En pidä miesystäväni tyttärestä, mutta pojasta tykkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla enemmän sinussa kuin tytössä. Ehkä kannattaisi miettiä mikä sinua vaivaa normaalissa tytössä, joka on kiinnostunut ulkonäöstä ja kavereista.

Olenko minä siis ollut lapsena epänormaali, kun minua ei kiinnostanut ulkonäköjutut ja sosiaalisuus? Olin vetäytynyt ja hiljainen. Vihasin jo lapsena ihmisiä, koska he olivat suurimmaksi osaksi niin typeriä ja vastenmielisiä. Onko se siis normaalia, että hyväksyy kaiken ympärillään kyseenalaistamatta mitään? Siinä tapauksessa olen mielelläni epänormaali.

Ap

Se että sinä olet assi tms ei tarkoita sitä että tuomiosi toisen ihmisen luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaisi ketään. Taidat olla kateellinen ja siirtää nuoruuden traumoja tyttöön. Mene mieluummin terapiaan kuin terrorisoit perhettä viattomine lapsineen kieroutuneilla näkemyksilläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että projisoit vain omat pettymyksesi tähän tyttöön, joka nuoruudellaan, spontaaniudellaan ja elämänhalullaan viestittää niin kipeästi niistä mahdollisuuksista, jotka sinulta livahtivat ohi ajat sitten.

Totta kai olen pettynyt. Koko ajatusmaailmani on ollut vinksallaan lapsesta asti. Olen katkera siitä, että muut ovat luonnostaan positiivisia ja tyhjäpäisiä, joita ei paljon maailman murheet paina. Kunpa itsekin olisi syntynyt sellaiseksi.

Ap

Eihän positiivisuus vaadi mitään ”tyhjäpäisyyttä” Voit olla positiivinen tai negatiivinen riippumatta siitä kuinka henkeviä asioita harrastat

Rymysin pitkin metsiä koiran kanssa ja kävin hevostalleilla 16-vuotiaaksi asti. Toiset oli ollut pitkään kiinnostuneita pojista, muodista ja ulkonäöstä. Itseäni ei siihen mennessä ollut kiinnostanut pätkääkään. Nyt minulla on kaunis tyttö, joka on ollut pienestä asti viimeisen päälle prinsessa. Tarkka pukeutumisestaan ja ulkonäöstään. Älykäs, sosiaalisesti taitava ja hyvä koulussa.

Vaikka lapsi olisi biologisesti sinun, ei tarkoita että tulisi samanlainen kuin itse olit pienenä.

Kyllä mä hitto vieköön uskallan myöntää, että olen katkera. Olen ollut lapsesta asti. Muistan kun jo tarhassa vihasin tyhjästä kitisijöitä ja saatoin näyttää sen fyysisesti, koska lapsena ei tajunnut sen olevan väärin. Myöhemmällä iällä en ole käynyt keneenkään käsiksi, vaikka henkisesti vihaankin ihmisiä yleisellä tasolla. En tiedä onko se pohjimmiltaan vihaa itseäni kohtaan. Maailmassa on onneksi kuitenkin paljon myös aivan ihania, kauniita, AIDOSTI hyväsydämisiä ja ennen kaikkea fiksuja ihmisiä. Sellaisia olen aina ihaillut ja tulen ihailemaankin.

Ap

Miksi sun pitää verrata teidän elämiä? Etkö voi vaan antaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla enemmän sinussa kuin tytössä. Ehkä kannattaisi miettiä mikä sinua vaivaa normaalissa tytössä, joka on kiinnostunut ulkonäöstä ja kavereista.

Olenko minä siis ollut lapsena epänormaali, kun minua ei kiinnostanut ulkonäköjutut ja sosiaalisuus? Olin vetäytynyt ja hiljainen. Vihasin jo lapsena ihmisiä, koska he olivat suurimmaksi osaksi niin typeriä ja vastenmielisiä. Onko se siis normaalia, että hyväksyy kaiken ympärillään kyseenalaistamatta mitään? Siinä tapauksessa olen mielelläni epänormaali.

Ap

Se että sinä olet assi tms ei tarkoita sitä että tuomiosi toisen ihmisen luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaisi ketään. Taidat olla kateellinen ja siirtää nuoruuden traumoja tyttöön. Mene mieluummin terapiaan kuin terrorisoit perhettä viattomine lapsineen kieroutuneilla näkemyksilläsi.

Mähän sanoin jo aiemmin että olen katkera. Kateus on niin inhimillistä, että miksi kieltäisin olemasta kateellinen? Sehän olisi inhimillisyyden kieltämistä. Kateus on asia, josta ei koskaan voi puhua rehellisesti omana ominaisuutena, vaan ne on aina "ne muut", jotka sellaisia ovat. Sehän on paradoksi.

Ap

Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä erilaisilla ominaisuuksilla varustettuna ja 99,9999999999999 % ei tule koskaan kuulemaan sinusta mitään. Onkohan sulla jokin narsistinen harha siitä että se että sinä olet jotakin mieltä muuttaa asioita? Koita nyt hyvä ihminen fiksata OMA pääsi jos se tuottaa noin paljon tuskaa. Tai ainakin kannattaa yrittää oppia elämään sen pään kanssa. Olet nyt AIKUINEN ja sinulla on aikuisen vastuut, et voi elää enää alakouluaikoja uudelleen ja uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla enemmän sinussa kuin tytössä. Ehkä kannattaisi miettiä mikä sinua vaivaa normaalissa tytössä, joka on kiinnostunut ulkonäöstä ja kavereista.

Olenko minä siis ollut lapsena epänormaali, kun minua ei kiinnostanut ulkonäköjutut ja sosiaalisuus? Olin vetäytynyt ja hiljainen. Vihasin jo lapsena ihmisiä, koska he olivat suurimmaksi osaksi niin typeriä ja vastenmielisiä. Onko se siis normaalia, että hyväksyy kaiken ympärillään kyseenalaistamatta mitään? Siinä tapauksessa olen mielelläni epänormaali.

Ap

Se että sinä olet assi tms ei tarkoita sitä että tuomiosi toisen ihmisen luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaisi ketään. Taidat olla kateellinen ja siirtää nuoruuden traumoja tyttöön. Mene mieluummin terapiaan kuin terrorisoit perhettä viattomine lapsineen kieroutuneilla näkemyksilläsi.

Mähän sanoin jo aiemmin että olen katkera. Kateus on niin inhimillistä, että miksi kieltäisin olemasta kateellinen? Sehän olisi inhimillisyyden kieltämistä. Kateus on asia, josta ei koskaan voi puhua rehellisesti omana ominaisuutena, vaan ne on aina "ne muut", jotka sellaisia ovat. Sehän on paradoksi.

Ap

Joo kateus kuuluu ihmisyyteen mutta on mahdollista keskittyä myös muuhun. Jos se kuluttaa sinut sisältä päin niin etkö haluaisi keskittää energiasi muuhun? Ja ei. Kaikki ihmiset ei ole piilossa jotenkin h~lvetin kateellisia kaikesta kaiken aikaa tai ainakaan anna sen olla elämää ohjaava voima. Elämä rakennetaan niistä palasista mitä on, ei katselemalla muiden palikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla enemmän sinussa kuin tytössä. Ehkä kannattaisi miettiä mikä sinua vaivaa normaalissa tytössä, joka on kiinnostunut ulkonäöstä ja kavereista.

Olenko minä siis ollut lapsena epänormaali, kun minua ei kiinnostanut ulkonäköjutut ja sosiaalisuus? Olin vetäytynyt ja hiljainen. Vihasin jo lapsena ihmisiä, koska he olivat suurimmaksi osaksi niin typeriä ja vastenmielisiä. Onko se siis normaalia, että hyväksyy kaiken ympärillään kyseenalaistamatta mitään? Siinä tapauksessa olen mielelläni epänormaali.

Ap

Se että sinä olet assi tms ei tarkoita sitä että tuomiosi toisen ihmisen luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaisi ketään. Taidat olla kateellinen ja siirtää nuoruuden traumoja tyttöön. Mene mieluummin terapiaan kuin terrorisoit perhettä viattomine lapsineen kieroutuneilla näkemyksilläsi.

Mähän sanoin jo aiemmin että olen katkera. Kateus on niin inhimillistä, että miksi kieltäisin olemasta kateellinen? Sehän olisi inhimillisyyden kieltämistä. Kateus on asia, josta ei koskaan voi puhua rehellisesti omana ominaisuutena, vaan ne on aina "ne muut", jotka sellaisia ovat. Sehän on paradoksi.

Ap

Joo kateus kuuluu ihmisyyteen mutta on mahdollista keskittyä myös muuhun. Jos se kuluttaa sinut sisältä päin niin etkö haluaisi keskittää energiasi muuhun? Ja ei. Kaikki ihmiset ei ole piilossa jotenkin h~lvetin kateellisia kaikesta kaiken aikaa tai ainakaan anna sen olla elämää ohjaava voima. Elämä rakennetaan niistä palasista mitä on, ei katselemalla muiden palikoita.

Minkä energian, kun ei ole mitään energiaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla enemmän sinussa kuin tytössä. Ehkä kannattaisi miettiä mikä sinua vaivaa normaalissa tytössä, joka on kiinnostunut ulkonäöstä ja kavereista.

Olenko minä siis ollut lapsena epänormaali, kun minua ei kiinnostanut ulkonäköjutut ja sosiaalisuus? Olin vetäytynyt ja hiljainen. Vihasin jo lapsena ihmisiä, koska he olivat suurimmaksi osaksi niin typeriä ja vastenmielisiä. Onko se siis normaalia, että hyväksyy kaiken ympärillään kyseenalaistamatta mitään? Siinä tapauksessa olen mielelläni epänormaali.

Ap

Se että sinä olet assi tms ei tarkoita sitä että tuomiosi toisen ihmisen luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaisi ketään. Taidat olla kateellinen ja siirtää nuoruuden traumoja tyttöön. Mene mieluummin terapiaan kuin terrorisoit perhettä viattomine lapsineen kieroutuneilla näkemyksilläsi.

Mähän sanoin jo aiemmin että olen katkera. Kateus on niin inhimillistä, että miksi kieltäisin olemasta kateellinen? Sehän olisi inhimillisyyden kieltämistä. Kateus on asia, josta ei koskaan voi puhua rehellisesti omana ominaisuutena, vaan ne on aina "ne muut", jotka sellaisia ovat. Sehän on paradoksi.

Ap

Joo kateus kuuluu ihmisyyteen mutta on mahdollista keskittyä myös muuhun. Jos se kuluttaa sinut sisältä päin niin etkö haluaisi keskittää energiasi muuhun? Ja ei. Kaikki ihmiset ei ole piilossa jotenkin h~lvetin kateellisia kaikesta kaiken aikaa tai ainakaan anna sen olla elämää ohjaava voima. Elämä rakennetaan niistä palasista mitä on, ei katselemalla muiden palikoita.

Minkä energian, kun ei ole mitään energiaa?

Ap

Kaikki tollanen vihaaminen, kateus ja pelko kuluttaa voimavaroja älyttömällä tavalla. Jos pystyisit päästämään irti tuosta lähiympäristön kontrolloinnin tarpeesta voisit yllättyä siitä vapaudentunteesta. Olen aidosti pahoillani että ilmeisesti sinulla olisi nyt jollain tapaa hyväkin ihmissuhde olemassa mutta se tuo sitten noita traumoja pintaan. Toisaalta silloin niitä on mahdollista työstää ja käsitellä. Eli jälleen kerran -> terapia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä hitto vieköön uskallan myöntää, että olen katkera. Olen ollut lapsesta asti. Muistan kun jo tarhassa vihasin tyhjästä kitisijöitä ja saatoin näyttää sen fyysisesti, koska lapsena ei tajunnut sen olevan väärin. Myöhemmällä iällä en ole käynyt keneenkään käsiksi, vaikka henkisesti vihaankin ihmisiä yleisellä tasolla. En tiedä onko se pohjimmiltaan vihaa itseäni kohtaan. Maailmassa on onneksi kuitenkin paljon myös aivan ihania, kauniita, AIDOSTI hyväsydämisiä ja ennen kaikkea fiksuja ihmisiä. Sellaisia olen aina ihaillut ja tulen ihailemaankin.

Ap

Maailmassa on toki hyväsydämisiä ihmisiä, mutta he eivät halua olla tekemisissä noin itsekeskeisen ihmisen kanssa.