Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko antaa näkemystä todella tyhmään tilanteeseen?
04.11.2020 |
Eli, meillä on miehen kanssa todella vaikeita kommunikaatio ongelmia liittyen naimisiinmenoon.
Olemme olleet yhdessä yli 5 vuotta. Omistetaan koti, autot ja koirat yhdessä. Minulla on yksi lapsi, miehellä ei. Ollaan yli 30 vuotiaita.
Sanoin miehelle heti kun alettiin seurustella, että minulla naimisiinmeno on tärkeää ja haluan sitä lähitulevaisuudessa. Mies sanoi että samoin.
Aikaa kului ja kun otin asian puheeksi, sain hyvin ympäripyöreitä vastauksia ja ynähtelyitä "kohta, ehkä huomenna, ehkä ensi viikolla, ehkä".
Neljännen vuoden jälkeen turhauduin, enkä enää jaksanut olla ymmärtäväinen. Otin eron puheeksi.
Viidentenä vuotena sain sormuksen, mutta en kosintaa. "tätähän olet halunnut", kuului miehen suusta. Häkellyin. En osannut sanoa mitään ja otin sormuksen vastaan hämmentyneenä että oliko se kihlasormus? Miehelle hankittiin myös sormus. Hyvin vastahakoisesti. Siinä vaiheessa itselle tuli epäilys koko tilanteeseen ja yritin jutella että milloin hän on ajatellut että menemme naimisiin. Ja taas alkoi se "joku päivä". Suutuin. Eihän tässä vaiheessa enää emmitä?
Puoli vuotta kihisin. Otin sormuksen pois, annoin sen miehelle takaisin ja sanoin hänelle että nyt riitti, muutan ensi kesänä pois omaan asuntoon (talon myynnit, rempat jne pitää hoitaa alta pois). Nyt siitä on monta kk. Mies edelleen pitää omaa sormustaan, mutta ei sano mitään. Ei ota kantaa tilanteeseen, ei kommentoi...
Eilen pyysin miestä ottamaan sormuksen pois ja sanoin, että "kihlaus" on ollut purettuna jo monta kuukautta, eikä sitä uusita. Mies vastaa vain että "ei ota pois" ja "ymmärrän että olet turhautunut".
EN YMMÄRRÄ! Mikään ei mene perille! EI mikään! En tiedä enää mitä tehdä. Olen niin ymmälläni koko tilanteesta. Ja tiedän, kuulostaa kirjoitettuna todella lapselliselta touhulta, ja moni voi ihmetellä miksen vain kysy mieheltä. Mutta ongelma on siinä ettei tuo PUHU tai siltä ei saa VASTAUSTA. Eikä mikään mene perille!! En ymmärrä mitä sen päässä liikkuu..
Ei tälläisten asioiden pitäisi olla niin vaikeaa.. Tämä on vain vaikea tilanne, kun lapsi on kiintynyt mieheen (on ollut pari vuotiaasta asti hänen elämässään), meillä on yhteinen koti, koirat ja kaikki.. Olen investoinut tähän suhteeseen ja mies on luvannut alusta saakka, että hänkin on tässä tosissaan mukana.
Mitä te tekisitte? En koe oikeaksi pakottaa ketään naimisiin enkä halua naimisiin, jos toinen ei halua sitä. Unelmoin vain siitä, että molemmat välittää toisesta ja naimisiinmeno on vain luonnollinen jatke arjessa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Mitään määräyksiä ollut vaan oma toive suhteelta. Siinä vaiheessa kun Ostetaan koti ja koira, niin luulisi että tietäisi? Minulla oli lapsi, jonka elämään miehen toin, enkä halunnut vain "kokeilla" toimiiko suhde, vaan sitä harkittiin ja mietittiin. En halua että lapsi kärsii siitä että joku tulee elämään ja katoaa vähän ajan päästä. Emme olleet kuitenkaan mitään teinejä. Ap
Älä sitten edes harkitse eroa hyvästä miehestä siksi ettei hän halua naimisiin kanssasi.
Ei se naimisissa oleminen muuta mitään. Yhtä helposti sitä pääsee eroon avio kuin avoliitostakin.
Mies ei ymmärtääkseni näytä haluavan erota.
Olen yrittänyt asennoitua siihen ettei avioliitolla ole väliä. En edes halua häitä, tai mitään suurempaa. Mutta huomaan sen kalvavan. Ja olen surullinen. Haluan sitä että sitoudutaan myös paperilla. Varsinkin kun on omaisuutta yhdessä. Lapsia en pakota ketään hankkimaan. Sitä en edes ota puheeksi, mutta avioliiton koen vain itselle todella tärkeäksi. En tiedä miksi. Ap
Minä ymmärrän ton sun pointin. Mulla oli sama fiilis, että kaiken muun lisäksi halusin myös, että sitoudutaan ns. oikeasti. Eikä kyse ollut pelkästään juridisista seikoista, ne olisi saanut hoidettua muutoinkin. Ja toki oltiin vuosien yhdessäolon jälkeen jo sitoutuneetkin toisiimme, mutta silti tuntui tärkeältä, että ollaan naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siltä avioliitolta haluat? Juridisen sopimuksen taloudellisesta turvasta vai juhlat? Molemmat? Koska naimisiinhan voi mennä ihan ilman juhlia ja noi juridiset asiat voi hoitaa kuntoon ilman avioliittoakin jos niin haluatte.
En halua juhlia. Sitä olen sanonut miehelle. Että mennään vain maistraatissa kahdestaan. Nopea tilaisuus, ei muuta arkea mitenkään. Haluan vain se sopimuksen. Ap
Hän voi silti päivänä minä hyvänsä lähteä lätkimään oli se paperi allekirjoitettu tai ei. Tehkää oma paperi johon vai laitatte nimet.
Molempien kannattaisi tutustua tähän ja sitten keskustella asiasta:
https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenoikeudetj…
Itse en kyllä menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pysty keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Mitään määräyksiä ollut vaan oma toive suhteelta. Siinä vaiheessa kun Ostetaan koti ja koira, niin luulisi että tietäisi? Minulla oli lapsi, jonka elämään miehen toin, enkä halunnut vain "kokeilla" toimiiko suhde, vaan sitä harkittiin ja mietittiin. En halua että lapsi kärsii siitä että joku tulee elämään ja katoaa vähän ajan päästä. Emme olleet kuitenkaan mitään teinejä. Ap
Älä sitten edes harkitse eroa hyvästä miehestä siksi ettei hän halua naimisiin kanssasi.
Ei se naimisissa oleminen muuta mitään. Yhtä helposti sitä pääsee eroon avio kuin avoliitostakin.
Mies ei ymmärtääkseni näytä haluavan erota.
Olen yrittänyt asennoitua siihen ettei avioliitolla ole väliä. En edes halua häitä, tai mitään suurempaa. Mutta huomaan sen kalvavan. Ja olen surullinen. Haluan sitä että sitoudutaan myös paperilla. Varsinkin kun on omaisuutta yhdessä. Lapsia en pakota ketään hankkimaan. Sitä en edes ota puheeksi, mutta avioliiton koen vain itselle todella tärkeäksi. En tiedä miksi. Ap
Minä ymmärrän ton sun pointin. Mulla oli sama fiilis, että kaiken muun lisäksi halusin myös, että sitoudutaan ns. oikeasti. Eikä kyse ollut pelkästään juridisista seikoista, ne olisi saanut hoidettua muutoinkin. Ja toki oltiin vuosien yhdessäolon jälkeen jo sitoutuneetkin toisiimme, mutta silti tuntui tärkeältä, että ollaan naimisissa.
Jep. Juurikin näin. Ja asiaa ei edes auta yhtään mies joka ei puhu :) ap
Toivottavasti kaikessa yhdessä omistetussa on myös molempien nimet papereissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkasit miestä siis erilleen muutolla puoli vuotta sitten, mutta ilmeisesti asutte vieläkin yhdessä? Miksi? Mikset ole muuttanut lapsesi kanssa pois jos jo kesällä piti muuttaa? Miehesi vaikuttaa rasittavalta jahkailijalta, mutta sinä kuitenkin sallit sen. Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että miksi itse jahkaat eropäätöksen kanssa, jos kuitenkin uhkailet toista erolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Mitään määräyksiä ollut vaan oma toive suhteelta. Siinä vaiheessa kun Ostetaan koti ja koira, niin luulisi että tietäisi? Minulla oli lapsi, jonka elämään miehen toin, enkä halunnut vain "kokeilla" toimiiko suhde, vaan sitä harkittiin ja mietittiin. En halua että lapsi kärsii siitä että joku tulee elämään ja katoaa vähän ajan päästä. Emme olleet kuitenkaan mitään teinejä. Ap
Älä sitten edes harkitse eroa hyvästä miehestä siksi ettei hän halua naimisiin kanssasi.
Ei se naimisissa oleminen muuta mitään. Yhtä helposti sitä pääsee eroon avio kuin avoliitostakin.
Mies ei ymmärtääkseni näytä haluavan erota.
Olen yrittänyt asennoitua siihen ettei avioliitolla ole väliä. En edes halua häitä, tai mitään suurempaa. Mutta huomaan sen kalvavan. Ja olen surullinen. Haluan sitä että sitoudutaan myös paperilla. Varsinkin kun on omaisuutta yhdessä. Lapsia en pakota ketään hankkimaan. Sitä en edes ota puheeksi, mutta avioliiton koen vain itselle todella tärkeäksi. En tiedä miksi. Ap
Ymmärrän kyllä tunteesi.
Ihmiselle on vain luontaista haluta jotakin, eikä hän näe sitä mitä hänellä jo on.
Jotkut haaveilevat eläkkeelle pääsystä ja raatavat koko elämänsä saadakseen riittävästi rahaa sijoittamalla ja säästämällä, tajuamatta elää elämäänsä siinä aikuisuuden ja kuoleman välissä, ymmärtämättä ettei niitä eläkepäiviä edes välttämättä tule, huomisen päivän tuodessa syöpädiagnoosin, auto-onnettomuuden tai liukastumisen portaissa ja...........
Monet olisivat onnellisia miehestä joka on sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin, olisi hyvä isäpuoli lapselle, eikä edes vaatisi muuta, enkä minäkään oikein ymmärrä kuinka se naimisissaolo muuttaisi tilannetta suuntaan tai toiseen.
Joku jo taisi kirjoittaakin, että samat taloudelliset järjestelyt voitte tehdä avo-tai avioliitossa, eikä avioliitto ole enää nykypäivänä kuin nopea käynti maistraatissa (tiedän sen kokemuksesta) ja elämä jatkuu senjälkeen aivan samanlaisena kuin ennen sitä.
Pidä kiinni siitä hyvästä mikä sinulla on, sillä huominen päivä voi pyyhkäistä kaiken pois, yhtä hyvin avio-kuin avovaimoltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkasit miestä siis erilleen muutolla puoli vuotta sitten, mutta ilmeisesti asutte vieläkin yhdessä? Miksi? Mikset ole muuttanut lapsesi kanssa pois jos jo kesällä piti muuttaa? Miehesi vaikuttaa rasittavalta jahkailijalta, mutta sinä kuitenkin sallit sen. Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että miksi itse jahkaat eropäätöksen kanssa, jos kuitenkin uhkailet toista erolla?
Siis ensi kesänä. Meillä on alkaa iso remontti tammikuussa ja valmistuu kesäkuussa niin sen jälkeen voidaan myydä tämä. Tässä en ala hötkyilemään. Ei ole varaa muutta niin nopeasti. Kuitenkaan ei ole mitään hätää, riitoja tms. Niin voidaan asua kämppiksinä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun on pakko mennä naimisiin? Mitä hyödyt siitä?
Ei sillä ole väliä miksi haluan sitä. Sanoin miehellä siitä ennen kuin muutettiin yhteen. Toin sen moneen kertaan ilmi. Sanoin hänelle että jos se ei ole sinulle ok, erotaan. Hänelle se oli ok. Koen että hän huijasi minua. Olen itse kuitenkin heti alussa sanonut mitä haluan suhteelta.
Ap
Tämän on pakko olla keksitty juttu. Ei kai nyt kenelläkään naimisiinmeno ole se, mitä ensisijaisesti haluaa suhteelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikessa yhdessä omistetussa on myös molempien nimet papereissa.
Eihän se olisi silloin yhteistä omaisuutta, jos ei olisi. Vai luuletko että mies omistaa kaiken ja minä vain tulen perässä? Ei todellakaan. Ap
Miehen puhumattomuus ja hiljaisuus on jo vastaus itsessään. Hän ei halua naimisiin kanssasi.
Jos teet uhkavaatimuksen, sinun pitää myös toteuttaa seuraukset. Älä ole kynnysmatto, vaan nyt pistät eron käytäntöön ja unohdat koko äijän. Vielä voi käydä niinkin, että miehen mieli muuttuu, mutta se tapahtuu vasta, kun olet lähtenyt yhteisestä kodista ja suhteesta.
Mutta se, että mies jahkailee muissakin asioissa, vain vahvistaa sitä mielikuvaa, ettei hän halua rakentaa elämää juuri sinun kanssasi. Ei se tarkoita, että sinussa on jotain vikaa, vaan ette vain sovi yhteen parisuhdemielessä. Sinä voit vielä löytää uuden miehen, joka haluaa nimenomaan sinut ja on valmis omasta tahdostaan sitoutumaan, menemään naimisiin jne. Haluatko mieluummin miehen, jota pitää patistella kaikkeen? Viisi vuotta on pitkä aika hengailla yhdessä. Kyllä siinä vaiheessa jo tietää, haluaako naimisiin tai lapsia toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun on pakko mennä naimisiin? Mitä hyödyt siitä?
Ei sillä ole väliä miksi haluan sitä. Sanoin miehellä siitä ennen kuin muutettiin yhteen. Toin sen moneen kertaan ilmi. Sanoin hänelle että jos se ei ole sinulle ok, erotaan. Hänelle se oli ok. Koen että hän huijasi minua. Olen itse kuitenkin heti alussa sanonut mitä haluan suhteelta.
Ap
Tämän on pakko olla keksitty juttu. Ei kai nyt kenelläkään naimisiinmeno ole se, mitä ensisijaisesti haluaa suhteelta?
Miten niin? Haluan hyvän suhteen, hyvän miehen kanssa ja haluan mennä naimisiin. En mene naimisiin jos en halua sitä juuri sen kanssa. En ala suhteeseen naimisiinmenon takia, mutta haluan että se on jossain vaiheessa mahdollista. Olen ollut tässä melkein 6 vuotta, joten en vaadi mahdottomia minun mielestä.
Poteehan ihmiset vauvakuumetta ja etsii kumppania jonka kanssa tämän toteuttaa?
Kaikilla on jotain tarpeita suhteessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkasit miestä siis erilleen muutolla puoli vuotta sitten, mutta ilmeisesti asutte vieläkin yhdessä? Miksi? Mikset ole muuttanut lapsesi kanssa pois jos jo kesällä piti muuttaa? Miehesi vaikuttaa rasittavalta jahkailijalta, mutta sinä kuitenkin sallit sen. Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että miksi itse jahkaat eropäätöksen kanssa, jos kuitenkin uhkailet toista erolla?
Siis ensi kesänä. Meillä on alkaa iso remontti tammikuussa ja valmistuu kesäkuussa niin sen jälkeen voidaan myydä tämä. Tässä en ala hötkyilemään. Ei ole varaa muutta niin nopeasti. Kuitenkaan ei ole mitään hätää, riitoja tms. Niin voidaan asua kämppiksinä. Ap
Ei se noin toimi, ap. Ei, ei, ei. Todennäköisesti harrastatte myös seksiä "kämppiksinä", ja se taas saa aikaan sen, ettei miehellä ole mitään syytä muuttaa mieltään.
Jos haluat miehen havahtuvan, sinun pitää nyt muuttaa pois (väliaikaiseen vuokrakämppään). Se on hankalaa ja tuo lisästressiä elämään, mutta suhteenne on muutenkin siinä pisteessä, että ero tulee joka tapauksessa. Siinä vaiheessa muutto pitää viimeistään hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkasit miestä siis erilleen muutolla puoli vuotta sitten, mutta ilmeisesti asutte vieläkin yhdessä? Miksi? Mikset ole muuttanut lapsesi kanssa pois jos jo kesällä piti muuttaa? Miehesi vaikuttaa rasittavalta jahkailijalta, mutta sinä kuitenkin sallit sen. Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että miksi itse jahkaat eropäätöksen kanssa, jos kuitenkin uhkailet toista erolla?
Siis ensi kesänä. Meillä on alkaa iso remontti tammikuussa ja valmistuu kesäkuussa niin sen jälkeen voidaan myydä tämä. Tässä en ala hötkyilemään. Ei ole varaa muutta niin nopeasti. Kuitenkaan ei ole mitään hätää, riitoja tms. Niin voidaan asua kämppiksinä. Ap
Ei se noin toimi, ap. Ei, ei, ei. Todennäköisesti harrastatte myös seksiä "kämppiksinä", ja se taas saa aikaan sen, ettei miehellä ole mitään syytä muuttaa mieltään.
Jos haluat miehen havahtuvan, sinun pitää nyt muuttaa pois (väliaikaiseen vuokrakämppään). Se on hankalaa ja tuo lisästressiä elämään, mutta suhteenne on muutenkin siinä pisteessä, että ero tulee joka tapauksessa. Siinä vaiheessa muutto pitää viimeistään hoitaa.
Ei. Ei ole mitään suhdetta enää ollut. En halua miehen havahtuvan. Miksi aiheuttaisin rahaongelmia nyt kun voin muuttaa rauhallisesti puolen vuoden päästä? Ei kaikkea tarvitse tehdä impulsiivisesti. Se on parempi näin kaikille. Ei tarvitse erota riidoissa tai hirveällä kiireellä. Kuitenkin ollaan oltu melkein 6 vuotta yhdessä. Ei vaan haluta näköjään samoja asioita. Tilanne olisi vähän eri jos mies hakkasi tai olisi muuten paha. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun on pakko mennä naimisiin? Mitä hyödyt siitä?
Ei sillä ole väliä miksi haluan sitä. Sanoin miehellä siitä ennen kuin muutettiin yhteen. Toin sen moneen kertaan ilmi. Sanoin hänelle että jos se ei ole sinulle ok, erotaan. Hänelle se oli ok. Koen että hän huijasi minua. Olen itse kuitenkin heti alussa sanonut mitä haluan suhteelta.
Ap
Tämän on pakko olla keksitty juttu. Ei kai nyt kenelläkään naimisiinmeno ole se, mitä ensisijaisesti haluaa suhteelta?
Tämä on nimenomaan keksitty juttu.
Sama tyyppi kirjoittelee tänne toistuvasti omasta päästään erilaisia suhdekiemuroita.
Erittäin yksinäinen ihminen, huomaa jo siitäkin että koko ajan kommentoi vastauksia, vaikka ensin kysyy neuvoja.
Sepustelee omia vastauksiaan useisiin vastauksiin.
Ja toisinaan kommentoi omia vastauksiaan.
Jokainen paljon lukeva ihminen huomaa heti, että ap on pelkkä feikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkasit miestä siis erilleen muutolla puoli vuotta sitten, mutta ilmeisesti asutte vieläkin yhdessä? Miksi? Mikset ole muuttanut lapsesi kanssa pois jos jo kesällä piti muuttaa? Miehesi vaikuttaa rasittavalta jahkailijalta, mutta sinä kuitenkin sallit sen. Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että miksi itse jahkaat eropäätöksen kanssa, jos kuitenkin uhkailet toista erolla?
Siis ensi kesänä. Meillä on alkaa iso remontti tammikuussa ja valmistuu kesäkuussa niin sen jälkeen voidaan myydä tämä. Tässä en ala hötkyilemään. Ei ole varaa muutta niin nopeasti. Kuitenkaan ei ole mitään hätää, riitoja tms. Niin voidaan asua kämppiksinä. Ap
Ei se noin toimi, ap. Ei, ei, ei. Todennäköisesti harrastatte myös seksiä "kämppiksinä", ja se taas saa aikaan sen, ettei miehellä ole mitään syytä muuttaa mieltään.
Jos haluat miehen havahtuvan, sinun pitää nyt muuttaa pois (väliaikaiseen vuokrakämppään). Se on hankalaa ja tuo lisästressiä elämään, mutta suhteenne on muutenkin siinä pisteessä, että ero tulee joka tapauksessa. Siinä vaiheessa muutto pitää viimeistään hoitaa.Ei. Ei ole mitään suhdetta enää ollut. En halua miehen havahtuvan. Miksi aiheuttaisin rahaongelmia nyt kun voin muuttaa rauhallisesti puolen vuoden päästä? Ei kaikkea tarvitse tehdä impulsiivisesti. Se on parempi näin kaikille. Ei tarvitse erota riidoissa tai hirveällä kiireellä. Kuitenkin ollaan oltu melkein 6 vuotta yhdessä. Ei vaan haluta näköjään samoja asioita. Tilanne olisi vähän eri jos mies hakkasi tai olisi muuten paha. Ap
Aa no mikä tässä sitten oli ongelma? Teette remontin loppuun ja eroatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun on pakko mennä naimisiin? Mitä hyödyt siitä?
Ei sillä ole väliä miksi haluan sitä. Sanoin miehellä siitä ennen kuin muutettiin yhteen. Toin sen moneen kertaan ilmi. Sanoin hänelle että jos se ei ole sinulle ok, erotaan. Hänelle se oli ok. Koen että hän huijasi minua. Olen itse kuitenkin heti alussa sanonut mitä haluan suhteelta.
Ap
Tämän on pakko olla keksitty juttu. Ei kai nyt kenelläkään naimisiinmeno ole se, mitä ensisijaisesti haluaa suhteelta?
Tämä on nimenomaan keksitty juttu.
Sama tyyppi kirjoittelee tänne toistuvasti omasta päästään erilaisia suhdekiemuroita.
Erittäin yksinäinen ihminen, huomaa jo siitäkin että koko ajan kommentoi vastauksia, vaikka ensin kysyy neuvoja.
Sepustelee omia vastauksiaan useisiin vastauksiin.
Ja toisinaan kommentoi omia vastauksiaan.
Jokainen paljon lukeva ihminen huomaa heti, että ap on pelkkä feikki.
En ole feikki. Eipä ole ollut muita parisuhdeongelmia. Ihan normaali ihminen olen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkasit miestä siis erilleen muutolla puoli vuotta sitten, mutta ilmeisesti asutte vieläkin yhdessä? Miksi? Mikset ole muuttanut lapsesi kanssa pois jos jo kesällä piti muuttaa? Miehesi vaikuttaa rasittavalta jahkailijalta, mutta sinä kuitenkin sallit sen. Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että miksi itse jahkaat eropäätöksen kanssa, jos kuitenkin uhkailet toista erolla?
Siis ensi kesänä. Meillä on alkaa iso remontti tammikuussa ja valmistuu kesäkuussa niin sen jälkeen voidaan myydä tämä. Tässä en ala hötkyilemään. Ei ole varaa muutta niin nopeasti. Kuitenkaan ei ole mitään hätää, riitoja tms. Niin voidaan asua kämppiksinä. Ap
Ei se noin toimi, ap. Ei, ei, ei. Todennäköisesti harrastatte myös seksiä "kämppiksinä", ja se taas saa aikaan sen, ettei miehellä ole mitään syytä muuttaa mieltään.
Jos haluat miehen havahtuvan, sinun pitää nyt muuttaa pois (väliaikaiseen vuokrakämppään). Se on hankalaa ja tuo lisästressiä elämään, mutta suhteenne on muutenkin siinä pisteessä, että ero tulee joka tapauksessa. Siinä vaiheessa muutto pitää viimeistään hoitaa.Ei. Ei ole mitään suhdetta enää ollut. En halua miehen havahtuvan. Miksi aiheuttaisin rahaongelmia nyt kun voin muuttaa rauhallisesti puolen vuoden päästä? Ei kaikkea tarvitse tehdä impulsiivisesti. Se on parempi näin kaikille. Ei tarvitse erota riidoissa tai hirveällä kiireellä. Kuitenkin ollaan oltu melkein 6 vuotta yhdessä. Ei vaan haluta näköjään samoja asioita. Tilanne olisi vähän eri jos mies hakkasi tai olisi muuten paha. Ap
Aa no mikä tässä sitten oli ongelma? Teette remontin loppuun ja eroatte.
Ei näköjään mitään. Halusin vain jotain mielipiteitä, mutta melkein kaikki oli sitä mieltä että mies ei halua olla mun kanssa, olen feikki tai miksi pitäisi mennä naimisiin. Joten ei varmaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin se ero, mitä olen pyöritellyt jo outkään päässä. Ap
Tämä juuri on se syy miksi haluan naimisiin. Meillä alkaa olla omaisuutta yhdessä. Minulla lapsi ja miehen vanhemmat ei puhu toisilleen. Naimisiin meno helpottaisi juurikin esim kuolemantapauksessa tai jos jommalle kummalle sattuu jotain. Ap