Vapaaehtoisesti yksilapsiset, miksi yksi lapsi?

Syitä: ei kiinnosta toi synnyttämisen tuska toista kertaa, lapsi on suloinen ja helppo, toisesta ei tiedä, mitä sieltä tulisi. Yhden kanssa on halvempaa matkustaa. Tämä yksi saa lähes kaiken, mitä tarvitaan ja voi harrastaa kalliitakin lajeja. Eli voimme tarjota paljon mahdollisuuksia noin taloudellisesti tälle yhdelle. Itselläni on niin huonot välit veljeeni, että senkään takia ei ole haluttu hankkia toista. Eipähän hänen tarvitse kenenkään kanssa tapella perinnöstä. Eikä lapsi ole koskaan toivonut itselleen sisarusta. Olemme monta kertaa kysyneet, olisiko sellainen kiva, niin on vastannut, että eipä juuri kaipaa muita. Ei siis ole mitään syytä ollut toista hankkia. Tämä yksi on hyvä ja täydellinen meille.

Koska raskaus oli ongelmallinen ja synnytyspelko hirveä. Jos haluamme lisää lapsia perheeseemme, tutkimme mahdollisuutta toimia sijaisperheenä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:38"]

Miksi kukaan haluaa jättää lapsensa yksin tänne suremaan sitten kun aika teidät vanhemmat jättää? Ei ketään kenen kanssa muistella lapsuutta ja vanhempia? Aika ilkeästi tehty, omalle lapselle!

[/quote]

Kuule idiootti. Minä olisin paljon onnellisempi, jos minulla ei olisi sitä psykopaattiveljeä, jonka vanhempani saivat ennen minua. Hänestä ei ole koskaan ollut minulle mitään tukea, päin vastoin hän on koko elämänsä piinannut minua. Hän on huijannut minulta rahani jo pienenä (pienet viikkorahani ja tädeiltä saamani vitoset), kiusannut ja piikitellyt eikä koskaan ole tarjonnut mitään tukea. Käyttänyt vaan hyväkseen.

Nyt kun molemmat vanhempani kuolivat, hän ensi töikseen alkoi uhkailla, että tekee elämästäni helvetin, ellen anna hänelle koko perintöä. Sinne meni. Että älkää perkele mulle puhuko, että sisarus on parasta mitä lapsellensa voi antaa.

Tässä vähän syitä yksilapsisuuteeni.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:54"]

Itse olen ainokainen syistä että synnytykseni on ollut kamala ja olen ollut hankala vauva. Enkä ole koskaan tähän mennessä (olen 35v) kaivannut sisaruksia, hyvä näin :)

Itse halusin enemmän lapsia, välillä mietin olenko itsekäs kun toisaalta jokainen lapsi ansaitsisi olla ainokainen. Toivottavasti nio omat kokevat sisarensa rikkautena.

[/quote]

Varmasti kokevat. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että "voi kun olisin ollut ainoa lapsi". Mutta olen kuullut useasti jonkun sanovan "voi kun minulla olisi ollut sisaruksia". 

[/quote]tabu on tabu on tabu

[/quote]

Minä ainakin olisin ollut onnellisempi, jos olisin itse ollut ainoa lapsi.

t. edellinen kirjoittaja

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 00:25"]

Pakko nyt tähän kommentoida ainoan lapsen näkökulmasta. Vanhempani eivät saaneet enää minun jälkeeni lapsia. Leikin lapsuuteni naapuruston lapsien kanssa, enkä ollut ikinä yksinäinen. En kaivannutkaan sisaruksia. Nyt aikuisena kaipaisin kovasti sisaruksia. Sisaruksettomuus jättää jonkun sortin tyhjiön elämäänk ja koen olevani tämän vuoksi yksinäinen. Sisarukset ovat aina osa elämää, ystävät voivat vaihtua.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. On paljon aikuisia, jotka eivät ole missään tekemisissä siskojensa tai veljiensä kanssa. Suurin osa tuntemistani ihmisistä pitää melko etäisenä välejään sisaruksiinsa. Toi on ihan tabu, että suku pysyy ja ystävät muuttuu.                             

En jaksa toista. Raskausaika oli  hanurista, yöheräily rasittavaa, taaperon uhmailu myös. Nyt kun alkaa vähän helpottaa, en varmasti lähde sitä rumbaa katsomaan uudestaan! Ja muistutan tästä kokoajan itseäni. En ole pikkulapsi ihminen, se nyt viimein tuli todistettua, jos ei muuta.

On yleismaailmallista kaivata läheisiä ihmissuhteita. Sellaisia, joiden kanssa olisi jakanut elämäänsä ja jotka osaisivat ymmärtää ja tukea sinua. Itse kaipasin aina lapsena kaksoissiskoa. Unelmoin, että jostakin löytyisi minun toinen puoleni. Että sairaala oli hukannut sen ja se löytyis vielä. Siitä on kysymys, kun yksilapsinen kaipaa sisarusta. Mutta kun se ei aina ole niin auvoista. 

t. psykopaattiveljen sisko

Up

yhden lapset äidit, oliko päätös ihan yhtä paljon yhteinen, vai halusiko jompi kumpi jotain muuta ja päädyitte sitten kuitenkin siihen yhteen?

Lapsen ensimmäiset vuodet olivat vaikeat sairastelujen vuoksi. Onneksi siinä vaiheessa ei ollut toista lasta. Nyt olen mukavuudenhaluinen, lapsi on jo iso ja arki helppoa. Taloudellisesti helppoa maksaa vain yhden lapsen harrastukset... saa harrastaa mitä haluaa, eikä tarvitse ajatella taloutta.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:28"]

Vapaaehtoisesti monilapsiset miksei yksi lapsi riitä?

[/quote] Koska tykkäämme miehemme kanssa kovasti lapsista, haluamme kokea pikkulapsiajan uudelleen, haluamme suuremmalla todennäköisyydellä lapsenlapsia :P Ja sisarus on parasta mitä lapselleen voi antaa. :)

[/quote]

Miten tätä on voitu alapeukuttaa? Tottahan  se on, jokainen isosta perheestä tullut tietää, että mikään lahja, tavara tai äidin kehu ei ylitä sitä kun on saanut paljon sisaruksia. Se on vaan parasta mitä voi lapselleen antaa. Mutta eihän sitä ymmärrä jos sitä ei ole kokenut :)

Siksi, koska elämä on täyttä, ihanaa ja täydellistä näin yhden lapsen äitinä. Rakastan lastani niin paljon, että en halua jakaa huomiotani muiden kuin hänen kanssaan. Jaksan leikkiä, leipoa, viedä harrastuksiin ja kulttuuritapahtumiin, olla aktiivinen vanhempainryhmässä jne. Lapseni on varmasti hemmoteltu materialla monen mielestä, mutta enemmän hemmoteltu rakkaudella ja huomiolla. Hän on 6v. ja on kohtelias, ottaa muut huomioon, on sosiaalinen, iloinen, energinen ja taitava. Hänellä on paljon ystäviä pihapiirissä, perhetuttavissa ja sukulaisissa. 

Miksi siis ottaisin riskin ja mahdollisesti pilaisin tämän kaiken hankkimalla toisen lapsen? MEIDÄN elämä 1-lapsissa perheenä on täydellistä. MEIDÄN. Monella muulla täydellisen perheen tekee monta lasta. Yksilöllisiä asioita, joissa ei ole oikeata eikä väärää.

Aika nihkeä on tämä ketju. Johtuu varmaan tosiaan siitä, että yksilapsisen perheen äidit on käynyt tätä availemassa tietysti enemmän. Mutta on jotenkin surkuhupaisaa, että kauheasti yläpeukkuja kun joku kertoo, että sai heti niin täydellisen yksilön, että enempää ei tarvi. 

Ja jos toinen sitten kertoo, että sisarus on parasta mitä voi lapselleen antaa, niin siihen tullaan heti kommentoimaan, että "sehän on vain sun mielipitees".

No onko käynyt mielessä, että se teidän täydellinen yksi lapsikin on vain teidän mielipide. Luultavasti on aika kaukana täydellisestä kaikkien muiden ihmisten mielestä :) Ja tämä on juuri se syy miksi EN missään nimessä halunnut vain yhtä lasta. Yhden lapsen vanhemmilla hämärtyy se oman lapsen arviointi. Sitä jotenkin pidetään maailman napana ja ihan parhaana joka asiassa ja niin kauniina/komeana, että ei toista. Näistä ainokaisista kasvaa usein kovin itserakkaita yksilöitä ja valitettavasti myös yksinäisiä. 

Miksi kukaan haluaa jättää lapsensa yksin tänne suremaan sitten kun aika teidät vanhemmat jättää? Ei ketään kenen kanssa muistella lapsuutta ja vanhempia? Aika ilkeästi tehty, omalle lapselle!

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:25"]

Olen itse ainoa lapsi ja oma äitini aina sanoi, että: "Ei se määrä, vaan se laatu!" ;)

[/quote]

Ja niin sinusta tuli itserakas, omaa napaa tuijottava prinsessa.

[/quote]

Ja sinusta ennakkoluuloinen ilkeilevä palstamamma. Montako sisarusta sinulla on?

Itse koin nuorena vanhempiemme kuoleman jälkeen siskoni parhaana tukenani. Haluan saman lapselleni, koska maailmassa on hyvä olla joku läheinen jonka tunnet jos pahaa tapahtuu, siksi 2-3.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:28"]

Vapaaehtoisesti monilapsiset miksei yksi lapsi riitä?

[/quote] Koska tykkäämme miehemme kanssa kovasti lapsista, haluamme kokea pikkulapsiajan uudelleen, haluamme suuremmalla todennäköisyydellä lapsenlapsia :P Ja sisarus on parasta mitä lapselleen voi antaa. :)

[/quote]

Miten tätä on voitu alapeukuttaa? Tottahan  se on, jokainen isosta perheestä tullut tietää, että mikään lahja, tavara tai äidin kehu ei ylitä sitä kun on saanut paljon sisaruksia. Se on vaan parasta mitä voi lapselleen antaa. Mutta eihän sitä ymmärrä jos sitä ei ole kokenut :)

[/quote]

ei, vaan sitä on alapeukutettu siksi, että sisarukset eivät välttämättä todellakaan ole parasta, mitä lapsille voi antaa ja tapahtua.

Kun mietittiin suhteen alussa lapsia, niin ensimmäinen ajatus oli kaksi. Kolme olisi liikaa kokemattomalle parille, kun taas yhdelle tulisi tylsää. Mutta sitten tajuttiin, ettei lapset ole mitään häkkielukoita, joille pitäisi ostaa pari leikkiseuraksi.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:25"]

Olen itse ainoa lapsi ja oma äitini aina sanoi, että: "Ei se määrä, vaan se laatu!" ;)

[/quote]

Ja niin sinusta tuli itserakas, omaa napaa tuijottava prinsessa.

[/quote]

Ja sinusta ennakkoluuloinen ilkeilevä palstamamma. Montako sisarusta sinulla on?

[/quote]

osui ja upposi :)

Epäilen, että riittäisikö rakkaus useammalle lapselle. Haluan panostaa esikoiseen, ainokaiseeni. Haluan, että jaksan olla läsnä hänelle, ja haluan että kerkeän harrastaa itsekin.