Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko antaa näkemystä todella tyhmään tilanteeseen?
04.11.2020 |
Eli, meillä on miehen kanssa todella vaikeita kommunikaatio ongelmia liittyen naimisiinmenoon.
Olemme olleet yhdessä yli 5 vuotta. Omistetaan koti, autot ja koirat yhdessä. Minulla on yksi lapsi, miehellä ei. Ollaan yli 30 vuotiaita.
Sanoin miehelle heti kun alettiin seurustella, että minulla naimisiinmeno on tärkeää ja haluan sitä lähitulevaisuudessa. Mies sanoi että samoin.
Aikaa kului ja kun otin asian puheeksi, sain hyvin ympäripyöreitä vastauksia ja ynähtelyitä "kohta, ehkä huomenna, ehkä ensi viikolla, ehkä".
Neljännen vuoden jälkeen turhauduin, enkä enää jaksanut olla ymmärtäväinen. Otin eron puheeksi.
Viidentenä vuotena sain sormuksen, mutta en kosintaa. "tätähän olet halunnut", kuului miehen suusta. Häkellyin. En osannut sanoa mitään ja otin sormuksen vastaan hämmentyneenä että oliko se kihlasormus? Miehelle hankittiin myös sormus. Hyvin vastahakoisesti. Siinä vaiheessa itselle tuli epäilys koko tilanteeseen ja yritin jutella että milloin hän on ajatellut että menemme naimisiin. Ja taas alkoi se "joku päivä". Suutuin. Eihän tässä vaiheessa enää emmitä?
Puoli vuotta kihisin. Otin sormuksen pois, annoin sen miehelle takaisin ja sanoin hänelle että nyt riitti, muutan ensi kesänä pois omaan asuntoon (talon myynnit, rempat jne pitää hoitaa alta pois). Nyt siitä on monta kk. Mies edelleen pitää omaa sormustaan, mutta ei sano mitään. Ei ota kantaa tilanteeseen, ei kommentoi...
Eilen pyysin miestä ottamaan sormuksen pois ja sanoin, että "kihlaus" on ollut purettuna jo monta kuukautta, eikä sitä uusita. Mies vastaa vain että "ei ota pois" ja "ymmärrän että olet turhautunut".
EN YMMÄRRÄ! Mikään ei mene perille! EI mikään! En tiedä enää mitä tehdä. Olen niin ymmälläni koko tilanteesta. Ja tiedän, kuulostaa kirjoitettuna todella lapselliselta touhulta, ja moni voi ihmetellä miksen vain kysy mieheltä. Mutta ongelma on siinä ettei tuo PUHU tai siltä ei saa VASTAUSTA. Eikä mikään mene perille!! En ymmärrä mitä sen päässä liikkuu..
Ei tälläisten asioiden pitäisi olla niin vaikeaa.. Tämä on vain vaikea tilanne, kun lapsi on kiintynyt mieheen (on ollut pari vuotiaasta asti hänen elämässään), meillä on yhteinen koti, koirat ja kaikki.. Olen investoinut tähän suhteeseen ja mies on luvannut alusta saakka, että hänkin on tässä tosissaan mukana.
Mitä te tekisitte? En koe oikeaksi pakottaa ketään naimisiin enkä halua naimisiin, jos toinen ei halua sitä. Unelmoin vain siitä, että molemmat välittää toisesta ja naimisiinmeno on vain luonnollinen jatke arjessa.
Kommentit (70)
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että mies menettää naisen vain siksi että ei osaa avata suutaan. Miksi ei esimerkiksi selitä ihan juurta jaksain että miksi haluaa olla yhdessä mutta ei mennä naimisiin? Koska tuo on ainut keino löytää edes teoreettinen mahdollisuus jatkaa yhdessä.
Muuten oletus on, että mies ei halua naimisiin koska ei ole varma suhteesta.
Me emme ole naimisissa, mutta kummallekin on päinvänselvää, että toinen on vieressa loppuun asti.
Mies jahkailee... Anna jahkailla lopun ikänsä ja jatka eteenpäin elämässä.
Lähetä miehelle linkki tästä keskustelusta.
Mies pelkää, että hänelle käy samalla tavalla kuin tuhansille ennen häntä.
Avioliiton jälkeen aletaan pusaamaan uutta lasta, seksi häviää, vaimo lihoo, vaatimus seuraa toistaan, yhdessä tekeminen vähenee, lapset liittoutuvat äidin puolelle, parisuhteesta tulee valtataistelua ja loppujenlopuksi vaimo haluaa erota tuollaisesta tossukasta joka ei pysty täyttämään niitä speksejä joita miehelle on asettanut.
Mies haluaa suhteen jatkuvan ennallaan, naisensa laihana ja hyvinvoivana, tavaran entisessä tiukkudessaan, rinnat terhakoina, yhteen hiileen puhaltamista (tai imemistä), seksuaalisuuden toimivana, välttäen kaikkea epämukavuutta ja ristiriitoja jotka avioliiton solmimista seuraa, ilman naisen tiukkaa, kipiää ottavaa otetta palleista ja näennäisestä valinnanvapaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin meno on tärkeä asia joillekin ja mm itselleni. Miehesi on alusta asti tiennyt toiveesi. Ikävä, että hän vain ohittaa asian kevyesti. Kyllähän tuo suhteeseen vaikuttaa. Vähättelyä miehen puolelta sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tilanteessanne muuttuisi, jos menisitte naimisiin? Vaikuttaa siltä, että teillä on jo vahva sitoutuminen.
Näyttääkö ap:n ja miehenstä suhde sinusta todellakin vahvalta ja sellaiselta, että kumpikin on tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Mitään määräyksiä ollut vaan oma toive suhteelta. Siinä vaiheessa kun Ostetaan koti ja koira, niin luulisi että tietäisi? Minulla oli lapsi, jonka elämään miehen toin, enkä halunnut vain "kokeilla" toimiiko suhde, vaan sitä harkittiin ja mietittiin. En halua että lapsi kärsii siitä että joku tulee elämään ja katoaa vähän ajan päästä. Emme olleet kuitenkaan mitään teinejä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tilanteessanne muuttuisi, jos menisitte naimisiin? Vaikuttaa siltä, että teillä on jo vahva sitoutuminen.
Näyttääkö ap:n ja miehenstä suhde sinusta todellakin vahvalta ja sellaiselta, että kumpikin on tyytyväinen?
Heidän asiansa ovat hyvin, ainakin naisen mielestä (paitsi haluaa naimisiin) ja todennäköisesti miehenkin jos haluaa kaiken pysyvän ennallaan :-)
Jos nainen vain kyenisi hillitsemään halujaan, olla sotkematta heidän hyvää yhteiselämäänsä vaatimuksilla jotka miehelle tuntuvat olevan ylipääsemätön ongelma.
Kaikki asiat ovat hyvin, mies ei juo, ei ole väkivaltainen, sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin asunnosta ja autoista, on hyvä isäpuoli naisen lapselle, mutta jostain täytyy saada ristiriitoja aikaiseksi.
Ei halua naimisiin, nyyh ja muut avioliitoissaan pettyneet mölisevät, jätä se täydellinen miesssika :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on yksinkertaisia, joten tähän on yksi ainoa oikea vastaus. Se ei halua oikeasti olla sun kanssa, mutta on nyt kuitenkin paremman puutteessa ja koska ei halua olla yksin. Lyön vaikka vetoa, että kun se oikea tulee häntä vastaan niin hän haluaa mennä naimisiin. Se oikea et ole sinä. Ero tosta vielä tulee ennemmin tai myöhemmin.
Tätä olen sanonut ja tätä mieltä myös olen. Mies vain nauraa sille ja sanoo ettei ole totta ja että hän on sitoutunut 100%... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Mitään määräyksiä ollut vaan oma toive suhteelta. Siinä vaiheessa kun Ostetaan koti ja koira, niin luulisi että tietäisi? Minulla oli lapsi, jonka elämään miehen toin, enkä halunnut vain "kokeilla" toimiiko suhde, vaan sitä harkittiin ja mietittiin. En halua että lapsi kärsii siitä että joku tulee elämään ja katoaa vähän ajan päästä. Emme olleet kuitenkaan mitään teinejä. Ap
Älä sitten edes harkitse eroa hyvästä miehestä siksi ettei hän halua naimisiin kanssasi.
Ei se naimisissa oleminen muuta mitään. Yhtä helposti sitä pääsee eroon avio kuin avoliitostakin.
Mies ei ymmärtääkseni näytä haluavan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies pelkää, että hänelle käy samalla tavalla kuin tuhansille ennen häntä.
Avioliiton jälkeen aletaan pusaamaan uutta lasta, seksi häviää, vaimo lihoo, vaatimus seuraa toistaan, yhdessä tekeminen vähenee, lapset liittoutuvat äidin puolelle, parisuhteesta tulee valtataistelua ja loppujenlopuksi vaimo haluaa erota tuollaisesta tossukasta joka ei pysty täyttämään niitä speksejä joita miehelle on asettanut.
Mies haluaa suhteen jatkuvan ennallaan, naisensa laihana ja hyvinvoivana, tavaran entisessä tiukkudessaan, rinnat terhakoina, yhteen hiileen puhaltamista (tai imemistä), seksuaalisuuden toimivana, välttäen kaikkea epämukavuutta ja ristiriitoja jotka avioliiton solmimista seuraa, ilman naisen tiukkaa, kipiää ottavaa otetta palleista ja näennäisestä valinnanvapaudesta.
Naiset kyllä eroavat miehistään enemmän, ja syy on miehessä. Eli ehkä naisen ei kannattaisi haluta naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä voikkaan tietää ennekuin on yhdessä asunut jonkin aikaa siis vuosiakin...
Ihme määräyksiä että jos muutan yhteen niin pakko mennä naimisiin kanssani?!
Mitään määräyksiä ollut vaan oma toive suhteelta. Siinä vaiheessa kun Ostetaan koti ja koira, niin luulisi että tietäisi? Minulla oli lapsi, jonka elämään miehen toin, enkä halunnut vain "kokeilla" toimiiko suhde, vaan sitä harkittiin ja mietittiin. En halua että lapsi kärsii siitä että joku tulee elämään ja katoaa vähän ajan päästä. Emme olleet kuitenkaan mitään teinejä. Ap
Älä sitten edes harkitse eroa hyvästä miehestä siksi ettei hän halua naimisiin kanssasi.
Ei se naimisissa oleminen muuta mitään. Yhtä helposti sitä pääsee eroon avio kuin avoliitostakin.
Mies ei ymmärtääkseni näytä haluavan erota.
Olen yrittänyt asennoitua siihen ettei avioliitolla ole väliä. En edes halua häitä, tai mitään suurempaa. Mutta huomaan sen kalvavan. Ja olen surullinen. Haluan sitä että sitoudutaan myös paperilla. Varsinkin kun on omaisuutta yhdessä. Lapsia en pakota ketään hankkimaan. Sitä en edes ota puheeksi, mutta avioliiton koen vain itselle todella tärkeäksi. En tiedä miksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siltä avioliitolta haluat? Juridisen sopimuksen taloudellisesta turvasta vai juhlat? Molemmat? Koska naimisiinhan voi mennä ihan ilman juhlia ja noi juridiset asiat voi hoitaa kuntoon ilman avioliittoakin jos niin haluatte.
Mun mies oli vuosia sitä mieltä, että hän ei mene enää naimisiin, ollut siis jo kertaalleen ja eronnut. Tiesin miehen kannan ja se oli minulle ok, vaikkakin minä hänen kanssaan naimisiin jo pidemmän aikaa halusinkin.
En tiedä, toiko tämä nykyinen maailmantilanne tai ikääntyminen jotain uutta perspektiiviä, mutta aiempi ehdoton ei muuttui ihan yks kaks yllättäen ja nyt ollaan oltu tovi jo naimisissa.
Me asuttiin 15 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa. Se tehtiin vain siksi, että on helpompi omaisuuden kanssa, kun tulee ero tai kuolema. Ei haluta, että jostain yhdessä rakennetusta tulee muita sukulaisia vaatimaan osuuttaan.
On oltu nyt naimisissa toinen mokoma. Useimmat sukulaiset ei edes tiedä, että ollaan virallisesti naimisissa. Eikä se kenellekään kuulukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siltä avioliitolta haluat? Juridisen sopimuksen taloudellisesta turvasta vai juhlat? Molemmat? Koska naimisiinhan voi mennä ihan ilman juhlia ja noi juridiset asiat voi hoitaa kuntoon ilman avioliittoakin jos niin haluatte.
En halua juhlia. Sitä olen sanonut miehelle. Että mennään vain maistraatissa kahdestaan. Nopea tilaisuus, ei muuta arkea mitenkään. Haluan vain se sopimuksen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on yksinkertaisia, joten tähän on yksi ainoa oikea vastaus. Se ei halua oikeasti olla sun kanssa, mutta on nyt kuitenkin paremman puutteessa ja koska ei halua olla yksin. Lyön vaikka vetoa, että kun se oikea tulee häntä vastaan niin hän haluaa mennä naimisiin. Se oikea et ole sinä. Ero tosta vielä tulee ennemmin tai myöhemmin.
Tätä olen sanonut ja tätä mieltä myös olen. Mies vain nauraa sille ja sanoo ettei ole totta ja että hän on sitoutunut 100%... Ap
Tämä on muuten tapahtunut monelle tutulle ja myös itselle. Miehet aina sanoneet, että haluaa kyllä olla yhdessä ja reaktio just toi. No ei aikaakaan, kun joku oikea osuukin kohdalle ja sitten sitä ollaan heti naimisissa ja tekemässä lapsia.
Jos mies nyt kumminkin oikesti haluaakin olla yhdessä, niin ero tulee nyt viimeistään ton sun ahdistelun vuoksi. Mieti tarkkaan kumpi on sulle tärkeämpää; tämän miehen kanssa eläminen vai naimisiin meno (jonkun muu kanssa).
Oletko ottanut selvää, pelkääkö mies ehkä häitä ja sitä naurettavaa siihen liittyvää hässäkkää, vai todellakin naimisiin menoa. Ja oletko kysynyt itseltäsi, kumpaako haluat?
Miehet on yksinkertaisia, joten tähän on yksi ainoa oikea vastaus. Se ei halua oikeasti olla sun kanssa, mutta on nyt kuitenkin paremman puutteessa ja koska ei halua olla yksin. Lyön vaikka vetoa, että kun se oikea tulee häntä vastaan niin hän haluaa mennä naimisiin. Se oikea et ole sinä. Ero tosta vielä tulee ennemmin tai myöhemmin.