Kysymyksiä: Perheelliset, joilla lapsia ja koiria

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 15:23"]Sanoit että jos koira on omalla pedillään, lapsi ei saa mennä häiritsemään. Mutta miksi ihmeessä saisi sitten mennä repimään turkista, kun koira on sohvalla, ei omalla pedillään? Selität tämän sillä, että koska sohva on ihmisen aluetta. Mutta kerta se koira saa olla myös sohvalla, niin silloinhan se on myös koirankin aluetta.

[/quote]

Voi jeesus. Jopa tästä teille tuli ongelma. Ilmeisesti koirani on normaalia älykkäämpi :) en minä tullut tänne kenenkään kanssa kinastelemaan, tulin vain vastaamaan aloittajan kysymykseen.

[/quote]

Todella surullista, miten huonosti jotkut koiranomisajat tuntevat lemmikkinsä eläimenä ja lajinsa edustajana.

Meillä oli koira pari vuotta ennen lapsen syntymää, ikävä kyllä se taisi olla mulle jonkinlainen vauvankorvike, miestä se ei ikinä muutenkaan kiinnostanut. Vauva kun syntyi, koira jäi todella vaille huomiota, ruokaa sai tietysti ja pitkiä lenkkejä tehtiin vaunujen ja koiran kanssa, mutta muuten huomasin purkavani vaikeasta vauvasta johtuvaa pahaa oloani koiraan mm huutamalla sille jatkuvasti. Lapsemme ollessa vuoden ikäinen luovuimme koirasta. Vieläkin asian ajattelu saa voimaan pahoin, vaikka siitä on jo 4 vuotta, ja näen usein unia että saan koirani takaisin. Se oli aivan ihana koira :( jotenkin olin vaan todella väsynyt ja masentunut ja mies ei tukenut yhtään.

Lapset olivat jo olemassa kun koira tuli, joten koira on ikäänkuin perheen kolmas lapsi. Kulkeekin koko ajan lasten perässä joukon jatkona. Koira on silti minun vastuullani ja minä sitä hoidan.

Meillä on molempia. Koirat on koiria ja lapset lapsia, mutta kuitenkin koirat ovat perheenjäseniä jotka hoidetaan hyvin, mutta eivät ole mitään lasten korvikkeita joita lässytetään ja lääpytetään kuin pikkuvauvoja. Lapsille koirat ovat tärkeitä ja harjoittelevat hoitamista, mutta koirat ovat meidän aikuisten vastuulla, hoidamme koulutuksen, ulkoilutukset, ruokinnat ym

saako vastata vaikka lemmikkinä on kissa?

Koira on vanhemman lapsen koira ja hän hoitaa sen kokonaan.

- mitäs vonkasi

Koirista osa on ollut ennen lapsia. Suhtautuminen niihin ei ole muuttunut mitenkään. Kukaan ei ole minkään korvike ja mistään ei ole luovuttu kenenkään takia. Yksi vanhuskoira on lopetetu, mutta oli jo 17-vuotias ja loppu tuli eteen.

Meille tuli koira kolme neljä vuotta ennen lapsia. Itselleni se tuli lapsen korvikkeeksi - silloin mies vastusti lasten hankkimista niin henkeen ja vereen etten osannut aavistaa, että neljä vuotta myöhemmin meillä olisikin lapsi.

Niin se vain on, että vaikka koira kuinka on ollut ihana kaveri on lapsen myötä koiralle annettava huomio karsiutunut. Ei tietenkään tahallisesti, mutta lapsi vie sen verran aikaa, ettei samalla tavalla ole enää mahdollista koiraa huomioida kuin ennen lasta. Pelottaa miten käy kun meille tulee toinen lapsi - jääkö koira vielä vähemmälle huomiolle?

Mulle koira ja lapset eivät ole samalla viivalla - lapset tulevat tietysti ensiksi ja sitten koira. Eli jos samaan aikaan lapsella on nälkä ja koiralla hätä ulos, saa koira odottaa. Miehelle tämä ei ole yhtä selkeää, joka on aiheuttanut aikamoisia riitoja perheessämme. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa jos koiraa ei olisi. Mutta en kuitenkaan pysty koirasta luopumaan.

Meidän koiralla on vielä erittäin vaikea eroahdistus, joten ei pystytä koskaan lähtemään mihinkään ilman koiraa. Se lisää painetta perheessä ja tuntuu, että perheet joilla on koira jonka voi jättää yksin kotiin ovat onnekkaita.

Meillä oli jo koira, ennen lapsia, ei sitä oltu kohdeltu lapsena sen koommin aiemmin kuin myöhemminkään. Kuopus oli 4v, kun se kuoli :(

Sitten muutamat vuodet ilman koiraa, ja nyt meillä on kaksi koiraa jälleen, eka otettiin ns lasten toiveesta, toka tuli vähän kuin kaupan päälle. Olen ollut vastuussa sekä lapsista että koirista, mutta nyt esikoinen on 16v ja on ottanut itselleen suurimman osan vastuusta koirien suhteen, ihan kiva :)

Koiria on tullut ennen ja jälkeen lapsien. Koira on perheessämme koira, ei lapsen korvike. Eläin, jota rapsutellaan ja hellitään, hyvä lenkkikaveri. Lapset ovat oppineet kohtelemaan koiraa perheenjäsenenä pienestä saakka. Ja koira suojelemaan lasta. Tietty sääntö on molemmille; omaa rauhaa ei häiritä, eli esim. jos pieni lapsi repii koiraa turkista sohvalla, ei koiralla ole lupa murista ihmisten alueella, vastavuoroisesti ei myöskään pieni lapsi saa mennä häiritsemään koiraa tämän omalle alueelle, eli petiin. Hyvin ymmärtävät :)

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 12:55"]Tietty sääntö on molemmille; omaa rauhaa ei häiritä, eli esim. jos pieni lapsi repii koiraa turkista sohvalla, ei koiralla ole lupa murista ihmisten alueella, vastavuoroisesti ei myöskään pieni lapsi saa mennä häiritsemään koiraa tämän omalle alueelle, eli petiin. Hyvin ymmärtävät :)

[/quote]

Siinähän meillä on oikea etologian professori. Ei koira ymmärrä sohvaa "ihmisten alueeksi", jos se siellä kuitenkin saa olla. Asia erikseen, jos sillä olisi kokonaan porttikielto sohvalle. Ja miten lapsella on oikeus repiä koiraa yhtään missään??

Niin saa toki vastata jos vaikka perheessä on kissa tai kissoja.

Ap

Koiria on ollut lapsuudenkodista asti, eli koko ajan ennen lapsia ja niiden kanssa. Ilman perhettä harrastin paljon koirien kanssa ja siinä mielessä elämä meni koiramaisten asioiden ja puuhien ehdoilla, kaverisuhteet ja vapaa-ajanvietto liittyi enimmäkseen niihin. Koirat vaikutti jopa asumiseen, lasten kanssa en ehkä niin herkästi lähtisi asumaan vanhaan taloon jossa nurkat vinkuu ja putket jäätyy :D (ison aidatun pihan takia).  Nyt säännölliset koiraharrastukset on jääneet, jonkin verran omaksi iloksi harrastelen ja osaan tutuista koiraihmisistä pidän yhä yhteyksiä (muutotkin vaikuttaneet tähän). Koirat on edelleen oleellinen osa elämääni ja koko perheen elämää ja niillä on oma rooliinsa nimenomaan koirina, kuten aiemminkin. Ilman ei osattaisi olla. Koirat saa hyvän perushoidon, varsinaisista harrastuskoirista enää yksi on jäljellä ja sekin on sopeutunut hyvin uuteen elämäntapaan. Huomiota varmasti saavat nyt vähemmän kuin aiemmin, en tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia. 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 12:55"]Tietty sääntö on molemmille; omaa rauhaa ei häiritä, eli esim. jos pieni lapsi repii koiraa turkista sohvalla, ei koiralla ole lupa murista ihmisten alueella, vastavuoroisesti ei myöskään pieni lapsi saa mennä häiritsemään koiraa tämän omalle alueelle, eli petiin. Hyvin ymmärtävät :)

[/quote]

Siinähän meillä on oikea etologian professori. Ei koira ymmärrä sohvaa "ihmisten alueeksi", jos se siellä kuitenkin saa olla. Asia erikseen, jos sillä olisi kokonaan porttikielto sohvalle. Ja miten lapsella on oikeus repiä koiraa yhtään missään??

[/quote]

No justhan sanoin, että hyvin ymmärtävät. En pidä koiria enkä lapsia tyhminä. Kyllä meillä koira ymmärtää, missä on koiran paikka, vaikka siihen sohvalle saakin tulla ja ymmärtää senkin, ettei ihmisille ärähdetä siinä sohvalla, jos joku sattuisi häiritsemään. Koira vetäytyy omaan paikkaan, kun haluaa olla rauhassa, sekin tietää sen, ettei lapsilla ole sinne asiaa. Tuo lapsen karvoista repiminen oli vain esimerkki ja toki lapselle opetetaan, ettei koiria revitä, mutta pieni lapsi voi ottaa joskus liian kovasti kiinni, eikä koiralla ole tällöin oikeutta ärähtää "ihmisten alueella" vaan vaihtaa paikkaa.

Oliko sulla tämän suhteen joku ongelma vai halusitko käydä pätemässä. Käväse kattomassa, niin näet, että koirat on fiksuja elukoita :)

Meillä on kolme koiraa. Perheenjäseniä.

Meillä koira oli ollut perheessä viisi vuotta ennen esikoisen tuloa ja kyllähän se on myönnettävä, että nykyään koira on jäänyt vähemmälle huomiolle ainakin itselläni. Mies enempi lenkittää ja leikkii koiran kanssa nykyään. Koen siitä välillä huonoa omatuntoa.

Kohta meille syntyy vauva, pelottaa jääkö koiraparka sitten ihan kokoaan huomiotta. Koiran perushoitoa emme halua laiminlyödä, koira on rakas perheenjäsen.

Meillä on yksi lapsi ja koira. Koira on lasta kolme vuotta vanhempi. Vauva-aikana jäi vähän vähemmälle huomiolle, mutta sittemmin on taas ollut aikaa helliä ja pitää huolta koirastakin paremmin. Koira on meille kuin toinen lapsi ja todellakin lapsi odottaa ruokailun kanssa, jos koiralla on hirveä hätä. Tietenkin ensin vaihtaisin lapsen vaipat ja sitten veisin koiran ulos, mutta jos omaa mokaani koira ei ole päässyt ulos niin tietenkin viemme hänet kiireen vilkkaa. Yleensäkin tyhmää päästää tilanne siihen, että on hätää kärsivä koira ja nälästä kiljuva lapsi. Jokatapauksessa meillä rakastetaan lapsia ja koiria ja lapsi saa kotoa hyvän esimerkin siitä miten eläimiä kohdellaan. Ihmisen arvo mitataan siinä, miten hän kohtelee heikompiaan.

Kyllä mun mielestä koira saa ärähtää, jos mennään turkista repimään. Ei se koirastakaan kivaa ole, ei sustakaan olis kiva jos sua tultais repimään tukasta. Se, että koira kyseisessä tilanteessa vähän ärähtäis, ei tee koirasta hullua. Se on koiran merkki ilmaista, etten tykkää tuosta. Ja jos koira on opetettu menemään sohvalle ja se saa mennä siihen, niin sillon se myöskin saa siinä olla rauhassa, eikä sitä pidä tulla kenenkään mistään repimään. Lapselle pitää se asia opettaa.

Kissanhan voi heittää vaikka ovesta ulos jos siihen kyllästyy.

Sanoit että jos koira on omalla pedillään, lapsi ei saa mennä häiritsemään. Mutta miksi ihmeessä saisi sitten mennä repimään turkista, kun koira on sohvalla, ei omalla pedillään? Selität tämän sillä, että koska sohva on ihmisen aluetta. Mutta kerta se koira saa olla myös sohvalla, niin silloinhan se on myös koirankin aluetta.