Lue keskustelun säännöt.
Piiskaleikeistä tykkäävät, mikä siinä on niin hienoa?
04.11.2020 |
Kun itse on kasvanut tiukkakurisessa perheessä, jossa tällaista kilttiä tyttöäkin toisinaan kuritettiin vyöllä piiskaamalla, niin tuntuu vähän vtuilulta, että jotkut sitten tykkää siitä, mikä itsestä on tuntunut kurjalta. Selittäkää?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole piiskauksesta koskaan innostunut. Minua hakattiin kun olin lapsi. Ei nyrkillä mutta nahkavyöllä. Pidän naisen kanssa kunnon rajuista panoista, ja kiihotun jos nainen raivoaa ja käy päälleni, ja hyvittää sen kiihkeällä seksillä. Kipua en enää halua. Sitä sain lapsena tarpeeksi kun olin ollut tuhma ja isä laittoi minut lattialle. Riisui housuni, otti vyönsä ja löi sillä minua lujaa. Vain persiille. Muistan sen kivun ja pelon vieläkin. Siitä on n 30 vuotta. Isä kuoli kun olin nuori. Maailman paras tyyppi. Selkäsauna oli oma vikani.
Ennen eivät tajunneet miten tuo kuritus vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäätte piiskasta, kuritettiinko teitä ollenkaan lapsena?
Minua ei, varmasti joitakin on.
Sama. Mutta muistan fantasioineeni piiskaamisesta jo esimurrosikäisenä, ei tosin vanhempieni vaan esim. miesopen antamana.
Alistuminen vaan on kiihottavaa. Jotkut tykkää siitä, jotkut jostain muusta.
Itse en ole piiskauksesta koskaan innostunut. Minua hakattiin kun olin lapsi. Ei nyrkillä mutta nahkavyöllä. Pidän naisen kanssa kunnon rajuista panoista, ja kiihotun jos nainen raivoaa ja käy päälleni, ja hyvittää sen kiihkeällä seksillä. Kipua en enää halua. Sitä sain lapsena tarpeeksi kun olin ollut tuhma ja isä laittoi minut lattialle. Riisui housuni, otti vyönsä ja löi sillä minua lujaa. Vain persiille. Muistan sen kivun ja pelon vieläkin. Siitä on n 30 vuotta. Isä kuoli kun olin nuori. Maailman paras tyyppi. Selkäsauna oli oma vikani.