Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perjantai-illan avautuminen- osaisitteko auttaa?
21.02.2014 |
Luin läpi vuosien takaisia juttuja Facebookista ja nyt itkettää. Viimeiset vuodet elämässäni ovat olleet todella rankkoja ja kuluttavia, ja oloni on ollut usein todella yksinäinen. Nyt kun näin joka ikisen kommentin ja julkaisun, mihin olen osallistunut, niin tajusin, että eihän se niin ole ollut. Elämäni on ollut todella rikasta, ympärilläni on ollut valtavasti ihania, viisaita ja hauskoja ihmisiä. Tajusin myös, että MINÄ olen ihana ihminen. Olen hauska, älykäs, jännittävä ja mukava kaikille. Minulla on fiksuja mielipiteitä ja osaan perustella ne, enkä pelkää olla erilainen.
Tilanne muuttui noin pari vuotta sitten, kun "hävisin" Facebookistakin- lakkasin puhumasta kenellekään ja osallistumasta keskusteluihin. Muutin siis pois entiseltä paikkakunnalta ja uudella paikkakunnallani sosiaaliset piirini kutistuivat muutamaan ihmiseen. Masennuin ja erakoiduin.
On ihan epätodellinen olo! Kaikki nämä vuodet olen oikeasti kuvitellut olevani perinpohjin vihattu ja pelätty, ilkeä ja inhottava ihminen, jolle kaikki vaan nauravat selän takana. Ihan vain joidenkin yksittäisten tilanteiden ja sanojen takia, jotka ovat sitten jääneet verkkokalvoilleni ja joita on naurettavan vähän verrattuna niihin, kun minua on kehuttu ja osoitettu, että minusta välitetään ja pidetään. Jotenkin oma todellisuudentaju on hämärtynyt hurjasti näiden rankkojen vuosien aikana.
Nyt harmittaa vaan ihan hirveästi, että olen jättänyt pitämättä yhteyttä näihin uskomattomiin ihmisiin, koska olen pelännyt heidän mielipidettään minusta ja jotenkin aina kuvitellut, etteivät he oikeasti pidä minusta. Minulla on valehtelematta ainakin 100 ihmistä kaverilistalla, joista pidän valtavasti ja joita ikävöin, mutta joille en ole sanonut sanaakaan 2-3 vuoteen.
Olen todella kiitollinen, jos joku jaksoi lukea tämän tekstin ja ehdottaa jotakin!
(P.S: En ole humalassa tms. :-) )
Kommentit (5)
Hei, tiedän itse tuon tunteen kun ajattelet ihmisten inhoavan sinua. Itsestäkin tuntuu vähän väliä että on yksin mutta sitten tajuaa mitä kaikkea ihtellä on ja että on ystäviä ja perhe. Monesti kun ihminen on masentunut ja itsetunto on huono on vaikea nähdä asioita ympärillään tai luottaa ihmisiin. Uskon että sinun kannattaisi kerätä rohkeutta ja puhua näille ihmisille uusiksi, sillä joskus voikin elämä yllättää :) itse olen saanut paljon ystäviä kun olen avannut suuni ja päättänyt etten enää välitä jos joku ihminen ei pidä minusta sillä AINA tulee olemaan joku sellainen. Olet varmasti mukava ihminen ja hyvä tuollaisena, älä pelkää maailmaa vaan haasta itsesi ennen kuin luovutat :)! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tiedän itse tuon tunteen kun ajattelet ihmisten inhoavan sinua. Itsestäkin tuntuu vähän väliä että on yksin mutta sitten tajuaa mitä kaikkea ihtellä on ja että on ystäviä ja perhe. Monesti kun ihminen on masentunut ja itsetunto on huono on vaikea nähdä asioita ympärillään tai luottaa ihmisiin. Uskon että sinun kannattaisi kerätä rohkeutta ja puhua näille ihmisille uusiksi, sillä joskus voikin elämä yllättää :) itse olen saanut paljon ystäviä kun olen avannut suuni ja päättänyt etten enää välitä jos joku ihminen ei pidä minusta sillä AINA tulee olemaan joku sellainen. Olet varmasti mukava ihminen ja hyvä tuollaisena, älä pelkää maailmaa vaan haasta itsesi ennen kuin luovutat :)! Voimia!
varmaan kannattaisi oma-alotteisesti ottaa yhteyttä ja katsoa kortti, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä vaikeiden vuosienkin jälkeen.
Kiitos tuhannesti #2! Tuo oli kyllä hyvä pointti, että aina tulee olemaan joku joka pitää minusta. Tuon kun vielä saisi sisäistettyä. :-)
Niin, minun pitäisi vaan alkaa juttelemaan näille ihmisille, mutta mistä ihmeestä sitä puhua kun on kulunut vuosikausia ja ihmiset ovat lisääntyneet, vaihtaneet paikkakuntaa ja ties mitä, enkä tiedä heistä enää juuri mitään?
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa oikeesti puhua, kyselet vaikka ensin kuulumisia niin eiköhän Se juttu siitä lähde :) tuskimpa he pahaa ajttelevat jos vielä omasta aloitteesta puhut, sehän osoittaa vaan että välität :) joskus sitä haluaa sulkeutua kuoreensa mutta kannattaa kokeilla tuuriaan sillä ihmisten reagtioita ei voi tietää etukäteen. Se on vaikeeta alottaa mutta kantsii ajatella että parempi nyt kun ei ollenkaan :) ja kyllä sää vielä sen sisäistät että olet hyvä tuollaisena vaikka joku ei susta tykkäiskää niin sitä vihaajaa kohden on monta jotka tykkää susta just tollasena. Ihmiselämä on ainutlaatune ja Se on tehty just sulle elettäväks joten nauti siitä täysillä äläkä anna epäluulojesi estää :)!