Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko oikeasti työssä uupumiseen?
21.02.2014 |
Sukulaisnainen haki saikkua työssä uupumisen takia. Taisi vuosi sitten olla edellinen kerta. Voisin tsempata helpommin, jos todella uskoisin tuollaiseen diagnoosiin. Ihminen, joka on uupunut ei mielestäni suunnittele harrastukseen liittyviä hankintoja tai tee luontoretkiä mökillään. Miksi nykypäivänä noi uupumiset on niin hyväksyttäviä. Eikö kysymys ole paremminkin selvästä laiskuudesta, jolle haluaa vaan jonkun hyväksyttävän syyn?
Kommentit (95)
Kauheita noi uupumustarinat. Yhden synnytyksen jälkeisen masennuksen sairastaneena ei käy pätkääkään kateeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein parin kuukauden ajan 80h/viikko töitä joten uskoisin tietäväni jotain työuupumuksesta.. ainakin väsymys nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin oireineen.
Ei enää ikinä minulle.
älkää olko kateellisia, työuupumukseen saa saikkua mutta palkatonta...
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:45"]
älkää olko kateellisia, työuupumukseen saa saikkua mutta palkatonta...
[/quote]
Useimmat lääkärit kyllä suostuu kirjoittamaan säälistä ihmistä kohtaan syyksi jonkun että saa palkallista saikkua... Itsellenikin laitettiin "sopeutumishäiriö", ja masennus on toinen yleinen.
t. 22
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:45"]älkää olko kateellisia, työuupumukseen saa saikkua mutta palkatonta...
[/quote]
Sen takia lääkäri laittaakin syyksi masennuksen, joka on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pelottaa uupumisen mahdollisuus. Työkuorma on pitkään ollut kohtuuton. Pystyn käymään töissä ja hoitamaan velvollisuuteni - tiedä sitten kuinka tehokkaasti. Mutta ihan kaikki on hirveän ponnistelun takana. Se, että jaksan aamulla nousta, pestä tukan ja etsiä vaatteet. Jo se uuvuttaa. Töissä menen ylikierroksilla. Kotona itken ja raivoan. Pelkään todella, että minä uuvun niin, etten enää koskaan ole työkykyinen. Mutta tästä on kauhean vaikea päästä yksin irti.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toivuin jotenkin. En tiennyt, että muutaman vuoden päästä voin olla tällaisessa jamassa.
Sanon, että työuupunut on menettänyt elämänsä. Minä tunnen menettäneeni energian hoitaa perhe- ja ystävyyssuhteita. Se ei ole laiskuutta. Se on vaan kun ei muuhun jaksa. Ja yön pimeinä tunteina itken itsekseen, kun pelkään, että menetän tälle perheeni.Minä en ole saikulla, kun en "ole vielä niin sairas". Voin kuvitella, että jos joku on tästä vielä sairaampi, niin on kyllä todella sairas.
Vain perusduunari voi kysellä jotain yhtä yksinkertaista kuin ap. Ei kai työstä uuvukaan jos ei ole vastuuta ja työasiat voi unohtaa samalla hetkellä kun kellokortin leimaa tai sulkee työpaikan oven takanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:44"]Tein parin kuukauden ajan 80h/viikko töitä joten uskoisin tietäväni jotain työuupumuksesta.. ainakin väsymys nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin oireineen.
Ei enää ikinä minulle.
[/quote]
Jatkan. Ja tein tätä tunnollisuudesta firmaa kohtaa kiireisenä aikana. Eli mielestäni tunnollisuus ja työuupumus aika usein kulkevat käsi kädessä. Toki on aina saikuttajaporukka joilla ei todellisuudessa ole mitään käsitystä työuupumuksesta ja heille yksikin ylityötunti on voivottelun aihe..
28, kyllä sinä olet tarpeeksi sairas. Saisitko vaihdettua työtehtäviä tai työpaikkaa jos et tohdi jäädä lomalle kuin vasta pää kainalossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:34"]
Mä uskon siihen, että työssä uupuminen lähtee aina huonosta työilmapiiristä ja siitä ettei voi vaikuttaa omaan työhönsä. Työssäkäynti on tällöin ahdistavaa eikä se tarjoa minkäänlaista tyydytystä vaan henkisen ja fyysisen pahanolon. Tottakai jos on uupumuksen takia sairaslomalla, niin paras lääke olon paranemiseen on tehdä jotain kivaa mistä saa tyydytystä.
[/quote]
Näitä tarinoita lienee monenlaisia... Esim. itselläni ei työpaikassa tai ilmapiirissä ollut mitään vikaa. Minä aiheutin oman uupumukseni ihan itse oman pääni sisällä, omalla perfektionismilläni ja pakkomielteisellä murehtimisellani. Minä itse vaadin itseltäni koko ajan lisää ja koin etten tee tarpeeksi, ja tein kotonakin illat ja yöt pitkät ylitöitä uskon että on pakko että pysyn edes muiden tahdissa... Oikeasti KUKAAN muu ei sellaista vaatinut minulta kuin minä itse...
Se vaan vaati sen sairasloman ja aikaa ajatella, että älysin sen itsekin.
t. 22
Unelmoin työstä, joka jäisi työpaikalle ja rajoittuisi työaikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 00:00"]
Unelmoin työstä, joka jäisi työpaikalle ja rajoittuisi työaikoihin.
[/quote]
Hyvin monesta työstä voi tehdä sellaisen... Esim. minä, nro 22/32, joka ennen uskoin että vaativa asiantuntijatyöni vaatii iltojen, öiden ja viikonloppujenkin uhrausta työlle, teen nykyään tasan klo 9-17 enkä yhtään enempää. En ajattele ikinä töitä kun työpaikalta lähden. Ja pärjään oikein hyvin, vaikka ennen luulin että tällä alalla ei voisi pärjätä näin...
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:54"]Vain perusduunari voi kysellä jotain yhtä yksinkertaista kuin ap. Ei kai työstä uuvukaan jos ei ole vastuuta ja työasiat voi unohtaa samalla hetkellä kun kellokortin leimaa tai sulkee työpaikan oven takanaan.
[/quote]
Niin eihän perusduunareiden vastuulla ole firman tuottavuus ja yt-neuvotteluiden vaaraahan ei ole, niinkö? Duunarit yleensä tekee sen työn käytännössä, fyysisesti ja näkyvästi. Silti he taitavat mielestäsi olla vain laiskimuksia jotka pääsevät helpolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:59"]
28, kyllä sinä olet tarpeeksi sairas. Saisitko vaihdettua työtehtäviä tai työpaikkaa jos et tohdi jäädä lomalle kuin vasta pää kainalossa?
[/quote]
Olen niin väsynyt, että en usko jaksavani hakea uutta työpaikkaa. Ja kilpailu on niin kova, etten osaa antaa itsestäni tässä kunnossa mitään. Tämähän ei olisi ongelma, jos jaksaisin sen toisen duunin hakea. Mutta kun ammatti-itsetuntokin on täysin romuna. Ihan kuten minä itsekin. Kun olisi joku joka ymmärtäisi ja tukisi. Mies ei oikein kai ymmärrä, että tilanne on oikeasti vakava. Tai sittei vaan kykene tukemaan. Enkä häntä siitä syytä. t. 28
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:53"]Minua pelottaa uupumisen mahdollisuus. Työkuorma on pitkään ollut kohtuuton. Pystyn käymään töissä ja hoitamaan velvollisuuteni - tiedä sitten kuinka tehokkaasti. Mutta ihan kaikki on hirveän ponnistelun takana. Se, että jaksan aamulla nousta, pestä tukan ja etsiä vaatteet. Jo se uuvuttaa. Töissä menen ylikierroksilla. Kotona itken ja raivoan. Pelkään todella, että minä uuvun niin, etten enää koskaan ole työkykyinen. Mutta tästä on kauhean vaikea päästä yksin irti.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toivuin jotenkin. En tiennyt, että muutaman vuoden päästä voin olla tällaisessa jamassa.
Sanon, että työuupunut on menettänyt elämänsä. Minä tunnen menettäneeni energian hoitaa perhe- ja ystävyyssuhteita. Se ei ole laiskuutta. Se on vaan kun ei muuhun jaksa. Ja yön pimeinä tunteina itken itsekseen, kun pelkään, että menetän tälle perheeni.Minä en ole saikulla, kun en "ole vielä niin sairas". Voin kuvitella, että jos joku on tästä vielä sairaampi, niin on kyllä todella sairas.
[/quote]
Ole kiltti ja hae apua! Minäkin hain, vaikka en meinannut uskaltaa. Olet varmaan myös masentunut, hae apua, minä pyydän. Lämmin ajatus minulta sinulle!
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:53"]Minua pelottaa uupumisen mahdollisuus. Työkuorma on pitkään ollut kohtuuton. Pystyn käymään töissä ja hoitamaan velvollisuuteni - tiedä sitten kuinka tehokkaasti. Mutta ihan kaikki on hirveän ponnistelun takana. Se, että jaksan aamulla nousta, pestä tukan ja etsiä vaatteet. Jo se uuvuttaa. Töissä menen ylikierroksilla. Kotona itken ja raivoan. Pelkään todella, että minä uuvun niin, etten enää koskaan ole työkykyinen. Mutta tästä on kauhean vaikea päästä yksin irti.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toivuin jotenkin. En tiennyt, että muutaman vuoden päästä voin olla tällaisessa jamassa.
Sanon, että työuupunut on menettänyt elämänsä. Minä tunnen menettäneeni energian hoitaa perhe- ja ystävyyssuhteita. Se ei ole laiskuutta. Se on vaan kun ei muuhun jaksa. Ja yön pimeinä tunteina itken itsekseen, kun pelkään, että menetän tälle perheeni.Minä en ole saikulla, kun en "ole vielä niin sairas". Voin kuvitella, että jos joku on tästä vielä sairaampi, niin on kyllä todella sairas.
[/quote]
Ole kiltti ja hae apua! Minäkin hain, vaikka en meinannut uskaltaa. Olet varmaan myös masentunut, hae apua, minä pyydän. Lämmin ajatus minulta sinulle!
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:53"]Minua pelottaa uupumisen mahdollisuus. Työkuorma on pitkään ollut kohtuuton. Pystyn käymään töissä ja hoitamaan velvollisuuteni - tiedä sitten kuinka tehokkaasti. Mutta ihan kaikki on hirveän ponnistelun takana. Se, että jaksan aamulla nousta, pestä tukan ja etsiä vaatteet. Jo se uuvuttaa. Töissä menen ylikierroksilla. Kotona itken ja raivoan. Pelkään todella, että minä uuvun niin, etten enää koskaan ole työkykyinen. Mutta tästä on kauhean vaikea päästä yksin irti.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toivuin jotenkin. En tiennyt, että muutaman vuoden päästä voin olla tällaisessa jamassa.
Sanon, että työuupunut on menettänyt elämänsä. Minä tunnen menettäneeni energian hoitaa perhe- ja ystävyyssuhteita. Se ei ole laiskuutta. Se on vaan kun ei muuhun jaksa. Ja yön pimeinä tunteina itken itsekseen, kun pelkään, että menetän tälle perheeni.Minä en ole saikulla, kun en "ole vielä niin sairas". Voin kuvitella, että jos joku on tästä vielä sairaampi, niin on kyllä todella sairas.
[/quote]
Ole kiltti ja hae apua! Minäkin hain, vaikka en meinannut uskaltaa. Olet varmaan myös masentunut, hae apua, minä pyydän. Lämmin ajatus minulta sinulle!
[/quote]
Kävin työterveyslääkärillä, joka ei oikein sanonut juuta eikä jaata. Ei ottanut vakavissaan. Lähetteen sain työpsykologille, mutta minulla on kokemusta lievemmästä uupumuksesta ennen äitiyslomaani. Kävin silloin työpsykologilla, mutta siihen mielen purkamiseen se jäikin. Ja siihen muutamaan kertaan, jonka työnantaja antaa käydä.
Esimies on tainnut jo tajuta, että tilanne on paha. Kehottaa pitämään ylityötunteja pois. Mutta samaan aikaan on painetta saada työt tehtyä määräajassa. Olen niin väsynyt, ettei minulla ole "uskallusta" hypätä tästä pois. En osaa enää omin avuin napsauttaa tätä tilaa pois päältä.
Oletteko huomanneet, että kun täällä AV:llä kysyy jotain joka
ei vastaajaa miellytä, heti vedetään kateuskortti esiin. Huokaus. Miksi olisin kateellinen tälle sukulaisnaiselleni. Hän harrastaa ja tekee kivoja asioita uupumisesta toipuakseen,, minä keskityn työhöni (joka ei ole perusduunarin työtä) ja harrastan ja matkustan vapaa-ajallani.
Kiitos edellisistä tarinoista. Te uupuneet naiset ja johtajat: minä olen vaihtanut työpaikkaa, jos meno siellä ei miellytä. Miksi siedätte itseänne uuvuttavaa työtä. Haluatteko pitää elintasostanne kiinni kynsin hampain ja säilyttää uupumusta, onko se jotenkin hienompaa nykypäivänä.
Masennus on tietenkin eri sairaus ja vakava sellainen, mutta miksi nää ihmisten uupumiset tulee olla yhteiskunnan ja työnantajan harteilla niin voimakkaasti. Ja jos ne tunnolliset uupuvat, niin miten olisi tosiaankin, jos vaihtaisit sen työsi vähemmän tunnollisuutta vaativaan. Mutta voi voi, pitäisikö sitten bemari vaihtaa opeliin ja ehkä kämppäkin pienempää. Eikun saikkua :)
No kuule uskon, olen jopa ollut puoli vuotta sairaslomalla burn outin takia!
Ja minulle ainakin psykiatri sanoi, että PITÄÄ yrittää elää normaalia elämää sen mukaan mitä jaksaa, yrittää ulkoilla, harrastaa, pysyä kiinni elämässä. Ei pidä jäädä sängyn pohjalle makaamaan, sillä se ei ko. vaivaa paranna vaan saa päinvastoin enemmän surkuttleemaan itseään, mikä ei auta mitään.
Joo, itsekin siis jo ihan viikon lomalla levättyäni pystyin hyvinkin harrastamaan ja tekemään kaikkea, mutta kesti paaaaljon kauemman että työhön liittyvät ajatukseni ja asenteeni tervehtyivät.