Miksi ihmiset on niin negatiivisia kun kertoo aloittaneensa aikuisena jonkun harrastuksen?
Kun aloitin viulunsoiton 37 vuotiaana niin ihmisten reaktiot oli lähinnä "Aijaa, kai tiesit että pitäisi aloittaa 4 vuotiaana jos haluaa oikeasti ammattitasolle" juttua. Ööh okei, kerroin että aloitin uuden HARRASTUKSEN, en kertonut pyrkiväni ammattilaiseksi.
Miksi ainoat harrastukset mitä aikuisena saisi aloittaa on tyyliä zumba, jooga ja villasukkien kutominne?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman laulun kuulee jos kertoo aikovansa vaihtaa alaa. "Kai tiesit että kilpailet siellä vasta lukiosta valmistuneiden kymmenen L:n ja ÄÖ 150+ kanssa??" tai "Tiesithän että siellä on myös niitä jotka on ollut alalla 5 vuotiaasta lähtien ja kilpailet niitä vastaan?"
Tämä! Itse opiskelin 40 vuotiaana uuden ammatin ja moni vanhassa työpaikassa ilkkui että nuoret tullaan palkkaamaan ensin ja ettei kukaan nyt noin vanhaa ja kokematonta palkkaa. Jopa omassa ryhmässäni opiskelleet parikymppiset piilov#ttuilivat iästäni. Vaan ähäkutti, sain uudelta alaltani työpaikan jo ennen valmistumista ja heti kun oli tutkintotodistus kourassa minut vakinaistettiin. Työ on yksi alani halutuimpia paikkoja. Hieman piti lällätellä aiheesta ryhmäläisilleni ja entisille kollegoille :D
Miksi piti lällätellä.
Ehkäpä muiden epäusko johtuikin tästä piirteestäsi.
Mukavia ihmisiä ykeensä kannustetaan.
Tämä sama koskee näitä, jotka kokevat vähättelyä vaikka harrastuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman laulun kuulee jos kertoo aikovansa vaihtaa alaa. "Kai tiesit että kilpailet siellä vasta lukiosta valmistuneiden kymmenen L:n ja ÄÖ 150+ kanssa??" tai "Tiesithän että siellä on myös niitä jotka on ollut alalla 5 vuotiaasta lähtien ja kilpailet niitä vastaan?"
Tämä! Itse opiskelin 40 vuotiaana uuden ammatin ja moni vanhassa työpaikassa ilkkui että nuoret tullaan palkkaamaan ensin ja ettei kukaan nyt noin vanhaa ja kokematonta palkkaa. Jopa omassa ryhmässäni opiskelleet parikymppiset piilov#ttuilivat iästäni. Vaan ähäkutti, sain uudelta alaltani työpaikan jo ennen valmistumista ja heti kun oli tutkintotodistus kourassa minut vakinaistettiin. Työ on yksi alani halutuimpia paikkoja. Hieman piti lällätellä aiheesta ryhmäläisilleni ja entisille kollegoille :D
Miksi piti lällätellä.
Ehkäpä muiden epäusko johtuikin tästä piirteestäsi.
Mukavia ihmisiä ykeensä kannustetaan.
Tämä sama koskee näitä, jotka kokevat vähättelyä vaikka harrastuksesta.
Tuttavien ja työkavereiden uudet jutut ovat kivoja. Mutta jossain vaiheessa alkaa rasittamaan nämä "juoksin tänään intervalleja, hei miksi sinäkin et. Tänään mittari näytti, että juoksin xx.xxkm/min. Tänään taas käväisin aamulla reippaan kympin, ihana olo, tekis sullekkin terää. Meen illalla lenkille ja tarkoitus on juosta 200m vetoja ja sen jälkeen palauttelua. Tulisit sinäkin, makaat vain sohvalla. Ihana olo, kun kävin lenkillä aamulla klo 04.00 ennen töitä, kuuntele mua nyt, kun mulla on harrastus ja elämä on yhtä juoksua ja juoksua ja juoksua ja juoksua....."
Pätee kaikkiin muihinkin lajeihin
Nimim. Kyllästynyt erään työkaverin juoksuharrastukseen, kun ei muusta enää puhuta, kuin hänen sykkeistään, mittareistaan, kilometrivauhdeistaan jne...
Vierailija kirjoitti:
Aloitin aikuisena partion. Olin joskus lapsena käynyt partiossa ja oli kuvat muistot. Kun ihan torilla heillä oli kampanja, että aikuisena partioon, niin otin yhteyttä lippukuntaan.
Joo, kyllä liittyä sai. Mutta olen kyllä useamman kerran toiminnassa kohdannut alentuvaa suhtautumista omanikäisiltä, jotka olleet koko nuoruuden ja aikuisuuden partiossa. Selkeästi en ole oikea partiolainen kun mulla ei ole koko elämän kestänyttä "partiouraa".
Vähän siistiä. Tällä palstalla on joskus törmännyt neuvoon, että partion voi aloittaa aikuisenakin, mutta kukaan ei koskaan kerro mitä siellä tehdään. Onko se ihan oikeaa partiota vai oletko vain jonain apukätenä niille nuorille partiolaisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman laulun kuulee jos kertoo aikovansa vaihtaa alaa. "Kai tiesit että kilpailet siellä vasta lukiosta valmistuneiden kymmenen L:n ja ÄÖ 150+ kanssa??" tai "Tiesithän että siellä on myös niitä jotka on ollut alalla 5 vuotiaasta lähtien ja kilpailet niitä vastaan?"
Tämä! Itse opiskelin 40 vuotiaana uuden ammatin ja moni vanhassa työpaikassa ilkkui että nuoret tullaan palkkaamaan ensin ja ettei kukaan nyt noin vanhaa ja kokematonta palkkaa. Jopa omassa ryhmässäni opiskelleet parikymppiset piilov#ttuilivat iästäni. Vaan ähäkutti, sain uudelta alaltani työpaikan jo ennen valmistumista ja heti kun oli tutkintotodistus kourassa minut vakinaistettiin. Työ on yksi alani halutuimpia paikkoja. Hieman piti lällätellä aiheesta ryhmäläisilleni ja entisille kollegoille :D
Onnea! ❤️
Liittyy yleiseen ilmapiiriin. Ihmisistä monet ovat täysiä laumaeläimiä, eivätkä uskalla omin päin poiketa totutusta kaavasta. Laumaelämää uhkaa se, että joku muu uskaltaisi tehdä jotain totutusta poikkeavaa. Lauman keino puuttua tähän on yrittää porukalla lannistaa tämä yksilö.
Vaihdoin itse alaa 15 vuotta sitten. Kun ryhdyin opiskelemaan, niin lannistajien kuoro lauloi vieressä kuinka siitä ei tule mitään ja kohta häntä koipien välissä palaan entiseen työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman laulun kuulee jos kertoo aikovansa vaihtaa alaa. "Kai tiesit että kilpailet siellä vasta lukiosta valmistuneiden kymmenen L:n ja ÄÖ 150+ kanssa??" tai "Tiesithän että siellä on myös niitä jotka on ollut alalla 5 vuotiaasta lähtien ja kilpailet niitä vastaan?"
Tämä! Itse opiskelin 40 vuotiaana uuden ammatin ja moni vanhassa työpaikassa ilkkui että nuoret tullaan palkkaamaan ensin ja ettei kukaan nyt noin vanhaa ja kokematonta palkkaa. Jopa omassa ryhmässäni opiskelleet parikymppiset piilov#ttuilivat iästäni. Vaan ähäkutti, sain uudelta alaltani työpaikan jo ennen valmistumista ja heti kun oli tutkintotodistus kourassa minut vakinaistettiin. Työ on yksi alani halutuimpia paikkoja. Hieman piti lällätellä aiheesta ryhmäläisilleni ja entisille kollegoille :D
Miksi piti lällätellä.
Ehkäpä muiden epäusko johtuikin tästä piirteestäsi.
Mukavia ihmisiä ykeensä kannustetaan.
Tämä sama koskee näitä, jotka kokevat vähättelyä vaikka harrastuksesta.
Siis sun mielestä ihmisiä jotka ei ole sosiaalisesti lahjakkaita (=mukavia) on ok lannistaa. Koska eivät ole mukavia eivätkä ansaitse kannustusta vaan v*ttuilua. Ja sitten kun reagoi samalla tavalla takaisin on entistä ikävämpi ihiminen. Ookoo.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmetellyt. Aloitin aikuisbaletin, nimi jo kertoo ettei ole tarkoitus ammattilaiseksi päästä vaan harrastaa omaksi iloksi, mutta silti osan mielestä baletin voi aloittaa vain lapsena.
Mikähän olisi sallittua, kävely tasamaalla?
Annas olla, jos käyt aikuisbaletissa (lievästi) ylipainoisena... sekös on vielä ihmeellisempää.
No nämä eivät tiedä, millaisesta lajista on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Liittyy yleiseen ilmapiiriin. Ihmisistä monet ovat täysiä laumaeläimiä, eivätkä uskalla omin päin poiketa totutusta kaavasta. Laumaelämää uhkaa se, että joku muu uskaltaisi tehdä jotain totutusta poikkeavaa. Lauman keino puuttua tähän on yrittää porukalla lannistaa tämä yksilö.
Vaihdoin itse alaa 15 vuotta sitten. Kun ryhdyin opiskelemaan, niin lannistajien kuoro lauloi vieressä kuinka siitä ei tule mitään ja kohta häntä koipien välissä palaan entiseen työpaikkaan.
Sama laumakäyttäytyminen pätee milteinpä kaikkeen. Helpoimmalla pääsee ja saa omasta elämästään eniten irti kun ei välitä muiden hölinöistä eikä kysy heiltä mielipiteitä. Tosin niitä mielipiteitä saa kysymättäkin.
Itse ole eläkeläinen ja harrastan tvtä sohvalla köllötellen. Pitkäaikaisin ystäväni pääsi myös eläkkeelle ja alkoi käydä jollain piirustustekniikkakurssilla. Nyt kaikki hänen puheensa liittyy tähän töhertämiseen tai maalaustaiteeseen. Kun soitan hänelle, hän on tietty lukemassa taidekirjaa, töhertämässä viidettä versiota viime viikon kurssitehtävästä jne. Alkakaa uusi harrastus ja opetelkaa pitämään se itsellänne.
Lampaat on lampaita, kannattaa tehä just mitä haluaa eikä välittää niistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi piti lällätellä.
Ehkäpä muiden epäusko johtuikin tästä piirteestäsi.
Mukavia ihmisiä ykeensä kannustetaan.
Tämä sama koskee näitä, jotka kokevat vähättelyä vaikka harrastuksesta.
Ihan juuri siksi, itse koittanut tsempata aina ihmisiä voittamaan haasteita ja itsensä. Kun itse moista yrittää, ei saa kuin ohjeita kuinka valmistautua pettymykseen. Onko tämä lie suomalainen tapa, sillä ainoat puolestani iloiset ihmiset esim. opiskeluryhmästäni olivat ulkomaalaisia, muilla tuntui olevan vain kyräilyä ja vähättelyä. Oli miten oli, life is good ja oon pirun ylpeä itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Itse ole eläkeläinen ja harrastan tvtä sohvalla köllötellen. Pitkäaikaisin ystäväni pääsi myös eläkkeelle ja alkoi käydä jollain piirustustekniikkakurssilla. Nyt kaikki hänen puheensa liittyy tähän töhertämiseen tai maalaustaiteeseen. Kun soitan hänelle, hän on tietty lukemassa taidekirjaa, töhertämässä viidettä versiota viime viikon kurssitehtävästä jne. Alkakaa uusi harrastus ja opetelkaa pitämään se itsellänne.
Mistä sä sitten puhut? Tv:n katselusta? Ihan yhtä kiinnostavaa se on kuin piirustus. Puhutko sukulaisistasi? Ketä kiinnostaa jonkun kaverin sukulaistarinoiden kuuntelu? Ei oikeasti ketään, ellei ne ole ihan hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Itse ole eläkeläinen ja harrastan tvtä sohvalla köllötellen. Pitkäaikaisin ystäväni pääsi myös eläkkeelle ja alkoi käydä jollain piirustustekniikkakurssilla. Nyt kaikki hänen puheensa liittyy tähän töhertämiseen tai maalaustaiteeseen. Kun soitan hänelle, hän on tietty lukemassa taidekirjaa, töhertämässä viidettä versiota viime viikon kurssitehtävästä jne. Alkakaa uusi harrastus ja opetelkaa pitämään se itsellänne.
Erotkaa sovussa.
Hah, samat kokemukset! Ostin viime syksynä meille pianon. Tai siis en ostanut vaan sain ilmaikseksi, mutta kuljettaminen ja virittäminen maksoi. No kuitenkin. Kommentit oli tätä luokkaa: miksi? Kuka enää soittaa pianoa? Miksi et ostanut sähköpianoa? Kai tiesit, että ammattilaista susta ei voi kyllä tulla enää?
Oikeasti hetkeksi vähän lamaannuin. Kommentit tuli sukulaisilta, naapureilta, ystäviltä syksyn kuluessa kun asia aina joskus tuli ilmi. Sittemmin on tullut naljailua siitä, että miten sujuu ja joko aion jouluna säestää lapsia joululauluissa.
En vaan ymmärrä tätä asennetta. Ensin nauretaan kun aloittaa jotain uutta, ja sitten nauretaan jos ei heti ole siinä hyvä.
Joillain ihmisillä on kovin rajoittuneita asenteita aikuisten harrastamista kohtaan. Aikuinen saa harrastaa ainoastaan tavoitteellisesti ja tullakseen lajinsa parhaaksi, toiset taas ovat sitä mieltä, että aikuinen ei tarvitse mitään sen kummempia harrastuksia vaan perheen ja työn pitää riittää elämän sisällöksi. Joukossa on tietysti aina muutama sellainenkin, joiden mielestä harrastukset aikuisella ovat "esittämistä".
Mielenkiintoista kyllä, nämä samat tuomitsijat ovat ihan yhtä kapeakatseisia lasten harrastuksia ja harrastamista kohtaan mutta vain toisin päin. Lapsen pitää harrastaa aktiivisesti eri juttuja, myös niitä, joita ei haluaisi, ja harrastuksen on oltava ohjattu. Piirtäminen tai mopoilu kaveriporukassa eivät ole harrastuksia, vaan maanantaina pitää olla lätkä- tai balettitreenit, keskiviikkona pianotunti, torstaina kokkikerho ja lauantaina tehdään soittoläksyjä ja kokataan kokkikerhon reseptejä.
Monessa muussakin asiassa kannustavat tai innostuvat ihmiset ovat harvassa. Suomalaiset ovat niin vakavia eikä ajatella että positiivisuus ja keskustelu voi olla osa käytöstapoja. Toisen vähättely ja "päteminen" on kummallista oman egon nostatusta ja huonoa käytöstä. Joillakin tulee vaan selkärangasta asioiden tarkastelu negatiiviselta tai "järkevältä" kannalta. Jos sanon vaikka että menen telttaretkelle ja joku alkaa kyselemään mites sit jos on kylmä tai sataa? Joo en kuule tällasii ajatellu kun oon vähän yksinkertainen ihminen jonka puolesta asiat pitää pureksia.
Alle 50 v. opiskelin uuden tutkinnon. Ihmiset: 1)miksi? 2) aloit vielä vanhoilla päivillä opiskelemaan 3) muuta v.ittuilua
Kateutta. Mitäpä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Hah, samat kokemukset! Ostin viime syksynä meille pianon. Tai siis en ostanut vaan sain ilmaikseksi, mutta kuljettaminen ja virittäminen maksoi. No kuitenkin. Kommentit oli tätä luokkaa: miksi? Kuka enää soittaa pianoa? Miksi et ostanut sähköpianoa? Kai tiesit, että ammattilaista susta ei voi kyllä tulla enää?
Oikeasti hetkeksi vähän lamaannuin. Kommentit tuli sukulaisilta, naapureilta, ystäviltä syksyn kuluessa kun asia aina joskus tuli ilmi. Sittemmin on tullut naljailua siitä, että miten sujuu ja joko aion jouluna säestää lapsia joululauluissa.
En vaan ymmärrä tätä asennetta. Ensin nauretaan kun aloittaa jotain uutta, ja sitten nauretaan jos ei heti ole siinä hyvä.
En ole ollut paikalla, joten en tiedä miten kysymykset on aseteltu, mutta miten se on naljailua, jos kysyy miten uusi harrastus sujuu? Samoin joku kuka enää soittaa pianoa voi olla vaan sellainen ihmettelyn aihe, että kysyjä ei enää tiedä ketään kuka soittaisi pianoa.
En epäile, etteikö tuollaisia naljailijoita olisi olemassa, mutta mietin myös sen kommentin vastaanottajan näkemystä asiasta. Ehkä te vaan itse kuvittelette, että viattomien ihmettelyjen takana on jotain negatiivista. Mä olen kokeillut aikuisena lukuisia harrastuksia viulunsoitosta nyrkkeilyyn ja tanssiin eikä kukaan ole koskaan tullut mussuttamaan mulle mitään negatiivista. Ehkä mä en vaan huomaa niitä... :D
Ihmiset/ läheisetkin, jotka kokevat olevansa "yläpuolella", voivat olla todella rasittavia ilkeydessään.
Mutta heidän ilkeyteensä ei voi vastata samalla mitalla, koska pelkkä riitely on p.erseestä.
Sama juttu. Aloitin aikuisbaletin. Sisareni ja äitini nauroivat minulle. Ystäväni sen sijaan kannustivat ja olivat ilahtuneita.