaksi ei edes suomea puhuva, huonosti käyttäytyvä, riehuva poika. Kenelle tästä kuvitellaan olevan hyötyä?
Me vaihdoimme tyttären toiseen kouluun, koska tuollainen vastuu ei kuulu minkäänikäiselle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on jos on toisaalta hyvin lahjakas ja älykäs, joka oppii ja etenee nopeammin kuin muut, mutta toisaalta hitaammin kypsynyt, lapsellisempi, nuorempi oppilas luokalla, jolla keksittymisongelmia. Mihin ryhmään kuuluu?
Ilmeisesti täällä on vahvassa vanha stereotypia, että häiriköt ovat huonoja ja kiltit ja hiljaiset kympin oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vallalla sellainen käsitys, että ne hyvät oppilaat ikään kuin kannattelevat niitä heikompia oppilaita. Oppivat sosiaalisia taitoja, opiskelutaitoja, ryhmätyötaitoja, jne. niiltä paremmilta oppilailta. Ikävä kyllä, ne heikot oppilaat vetävät niitä lahjakkaita oppilaita omalle tasolleen, kun ei ehditä käydä kaikkia asioita läpi. Jotenkin kai ajatellaan, että tämä kantaisi pidemmälle yhteiskunnassa, aina työelämään asti, mutta eihän se kanna. Kukaan työnantaja ei katsele, jos muut työntekijät joutuvat yhtä kannattelemaan.
Suomessa se taso on kuitenkin keskimäärin erittäin hyvä. Pisa-tutkimukset osoittavat sen.
Ne paremmat oppilaat ovat just tähän asti ehkä pystyneet kannattelemaan systeemiä, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että enää ei onnistu. Pisa-tutkimustenkin tulokset laskevat koko ajan. Ja mikä sitten on pidemmän aikavälin vaikutus näihin hyviin oppilaisiin?
Itseeni ei ollut kovin myönteinen, terapiassa oltu jo monta vuotta. Koulukiusaamisesta jää pitkät jäljet.
Ja kiusaajat oli just niitä, joiden tehtävien teko laitettiin mun vastuulleni.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on tosi lahjakas ja osaava, niin kyllä se huomataan. Jos hän on normaalilla tavalla fiksu, niin hänen pitäisikin oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten tapausten kanssa. Ongelma superlahjakkailla on usein sosiaaliset taidot ja se, ettei muiden erilaisuutta kykene hyväksymään. Siksi en yleensä suosita mitään luokkien yli hyppäämisiä. On tärkeää, että oppii niitä sosiaalisia taitoja, koska niitä vaaditaan työelämässä koko ajan enemmän. Ei siis riitä, että osaa riittävästi matikkaa ja äikkää, ellei osaa tulla toimeen muiden kanssa.
Yleensä kyllä vuoden harppaus suuntaan tai toiseen ei juurikaan näy kuin vain hetkittäin. Lapset eivät kehity tasaisesti vaan harppaillen, joten jopa murrosikä saattaa alkaa vuotta nuoremmalla aivan samaa aikaan kuin luokkatovereilla.
Oma lapseni on syntynyt vuoden alussa ja tuntui aina olevan ikäryhmäänsä jäljessä. Vielä ekalla luokallakin murehdin, kun muut olivat jotenkin niin paljon nokkelampia ja oppivat nopeammin ja helpommin. Nyt on kuitenkin neljännellä luokalla luokan paras. Ei siis ole kiinni muutamasta kuukaudesta, osaako lukea tai laskea, se kehityspyrähdys kun tulee, niin se luokan hitain voi ollakin yllättäen kaikkia edellä.
Sosiaalisten taitojen oppiminen on kyllä haastavaa, jos luokkakaverit ovat ihan eri aaltopituudella lähtökohtaisesti. Kiinnostuksen kohteet ehkä ihan erilaisia silloin. Tiedän että tämä on haasteellinen asia, olenhan siitä itse elävä esimerkki - kympin oppilaasta ja tavoiteajassa valmistuneesta maisterista hanttihommiin, kun ei vaan meinaa millään tulla pidetyksi ihmiseksi työyhteisössä vaikka miten päin itseään vääntäisi (plus koulutusalan työllisyys ei ole ollenkaan parhaasta päästä). Kuten edellä kirjoitin että olen ikuisesti kiitollinen etten tullut luokan yli hyppäytetyksi, niin se tosiaan pitää paikkansa, mutta ei saman ikäisten kanssa samalla luokalla oleminen myöskään ratkaise sosiaalisten taitojen kehittymistä automaattisesti. Ja mulla oli sentään mukava ja kiusaamaton luokka joka arvosti ihmisten erilaisuutta, enkä ollut mitenkään totaaliyksinäinen, hieman outolintu vain ja luokan ydinporukan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Suomessa?
Kyllä ihan Suomessa. Tällainen vaihtoehto voi olla jos on taidot joissain oppiaineissa paljon edellä. Eikä lapseni ole kaikessa hyvä, kuvis ja kässä tuskaa. Ja ymppä (mikä lie entinen biologia) myös heikohko.
Ok, mielenkiintoista. Lapseni osaa ruotsia melko paljon ja olenkin miettinyt sitä että onko pakko kahlata läpi ihan alkeet muiden mukana, vai pääseekö nuo skippaamaan jotenkin.
Alussa tekivät jonkinmoiset testit, että mihin tasoon lapseni sijoitetaan. Ekat pari vuotta meni muun luokan kanssa samaan tahtiin, mikä tuotti taas toisennäköisiä haasteita eli kyllästyi, joten teki sitten tunnilla valtavia määriä ylimääräisiä monisteita jotta ei kyllästyisi tunnilla.
3-luokalta alkoi vaihtua kirjat eri kirjoiksi kuin muilla, mutta olivat yhä 3-luokan kirjoja. Ja sitten vaikeampiin. Ja on saanut edetä ihan omaan tahtiin, ei siis ole vaadittu mitään.
En tiedä onko jotain luokan yli hyppäämisiä Suomessa käytössä, mutta omani kohdalla se ei olisi ollut vaihtoehto. Tunnetaidot ikäisen ja taideaineet heikot. Ja muutenkin ihan oman ikäisen oloinen.
Ja tekee myös kaikki kokeet mitkä oma luokka niiden yläasteen kokeiden lisäksi.Onpa kiinnostavaa! Kiitos tiedosta. Meillä on nuorempi kuin luokkalaisensa ja edelleen ongelmana tietyissä oppiaineissa pitää tehdä oma suunnitelma, koska etenee niin nopeasti eikä tarpeeksi tehtäviä ole ollut saatavilla.
Näin meni minullakin. Olen niin loppuvuodesta syntynyt kuin vain olla voi.
Siltikään tuolloin ala-asteella ei keksitty riittävästi lisätehtäviä (olin oppinut lukemaan jo pitkälti ennen kouluaikaa). Siinähän meni tunnit kuunnellessa muiden tavausharjoituksia. Ei ollut kovin mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ei tietenkään jaeta, koska ei kouluun mennä vain oppimaan kouluaineita, vaan ihan muutakin mennään oppimaan!
Siellä pitää oppia sosiaalisia taitoja. Siis niiden luokan laiskojen pahisten täytyy oppia kiusaamista. Ja niiden hyvin pärjäävien nörttien täytyy oppia kiusatuksi tulemista. Joten pahisten ja nörttien täytyy olla samalla luokalla, samoissa ryhmissä.
Siellä pitää myös oppia elämän tosiasioita. Siis että ei elämässä voi aina tehdä mitä haluaa. Ei voi tehdä mitään fiksua, ei voi oppia, ei voi keskittyä, ei voi olla rauhassa, ei voi yrittää tehdä mitään tuottavaa. Pitää oppia että toisinaan pitää vain kärsivällisesti hidastella ja odotella ja olla tyhjänpanttina. Lisää ja lisää ja lisää tyhjänpanttina.
Siellä pitää myös oppia velvollisuudentuntoa tai vähän niinkuin solidaarisuutta. Siis että jos jollain oppilaalla on vaikeaa niin ei häntä saa jättää jälkeen. KAIKKIEN oppilaiden täytyy silloin hidastaa. Kaikkien täytyy vain junnata paikallaan, jotta kaikki pysyvät perässä. Toveria ei jätetä! Ei saa olla itsekäs, pitää ajatella muitakin.
Niin! Että silleen! Vttu!
Joo, omat kokemukset vastaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Suomessa?
Kyllä ihan Suomessa. Tällainen vaihtoehto voi olla jos on taidot joissain oppiaineissa paljon edellä. Eikä lapseni ole kaikessa hyvä, kuvis ja kässä tuskaa. Ja ymppä (mikä lie entinen biologia) myös heikohko.
Ok, mielenkiintoista. Lapseni osaa ruotsia melko paljon ja olenkin miettinyt sitä että onko pakko kahlata läpi ihan alkeet muiden mukana, vai pääseekö nuo skippaamaan jotenkin.
Alussa tekivät jonkinmoiset testit, että mihin tasoon lapseni sijoitetaan. Ekat pari vuotta meni muun luokan kanssa samaan tahtiin, mikä tuotti taas toisennäköisiä haasteita eli kyllästyi, joten teki sitten tunnilla valtavia määriä ylimääräisiä monisteita jotta ei kyllästyisi tunnilla.
3-luokalta alkoi vaihtua kirjat eri kirjoiksi kuin muilla, mutta olivat yhä 3-luokan kirjoja. Ja sitten vaikeampiin. Ja on saanut edetä ihan omaan tahtiin, ei siis ole vaadittu mitään.
En tiedä onko jotain luokan yli hyppäämisiä Suomessa käytössä, mutta omani kohdalla se ei olisi ollut vaihtoehto. Tunnetaidot ikäisen ja taideaineet heikot. Ja muutenkin ihan oman ikäisen oloinen.
Ja tekee myös kaikki kokeet mitkä oma luokka niiden yläasteen kokeiden lisäksi.Onpa kiinnostavaa! Kiitos tiedosta. Meillä on nuorempi kuin luokkalaisensa ja edelleen ongelmana tietyissä oppiaineissa pitää tehdä oma suunnitelma, koska etenee niin nopeasti eikä tarpeeksi tehtäviä ole ollut saatavilla.
Näin meni minullakin. Olen niin loppuvuodesta syntynyt kuin vain olla voi.
Siltikään tuolloin ala-asteella ei keksitty riittävästi lisätehtäviä (olin oppinut lukemaan jo pitkälti ennen kouluaikaa). Siinähän meni tunnit kuunnellessa muiden tavausharjoituksia. Ei ollut kovin mielekästä.
Tavasivat koko ala-asteen?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on tosi lahjakas ja osaava, niin kyllä se huomataan. Jos hän on normaalilla tavalla fiksu, niin hänen pitäisikin oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten tapausten kanssa. Ongelma superlahjakkailla on usein sosiaaliset taidot ja se, ettei muiden erilaisuutta kykene hyväksymään. Siksi en yleensä suosita mitään luokkien yli hyppäämisiä. On tärkeää, että oppii niitä sosiaalisia taitoja, koska niitä vaaditaan työelämässä koko ajan enemmän. Ei siis riitä, että osaa riittävästi matikkaa ja äikkää, ellei osaa tulla toimeen muiden kanssa.
Yleensä kyllä vuoden harppaus suuntaan tai toiseen ei juurikaan näy kuin vain hetkittäin. Lapset eivät kehity tasaisesti vaan harppaillen, joten jopa murrosikä saattaa alkaa vuotta nuoremmalla aivan samaa aikaan kuin luokkatovereilla.
Oma lapseni on syntynyt vuoden alussa ja tuntui aina olevan ikäryhmäänsä jäljessä. Vielä ekalla luokallakin murehdin, kun muut olivat jotenkin niin paljon nokkelampia ja oppivat nopeammin ja helpommin. Nyt on kuitenkin neljännellä luokalla luokan paras. Ei siis ole kiinni muutamasta kuukaudesta, osaako lukea tai laskea, se kehityspyrähdys kun tulee, niin se luokan hitain voi ollakin yllättäen kaikkia edellä.
Miksi vain "tosi fiksut" voisivat päästä karkuun muita hidastavista?
Nimenomaan "normaalit" lapset hyötyisivät huomattavasti siitä, jos heidät päästettäisiin vapaaksi tunkijoista ja muista riippakivistä. Joistakin voisi jopa kuoriutua uusia "tosi fiksuja", jos ei aina tarvitsisi hidastella opetuksessa riippakivien takia.
Onpa kiinnostavaa! Kiitos tiedosta. Meillä on nuorempi kuin luokkalaisensa ja edelleen ongelmana tietyissä oppiaineissa pitää tehdä oma suunnitelma, koska etenee niin nopeasti eikä tarpeeksi tehtäviä ole ollut saatavilla.