Ihmiset nauravat kasvoilleni joka paikassa. Kaikenikäiset, näköiset ja sukupuoliset. En meinaa kestää sitä.
Kasvoni herättävät suurta huvittuneisuutta ihmisissä. Kaikilla sama huvittunut hymy, eivätkä käännä katsettaan pois vaikka huomaan heidän tuijottavan. Minua ei oteta vakavasti, eikä kunnioiteta siten kuten normaalisti ihmiset toisiaan kunnioittavat. Ihan kun en olisi ihminen ollenkaan.
Kommentit (49)
Itse myös ajattelen vähän huvittavina ja lapsellisina noita avauksia että miksen kiroile. Jestas. Yksi koulukiusaaja mietti samaa yläasteella. Tai siis kyllähän kiroilen jos satutan vaikka jalan johonkin tai on aihetta mutta en jatkuvasti joten eivät sitä kuule. Musta tuo on siis aivan absurdi asia naljaillakaan jollekin. Pakko sanoa että noin kommentoijat on yleensä vähän yksinkertaisen oloisia. Mutta tiedätte varmaan ihmistyypin. Sellainen ”räväkkä” ja ilkeä tyyli.
Otan osaa. Olen itsekin kokenut aikoinaan samaa, ja se on äärimmäisen ahdistavaa ja masentavaa. Ei ole kiva käydä kaupassa tai vastaavissa paikoissa jossa on paljon porukkaa jos ihmiset osoittelevat ja naureskelevat ulkonäölle. Onnekseni olen sen verran normalisoitunut ulkoisesti, että nykyään ei ole enää kukaan osoitellut tai nauranut päin naamaa, ja nykyään kaupassakin saa käydä oikein hyvillä mielin kun kukaan ei kiinnitä mitään huomiota ja voi vaan soluttautua massaan.
Terveisin Naispelko27
Eivät normaalit ihmiset naura. Olisiko ne nuorempaa sukupolvea, ei kunnollista kotikasvatusta ja empatiakyvyttömiä /häiriintyneitä. Ei aiempina vuosina olisi tullut kuuloonkaan käyttäytyä noin. Pitäisikö vaihtaa asuinaluetta johonkin jossa on vielä normaalisti käyttäytyviä.
Vierailija kirjoitti:
Te omilla kommenteillanne osoitatte halveksuntanne ihmisten ulkonäköä kohtaan mutta kun rumat ihmiset kertovat kokemastaan ulkonäkösyrjinnästä, heidän kokemuksiaan vähätellään törkeästi. Tällä palstalla ja Suomessa ylipäätään kiusaaminen on valloillaan.
Kyllä, me keskiverrosta poikkeavan näköiset saamme osaksemme halveksuntaa, töykeää kohtelua ja ikäviä kommentteja ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Tässä muutama viikko sitten joku nuori poika kommentoi ulkonäköni, "hyi minkä näköinen". Muutamaa päivää myöhemmin nuori pariskunta kaupassa mulkoili minua vihamielisesti. Nainen katsoi minua pitkään, kuiskasi jotakin miehelleen ja mies kääntyi heti katsomaan minua. Molemmat tuijottivat minua ja sitten lähtivät pois.
Nuorisoporukka laittoi rap-kappaleesta soimaan kertosäkeen "vie pois ruma naamasi" kohdan, kun astuin ulos apteekin liukuovista tuossa reilu kuukausi sitten.
Muuten kohtelu mitä saan on väheksyvää, tylyä, tahallaan huomiotta jättämistä, porukasta eristämistä jne. muuta ikävää. Silmäni ovat pienet, lähellä toisiaan ja katsovat sisäänpäin kieroon. Naamassa ei erotu luusto kunnolla, posket ovat isot ja roikkuvat, kasvot epäsymmetriset. Suu pieni, ja nenä hyppyri. Ei tarvitse olla ulkonäössä mitään äärimmäisen rajua, että joutuu sen vuoksi kiusatuksi.
Huh, jos olisit läheiseni niin menisin antamaan jokaiselle tuollaiselle mulkvistille kunnon korvatillikan.
Luulet vaan. Toisaalta, muita voi jännittää tai niillä on ongelmia. Laittavat sinut sijaiskärsijäksi. Opettele olemaan silleen, että et huomioi tollasta ollenkaan. Noilla kyylillä on sellainen vainu. Useimmiten ovat huonotapaisia. Kyllä se siitä.
Sellaisilla keskenkasvuisilla on nykyisin vaikeaa. Niillä on vaikea tulevaisuus edessä, joten purkavat sitä johonkin, minkä mieltävät helpommaksi kohteeksi purkaa omaa pahaa oloa. Se on väärin. Älä ota sellaista itseesi, se on niiden oma ongelma.
Mä uskon että tätä tapahtuu, muakin on katsottu halveksivasti päästä varpaisiin ja ihan eri porukoissa ympäri maailmaa on sattunut välillä joku kiusaajahenkinen ihminen kohdalle. En todellakaan kuvittele tuota. Mun ulkonäkö ja olemus jakaa mielipiteitä. Kouluaikana olin kiusattu ja haukuttiin koko ajan rumaksi. Aikuisenakin on haukuttu, mutta haukkuja oli mielenterveyspotilas tai psykopaatti jossain Sörnäisissä päin. Joskus naiset ivaa ja vittuilee kun olen aika intorvertti ja se ujoustyyppinen käytös yhdistettynä tähän naamaan aiheuttaa raivoa tietyssä ihmistyypissä. Sitten joidenkin kanssa ei ole mitään ongelmia. On rakastava mies ja kavereitakin onnistunut saamaan. Osa suhtautuu normaalisti, osalla on tosi hapan olemus ja halveksuvat. Mä ajattelen ettei ne ole onnellisia itsensä kanssa, ja ihan älyttömän kaukana valaistuneesta kun purkavat sen pahan olon noin muihin. Joskus muhun hermostuu myös ns.elämänkoulumuijat. Heitä häiritsee etten kiroile jatkuvasti. Tulee naljailua että en käy varmaan bileissä tai baarissa. Vaikka olen elänyt ihan tavallista elämää. Joku mun ulkonäössä ja olemuksessa saa ne huutamaan punaista.