Lue keskustelun säännöt.
Miksei alakoululaisia jaeta tasoryhmiin!?
05.11.2020 |
Seuraa tunteenpurkaus...
Tiedän että tämä on uskomattoman itsekästä, mutta kyse on lapsestani (ekalla luokalla) ja olen valmis hylkäämään kaikki periaateeni saadakseni lapselleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden.
Ärsyttää suunnattomasti kun hän etevänä oppilaana jää kaikissa aineissa jälkeen luokan hitaampien ja "paperillisten" oppilaiden takia. Lapseni on opettajan mukaan 3.lk tasolla lukemisessa ja saa matikan kokeista täysiä pisteitä. Samoin muut lukuaineet sujuvat hyvin, vaikkei niille mitään mittaria olekkaan ja wilmaan tulee vähän väliä "aktiivinen tuntityöskentely"-merkintöjä.
Sitten luokassa on niitä, jotka eivät pysty istumaan koko oppintunnin aikaa vaan makaavat luokan lattialla (siis oikeesti!!) jaa kaatavat pulpettejaan. Näiden takia sitten minun lapseltani jää näillä näkymin matikan kirjasta iso pala käymättä. Toki käydään niitä sitten kotona, mutta rasittavaa että kotona joudutaan opiskelemaan asioita, mitä ei koulussa ole edes käyty. Ja entäs sitten ne oppilaat, joiden vanhemmat luottavat siihen että "koulu hoitaa", eikä asioita käydä itsenäisesti kotona?
Tässä koulussa on 4 ekaa luokkaa (kaikki pieniä ryhmiä). Miksei niitä voida jakaa tason mukaan? Varmasti jokaiselta luokalta löytyisi muutama etevämpi oppilas. Ja jos kaikilta luokilta nämä "ongelmaoppilaat" keskitettäisiin yhteen ryhmään (kun tarkkikset on tästä maasta lopetettu) niin siihen ryhmään saataisiin keskitettyä huomattavasti enemmän resursseja. Tällä hetkellä jokaisella ekaluokalla on jatkuvasti opettajan lisäksi ohjaaja ja parilla tunnilla viikossa myös resurssiope. Miksei tehdä tällaisia koulun sisäisiä "erityisluokkia"?
Silloin enemmän tukea tarvitsevat saisivat sitä ja nopeammin edistyviä ei tarvitsisi jarruttaa.
Ja tämä ei ole kritiikkiä opettajalle. Hän handlaa hommaa niin hyvin kuin mahdollista. Välillä tunneilla jakautuvat kyllä tasoryhmiin ja menevät jopa erillisiin tiloihin. Tämän mahdollistaa koulunkäynnin ohjaaja. Mutta miksi tämä systeemi ei ole jo luokkajaoissa?
Ja ärsytystä lisää ennestään tieto siitä että täällä pienemmissä kaupungeissa koulutulokset ovat jo valmiiksi vertailukelvottomia pääkaupunkiseutuun ja isompiin kaupunkeihin verrattuna. Taso, josta lapseni siis jää jälkeen, on jo valmiiksi matalampi kuin muissa kouluissa. Alueellisesti tämä koulu on hankalassa välitilassa. Alue, jolta kouluun tullaan, on melko iso ja sisältää sekä hyvätuloisten omakotitaloaluetta, että kaupungin kerrostaloja. Ikävää sanoa mutta se näkyy oppilaissa. Muuttaisin ja vaihtaisin lapsen koulua silmänräpäyksessä, mutta valitettavasti tällä hetkellä tämä on yksi harvoista kouluista jotka ovat sisäilmaterveitä. Vaihtoehdot ovat siis tämä, tai sisäilma-altistus ja mahdollinen evakko...
AAAAAARH!
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksut pärjää. Voit luottaa lapseesi. Ja lapselle on hyväksi nähdä monenlaista hiihtäjää, kasvaa ymmärrys tästä maailmasta.
Jos luokassa/koulussa on kiusaaminen aisoissa ja lapsesi saa välillä tasoistaan tekemistä koulussa, kaikki on hyvin. Akateemiset taidot kuten lukeminen ja laskeminen ovat vain pieni osa kokonaisuutta, niistä ei sinun tarvitse tuon lapsen kohdalla stressata. Jos lisäksi jaksat itse joskus tehdä ylimääräisiä kouluhommia lapsen kanssa kotona, asianne ovat todella hyvin.Kiitos tästä viestistä. Näin yritän asiaa ajatella. Välillä vaan meinaa tulla epätoivo ja se tunne tuli tänään kun laskin kuinka kovaa tahtia heidän pitäisi vetää loppuvuosi että ehtisivät edes kirjan loppuun...
-Ap
Oppikirjailijana ja kokeneena opettajana haluaisin huomauttaa, että kirja ei ole sama asia kuin opetussuunnitelma. Moni tuntuu kuvittelevan, että asiat ovat kunnossa, jos oppikirja on täytetty lukuvuoden loppuun mennessä. Näin ei ole. Luota lapseesi ja tämän opettajaan. Ehkäpä tunnilla keskitytään muuhun kuin oppikirjan tekemiseen.
Niin, näinhän se menee. Eikä ne akateemiset taidot ole ainoita joita koulussa opetellaan. Mutta onhan se nyt hälyyttävää jos vaikuttaa siltä että kellon aikoja tai rahalaskuja ei ehditä edes alottaa jos tähän tahtiin jatketaan...
-Ap
Meillä on sama juttu joten ymmärrän huolesi, ap. Oma muksu tosin jo 3. luokalla.
Mutta en itsekään tiedä mitä näin vanhempana asialle voisi tehdä. Tasoryhmät vissiin ovat nykyään mahdottomia, kun loukkaavat niitä heikompia ja muita häiritseviä oppilaita.
Joskus tytön kertomukset esim. äikän tunneista kuulostavat hirvittäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluissa pitäisi opetella empatiakykyä, ja sitä että lapset ajatteleva itse ja kyseenalaistavat koulujen käytänteet
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Suomessa?
Suomessa on vallalla sellainen käsitys, että ne hyvät oppilaat ikään kuin kannattelevat niitä heikompia oppilaita. Oppivat sosiaalisia taitoja, opiskelutaitoja, ryhmätyötaitoja, jne. niiltä paremmilta oppilailta. Ikävä kyllä, ne heikot oppilaat vetävät niitä lahjakkaita oppilaita omalle tasolleen, kun ei ehditä käydä kaikkia asioita läpi. Jotenkin kai ajatellaan, että tämä kantaisi pidemmälle yhteiskunnassa, aina työelämään asti, mutta eihän se kanna. Kukaan työnantaja ei katsele, jos muut työntekijät joutuvat yhtä kannattelemaan.
Steinerkoulussa ei ollut tuota ongelmaa. Eikä mikään hidastanut kenenkään opiskelua. Ainoastaan opettajan oma opetustyyli hidasti joitakin oppilaita. Kaikesta voi saada kyllä ongelman aikaan, jos joku menee opetuksen suunnittelussa pieleen tai itse opetuksessa. Oppiminen ei ole mikään kilpailu, vaan he ovat vielä lapsia. Kirjassa voi edetä niin pitkälle kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä todellinen ongelma, että kouluissa toisten opiskelu kärsii sen vuoksi, että ryhmässä on sellainen tai sellaisia, ketkä eivät vielä pärjää tehtävissä tai muuten koulutyöskentelyssä.
Olen itsekin ala-asteella joutunut kärsimään siitä, että parin hitaan ja yhden sopeutumattoman vuoksi asioissa junnattiin paikoillaan kauan, ja useinkin opettaja joutui selvittelemään tämän sopeutumattoman ongelmia ja raivareita, mikä saattoi syödä jopa puolet oppitunnista. Usein ne käsittelemättä jääneet asiat saatiin tehdä läksyinä itsenäisesti.
Surullista huomata, että omien lasten kanssa tämä ilmiö on ihan sama. Ehkä jopa pahempi, kun ei enää niin helposti siirretä normiluokilta muualle. Omana kouluaikana nuo hitaat ja häiriköt sentään päätyi viimeistään yläasteella erityisopetukseen suorittamaan mukautettua opiskeluaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Suomessa?
Kyllä ihan Suomessa. Tällainen vaihtoehto voi olla jos on taidot joissain oppiaineissa paljon edellä. Eikä lapseni ole kaikessa hyvä, kuvis ja kässä tuskaa. Ja ymppä (mikä lie entinen biologia) myös heikohko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vallalla sellainen käsitys, että ne hyvät oppilaat ikään kuin kannattelevat niitä heikompia oppilaita. Oppivat sosiaalisia taitoja, opiskelutaitoja, ryhmätyötaitoja, jne. niiltä paremmilta oppilailta. Ikävä kyllä, ne heikot oppilaat vetävät niitä lahjakkaita oppilaita omalle tasolleen, kun ei ehditä käydä kaikkia asioita läpi. Jotenkin kai ajatellaan, että tämä kantaisi pidemmälle yhteiskunnassa, aina työelämään asti, mutta eihän se kanna. Kukaan työnantaja ei katsele, jos muut työntekijät joutuvat yhtä kannattelemaan.
Suomessa se taso on kuitenkin keskimäärin erittäin hyvä. Pisa-tutkimukset osoittavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Suomessa?
Kyllä ihan Suomessa. Tällainen vaihtoehto voi olla jos on taidot joissain oppiaineissa paljon edellä. Eikä lapseni ole kaikessa hyvä, kuvis ja kässä tuskaa. Ja ymppä (mikä lie entinen biologia) myös heikohko.
Ok, mielenkiintoista. Lapseni osaa ruotsia melko paljon ja olenkin miettinyt sitä että onko pakko kahlata läpi ihan alkeet muiden mukana, vai pääseekö nuo skippaamaan jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tekisi ensimmäisen luokan perusteella mitään jakoja. Juuri tuolla luokalla lasten erot ovat suurimmillaan. Voi olla, että myöhemmin ap:n lapsi on vain yksi parhaista oppilaista. Kotitausta ja miten paljon lapsen kanssa on tehty asioita vaikuttaa niin paljon. Tiedän monia lapsia, jotka olivat aivan ylivertoja ensimmäisellä ja toisella luokalla, mutta viimeistään alakoulun loppupuolella jo ihan tavallisen tasoisia oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani on loppu vuodesta syntynyt ja oli ekalla juurikin noita, jotka menevät lattialle makaamaan. Hänhän on melkein vuoden nuorempikin kuin luokan vanhimmat oppilaat. Nyt tokalla koulussa sujuu paljon paremmin. Olisiko hänet pitänyt tuon takia siis jo ekalla leimata tyhmäksi? Hän on hyvä koulussa, matematiikassa varsinkin, mutta ei vain pystynyt ekalla vielä hillitsemään tunteiden purkauksia täydellisesti.
Jonkun ammattilaisen olisi pitänyt todeta, ettei ole vielä koulukypsä ja siirtää aloitus vuodella.
Näin kultamurusi ei olisi ollut häiritsemässä muiden opiskelua ekana vuotenaan, jolloin ei "osannut hillitä tunteiden purkauksia".
Ilkeästi kirjoitettu, mutta hyvä pointti! Ideaalistahan olisi jos koulu alkaisi 2 kertaa vuodessa. Silloin luokkalaisten välillä olisi max 1/2v ikäero. Toki tämä edellyttäisi aika perusteellista muutosta koulusysteemiin. Mutta tottahan se on. Joulukuussa syntynyt on aivan eri tasolla kuin samana vuonna tammikuussa syntynyt. Eikä siitä voi lasta tai vanhempia syyttää. Kyse on ihan oikeasti kouluvalmiudesta.
-Ap
Ihan lapsen omasta kehityksestä kyllä se riippuu. Lapseni oli luokkansa parhaita koko peruskoulun ja joulukuun lopussa syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että kyllä ne erot jo ekaluokalla merkitsee sentään jotain. Enkä nyt tarkoita ainoastaan pelkkää osaamista, vaan ennenkaikkea motivaatiota ja kiinnostusta sekä innokkuutta opiskelua kohtaan. Todennäköisemmin se motivoitunut, taitavan ja osaava ekaluokkalainen on ns hyvä oppilas vielä yläasteellakin, kuin se, joka kiipeää ekaluokalla kattolamppuun, repii matikankirjasta sivut ja syö pyyhekuminsa.
No en kyllä kannata tuotakaan, että pelkän syntymäajan perusteella jaettaisi. Meillä nyt eka ja tokaluokkalainen, molemmat näin loppuvuonna syntyneitä. Ei mitään ongelmia koulun kanssa, molemmat oppi eskarissa lukemaan jne. Keväällä kun oli etäkoulu, nuorempi osasi nämä ekaluokan tehtävät, vaikka silloin oli eskarissa. Onhan se hauska, että tän nuoremman pari luokkakaveria on lähes saman ikäisiä kuin tää meidän isompi lapsi. Koon puolesta ovatkin samaa kokoa, kun meidän nuorempi on taas sitten pienempi. Muussa en kauheasti eroja huomaa, toki tää meidän nuorempi on aina ollut vähän edellä ikäisiään, oppinut isomman jäljissä vissiin. Joistain asioista huomaa toki että on nuorempi, mutta osaa kyllä keskittyä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin loppuvuodesta syntyneet olisi automaattisesti ns huonompia?
Olen syntynyt loppuvuodesta ja olen ollut aina hyvin pärjäävä oppilas. Samoin joulukuussa syntynyt lapseni. Tammikuussa syntynyt sisarukseni taas oli koko kouluaikansa keskiverto oppilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle tehtiin oma opetussuunnitelma 3-luokan keväästä lähtien. Teki silloin 7-luokan englannin. Eli siis tietyissä aineissa (matikka, äikkä, enkku) käy yläasteen opinnot ja näistä suorittaa kokeet ja loppukokeet. Hänellä siis eri kirjat ja kokeet kuin muilla. En tiedä mitä hän yläasteelle sitten tekee. Nyt 5-luokalla ja käy 9-luokan opintoja edellä mainituissa. Istuu kyllä oman luokan kanssa tietysti tunnilla.
Suomessa?
Kyllä ihan Suomessa. Tällainen vaihtoehto voi olla jos on taidot joissain oppiaineissa paljon edellä. Eikä lapseni ole kaikessa hyvä, kuvis ja kässä tuskaa. Ja ymppä (mikä lie entinen biologia) myös heikohko.
Ok, mielenkiintoista. Lapseni osaa ruotsia melko paljon ja olenkin miettinyt sitä että onko pakko kahlata läpi ihan alkeet muiden mukana, vai pääseekö nuo skippaamaan jotenkin.
Alussa tekivät jonkinmoiset testit, että mihin tasoon lapseni sijoitetaan. Ekat pari vuotta meni muun luokan kanssa samaan tahtiin, mikä tuotti taas toisennäköisiä haasteita eli kyllästyi, joten teki sitten tunnilla valtavia määriä ylimääräisiä monisteita jotta ei kyllästyisi tunnilla.
3-luokalta alkoi vaihtua kirjat eri kirjoiksi kuin muilla, mutta olivat yhä 3-luokan kirjoja. Ja sitten vaikeampiin. Ja on saanut edetä ihan omaan tahtiin, ei siis ole vaadittu mitään.
En tiedä onko jotain luokan yli hyppäämisiä Suomessa käytössä, mutta omani kohdalla se ei olisi ollut vaihtoehto. Tunnetaidot ikäisen ja taideaineet heikot. Ja muutenkin ihan oman ikäisen oloinen.
Ja tekee myös kaikki kokeet mitkä oma luokka niiden yläasteen kokeiden lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että kyllä ne erot jo ekaluokalla merkitsee sentään jotain. Enkä nyt tarkoita ainoastaan pelkkää osaamista, vaan ennenkaikkea motivaatiota ja kiinnostusta sekä innokkuutta opiskelua kohtaan. Todennäköisemmin se motivoitunut, taitavan ja osaava ekaluokkalainen on ns hyvä oppilas vielä yläasteellakin, kuin se, joka kiipeää ekaluokalla kattolamppuun, repii matikankirjasta sivut ja syö pyyhekuminsa.
Ihan mutua. Ei vaan voi laittaa lapsia johonkin tyhmien ryhmään siksi että ei siitä varmaan ikinä mitään tule.
Mitäs on jos on toisaalta hyvin lahjakas ja älykäs, joka oppii ja etenee nopeammin kuin muut, mutta toisaalta hitaammin kypsynyt, lapsellisempi, nuorempi oppilas luokalla, jolla keksittymisongelmia. Mihin ryhmään kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
En nyt tekisi ensimmäisen luokan perusteella mitään jakoja. Juuri tuolla luokalla lasten erot ovat suurimmillaan. Voi olla, että myöhemmin ap:n lapsi on vain yksi parhaista oppilaista. Kotitausta ja miten paljon lapsen kanssa on tehty asioita vaikuttaa niin paljon. Tiedän monia lapsia, jotka olivat aivan ylivertoja ensimmäisellä ja toisella luokalla, mutta viimeistään alakoulun loppupuolella jo ihan tavallisen tasoisia oppilaita.
Joo tiedän, olen itsekkin ollut juuri tuollainen oppilas. Uskon vahvasti siihen että en kuitenkaan olisi välttämättä taantunut "keskiverto-oppilaaksi" jos olisin päässyt alkuluokista asti opiskelemaan muiden motivoituneiden "ylivertojen" oppilaiden kanssa. Olisin ehkä ollut keskivertoa siinä ryhmässä, mutta silti aivan eri tasolla kuin mille lopulta päädyin. Vaikuttihan siihen paljon sekin että kavereita ei kiinnostanut koulunkäynti, alkoi olla enemmän "coolia" kuin noloa jos oli läksyt tekemättä. Muistan kun jossain kohtaa koulusta ei "saanut" tykätä tai muuten olit hikari. Sellaisessa ilmapiirissä on kovin vaikea kasvaa koulutusta arvostavaksi teiniksi. Aikuisiällä toki olen sitten muuttanut asennetta ja opiskellut itselleni hyvän ammatin. Mutta kyllä se oli aika lähellä lipsua saavuttamattomiin huonojen numeroiden vuoksi.
En nyt ihan varsinaisesti tätä pelkää oman lapseni kohdalla. Hänellä on myös erilaiset lähtökohdat koulunkäyntiin kuin itselläni ja hän on selkeästi kunnianhimoisempi kuin minä tuolloin. Mutta näe tässäkin kuitenkin riskinsä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani on loppu vuodesta syntynyt ja oli ekalla juurikin noita, jotka menevät lattialle makaamaan. Hänhän on melkein vuoden nuorempikin kuin luokan vanhimmat oppilaat. Nyt tokalla koulussa sujuu paljon paremmin. Olisiko hänet pitänyt tuon takia siis jo ekalla leimata tyhmäksi? Hän on hyvä koulussa, matematiikassa varsinkin, mutta ei vain pystynyt ekalla vielä hillitsemään tunteiden purkauksia täydellisesti.
Jonkun ammattilaisen olisi pitänyt todeta, ettei ole vielä koulukypsä ja siirtää aloitus vuodella.
Näin kultamurusi ei olisi ollut häiritsemässä muiden opiskelua ekana vuotenaan, jolloin ei "osannut hillitä tunteiden purkauksia".
Ilkeästi kirjoitettu, mutta hyvä pointti! Ideaalistahan olisi jos koulu alkaisi 2 kertaa vuodessa. Silloin luokkalaisten välillä olisi max 1/2v ikäero. Toki tämä edellyttäisi aika perusteellista muutosta koulusysteemiin. Mutta tottahan se on. Joulukuussa syntynyt on aivan eri tasolla kuin samana vuonna tammikuussa syntynyt. Eikä siitä voi lasta tai vanhempia syyttää. Kyse on ihan oikeasti kouluvalmiudesta.
-Ap
Ihan lapsen omasta kehityksestä kyllä se riippuu. Lapseni oli luokkansa parhaita koko peruskoulun ja joulukuun lopussa syntynyt.
Juuri näin. Samoin minun lapseni on joulukuussa syntynyt ja on ollut poikkeuksellisen osaava jo ennen koulua. Nyt on yläasteella ja kymppejä tulee edelleen kaikista aineista.
Suosittelisin pingottajavanhempia vähän rentoutumaan. On tärkeeä, että lapsella on muutakin ajateltavaa kuin koulu ja että elämästä kuuluu myös nauttia ja sen kuuluu olla monipuolista. Itsekin koulun alussa vähän huolestuin, kun lapseni koululuokka oli aika kaoottinen pari ekaa vuotta, eikä mitään erityishuomiota annettu fiksummille. No aika nopeasti annoin asioiden mennä omalla painollaan, koska fiksut pärjää joka tapauksessa.
Sitäpä ei kuule kukaan tiennyt ennen kuin se ekaluokka alkoi. Ja kun nyt kuitenkin on saavuttanut ne taidot mitkä ekaluokalla odotetaan että saavuttaa, niin ei ollut mitään syytä myöskään jättää kertaamaan sitä ykköstä. Nyt ollaan sitten tasoissa niiden teidän kirurgiharjoittelijaekaluokkalaisten kanssa, että eiköhän se tästä.