Voinee todeta et miehen rakkaus on loppu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan itken huomion vuoksi, tai sen puutteen. Ei se ole tekoitkua silti. Pahalta tuntuu.

No nyt sitten sanot tämän saman miehelle.

Onko tässä taas kyse siitä, että miehen kuuluu huomioida ja hurmata ja nainen marttyroi, jos näin ei tapahdu? Eikä mitään keskusteluja tietenkään käydä?

Ihmiset näkevät ja kokevat nämä asiat hyvin eri tavoin. Ei se itkijän tapa ole oikein, vain koska itku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa minulle on ollut tärkeää, että saan lohdutusta silloin, kun tuntuu pahalta. Mies taas meni lukkoon, eikä osannut lohduttaa (ei sen puoleen kannustaa eikä tsempata esim synnytyksessä). Hänestä itsestä vain alkoi tuntua niin pahalta, kun itkin, ettei osannut tehdä mitään. 

Tämän ymmärrettyäni olen sanonut miehelle, että jos minä itken, haluan, että hän tulee viereen, silittää ja lohduttaa. Että toisen jättäminen yksin itkemään tuntuu tosi pahalta. Aikuiset tarvitsevat myös lohdutusta oli heillä sitten surua, pahaa mieltä, yksinäisyyttä, negatiivisia ajatuksia tai mitä vain sellaista, mikä saa olon tuntumaan kurjalle.

En ymmärrä tätä, että aikuisten pitäisi pystyä vain kuivaamaan kyyneleensä, kestää ikävät asiat yksin ja puolisolta ei voi tuolloin vaatia mitään henkistä tukea. 

Kyllä se vähän siitäkin riippuu, että mikä itkettää. Täällä oli joku aika sitten avaus, jossa nainen itki kun näki niin suloisen eläinvideon (tai joku muu yhtä "painava" juttu) ja kun mies ei huomioinut sitä mielenliikutusta vaan meni tupakalle, niin siitähän se vasta paha mieli tulikin. 

Niin. Vaikka olen normaalia empatiakykyä tunteva ihminen, niin olen sitä mieltä, että kyllä sen itkijänkin pitää ymmärtää toista ja miettiä mitä toiselta vaatii ja edellyttää

Sun mies on todella kylmäsydäminen. Jos mun silmästä vierähtää kyynel, mun mies on heti huolissaan, että mikä mulla on hätänä.

Mulla oli joskus sellainen suhde, että kumppani halusi koko ajan ja jatkuvasti olla yhdessä. Oikeasti.

Aina vieressä, pitää huomioida, jutella, silittää, lässyttää. Jos keskittyi johonkin omaan, niin siitähän se riemu repesi, kun "ei kiinnosta, et välitä" ja se hiton vollottaminen, että heräisi tunteita sääliä ja huomioida toista.

Ja kyllä, lohdutan jos oikeasti on joku syy. Mutta tuo, että pitäisi jatkuvasti antaa huomiota, alkaa ajan mittaan oikeasti ärsyttämään ja tekee mieli olla entistä vähemmän lähellä.

Itse kyllä sanoin suoraan, että en jaksa 24/7 olla yhdessä. Tai työpäivän jälkeen olisi ihan kivaa saada olla yksin vaikka edes se tunti?

Mutta kun ei toinen älyä, niin ei älyä. Tämän tapauksen jälkeen olen jollain tavalla ruvennut inhoamaan tilanteita, joissa joku itkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan itken huomion vuoksi, tai sen puutteen. Ei se ole tekoitkua silti. Pahalta tuntuu.

No nyt sitten sanot tämän saman miehelle.

Onko tässä taas kyse siitä, että miehen kuuluu huomioida ja hurmata ja nainen marttyroi, jos näin ei tapahdu? Eikä mitään keskusteluja tietenkään käydä?

Ihmiset näkevät ja kokevat nämä asiat hyvin eri tavoin. Ei se itkijän tapa ole oikein, vain koska itku.

EIkö tuo juuri ole avaus keskustelulle, jos sanoo, että musta tuntuu pahalta kun en saa sinulta huomiota. Eihän se mies voi tietää, mitä "kuuluu" tehdä, ellei sitä ikinä ole sanottu.

Kiitos, ymmärrän nyt vähän paremmin että itku voi myös ärsyttää. Myönnän että olen tunteellinen ja itken helposti. Itse en vaan voisi olla reagoimatta mitenkään jos joku itkee vieressä, siksi moinen tuntuu täydeltä välinpitämättömyydeltä ja kylmäsydämisyydeltä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, ymmärrän nyt vähän paremmin että itku voi myös ärsyttää. Myönnän että olen tunteellinen ja itken helposti. Itse en vaan voisi olla reagoimatta mitenkään jos joku itkee vieressä, siksi moinen tuntuu täydeltä välinpitämättömyydeltä ja kylmäsydämisyydeltä. Ap

Aika usein tuntuu teillä tunteellisilla hyväsydämisillä empaatikoilla olevan vaikeuksia ymmärtää eri luonteisia ihmisiä. Ilmaiset sen hyvin itse: koska joku ei reagoi tai kommunikoi kuten itse tekisit, tulkitset sen tavalla joka sinun toimestasi osoittaisi mainittuja negatiivisia asioita. Olen itse törmännyt samaan; toinen hämmentyy jostain reaktiostani tai ajatusmallistani ja tulkitsee sen yo. tavalla pahantahtoisesti vain siksi että HÄN ITSE toimisi eri tavoin tai valitsisi eri sanat. Sekin on tullut vastaan, että vaikka kuinka selittää että välittää ja yrittää auttaa, niin toinen kieltäytyy uskomasta koska muka hänen tulkintansa toisen olemuksesta on ainut oikea ja muiden ihmisten pitäisi kaikkien olla samasta muotista. Loppujen lopuksi on mielestäni aika itsekästä ja itsekeskeistä vaatia toisia tekemään itselle, kuten itse tekisi toisille, tai muutoin revitään oletuksia välinpitämättömyydestä tai tunteettomuudesta. Toisilla voi olla monenlaisia vaikeuksia joko ymmärtää tai ilmaista tunteita, kommunikoida asioista ja ihan vaan luonteessa eroja siinä, miten reagoi ja ajattelee. Se, joka pidättelee, saattaa olla itse asiassa herkempi ja suojella jotain vauriotaan paksulla suojakuorella, joka ilmenee vaikenemisena tai vetäytymisenä.

Toisaalta jos varaudut ja vetäydyt, niin miten se toinen osapuoli voi koskaan saada tietää mitä sinä tunnet tai mitä ajattelet? Jotenkin kuitenkin pitäisi asioista pystyä kommunikoimaan, vaikka sitten tavat olisivat erilaiset. Se ettei kommunikoi ollenkaan, on ainakin ongelma.