Olen naimisissa papin kanssa - kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:18"] 

Siis oikeesti? Yksityisasia....pappina? Ei minun aviomiehellani ole mitaan ongelmaa kertoa minulle uskostaan. Me molemmat uskomme ja se on minusta uskovaiselle ihan luonnollinen juttu. Miksi sita pitaisi salata? Ja epailemisesta.....voihan niita aikoja tulla elamassa kun kaikki menee pain seinia...silloin tekee mieli muistuttaa Jumalaa, etta taalla mina, siella sina....auttaisitko. Miten Jumalan olemassa oloa voi epailla, jos on papin ammatin valinnut. Eikos se kuulosta vahan samalta, kun etta motivaatio puhuja karsii kroonisesta masennuksesta....

Oma polkuni on ollut yla ja alamakea ja kaadun jatkuvasti, mutta en epaile Jumalan olemassaoloa.....

[/quote]

Eihän usko ole yksityisasia, mutta papin keskustelut puolisonsa kanssa ovat. Pappikin saa pohtia ja epäillä illalla, mutta se ei tarkoita, etteikö hän uskoisi. Pappihan on koulutettu epäilijä: teologi. Minkä ihmeen takia papiksi edellytettäisiin korkean tieteen harjoittajaa, jos lähtökohtana ei olisi asioiden pohtiminen ja kokemuksen, tutkimuksen ja tiedon arvioiminen?

Lutherkin kertoi käyneensä taistelua uskossaan. Luther opettaa pohtimaan, mutta niin opettaa opetuslapset ja kirkkoisät. Maailman yliopistoista aika iso osa on rakentunut kirkollisen opetuksen ympärille ja lähtenyt liikkeelle teologiasta. 

Tuolta voi lukea suoraan miten Luther neuvoo tavallisia pappeja ja saarnaajia, niin tämä hämmennys valkenee:

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:21"]Onko puolisosi uskovainen?

[/quote]

Otaksun näin. Uskoon kuuluu myös epäily... En ole aina ihan varma... Jos kysyn suoraa, vastaus on välttelevä. Luulen, että se vaihtelee hänellä samaan tapaan kuin useilla muillakin. Joskus se usko on vahvempi ja toisinaan ei.

[/quote] Siis nyt olen ihan pihalla....miten han voi menna kertomaan ihmisille kirkkoon kuinka Jeesus pelastaa, jollei itse siihen usko??? Tekopyhaa mielestani.

[/quote]

Hän kertoi miehensä ja hänen kahdenvälisistä keskusteluista. Ei missään kohdassa edellytetä sokeaa uskoa, päinvastoin. Pappi on luvannut pysyä Jumalan sanassa, eikä hän varmasti seurakunnan edessä mieti uskonkysymyksiä, mutta antaa seurakunnalle vapauden pohtia raamattupiireissä tai muualla uskon olemusta. Jokainen kuitenkin yksityisesti pohtii "syntyjä syviä", eikä se tarkoita, että ei usko. 

Papilla on puolisonsa ja seurakunnassa voi olla kirkkoherra, rovastit ja piispat joiden kanssa käsitellä asioita. Päivittäin hän elää kuitenkin puolisonsa kanssa. Tuskin lääkäritkään omia epäilyksiä potilaille puhuvat, mutta kotona saattavat huolehtia asioista. Oman uskon pohtiminen kuuluu jokaiselle. Ennemmin epäilisin sellaisen papin uskoa, joka ei epäile.

t. papin poika

[/quote]

Kiitos fiksusta kommentista. Lisäisin vielä, että kirjoitin puolisoni uskon olevan yksityisasia, koska se on sitä minulle. Enhän minä ole hänen työnantajansa. Toki tiedän, mitä pappisvihkimys edellyttää. Pappi on sellainen ihminen, joka on vihitty papiksi. Ja henkilö, joka ei ole vihkimyksen jälkeen luopunut pappisoikeudestaan. Leipäpappeus on kasanomainen termi, kukaan tutemani pappi ei käytä moista termiä.

T. Ap

[/quote]

Miksiköhän kukaan tuntemasi pappi ei moista nimitystä käytä ;)

[/quote]

Siksi koska pappeus määräytyy aivan toisella tavoin, kuin mitä joku random tyyppi sattuu milloinkin pitämään oikeana tai vääränä pappeutena. Usein leipäpappi nimtyksen saa sellainen pappi, jonka teologisia näkemyksi joku nyt vaan sattuu pitämään väärinä tai vähän liihan vähän hurskastelevina.

T. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:17"]Pitääkö miehesi mahdollisena, että hänen uskonsa voi pyhittää myös sinut? (1 Kor. 7:14) Pidätkö itse mahdollisena, että hänen usko riittää pelastamaan sinut?

[/quote]

Pelastamaan miltä?

T. Ap

[/quote]

Miten miehesi ajattelee, jos sinä et koe tuota?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:18"] 

Siis oikeesti? Yksityisasia....pappina? Ei minun aviomiehellani ole mitaan ongelmaa kertoa minulle uskostaan. Me molemmat uskomme ja se on minusta uskovaiselle ihan luonnollinen juttu. Miksi sita pitaisi salata? Ja epailemisesta.....voihan niita aikoja tulla elamassa kun kaikki menee pain seinia...silloin tekee mieli muistuttaa Jumalaa, etta taalla mina, siella sina....auttaisitko. Miten Jumalan olemassa oloa voi epailla, jos on papin ammatin valinnut. Eikos se kuulosta vahan samalta, kun etta motivaatio puhuja karsii kroonisesta masennuksesta....

Oma polkuni on ollut yla ja alamakea ja kaadun jatkuvasti, mutta en epaile Jumalan olemassaoloa.....

[/quote]

Eihän usko ole yksityisasia, mutta papin keskustelut puolisonsa kanssa ovat. Pappikin saa pohtia ja epäillä illalla, mutta se ei tarkoita, etteikö hän uskoisi. Pappihan on koulutettu epäilijä: teologi. Minkä ihmeen takia papiksi edellytettäisiin korkean tieteen harjoittajaa, jos lähtökohtana ei olisi asioiden pohtiminen ja kokemuksen, tutkimuksen ja tiedon arvioiminen?

Lutherkin kertoi käyneensä taistelua uskossaan. Luther opettaa pohtimaan, mutta niin opettaa opetuslapset ja kirkkoisät. Maailman yliopistoista aika iso osa on rakentunut kirkollisen opetuksen ympärille ja lähtenyt liikkeelle teologiasta. 

Tuolta voi lukea suoraan miten Luther neuvoo tavallisia pappeja ja saarnaajia, niin tämä hämmennys valkenee:

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html

[/quote]

Kiitos! Fiksu ja asiantunteva kommentti.

T. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:36"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:17"]Pitääkö miehesi mahdollisena, että hänen uskonsa voi pyhittää myös sinut? (1 Kor. 7:14) Pidätkö itse mahdollisena, että hänen usko riittää pelastamaan sinut?

[/quote]

Pelastamaan miltä?

T. Ap

[/quote]

Miten miehesi ajattelee, jos sinä et koe tuota?

[/quote]

Olen jo aiemmin vastannut kysymykseen ateismistani ja siitä, miten puolisoni siihen suhtautuu. Minulle henkilökohtaisesti ei tuo raamatunkohta merkitse mitään. Emmekä ole tuosta raamatunkohdasta myöskään koskaan keskustelleet puolisoni kanssa.

Minusta on tulossa papin puoliso. Olemme poikaystäväni kanssa vielä opiskelijoita, mutta vähän maistiaisia olen jo saanut tulevasta. Puolison mahdollinen tuleva ammatti (mahdollinen, koska valmistuu myös aineenopettajaksi) kyllä mietityttää.

Jos joku haluaa jakaa kokemuksiaan tai kysyä jotain, niin olkaa hyvät!

t. n24-v

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:21"]Onko puolisosi uskovainen?

[/quote]

Otaksun näin. Uskoon kuuluu myös epäily... En ole aina ihan varma... Jos kysyn suoraa, vastaus on välttelevä. Luulen, että se vaihtelee hänellä samaan tapaan kuin useilla muillakin. Joskus se usko on vahvempi ja toisinaan ei.

[/quote] Siis nyt olen ihan pihalla....miten han voi menna kertomaan ihmisille kirkkoon kuinka Jeesus pelastaa, jollei itse siihen usko??? Tekopyhaa mielestani.

[/quote]

Hän kertoi miehensä ja hänen kahdenvälisistä keskusteluista. Ei missään kohdassa edellytetä sokeaa uskoa, päinvastoin. Pappi on luvannut pysyä Jumalan sanassa, eikä hän varmasti seurakunnan edessä mieti uskonkysymyksiä, mutta antaa seurakunnalle vapauden pohtia raamattupiireissä tai muualla uskon olemusta. Jokainen kuitenkin yksityisesti pohtii "syntyjä syviä", eikä se tarkoita, että ei usko. 

Papilla on puolisonsa ja seurakunnassa voi olla kirkkoherra, rovastit ja piispat joiden kanssa käsitellä asioita. Päivittäin hän elää kuitenkin puolisonsa kanssa. Tuskin lääkäritkään omia epäilyksiä potilaille puhuvat, mutta kotona saattavat huolehtia asioista. Oman uskon pohtiminen kuuluu jokaiselle. Ennemmin epäilisin sellaisen papin uskoa, joka ei epäile.

t. papin poika

[/quote]

Kiitos fiksusta kommentista. Lisäisin vielä, että kirjoitin puolisoni uskon olevan yksityisasia, koska se on sitä minulle. Enhän minä ole hänen työnantajansa. Toki tiedän, mitä pappisvihkimys edellyttää. Pappi on sellainen ihminen, joka on vihitty papiksi. Ja henkilö, joka ei ole vihkimyksen jälkeen luopunut pappisoikeudestaan. Leipäpappeus on kasanomainen termi, kukaan tutemani pappi ei käytä moista termiä.

T. Ap

[/quote]

Miksiköhän kukaan tuntemasi pappi ei moista nimitystä käytä ;)

[/quote]

Siksi koska pappeus määräytyy aivan toisella tavoin, kuin mitä joku random tyyppi sattuu milloinkin pitämään oikeana tai vääränä pappeutena. Usein leipäpappi nimtyksen saa sellainen pappi, jonka teologisia näkemyksi joku nyt vaan sattuu pitämään väärinä tai vähän liihan vähän hurskastelevina.

T. Ap

[/quote]

Ai, mä olen nyt random-tyyppi ;) Eiköhän sillä leipäpappeudella yleensä tarkoiteta sitä, ettei papilla ole uskoa ja pappeus on pelkästään työ..

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:56"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:21"]Onko puolisosi uskovainen?

[/quote]

Otaksun näin. Uskoon kuuluu myös epäily... En ole aina ihan varma... Jos kysyn suoraa, vastaus on välttelevä. Luulen, että se vaihtelee hänellä samaan tapaan kuin useilla muillakin. Joskus se usko on vahvempi ja toisinaan ei.

[/quote] Siis nyt olen ihan pihalla....miten han voi menna kertomaan ihmisille kirkkoon kuinka Jeesus pelastaa, jollei itse siihen usko??? Tekopyhaa mielestani.

[/quote]

Hän kertoi miehensä ja hänen kahdenvälisistä keskusteluista. Ei missään kohdassa edellytetä sokeaa uskoa, päinvastoin. Pappi on luvannut pysyä Jumalan sanassa, eikä hän varmasti seurakunnan edessä mieti uskonkysymyksiä, mutta antaa seurakunnalle vapauden pohtia raamattupiireissä tai muualla uskon olemusta. Jokainen kuitenkin yksityisesti pohtii "syntyjä syviä", eikä se tarkoita, että ei usko. 

Papilla on puolisonsa ja seurakunnassa voi olla kirkkoherra, rovastit ja piispat joiden kanssa käsitellä asioita. Päivittäin hän elää kuitenkin puolisonsa kanssa. Tuskin lääkäritkään omia epäilyksiä potilaille puhuvat, mutta kotona saattavat huolehtia asioista. Oman uskon pohtiminen kuuluu jokaiselle. Ennemmin epäilisin sellaisen papin uskoa, joka ei epäile.

t. papin poika

[/quote]

Kiitos fiksusta kommentista. Lisäisin vielä, että kirjoitin puolisoni uskon olevan yksityisasia, koska se on sitä minulle. Enhän minä ole hänen työnantajansa. Toki tiedän, mitä pappisvihkimys edellyttää. Pappi on sellainen ihminen, joka on vihitty papiksi. Ja henkilö, joka ei ole vihkimyksen jälkeen luopunut pappisoikeudestaan. Leipäpappeus on kasanomainen termi, kukaan tutemani pappi ei käytä moista termiä.

T. Ap

[/quote]

Miksiköhän kukaan tuntemasi pappi ei moista nimitystä käytä ;)

[/quote]

Siksi koska pappeus määräytyy aivan toisella tavoin, kuin mitä joku random tyyppi sattuu milloinkin pitämään oikeana tai vääränä pappeutena. Usein leipäpappi nimtyksen saa sellainen pappi, jonka teologisia näkemyksi joku nyt vaan sattuu pitämään väärinä tai vähän liihan vähän hurskastelevina.

T. Ap

[/quote]

Ai, mä olen nyt random-tyyppi ;) Eiköhän sillä leipäpappeudella yleensä tarkoiteta sitä, ettei papilla ole uskoa ja pappeus on pelkästään työ..

[/quote]

En puhunut sinusta. Kirjoitin aiemmin perusteluni sille, miten pappeus virallisesti määräytyy. Pappi on joko pappi tai ei ole pappi. Kansa sen sijaan käyttää ahkerasti tätä termiä milloin kenestäkin. Enkä todellakaan osaa vastata/kertoa sellaisista jotka tekevät työtä pelkän rahan takia, siitä sinun täytyy kysyä sellaiselta joka niin tekee.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:18"] 

Siis oikeesti? Yksityisasia....pappina? Ei minun aviomiehellani ole mitaan ongelmaa kertoa minulle uskostaan. Me molemmat uskomme ja se on minusta uskovaiselle ihan luonnollinen juttu. Miksi sita pitaisi salata? Ja epailemisesta.....voihan niita aikoja tulla elamassa kun kaikki menee pain seinia...silloin tekee mieli muistuttaa Jumalaa, etta taalla mina, siella sina....auttaisitko. Miten Jumalan olemassa oloa voi epailla, jos on papin ammatin valinnut. Eikos se kuulosta vahan samalta, kun etta motivaatio puhuja karsii kroonisesta masennuksesta....

Oma polkuni on ollut yla ja alamakea ja kaadun jatkuvasti, mutta en epaile Jumalan olemassaoloa.....

[/quote]

Eihän usko ole yksityisasia, mutta papin keskustelut puolisonsa kanssa ovat. Pappikin saa pohtia ja epäillä illalla, mutta se ei tarkoita, etteikö hän uskoisi. Pappihan on koulutettu epäilijä: teologi. Minkä ihmeen takia papiksi edellytettäisiin korkean tieteen harjoittajaa, jos lähtökohtana ei olisi asioiden pohtiminen ja kokemuksen, tutkimuksen ja tiedon arvioiminen?

Lutherkin kertoi käyneensä taistelua uskossaan. Luther opettaa pohtimaan, mutta niin opettaa opetuslapset ja kirkkoisät. Maailman yliopistoista aika iso osa on rakentunut kirkollisen opetuksen ympärille ja lähtenyt liikkeelle teologiasta. 

Tuolta voi lukea suoraan miten Luther neuvoo tavallisia pappeja ja saarnaajia, niin tämä hämmennys valkenee:

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html

[/quote] Et sina Lutherin hameen helmassa paase taivaaseen. Tottakai jokaiselle tulee heikkoja hetkia silloin talloin...mutta ap sanoi ettei miehensa halua asiasta jutelle. Miksi? Vertaan epailyja opetuslapsiin ja Lutheriin.....Ainut mika tassa merkitsee on mita Jeesus sanoo.

[/quote] Et sina Lutherin hameen helmassa paase taivaaseen. Tottakai jokaiselle tulee heikkoja hetkia silloin talloin...mutta ap sanoi ettei miehensa halua asiasta jutelle. Miksi? Vertaan epailyja opetuslapsiin ja Lutheriin.....Ainut mika tassa merkitsee on mita Jeesus sanoo.

[/quote]

Juuri sinun kaltaiset ihmiset tekee uskonnollisuudesta tosi vastenmielistä ja luotaan työntävää. Ainoa jolle Jeesuksen sanomisilla tässä on "ainoa" merkitys olet sinä. Miksi ap:n elämä (pappi ja ateisti rakastavat toisiaan) herättää noin suurta turvattomuutta(?). Voitko hetken pohtia sitä? Et selvästi ole lukenut koko ketjua ja ap:n vastauksia ajatuksella. Hänhän sanoi, ettei miehensä galua keskustella uskon asioista määrittelemättä, mikä on usko. Mutta sinä ja muutamat muut on onnistuneet kääntämään sen(kin) ylösalaisin.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 20:28"]

Et sina Lutherin hameen helmassa paase taivaaseen. Tottakai jokaiselle tulee heikkoja hetkia silloin talloin...mutta ap sanoi ettei miehensa halua asiasta jutelle. Miksi? Vertaan epailyja opetuslapsiin ja Lutheriin.....Ainut mika tassa merkitsee on mita Jeesus sanoo.

[/quote]

Eiköhän ap ole nimenomaan ilmaissut, että miehensä on keskustellut asioista hänen kanssaan. Tässäkin keskustelussa ap kuitenkin haluaa sivuuttaa keskustelun tuonpuoleisesta ja pelastuksesta. Miksi epäilet, että hänen miehensä sivuuttaisi keskusteluja, kun on ilmeistä, että ap itse on tässäkin estänyt keskustelun?

Lutherin opetukselle Jeesus on antanut ohjeen niinkuin opetuslapsilleen:

Jeesus tuli heidän lukseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Kenelle Jeesus tuon kertoi? En pääse Lutherin helmassa taivaaseen, mutta Luther on yksi kirkkoisistämme, jonka Vähä Katekismusta edelleen käytetään ja jonka opetusta opetetaan kirkoissamme papeille. Lutherin opetus on osa pyhää yhteistä seurakuntaamme. Meidän seurakunnassa olennainen osa. Uskontunnustuksen lopussa tunnustan "Minä uskon ..ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksi antamiseen ja iankaikkiseen elämään."

En sivuuttanut kysymystä tuonpuoleisuudesta vaan vastasin siihen ja mielestäni hyvin perustellen. Se miksi ajattelen elämästä ja kuolemasta sen jälkeen, niin kuin ajattelen, on pitkän pohdinnan tulos, myös mieheni sen hyvin tietää. Puhumme paljon asioista, mutta me emme rakenna keskustelujamme siten, kuin meidän ilmeisesti toivottaisiin tekevän. Minun mielestäni uskon ydin tulisi olla tässä elämässä ei siinä mitä mahdollisesti on myöhemmin. Usko on elämää varten ei elämä uskoa varten. Pysin elämään niin hyvin, kuin suinkin osaan ja mieheni arvostaa tätä piirrettä minussa. Ateistina voin hyvin toteuttaa ihmisyyttäni ja olla hyvä lähimmäisilleni. Ateismi ei tee minusta moraalisesti katsottuna heikkoa ihmistä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 18:04"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:50"]Miksi itse et usko? Olet kuitenkin seurakunnan jäsenenä ja papin puolisona uskoisin, että uskottomuutesi ei ole vain satunnainen, vaan hyvin tietoinen valinta. Millä perustelet uskottomuuttasi? Ehdottomuudestasi päättelen, että olet ateisti, et ainakaan kuulosta agnostikolta.

[/quote]

En usko Jumalaan. Toisin, kuin puolisoni usko, minun uskoni/uskomattomuuteni on yksityisasia. Sanotaan näin, että olen ateisti, jolle oma ateismi on niin päivän selvää, ettei se kaipaa mitään perusteita.

[/quote]

Kerroit kuitenkin jo, että et usko ja otsikossa sen, että olet papin kanssa naimisissa. Saako kysyä tarkemmin? Miten ratkaiset uskonvaraiset kysymykset? Eli mistä koet olevasi ja minne koet meneväsi, kun puolisosi johtaa seurakuntaa taivaaseen? Onko kaikki mielestäsi vain fysiikkaa ja kemiaa?

[/quote]

En pohdi tuonpuoleista, koska sitä tärkeämpi on kysymys siitä, mitä on nyt tai miten elää nyt. Tuonpuoleisen miettiminen saa aikaan helposti sen, että eletään taivasta varten ja elämästä tulee kuolemalle alisteinen, ikään kuin vähempiarvoinen asia. Kun taas mielestäni sen tulisi olla juuri toisinpäin. En tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, se selviää aikanaan. Kysymys ei ahdista minua mitenkään. Tärkeintä on elää vastuullisesti tässä ja nyt.

[/quote]

Tässä vielä vastaukseni. Eli en sivuuttanut uskonvaraisia asioita vastaamalla, etten tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Eihän sitä tiedä kukaan 100% varmsti. Ei puolisonikaan. Jotkut uskoo että sen jälkeen on kuten raamatussa sanotaan. Voi olla, että on. Sitä en voi tietää. Mutta jos tiedostan kuoleman, arvostan elämää, pyrin elämään oikein niin en kai minä ihan metsään voi mennä? Jos vain yrittäisin varmistella taivaspaikkaa helvetin pelossa niin tuskin se minusta yhtään parempaa ihmistä tekisi. Mieheni ei muuten ole ollenkaan huolissaan minun tulevasta helvettiin joutumisestani. Miksi? Hän arvostaa minua ja uskoo varmasti Jumalansakin niin tekevän. Minun ei tarvitse miehelleni todistella mitään.

Ap

Puhun vastuusta ja kristityt puhuu, että pelkkä usko riittää pelastukseksi. Itse on ateistina taipuvainen korostamaan yksilönvastuuta ja jopa valmis sen ottamaan. En halua myöskään kantaa syyllisyyttä asioista, jotka oli ennen kuin minä synnyin. En halua syyllistyä kuin omista teoistani. Kristinusko juurruttaa ihmiseen perisynnin. Voin vaikuttaa vain omiin valintoihini ja kantaa vastuun omista teoistani ja se on ainoa keino, miten koen, että jaksan elää ts. olla ihminen. Sillä keinolla (oman vastuullisuuteni ymmärtäen) minulla myös jää voimavaroja annettavaksi yhteiseen hyvään. Minun ei koskaan tarvitse listata hyviä tekojani tai laskea rahoja jotka olen antanut hyväntekeväisyyteen.

Eikö kukaan tajua että ap on mies tai homoseksuaalisessa parisuhteessa?