Mikä lapsella on?
Viime viikolla aloin saada apua arjen kestämiseen. Laitettiin kuntoon lääkitys ja hahmotettiin tilannettani - tuntui oikein hyvältä. Olen päivät kotona taaperon kanssa ja raskaana. Ja heille jotka haluavat kommentoida "Miksi hankit toisen lapsen..." voin sanoa, että tämä oli täysi vahinko
Viime viikolla sitten tunsin ensimmäistä kertaa, että voisin ihan oikeasti rakastua tähän kotiäitinä olemiseen. Lapsi oli iloinen ja 80% ajasta meni ilman minkäänlaista kiistaa.
Tällä viikolla lapsi on ollut aivan toisenlainen. Riehuu jatkuvasti, kokeilee jatkuvasti rajoja, huutaa, yrittää rikkoa paikkoja, jne. Eli tyypillinen uhma - mutta siis joka hetki. Olen niin väsynyt tähän ja odotan vaan koko päivät, että tulee ilta ja saan laittaa lapsen nukkumaan yöksi. Aamulla en halua nousta, koska tämä tilanne muistuttaa taas sitä ennen viime viikon avunsaantia.
Mikä lapsella oikein on? Onko normaalia, että käyttäytyy näin erillailla nyt verrattuna viime viikkoon? Mistä johtui viime viikolla hyvä käytös - miten sen saisi takaisin? Ja mitä teen kun tuntuu, että pää hajoaa jos en pääse täältä pian pois?
Kommentit (4)
No näin vähän ajattelinkin, että asia voisi olla. Mulla oli viime viikolla loistava olo kun lääkitys alkoi ja tuntui, että sai apua. Tällä viikolla taas mistään ei tule mitään. Olen itseeni todella pettynyt ja tilanne ahdistaa. Ennen olin aivan toisenlainen - iloinen, tein kotona vaikka mitä (leivoin, laitoin ruokaa, sisustin..) ja nyt kaikki into kaikkeen tekemiseen on lopahtanut. Viime viikolla mulla diagnosoitiin vaikea masennus, mutta lääkityksestä pitäisi olla apua. Valitettavasti lääkäri ounasteli, että joudumme nostamaan pikkuhiljaa lääkkeen annosta korkeammalle, jotta saadaan masennus taittumaan ja lääkkeen annosta ei voida nostaa kuin parin viikon välein eli pitkä on tie täyteen annokseen ja masennuksen taittumiseen.
En halua, että lapsi kärsii sairauteni vuoksi. Miten voin tehdä hänelle päivät paremmiksi jos itse voin niin huonosti etten halua muuta kuin nukkua?
Masennuslääkitys raskaana ollessa? Ei kuulosta hyvältä.
Tilanteeni on arvioinut äitiysneuvola, lääkäri ja on konsultoitu sairaalan äitipolin erikoislääkäriä. Löytyy lääkkeitä joista ei ole haittaa sikiölle. Lisäksi jos äiti on kovin stressaantunut ja masentunut on siitä todettu olevan haittaa sikiön kehitykselle. En siis ole lääkkeistä huolissani yhtään. -ap
Lapsi heijastaa sinun mielialaasi. Aika pitkälti näin. Jos äiti on uupunut ja lyhytpinnainen, lapsi oirehtii.
Se on siten ikävä kierre, jossa sinä ja lapsi vahvistatte toistenne uupumusta ja huonoa tuulta.
Koeta viheltää peli poikki. Lähtekää vaikkapa ulkoilemaan. Raitis ilma ja liikunta kohentavat mielialaa tehokkaasti, ja lapsikin on tuon jälkeen paremmalla tuulella ja nukkuu paremmin.
Koeta huonoinakin hetkinä muistaa, että pieni lapsi ei ilkeyttään ole hankala.