Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko oikeasti työssä uupumiseen?
21.02.2014 |
Sukulaisnainen haki saikkua työssä uupumisen takia. Taisi vuosi sitten olla edellinen kerta. Voisin tsempata helpommin, jos todella uskoisin tuollaiseen diagnoosiin. Ihminen, joka on uupunut ei mielestäni suunnittele harrastukseen liittyviä hankintoja tai tee luontoretkiä mökillään. Miksi nykypäivänä noi uupumiset on niin hyväksyttäviä. Eikö kysymys ole paremminkin selvästä laiskuudesta, jolle haluaa vaan jonkun hyväksyttävän syyn?
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä 60-110 tunnin päiviä vuosikaudet putkeen tehnyt. En usko yhtä sekuntia, että olet tehnyt tuon mittaisia päiviä suorittavassa työssä tai asiakasrajapinnassa. Jos työaika koostuu edes osittain ajamisesta, matkustamisesta, päivystämisestä tai muusta varallaolosta, tilanne on ihan toinen kuin esim aivotyötä tekevällä. Kyllä tuossa ajassa kuuppa leikkaa kiinni sitekämmälläkin sissillä.
Työuupumus diagnoosina ei tule sairausajan palkkaa. Vain masennukseen saa saikkua joten lopeta kadehtiminen!
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:05"]
Ei kaikki voi vain valita, etta kaynko toissa vai en. Minun on pakko tehda toita, pakko olla narsistisia taipumuksia omaavan pomon pikku orjana viela muutama kuukausi. Entisesta iloisesta naisesta on tullut elamanhalunsa kadottanut naama norsun vitulla kulkeva zombi. Kun aikansa kuuntelee haukkumista ja arvostelua, alkaa itsekin uskoa olevansa paska hylkio. Tiedan, etta tama loppuu joku paiva, mutta silti en osaa iloita. Monilla ihmisilla on asiat paljon pahemmin, jos ei ole muita tyopaikkoja tarjolla, niin on pakko tyytya siihen mita on ja kaikilla ei ole myoskaan rahaa perustaa omaa yritysta.
[/quote]
Minulla vastaava tilanne. Samalla mennyt ruoka- ja seksihalut. Ratkaiseminen on vaikeaa kun toista paikkaa ei juuri nyt hevillä saa. Väsymys tuntuu ihan fyysisenä ja mm. aivoissa vihloo.
Mies
AP - olen samaa mieltä. Alkaa lähentelemään kansantaudin mittasuhteita.
Meillä saikuttaja kouluttautui vielä samaan aikaan työnantajan piikkiin, kerran kuukaudessa, hotellissa yöpyen, faceen päivittäen opiskeluinnostaan, luennonjälkikaljoistaan ym. Samaan aikaan oli niiiiiiin uupunut, että *kaikki väänsivät itkua*. Savolainen sanois: "Vahvasti eppäillään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:20"]
Sinä 60-110 tunnin päiviä vuosikaudet putkeen tehnyt. En usko yhtä sekuntia, että olet tehnyt tuon mittaisia päiviä suorittavassa työssä tai asiakasrajapinnassa. Jos työaika koostuu edes osittain ajamisesta, matkustamisesta, päivystämisestä tai muusta varallaolosta, tilanne on ihan toinen kuin esim aivotyötä tekevällä. Kyllä tuossa ajassa kuuppa leikkaa kiinni sitekämmälläkin sissillä.
[/quote]
Projektityötä, asiakkaan ongelmien ratkomista, jossa nimen omaan aivoja tarvitaan.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:04"]
Tein 10 vuotta 60-110 h/vk töitä
[/quote]
Projektityössä joutuu joskus venymään ja joskus venymään tosi paljon.
Millaisilla työpäivillä saa kasaan 110h/vko? 16h/päivä/7pv? Millä alalla tuo onnistuu?
Itse olen tehnyt viimeiset kuukaudet noin 50h/vko arkipäivisin ja sekin väsyttää mutta tuohon verrattuna se on puolikas viikko.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:44"]
Tein parin kuukauden ajan 80h/viikko töitä joten uskoisin tietäväni jotain työuupumuksesta.. ainakin väsymys nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin oireineen.
Ei enää ikinä minulle.
[/quote]
Ihmiset näkyvät kestävän kovin eri määrän töitä. 2 kuukautta 80 h/vk töitä ja tuloksena burnout? Oikeasti? Ehkä rankemmat työuupumustapaukset ovat saaneet muut ihmiset herkemmin tarkkailemaan omaa vointiaan, mutta ei minun mielestäni 2 kk 15 h työpäiviä vielä ketään niin rajoille vie, että voisi puhua ainakaan vakavasta työuupumuksesta. Pari viikkoa normityötä ja huolellista nukkumista sen jälkeen, tai viikko lomaa ja on taas terässä, uskoisin. Vakavasta uupumuksesta toipuminen vie kuukausia, ehkä vuosia.
Tein 10 vuotta 60-110 h/vk töitä ja reissasin ympäri Suomea ja välillä kaupempanakin. Samaan aikaan oli muutto, keskenmeno, isän kuolema leikkauspöydälle, parhaan ystävän sairaus ja kuolema, äidin ja siskon isot leikkaukset, kahden hometalon loukku oikeudenkäynteineen sekä kolmilapsisen perheen normielämä... kun rankan työrupeaman jälkeen jäin hartaasti odotetulle kesälomalle ja sitten isä otti ja kuoli, kävin kerran terkkarilla itkemässä väsymystä. Hän sanoi että voisin saada saikkua, mutta mitäpä se pari viikkoa olisi auttanut kun huolet olivat mielessä vatvomassa ja lisänä vielä huoli tekemättömistä töistä. Vasta miehen ulkomaankomennuksella huomasin, miten väsynyt olin. Puoli vuotta kului etten tehnyt muuta kuin hoidin kotia ja lasten kouluasioita. Sitten alkoi nukkuminen sujua ja vähitellen muu elämä kiinnostaa.
[/quote]
Ja oletus on, että kaikkien pitäisi olla yhtä vahva fyysisesti ja psyykkisesti kuin sinä??? Ei pyhä yksinkertaisuus... Ihmiset ovat erilaisia, sun oletus on, että kaikkien pitäisi pystyä siihen mihin sinäkin? Vai onko tämä taas tällaista oman itsensä korotusta, että tehkää perässä kun minäkin pystyin...
Ja sulle itsesi korokkeelle nostaja, sanoisin, että jotain vikaa on elämänvalinnoissasi jos kerran kaksi kertaa perätysten joudut homeloukkuun... Joten se siitä oman itsesi nostatuksesta.
[/quote]
Miten niin "perätysten"? Myydystä asunnosta löytyy vuosien takainen piilevä vika, ostetusta talosta löytyy vuosien takainen piilevä vika = 2 keissiä.
Uskon työuupumukseen. Kauan kun on stressiä päällä, niin sitä ei vaan sit enää jaksa. Ja stressihän voi syntyä ihan mistä vaan, kotioloista tai huonosta ilmapiiristä työpaikalla yms. Ei tarvi välttis olla se itse työ mitä tekee.
Hyvä et tuttus osaa pitää itsensä kuitenki liikkeellä eikä jää sinne sängynpohjalle. Se on se kaikista surullisin vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, että tuo oli se aivotyön osuus ja nukkuessasi hoidit työmatkojen matkaosuudet noiden tuntien päälle. Uskottavuus huipussaan.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:20"]
Sinä 60-110 tunnin päiviä vuosikaudet putkeen tehnyt. En usko yhtä sekuntia, että olet tehnyt tuon mittaisia päiviä suorittavassa työssä tai asiakasrajapinnassa. Jos työaika koostuu edes osittain ajamisesta, matkustamisesta, päivystämisestä tai muusta varallaolosta, tilanne on ihan toinen kuin esim aivotyötä tekevällä. Kyllä tuossa ajassa kuuppa leikkaa kiinni sitekämmälläkin sissillä.
[/quote]
Projektityötä, asiakkaan ongelmien ratkomista, jossa nimen omaan aivoja tarvitaan.
[/quote]
Työuupumus on samanlainen kuin masennus: se tulee hiipien. Monella diagnoosi on joku fyysinen vaiva tai unettomuus tai sitten masennus, ja vasta kun on tullut riittävästi etäisyyttä työpaikkaan ja työhön sekä ajallisesti että paikallisesti, sen huonon olonsa alkaa yhdistämään työhön.
Kokemusta on. Vasta kun oli pari vuotta kulunut projektin kesken jäämisestä ja määräaikaisuuden loppumisesta, ja olin saanut uuden alan aloitettua, tajusin, miten fyysinen sairasteluni oli ollut yhteydessä entiseen työhön ja työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:08"]
Työuupumus on samanlainen kuin masennus: se tulee hiipien. Monella diagnoosi on joku fyysinen vaiva tai unettomuus tai sitten masennus, ja vasta kun on tullut riittävästi etäisyyttä työpaikkaan ja työhön sekä ajallisesti että paikallisesti, sen huonon olonsa alkaa yhdistämään työhön.
Kokemusta on. Vasta kun oli pari vuotta kulunut projektin kesken jäämisestä ja määräaikaisuuden loppumisesta, ja olin saanut uuden alan aloitettua, tajusin, miten fyysinen sairasteluni oli ollut yhteydessä entiseen työhön ja työpaikkaan.
[/quote]
Mun mielestä juuri tuollaiset höpinät on jotenkin uskomattomia. Ettäkö vasta oikein vuosien jälkeen tajusit uupuneesi. Haloo! Onko siinä jotain epänormaalia? Olisitko jotain voinut itsekin tehdä työkuntosi palautumiseen. Onko kaikki väsyminen ja stressi jotain hoitoa (lue: sairaslomaa) vaativaa.
Voi luoja, ottakaa ihmiset vastuuta itsestänne jaksamisestanne!
90:lle: Kun matkustaa junalla, pystyy tekemään töitä matka-ajallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai pitäisi vaatia olojen parantamista! Mutta tervetuloa tosielämään: pomo on sitä mieltä, että pystyt suorittamaan määrätyn työmäärän (omat työt ja kahden poislähteneen) ja muu on laiskuutta.
Tulostavoitteet, ja koko ajan sitä samaa, että ne pitäisi ylittää. Pitää tehdä laskutettavaa! Samalla pitää tehdä sellaista, mitä ei voi laskuttaa, jos haluaa työnsä laadun olevan sellaista, että sen laskutettavan voi laskuttaa...
Työsuojelu? Anteeksi, ei tarvi olla tämän kokoisessa työpaikassa.
Työterveys? Eipä ole edes sitä työhöntulotarkastusta järjestetty, toista vuotta jo odottelen. Piti olla joskus koeajan päätyttyä.
Minä olen kateellinen niille, jotka ovat murtaneet jalkansa. Heillä on jotain näkyvää, jota sairastaa. En uskonut uupumiseen minäkään, mutta niin vaan oksensin tänäkin aamuna, ja nauroin että ei voi olla, en minä tähän voi langeta, uupuminen on muiden ihmisten tauti.
Ei, en ole raskaana. Missä välissä kuvittelette että edes ehtisi hoitamaan mitään parisuhdelaatuaikaa?
Kyllä, haen töitä, koko ajan. Kohta madallan rimaa ja haen vaikka kolmen kuukauden määräaikaisuuksia. Rahan takia työskentely on huonoin motivaattori mitä on, mutta pakko kestää tilipäivään asti!
Uppi uppi.