Onko muita akateemisia, joiden sukulaiset eivät tajua kouluttautumista eikä akateemisuutta?

Parasta on, kun suvussa on paljon erilaisella koulutuksella, uralla ja aatemaailmalla varustettuja tyyppejä.

Olet juntti itse.

-5000/5

no eipä se karonkka perhejuhla olekaan

Melkein kaikilla korkeakoulutetuilla on juuret muualla kuin akateemisissa juurissa.

Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?

Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.

Niin ja varsinkin äidissäni on tuota rasismia, ilkeyttä ja puhtaasti juntteutta. Hänelle vaikuttaa myös olevan tärkeintä että tulee perheenlisäystä ja yrittää painostaa siihen.

Mä vaan ajattelen että hän on suora tuulahdus jostain menneestä maailmasta! Ihan kun suoraan 60-luvulta. Se on ihan mielenkiintoistakin seurattavaa joskus mitä kaikkea hän laukoo ja ajattelee. Välittää niistä ei kannata.

No... rakas sisareni oli kyseistä tutkintoa suorittaessaan vakaasti siinä uskossa, että baarimestarin ammattitutkinto on korkeakoulututkinto :D 

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?

Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.

No oliskohan sen takia että haukkuu junteiksi ja väheksyy muiden arvoja (perhe ja lapset)?

Ja karonkka, yksi k puuttui. Eikä näitä viestejä voi muokata. Itsekin olen kotoisin maaseudukaupungista, jossa ei korkeakoulututkinnoilla juhlita. Yläasteaikaiselta luokalta olen ainut, jolla on akateeminen loppututkinto. Ei tiettääkseni ole ketään muuta. Tuota samaa perhepainostusta tulee monelta lähisukulaiselta. Sukujuhlissa tmv. joissa olen käynyt on aina aika vaivautunut fiilis. Ovat niin eri maailmasta ja erilaisella maailmankuvalla varustettuja. 

Olet aika ankea ihminen. Ehkä sukulaiset pitävät sinuun etäisyyttä.  Meillä suvussa on ehkä 40% akateemisia, sitten muuten korkeakoulutettuja sekä omalla ahkeruudella pärjänneitä. Ei tulisi mieleen arvottaa heitä.  

Ydinperheissä on sikin sokin akateemisia ja ammattikoulun käyneitä, kaikki yhtä arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikilla korkeakoulutetuilla on juuret muualla kuin akateemisissa juurissa.

Tutkimukset sanovat korrelaatiosta vahvasti toista. Lähtökohtaisesti vanhempien koulutustaso määrää lapsen koulutustason. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?

Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.

No oliskohan sen takia että haukkuu junteiksi ja väheksyy muiden arvoja (perhe ja lapset)?

Koen että se on vastareaktio sille että syrjitään niissä piireissä. Eli sitten ajatellaan väheksyvästi myös heistä. Se on surullista kaiken kaikkiaan että nämä kaksi maailmaa ei vaan jotenkin onnistu kohtaamaan hyvin. Kai se olisi kiva että jos on perhearvoja suhtautuisi hyväksyvästi myös muunlaiseen elämäntapaan. Ja onhan minullakin niitä, mutta eri asiat oli mielessä 20-vuotiaana. Halusin nähdä maailmaa ja opiskella. Luonnostaan välit sitten katkesi ajan kanssa noihin piireihin.

up

Katsotaan nyt jahka vanhenet ja viisastut, niin omatkin arvosi muuttuvat.

Käykin niin että perhe on tärkeintä ja kunnianhimo ja akateemiset meriitit jäävät toissijaisiksi asioiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin paljon alapeukkuja aloittajalle?

Omassa suvussa on paljon tuollaista. Myös nuoruuden kaveripiiri oli sellainen että mentiin amikseen na lapset tehtiin n.20-vuotiaana, maaseudulla kun satuin kasvamaan. Koin aika usein että mua pidettiin jotenkin outona kun oli eri suunnitelmat. Olen nyt maisteri ja asun Helsingissä. En ole tekemisissä enää muiden kanssa. Ja esimerkiksi vanhemmiltani en odotakaan enää että ymmärtäisivät mitään opinnoist ja elämästäni. Välillä harmittaa että sain niin eri eväät elämään kuin ne joiden kotona kannustettiin opiskelemaan mutta asiaan alkaa olla tottunut. Välttelen koulutusaiheita vanhempien kanssa puhuessa. Monet kiusaajatkin näyttää elävän sitä lapsiperhe-elämää maaseudulla, puhuvat rasistisia juttuja eivätkä älyllä loista. On niin eri maailmasta kuin oma elämä nyt.

Korkeasti koulutetut saa enemmän lapsia kuin kouluttamattomat. Kouluttamattomat jää useammin kokonaan lapsettomiksi.

Ei, sinä olet ainoa. Jumala sinua ja älykkyyttäsi siunakkoon, kiitos ja anteeksi.

Paras mitä olen kuullut kun yhdeltä vastaavassa tilanteessa olevalta tutulta kyseltiin sukulaishäissä, paljonko ajatteli laittaa rahaa omiin häihinsä. Vastasi ettei euroakaan, mutta karonkkan järjestämiseen meni melkein 6000 euroa. Noh sitten junttisukulainen kyseli huuli pyöreänä että mikä se on. Oli kuulemma ilme näkemisen arvoinen. 

Ei omassa suvussani, mutta tunnen paljon matalasti kouluttautuneita, joiden perheissä on arvostettu paljon enemmän "tavallista" ammattiosaamista ja se on näkynyt selvästi myös siinä miten heidän lapsensa ovat suhtautuneet kouluttautumiseen. He saattavat olla hyvinkin fiksuja ihmisiä muuten. Toisaalta joissain perheissä arvostetaan niin paljon akateemista tutkintoa, että lapsien on lähestulkoon pakko suorittaa tutkinto.

Kerronpa sitten yllätyksen, joka ei näy vielä tilastoissa. Meidän työpaikalla kaikki paitsi avustava henkilökunta ovat akateemisia, melkein kaikki myös väitelleitä . Nyt viisikymppisten kollegojen lapset menevät lähes poikkeuksetta amikseen. Ilmeisesti nuori polvi on nähnyt, mitä tämä akateeminen työ oikeasti on ja mitä se vaatii.