Lue keskustelun säännöt.
Onko muita akateemisia, joiden sukulaiset eivät tajua kouluttautumista eikä akateemisuutta?
05.11.2020 |
Itse olen tekniikan tohtori ja sukuni ainoa korkeasti kouluttautunut. Lähisukulaiset ovat pääosin sellaisia, joille on tärkeitä monta lasta mahd. nuorina ja amiskulttuuri. Eivät ymmärrä eivätkä hyväksy omaa elämäntapaani. Joskus kuulemma kyselevät omilta vanhemmiltani et onkos sillä teidän pojalla jo perhettä. Eivät viitsi vastata mitään, kun pahoittavat kuitenkin mielensä vastauksesta. Tietenkin on itsestäänselvää, että pidän lähisukulaisiin etäisyyttä. Heidän nuoruudessaan kouluttautuminen ei ollut mahdollista ja heille perhe on tärkeintä. Minulle tärkeintä on kunnianhimo ja akateemiset meriitit. Omassa väitöstilaisuudessa ei ollut ketään lähisukulaista eikä ollut karonkassakaan. Karonkan jatkot olivat työkavereille ja tohtorikavereille. Muita, joilla on junttisukulaisia?
Kommentit (37)
En minäkään tajua miksi on kouluttauduttava pätkätöihin? Mutta, kun on niin mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi on kouluttauduttava pätkätöihin? Mutta, kun on niin mielenkiintoista.
Nuorena tietää asioista liian vähän. Todellisuus iskee päin naamaa siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä.
Mitä ihmettä? Olen itse ei akateemisesta perheestä ja nyt tuplamaisteri, puoliso on tohtori. Miksi ihmeessä perhearvot ja akateemisuus olisivat vastakkaisia arvoja? Joka ikisellä akateemisella ystävälläni on lapsia, avioliittoon ja perheeseen panostetaan ja lapsia koulutetaan parhaansa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?
Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.
Alapeukkua sinulle siksi että puhut itse niin halveksivasti perheellisistä ja lapsiperhe-elämästä. Se että joku haluaa lapsia ja hankkii ne nuorena, tai asuu vaikka maalla, ei tarkoita että olisi vähä-älyinen juntti. Se ei sulje pois myöskään kouluttautumista. Itse sain esikoiseni kun olin 19v, en ole mielestäni lähelläkään junttia, ja parin vuoden päästä tarkoituksenani on aloittaa korkeakoulussa opinnot. Mielestäni lapsen saaminen on tehnyt minusta vielä avomielisemmän kuin olen ollut. En esimerkiksi tuomitse ketään heidän koulutustaustan, työpaikan, asuinpaikan, lapsien tai materian perusteella.
En ole akateeminen, mutta kommentoin, koska amisjunttius ärsyttää paitsi suvussamme, myös muissa ihmisissä. Olen ylioppilas ja liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut. Olen aina tykännyt lukea paljon aiheesta kuin aiheesta. Erityisesti psykologia ja filosofia kiinnostaa.
Suvussani on lähinnä ammattikoulun käyneitä, ja täytyy sanoa etten tule niiden ihmisten kanssa niin hyvin juttuun. Lukeneisuus vain näkyy ihmisessä ja se, minkälaisessa seurassa on aikaansa viettänyt. Pätee myös moniin työkavereihini. Olen työllisyystilanteen vuoksi töissä tehtävässä, joka ei vastaa koulutustani ja ympärilläni on ollut paljon vain ammattikoulun käyneitä. He keskittyvät konkreettiseen tekemiseen enempi, mikä toki on kaupassa hyvä asia, mutta en koe sitä oikeaksi ympäristöksi itselleni. Työni toki hoidan hyvin. Haaveina ulkomaille muutto ihan lähivuosina, ehkä jos ei vielä ensi vuonna, niin sitä seuraavana.
Harmi, että isoveljelläni on amisnainen avovaimona. Pikkuveljelläni, siis velipuolellani, on lääkiksessä opiskeleva tyttö, ja ero niiden naisten välillä on melkoinen. Kun se amismuija ei tajua asioita, niin ei tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää myös, että amislaisten mielestä ihminen saa aikaan jotain vain tekemällä jotain konkreettista, kun eivät näe abstraktilla tasolla tapahtuvaa aikaansaamista. Pään sisällä voi tapahtua paljon, ja se tulee ilmi vasta tulevaisuudessa.
Kielen preppaaminen on tärkeää tulevaisuuden työllistymisen ja ulkomaille muuton takia. Toki se siellä harjaantuu, mutta jos töitä hakee, niin on parempi olla kielitaito jo siinä vaiheessa kunnossa.
Minä olen akateeminen, ja sukuni on akateemista 30-luvulta lähtien. Olen työpaikassa, jossa 90% on akateemisia ja uudet palkatut ovat usein tohtoreita. Kaikki kaverini ovat akateemisia, useilla kaksi tutkintoa tai väitöskirja.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän arvostan akateemisuutta. Minulle merkitsee enää lähinnä se, että ihminen on kyvykäs tekemään sen, mitä hänen tulee tehdä. Arvostan sitä, että asioita saa aikaiseksi. Sitä, että ongelmat hoidetaan. Oli ongelma tai asia mikä tahansa. Näitä ei opita yliopistossa.
Arvostan suuresti rahaa tekeviä yrittäjiä - vaikka itse en materian perään olekaan. Arvostan sitä, että on kyennyt innovoimaan jotain ainutlaatuista ja tekemään sillä ison määrän rahaa joko myynnin tai exitin saralla. Arvostan, koska harva akateeminen tähän näyttää pystyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi on kouluttauduttava pätkätöihin? Mutta, kun on niin mielenkiintoista.
Onko sun mielestä esim DIt, arkkitehdit, ohjelmoijat, rahoitusalan konsultit, lääkärit ja juristit pätkätöissä?
Tilastollisesti mitä korkeampi koulutus, sitä parempi palkkataso ja epätodennäköisempi työttömyys. Tämä on just sitä junttiutta, kun ei ole ymmärrystä kokonaisuuksille ja päässä on vain "akateemiset on ihan hömppä-aloja". Kuitenkin samaan aikaan ollaan niiiin kateellisia "herroille", joista valtaosalla on yllätys yllätys jokin akateeminen tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?
Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.
Alapeukkua sinulle siksi että puhut itse niin halveksivasti perheellisistä ja lapsiperhe-elämästä. Se että joku haluaa lapsia ja hankkii ne nuorena, tai asuu vaikka maalla, ei tarkoita että olisi vähä-älyinen juntti. Se ei sulje pois myöskään kouluttautumista. Itse sain esikoiseni kun olin 19v, en ole mielestäni lähelläkään junttia, ja parin vuoden päästä tarkoituksenani on aloittaa korkeakoulussa opinnot. Mielestäni lapsen saaminen on tehnyt minusta vielä avomielisemmän kuin olen ollut. En esimerkiksi tuomitse ketään heidän koulutustaustan, työpaikan, asuinpaikan, lapsien tai materian perusteella.
Pointti olikin että nämä itse tuntemani juntit ovat oikeasti juntteja. En sanonut että esim.kaikki lapsen saaneet nuorena on sellaisia, saati kaikki sellaiset joita olen tuntenut. Mutta osa on! Sitä rasismin ja kiusaamisen määrää, huhhuh. Ole onnellinen jos omassa lähipiirissä ei ole sellaista. Ja eihän tämä asia ole muutenkaan akateemisuus vs perhe. Tässä on kyse luokkaeroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?
Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.
Alapeukkua sinulle siksi että puhut itse niin halveksivasti perheellisistä ja lapsiperhe-elämästä. Se että joku haluaa lapsia ja hankkii ne nuorena, tai asuu vaikka maalla, ei tarkoita että olisi vähä-älyinen juntti. Se ei sulje pois myöskään kouluttautumista. Itse sain esikoiseni kun olin 19v, en ole mielestäni lähelläkään junttia, ja parin vuoden päästä tarkoituksenani on aloittaa korkeakoulussa opinnot. Mielestäni lapsen saaminen on tehnyt minusta vielä avomielisemmän kuin olen ollut. En esimerkiksi tuomitse ketään heidän koulutustaustan, työpaikan, asuinpaikan, lapsien tai materian perusteella.
Sähän et edes ole yhtään tätä kohderyhmää kenestä tässä nyt puhutaan. Okei, sait lapsen nuorena, mutta olet myös kiinnostunut koulutuksesta, olet avomielinen jne. Nyt puhutaan ihan erilaisista ihmisistä. Harmi jos luulit että yleistin.
Hylkää heti sukusi ja perheesi. Olet liian jumalainen niille junteille. Hommaa lähestymiskielto, sen saa junttiuteen vedoten. Btw saanko koskettaa maata, jota jalkasi ovat tallanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sukuni ainoa yliopistotutkinnon suorittanut. En ole kärsinyt tilanteesta, ihan hyvin riittää puhumista sukulaisten kanssa, vaikka eivät ymmärräkään sitä, että kouluttaudun koko ajan, vaikka minulla on jo ammatti. Mutta juttelen heidän kanssaan asioista, jotka heitä kiinnostavat. Ystävien ja puolisoni kanssa keskustelen ihan eri asioista. Otan tämän erilaisuuden rikkautena. Tiedostan, että elän ystävieni kanssa kyllä eräänlaisessa kuplassa, jossa kaikki ymmärtävät asiat tavallaan samalla tavalla.
Ap:n suku vaikuttaa ikävältä, onneksi ei ole sellaista mulla. Ainoastaan toisen puolen isovanhempani eivät olleet akateemisia, toisen puolen taas olivat todella meritoituneita akateemisia molemmat, siis myös isoäitini jo toisen maailmansodan aikana. Kaikki vanhemoieni ikäluokan sukulaiseni, 100% heistä eli vanhempani ja molempien hridän siskonsa ja veljensä ja lapsensa, serkkuni etc, ovat akateemisia. Eli lukuunottamatta toisen puolen isovanhemoiani, koka ikinen on suvussani akateeminen. Olisi siis päinvastoin herättänyt ihmetystä, jos olisin itse opiskellut jonkun muunlaisen tutkinnon, enkä mennyt yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akateeminen, ja sukuni on akateemista 30-luvulta lähtien. Olen työpaikassa, jossa 90% on akateemisia ja uudet palkatut ovat usein tohtoreita. Kaikki kaverini ovat akateemisia, useilla kaksi tutkintoa tai väitöskirja.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän arvostan akateemisuutta. Minulle merkitsee enää lähinnä se, että ihminen on kyvykäs tekemään sen, mitä hänen tulee tehdä. Arvostan sitä, että asioita saa aikaiseksi. Sitä, että ongelmat hoidetaan. Oli ongelma tai asia mikä tahansa. Näitä ei opita yliopistossa.
Arvostan suuresti rahaa tekeviä yrittäjiä - vaikka itse en materian perään olekaan. Arvostan sitä, että on kyennyt innovoimaan jotain ainutlaatuista ja tekemään sillä ison määrän rahaa joko myynnin tai exitin saralla. Arvostan, koska harva akateeminen tähän näyttää pystyvän.
Tämä on kyllä totta. Suurin osa akateemisesti koulutetuistakin on yhtälailla suorittavassa työssä kuin ammatikoulutetutkin. Nökötetään tietokoneen ääressä, fyysisimmissä ammateissa taas vaikka työmaakoneen. Monesti se alkuperäinen akateeminen tietopohjakin valuu hukkaan työelämässä ja jatkuvasti pitää opiskella uusia ohjelmistoja tms., joita ei koulussa opi, vaan tekemällä.
Parempaa palkkaa luullaan mesestyksen merkiksi, vaikka todelliset menestyjät ovat niitä keksijöitä ja yrittäjiä, jotka epävarmoista ideoista ovat jaksaneet möyhiä menestystä ja työpaikkoja.
Esimerkki junttiudesta elävästä elämästä:
Erään tutun kommentti, kun kerroin saaneeni työpaikan kaupan kassalta: "Sinäkin vaan vetelet tavaroita siinä!"
Erään kaukaisemman sukulaisen (eläkkeelle jäänyt kiinteistövälittäjä) kommentti kahvitilaisuudessa, kun kerroin olevani Prisman kassalla töissä: "Sun käsien kautta liikkuu sitten paljon rahaa."
Kumpi oli juntti ja kumpi sivistynyt? Niin, siinäs näette.
Aloituksesta voidaan päätellä, että akateemisuus ei tuo mukanaan sivistyneisyyttä, hyväsydämisyyttä, suhteellisuudentajua tai edes herrasmiesmäisyyttä.
Karikatyyrina keskinkertainen, joskin harmillisen todellinen.
Molemmat ovat tosia. Jos esim. 80-luvulla syntyneiden vanhempien ikäluokasta 30 %:lla on korkeakoulutus niin kahden akateemisen perheitä pitäisi olla 9 % vanhemmista. Jos ikäluokasta on tarkoitus kouluttaa 50 % korkeakoulussa, niin vaikka näiden akateemisten perheiden lapsista kaikki menisivät korkeakouluun, loput 41 % korkeakouluun menevästä ikäluokasta (= 82 % korkeakoulutetuista) on perheestä, jossa jompi kumpi vanhemmista ei ole akateemisia.