Lue keskustelun säännöt.
Huomioidaanko synnytysvalmenuksessa yksin odottavat?
04.11.2020 |
Olen kuullut, että on kovastikin puhetta parisuhteesta ja yksin odottavat saattavat tuntea olonsa aika ulkopuolisiksi. Millaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Kyllähän heidät otetaan huomioon kun puhutaan yleisistä kaikkia koskevista asioista, kuten siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä muutoksia raskaus aiheuttaa naisen kehossa tmv. Varmasti moni ihan yleinen asia koskee aivan samoin puolisoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Kyllähän heidät otetaan huomioon kun puhutaan yleisistä kaikkia koskevista asioista, kuten siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä muutoksia raskaus aiheuttaa naisen kehossa tmv. Varmasti moni ihan yleinen asia koskee aivan samoin puolisoita.
Mutta ei saa kuitenkaan mainita, mitä puoliso voi tehdä vaikkapa imetyksen onnistumisen eteen tai miten voi tukea synnytyksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isommilla paikkakunnilla on ryhmiäin yksinodottajille, kysy Ap niistä neuvolassa! Minun kokemukseni synnytysvalmennuksesta oli juuri sellaista että mukana oli paljon pareja ja puheessa vilisi parisuhdeoletusta. En kokenut sitä kovin onnistuneeksi omassa tilanteessani. Ekan lapsen odotuksessa terkkari ei myöskään ikinä muistanut että olen yksinodottaja, tunki esim jatkuvasti kyselyä mikä piti ”täyttää miehen kanssa”. Lopulta turhauduin ja vaihdoin terkkaa, seuraavan kanssa homma toimi alusta asti. Voimia ja iloa odotukseen ap, netistäkin voi etsiskellä itsellisten ryhmiä ja Pienperheyhdistyksen tarjontaan kannattaa tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Kyllähän heidät otetaan huomioon kun puhutaan yleisistä kaikkia koskevista asioista, kuten siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä muutoksia raskaus aiheuttaa naisen kehossa tmv. Varmasti moni ihan yleinen asia koskee aivan samoin puolisoita.
Mutta ei saa kuitenkaan mainita, mitä puoliso voi tehdä vaikkapa imetyksen onnistumisen eteen tai miten voi tukea synnytyksessä?
Ei ole kukaan niin sanonut.
Voi hyvänen aika.
Voidaan ottaa puheessa huomioon, että ihmisillä on erilaisia tilanteita, eikä esittää asiaa vain siitä näkökulmasta, että puoliso on kaikilla olemassa. Eli ei lähdetä siitä parisuhdeoletuksesta, vaan puhutaan vaikkapa imetyksestä siten, että on olemassa monelaisia keinoja tukea imetyksen onnistumista. Keinot a, b, c, d ja e, ja sitten jos on puoliso, hän voi vielä auttaa tavoilla f ja g. Eikä: "Puoliso auttaa imetyksen onnistumisessa tavoilla f ja g. Piste". Silloin ne, joilla ei sitä puolisoa ole, eivät saa mitään vinkkiä mihinkään ja kun se valmennus on myös heille yhtä lailla tarkoitettu ja tärkeä.
Myös synnytyksestä puhuttaessa voidaan puhua asioista joko tyyliin "Sitten puoliso hieroo naisen selkää" tai "On erilaisia keinoja olon helpottamiseen synnytyksessä", ja sitten lähteä siitä tosiasiasta, että niitä on syytä kertoa myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole puolisoa, ja sellaisella tavalla, ettei heidän tarvitse panikoida, että voiko siitä selvitä ollenkaan, jos on yksin asialla.
Mutta mä päätän nyt tämän keskustelun osaltani tähän kun menee jankkaamiseksi.
Kertokaahan lisää kokemuksia muut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isommilla paikkakunnilla on ryhmiäin yksinodottajille, kysy Ap niistä neuvolassa! Minun kokemukseni synnytysvalmennuksesta oli juuri sellaista että mukana oli paljon pareja ja puheessa vilisi parisuhdeoletusta. En kokenut sitä kovin onnistuneeksi omassa tilanteessani. Ekan lapsen odotuksessa terkkari ei myöskään ikinä muistanut että olen yksinodottaja, tunki esim jatkuvasti kyselyä mikä piti ”täyttää miehen kanssa”. Lopulta turhauduin ja vaihdoin terkkaa, seuraavan kanssa homma toimi alusta asti. Voimia ja iloa odotukseen ap, netistäkin voi etsiskellä itsellisten ryhmiä ja Pienperheyhdistyksen tarjontaan kannattaa tutustua.
Kiitti! Nää ryhmät ja jutut onkin mulle jo vähän tuttuja :)
Tästäkin keskustelusta kyllä huomaa hyvin sen, että osalle ihmisistä on tosi vaikeaa asettua toisenlaisten asemaan. Etuoikeutettu harvoin huomaa etuoikeutustaan ja normin mukainen harvoin huomaa toisten syrjintää, kun itsellä kaikki menee mukavasti.
Olen jo nyt terveydenhuollon kanssa asioidessani tullut tutuksi sen ilmiön kanssa, että kaikki tuppaa olevan pariskunnille suunnattua, ja itse olen ihan ulalla, että mitä mä nyt sitten teen, kun ei tässä ole mitään miestä. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että todella moni asia, jonka voisi sanoa ihan neutraalisti ja kaikille sopivasti sanotaan aina siitä oletuksesta käsin, että kaikilla on se puoliso. Se ei ole lopulta mitenkään harmitonta, vaan saa tuntemaan suurta ulkopuolisuutta ja jopa huolta, mikä taas vaikeuttaa odotusaikaa ja pahimmassa tapauksessa kiintymistä lapseen.
Jos tuntuu koko ajan, että ne palvelut ja apu on suunnattu muille, mutta ei minulle, olo on aika kurja. Se on ihan asennevalinta terveydenhuollon henkilöstöltä, asioista voidaan kyllä puhua niin, että puhe ei ole vain pariskunnille, vaan kaikille. Siinä ei häviä kukaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Itse en kokenut näin, että olisi ollut minulle suurempi mullistus kuin pariskuntana odottaneille kavereilleni, mille perustat väitteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen yksityistä synnytysvalmennusta. Odotin yksin 7v sitten ja julkisen puolen valmennus oli 15 pariskuntaa ja minä samassa huoneessa, ja neuvolan terkka hihitteli jotain et "isit ei sitten pue parhaita nahkakenkiään ettei mee lapsivedet kengille" - tämä ison kaupungin iso neuvola. Huoh. Maksoin yksityisestä kätilödoulan valmennuksesta ja kyllä kannatti. Mulla ei ollut paria niin sain sen itse valmentajan avukseni harjoituksissa, siinä oli sellainenkin bonus. Odottamiseen ja synnyttämiseen liittyvistä kuluista kannattaa olla valmis maksamaan yksityisyrittäjille (doula oli aivan ihana ja ehdoton "ostos" jota lämpimästi suosittelen) ja etenkin kun on yksin, käyttämällä rahaa saa juuri sellaista tukea kuin toivoo ja tarvitsee. Myös pienituloiselle mahdollista, esim itse jätin vauvan sängyn ja vaunut ostamatta, nukuimme vierekkäin ja vauva kulki helppokäyttöisessä kantorepussa. Palkkasin doulan mielelläni ja oli paras juttu. Voimia sinulle, se tulee menemään hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Kyllähän heidät otetaan huomioon kun puhutaan yleisistä kaikkia koskevista asioista, kuten siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä muutoksia raskaus aiheuttaa naisen kehossa tmv. Varmasti moni ihan yleinen asia koskee aivan samoin puolisoita.
Mutta ei saa kuitenkaan mainita, mitä puoliso voi tehdä vaikkapa imetyksen onnistumisen eteen tai miten voi tukea synnytyksessä?
Ei ole kukaan niin sanonut.
Voi hyvänen aika.
Voidaan ottaa puheessa huomioon, että ihmisillä on erilaisia tilanteita, eikä esittää asiaa vain siitä näkökulmasta, että puoliso on kaikilla olemassa. Eli ei lähdetä siitä parisuhdeoletuksesta, vaan puhutaan vaikkapa imetyksestä siten, että on olemassa monelaisia keinoja tukea imetyksen onnistumista. Keinot a, b, c, d ja e, ja sitten jos on puoliso, hän voi vielä auttaa tavoilla f ja g. Eikä: "Puoliso auttaa imetyksen onnistumisessa tavoilla f ja g. Piste". Silloin ne, joilla ei sitä puolisoa ole, eivät saa mitään vinkkiä mihinkään ja kun se valmennus on myös heille yhtä lailla tarkoitettu ja tärkeä.
Myös synnytyksestä puhuttaessa voidaan puhua asioista joko tyyliin "Sitten puoliso hieroo naisen selkää" tai "On erilaisia keinoja olon helpottamiseen synnytyksessä", ja sitten lähteä siitä tosiasiasta, että niitä on syytä kertoa myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole puolisoa, ja sellaisella tavalla, ettei heidän tarvitse panikoida, että voiko siitä selvitä ollenkaan, jos on yksin asialla.
Mutta mä päätän nyt tämän keskustelun osaltani tähän kun menee jankkaamiseksi.
Kertokaahan lisää kokemuksia muut!
Neuvolan toimintaa on jo pitkään kehitetty niin, että odottajan kumppanikin kokisi osallisuutta, eikä keskityttäisi vain odottajaan. Mun mielestä ei ole tämän periaatteen mukaista, että siitä kumppanista saisi puhua vain passiivissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Kyllähän heidät otetaan huomioon kun puhutaan yleisistä kaikkia koskevista asioista, kuten siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä muutoksia raskaus aiheuttaa naisen kehossa tmv. Varmasti moni ihan yleinen asia koskee aivan samoin puolisoita.
Mutta ei saa kuitenkaan mainita, mitä puoliso voi tehdä vaikkapa imetyksen onnistumisen eteen tai miten voi tukea synnytyksessä?
Ei ole kukaan niin sanonut.
Voi hyvänen aika.
Voidaan ottaa puheessa huomioon, että ihmisillä on erilaisia tilanteita, eikä esittää asiaa vain siitä näkökulmasta, että puoliso on kaikilla olemassa. Eli ei lähdetä siitä parisuhdeoletuksesta, vaan puhutaan vaikkapa imetyksestä siten, että on olemassa monelaisia keinoja tukea imetyksen onnistumista. Keinot a, b, c, d ja e, ja sitten jos on puoliso, hän voi vielä auttaa tavoilla f ja g. Eikä: "Puoliso auttaa imetyksen onnistumisessa tavoilla f ja g. Piste". Silloin ne, joilla ei sitä puolisoa ole, eivät saa mitään vinkkiä mihinkään ja kun se valmennus on myös heille yhtä lailla tarkoitettu ja tärkeä.
Myös synnytyksestä puhuttaessa voidaan puhua asioista joko tyyliin "Sitten puoliso hieroo naisen selkää" tai "On erilaisia keinoja olon helpottamiseen synnytyksessä", ja sitten lähteä siitä tosiasiasta, että niitä on syytä kertoa myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole puolisoa, ja sellaisella tavalla, ettei heidän tarvitse panikoida, että voiko siitä selvitä ollenkaan, jos on yksin asialla.
Mutta mä päätän nyt tämän keskustelun osaltani tähän kun menee jankkaamiseksi.
Kertokaahan lisää kokemuksia muut!
Neuvolan toimintaa on jo pitkään kehitetty niin, että odottajan kumppanikin kokisi osallisuutta, eikä keskityttäisi vain odottajaan. Mun mielestä ei ole tämän periaatteen mukaista, että siitä kumppanista saisi puhua vain passiivissa.
Kukaan ei ole sanonut, että kumppanista saisi puhua vain passiivissa. On aika selvää, että et ymmärrä miltä tuntuu olla yksin pariskuntien keskellä valmennuksessa. Se on ihan ok, mutta ehkä voit kuitenkin uskoa, ettei tilanne ole helppo, ja jos valmentajalta ei löydy sensitiivisyyttä asian suhteen valmennuksesta tulee helposti painajaismainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen yksityistä synnytysvalmennusta. Odotin yksin 7v sitten ja julkisen puolen valmennus oli 15 pariskuntaa ja minä samassa huoneessa, ja neuvolan terkka hihitteli jotain et "isit ei sitten pue parhaita nahkakenkiään ettei mee lapsivedet kengille" - tämä ison kaupungin iso neuvola. Huoh. Maksoin yksityisestä kätilödoulan valmennuksesta ja kyllä kannatti. Mulla ei ollut paria niin sain sen itse valmentajan avukseni harjoituksissa, siinä oli sellainenkin bonus. Odottamiseen ja synnyttämiseen liittyvistä kuluista kannattaa olla valmis maksamaan yksityisyrittäjille (doula oli aivan ihana ja ehdoton "ostos" jota lämpimästi suosittelen) ja etenkin kun on yksin, käyttämällä rahaa saa juuri sellaista tukea kuin toivoo ja tarvitsee. Myös pienituloiselle mahdollista, esim itse jätin vauvan sängyn ja vaunut ostamatta, nukuimme vierekkäin ja vauva kulki helppokäyttöisessä kantorepussa. Palkkasin doulan mielelläni ja oli paras juttu. Voimia sinulle, se tulee menemään hyvin :)
Kiitos <3! Mä olen myös valmis maksamaan ennemmin, kuin altistumaan tilanteelle, jossa musta tehdään ulkopuolinen oman raskauteni, synnytykseni ja vanhemmuuteni suhteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sitten tosiaan on erikseen se parisuhdekerta, ettei jokaisella kerralla jokaisessa asiassa lähdetä siitä, että äidiksi tulevalla on puoliso...
Onko valmennuksessa jotain harjoituksia yms. mitä tehdään pareittain? Mä en aio ottaa ketään tuttua tukihenkilöä synnytykseen, joten en aio myöskään ketään ystävääni roudata valmennukseen. Kuvittelen jo itseni puuskuttamassa jotain hengitysharjoituksia yksin kummallisessa asennossa muiden naisten maatessa puolisoidensa sylissä tai muuta vastaavaa... Ei kiitos.
Tietenkin tulen kysymäänkin näitä asioita etukäteen, mutta olisi kiva kuulla myös ihmisten kokemuksia, koska olen tosi usein törmännyt siihen, että se oletus parisuhteesta on niin automaattinen, että vaikka sanotaan, että joku sopii kaikille, ei edes tajuta, että homma on suunnattu täysin vain pareille. Ap
No kun lähes kaikissa tapauksissa on kyse siitä, että odottajalla on puoliso, niin kyllä se puoliso otetaan siellä perhevalmennuksessa huomioon.
En ole käynyt kuin yhden neuvolan perhevalmennuksessa, eikä siellä ollut mitään harjoituksia. Se perhevalmennus ei tosiaan ole mikään synnytysvalmennus, jossa harjoiteltaisiin synnytykseen liittyviä asioita, vaikkapa jotain hengitysjuttuja.
Mitä siellä sitten tehtiin? Tottakai kaikki paikalla olijat pitää ottaa huomioon, mutta on eri asia, onko tilaisuus suunnattu kaikille odottajille vai vain niille, jotka odottavat pariskuntina.
Istuttiin ja kuunneltiin, mitä eri tahohen edustajilla oli sanottavana. Muistaakseni alussa esittäydyttiin.
Esimerkkejä kaikille sopivasta puheesta vs. pariskunnille tarkoitetusta puheesta:
"Vauva voi valvottaa ja kannattaa panostaa omaan jaksamiseen nukkumalla aina kun voi"
vs.
"Jos vauva valvottaa, äidin ja isän kannattaa vuorotella valvomisissa, jotta kumpikin jaksaa."tai
"Kotona oleminen vauvan kanssa on rankkaa. On hyvä pitää huolta, että kotona ollessa on myös kodin ulkopuolisia ihmissuhteita"
vs.
"Kotona oleminan vauvan kanssa on rankkaa, joten kun puoliso tulee töistä, hänen on hyvä antaa kotona olevalle vanhemmalle tauko vauvanhoidosta"
tai
"Vauvan tulo muuttaa ihmissuhteita väistämättä"vs.
"Kun vauva tulee taloon, isän ja äidin parisuhde muuttuu erilaiseksi"
Heitin nuo nyt aivan hatustani, eikä niissä välttämättä ole mitään järkeä, mutta jos puhe on koko ajan jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaista, ei valmennuksesta ole mitään apua eikä iloa yksin odottavalle. Kaikille yksin odottaminen ei ole mikään tragedia, mutta joillain voi olla takana kipeä ero tai vaikka puolison kuolema, siinä tilanteessa ei ehkä tarvitse yhtään lisämuistutuksia siitä, että projektissa tapaa olla kaksi ihmistä.
Onhan se niin, että se voi olla kipeää, mutta kun kuitenkin valtaosalla on se kumppani siinä mukana, niin on kai se luonnollista, että siitä puolison roolista puhutaan?
Jatkan vielä, että mun mielestä puolison roolista ja suhteesta puhuminen on oikeastaan aika tosi tärkeääkin, esim. siitä, että moni pariskunta riitelee tosi paljon jossain vaiheessa vauvavuotta, ja on ihan hyvä tuoda esille, että nämä on melko normaaleja vauvavuoden juttuja, eikä välttämättä kannata automaattisesti lähteä eropapereita täyttelemään.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.
Mun mielestä tuo järkeily ei nyt oikein kestä päivänvaloa. Kun se perhevalmennus on tarkoitettu myös odottavien äitien puolisoille, niin siellä on myös sellaista sisältöä, missä otetaan huomioon se puoliso ja puhutaan myös parisuhteesta.
No, mä ajattelen niin, että yhdessä kannattaa käydä yhteiset asiat ja sitten vain joitakin koskevat asiat erikseen. Esim. jos jollain on vaikka joku diabetes, ei sitä kannata sitä diabeteksen hoitoa raskausaikana siinä kaikkien kanssa käydä, kun sitä kaikkia koskevaa asiaakin varmasti ihan riittää.
Jos on itse normin mukainen, ei ehkä tule edes huomanneeksi, kuinka ahdistavaa voi olla "kaikille tarkoitetuissa" tilaisuuksissa, jotka ovat kuitenkin aina joillekin muille.
Niin, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, että ne puolisot ovat mukana siellä valmennuksessa, ja tietoa suunnataan myös heille. Onko järkevää, että heidät pyydetäön mukaan, mutta sitten heitä ei otetakaan millään tavalla huomioon?
Kyllähän heidät otetaan huomioon kun puhutaan yleisistä kaikkia koskevista asioista, kuten siitä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä muutoksia raskaus aiheuttaa naisen kehossa tmv. Varmasti moni ihan yleinen asia koskee aivan samoin puolisoita.
Mutta ei saa kuitenkaan mainita, mitä puoliso voi tehdä vaikkapa imetyksen onnistumisen eteen tai miten voi tukea synnytyksessä?
Ei ole kukaan niin sanonut.
Voi hyvänen aika.
Voidaan ottaa puheessa huomioon, että ihmisillä on erilaisia tilanteita, eikä esittää asiaa vain siitä näkökulmasta, että puoliso on kaikilla olemassa. Eli ei lähdetä siitä parisuhdeoletuksesta, vaan puhutaan vaikkapa imetyksestä siten, että on olemassa monelaisia keinoja tukea imetyksen onnistumista. Keinot a, b, c, d ja e, ja sitten jos on puoliso, hän voi vielä auttaa tavoilla f ja g. Eikä: "Puoliso auttaa imetyksen onnistumisessa tavoilla f ja g. Piste". Silloin ne, joilla ei sitä puolisoa ole, eivät saa mitään vinkkiä mihinkään ja kun se valmennus on myös heille yhtä lailla tarkoitettu ja tärkeä.
Myös synnytyksestä puhuttaessa voidaan puhua asioista joko tyyliin "Sitten puoliso hieroo naisen selkää" tai "On erilaisia keinoja olon helpottamiseen synnytyksessä", ja sitten lähteä siitä tosiasiasta, että niitä on syytä kertoa myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole puolisoa, ja sellaisella tavalla, ettei heidän tarvitse panikoida, että voiko siitä selvitä ollenkaan, jos on yksin asialla.
Mutta mä päätän nyt tämän keskustelun osaltani tähän kun menee jankkaamiseksi.
Kertokaahan lisää kokemuksia muut!
Neuvolan toimintaa on jo pitkään kehitetty niin, että odottajan kumppanikin kokisi osallisuutta, eikä keskityttäisi vain odottajaan. Mun mielestä ei ole tämän periaatteen mukaista, että siitä kumppanista saisi puhua vain passiivissa.
Kukaan ei ole sanonut, että kumppanista saisi puhua vain passiivissa. On aika selvää, että et ymmärrä miltä tuntuu olla yksin pariskuntien keskellä valmennuksessa. Se on ihan ok, mutta ehkä voit kuitenkin uskoa, ettei tilanne ole helppo, ja jos valmentajalta ei löydy sensitiivisyyttä asian suhteen valmennuksesta tulee helposti painajaismainen kokemus.
Tää on nyt todella väsyttävä jankki. Kukaan ei ole viemässä keneltäkään mitään pois. Puhutaan siitä, että kaikille tarkoitettu tilanne olisi sopiva kaikille. Se, ettei ketään syrjitä, ei tarkoita sitä, että toisilta vietäisiin jotain pois. Usko nyt hyvä ihminen jo.
Kyllä se vauvan tulo on vielä isompi mullistus yksin odottavalle. Ei siellä perhevalmennuksessa varmaan silti puhuta asioista myöskään pääasiassa yksin odottajan näkökulmasta. Se on ihan tahdon asia, että puhutaan niin, että puhe on suunnattu kaikille.