Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit 55-vuotias nainen,
Kommentit (41)
Nyt 52-vuotiaana opiskelen työn ohessa itselleni lisäammattia, kun löysin aivan uuden innostavan alan. Ja elän vaihtelevaa arkea murrosikäisten lasteni kanssa. En ajatellut vielä mummoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille muutto
Mä muutin viiskymppisenä ulkomaahan 'missioni' perässä. Siitä muuyama vuosi, niin muutin miehen perässä vielä kauemmas! Tai no, mies tuli noutamaan minut toiselta puolen maapalloa! Niin ettei elämä suinkaan ole ohi viis-kuuskymppisenä. Elämä on omien korvien välissä. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.
55-vuotiaana olisin varmaan tarpeeksi aikuinen toteuttamaan ne ideat, joiden kanssa nuorempana jossittelin. Koska elämää olisi kuitenkin vielä 20-40 vuotta elettävänä, alkaisin aikaisempaakin enemmän panostamaan siihen omaan arjen turvasatamaan, eli kotiin. Hankkisin vaikka vesisängyn, vaikka ne menivät muodista jo vuosituhannen vaihteessa, tai kenties kokopinkin kylppärin. Toteuttaisin jokaisen hölmöimmänkin idean.
Kenties hankin moottoripyörän?
Tai vaikka ensimmäisen tatuointini?
Kotona nyhjäämisen vastapainoksi haluaisin matkustella, eritoten siksi, että se jäi nuorena väliin. Kotimaassa ja ulkomailla, pakettimatkoja ja itsesuunniteltuja. Koto-Suomessa on päästävä ainakin Nuorgamiin keskelle ei-mitään, kolmen valtion rajalle, ja Lapin lasi-igluun. (Heh, vähän on pohjoispainotteista...) Niiden vastapainoksi vaikka jollekin valkoiselle hiekkarannalle, joka on kuin suoraan postikortista.
Että sellaisia asioita ”odottaisin” vielä elämältä. Suurin osa arjesta olisi tietty ... noh, ihan sitä arkea, mutta ei siinäkään mitään vikaa ole – varsinkaan, jos on kaltaiseni sohvalla kirjan kanssa viihtyvä ”leppoisampi” luonne. :P
Älä odota vaan ala toteuttaa noita asioita jo nyt! Minä en pystynyt matkustelemaan nuorempana niin paljon kuin halusin (80- ja vielä 90-luvullakin se oli hankalaa kun ei voinut ostaa lentoja ja majoituksia netistä, 2000-luvun alkupuolella oli taloudellisia huolia, vasta 2010-luvulta alkaen olen voinut matkustella), nyt kun vihdoin maailma olisi auki ja olisi varaa matkustaa ja tehdä mitä vaan niin korona estää sen :-(
Tällä hetkellä tosiaan tuo korona estelee itseänikin, sekä sama kuin sinulla 2000-luvun alussa, eli taloudelliset huolet (olen työtön, ja olin jo ennen koronaakin :/).
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäisin itseni henkiltä.
Sincc
Sitähän sinä just teet parhaillaan. Et malttainut edes 55 odottaa.
Ensi vuonna 55 v. Odottelen mitä tapahtuu kun parin miesystävän äidit ja yhden isä siirtyy ajasta ikuisuuteen. Onko heillä enemmän aikaa minulle vai alkavatko piirittää nuorempia naisia vai mitä nämä lapsettomat sinkkumiehet alkaa tekemään.. Joku näistä voisi muuttaa vaikka kanssani etelään talveksi.. Mutta ehkä ei.. Taidan muuttaa sinne ihan yksinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 60v ja kivuista huolimatta odotan vaikka mitä!
Nythän elämä vasta alkaa kun nuorinkin muuttaa kotoa.
Koronavuosi on mennyt ihanasti uutta pihaa laittaessa ja lähiympäristön järvistä ja metsistä nauttiessa. Lapsenlapset käyneet viikoittain vanhempiensa kanssa syömässä tai kahvilla.
Kovasti odotellaan matkustamisen uutta alkua, on tarkoituksena kiertää maailmaa n vuosi ja miettiä sitten palataanko takaisin vai jäädäänkö tien päälle. Mies voi onneksi tehdä töitä missä vaan etänä, itse en ole enää töissä.
Mun bucketlistalla on ykkösenä Euroopan reissu moottoripyörällä - se taitaa olla ainut asia ratsastuksen ohella mikä jää väliin mun selkävian takia. Sitten tehdään jotain muuta!
Odottaisin, että nyt kun lapset ovat lopuulisesti omillaan, on minulla mahdollisuus alkaa ajatella itseäni.
Suunnittelisin, mitä haluan kesämökilleni tehdä ja muuttaa, jotta se palvelisi minua mahdollisimman pitkään.
Pohtisin myös, keksisinkö jonkin pienen yrittäjyysmuodon palkkatyöni rinnalle, siis pitääkseen mielen virkeänä.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oikein tarkoitat? Olen 55v. enkä tosiaankaan vanha, lapsetkin vielä kotona, lukiota käyvät. Miksi minun pitäisi jotain odottaa? No ehkä ratkaisua tähän hurjaan maailman tilantaaseen.
Täytin juuri 56 ja paremmin minulla nyt asiat ovat kun esim. 20 vuotta sitten. Vakituinen työ, lapset omissa parisuhteissaan ja heilläkin töitä ja omat asunnot. Minulla parisuhde jossa ainakin vielä riittää rakkautta ja intohimoa molemminpuolin. Jotenkin vaan on tällähetkellä hyvä, rauhallinen ja luottavainen olo tulevaisuuttakin kohtaan. Maailmaa en pysty pelastamaan, mutta jos edes jonkun pienen hyvän asian päivässä tekisi jolla yhden ihmisen mielen saisi iloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä odotan että pääsee taas matkustamaan. Ja jokusen vuoden päästä muutto osaksi vuotta Kreikkaan. Töitä en enää aio tehdä kuin satunnaisesti. Toivottavasti pysytään suht terveinä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt 52-vuotiaana opiskelen työn ohessa itselleni lisäammattia, kun löysin aivan uuden innostavan alan. Ja elän vaihtelevaa arkea murrosikäisten lasteni kanssa. En ajatellut vielä mummoutua.
mitä opiskelet? Kaipaan tsemppiä elämääni. Koen olevani jo täysin haudassa ja ikää on 47v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan halua elää yli 50-vuotiaaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin että olis lapsia ja lapsenlapsia. Mies, asunto, harrastuksia, töitä ja lemmikkejä ja ystäviä, sukulaisia.. yms.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua elää yli 50-vuotiaaksi!
Jonnet luulee, että elämä loppuu kun täyttää 50. Kaikki hyvä vasta alkaa siitä, on velaton talo, ei tarvitse paineistua tyhjästä, ei arpoa mitä tekisi aikuisena tai onko kyllin hyvä.
Lapsenlapsia! Lisäksi matkustelua, joko kotimaassa tai ulkomailla. Rauhallista, kiireetöntä elämää, jossa on aikaa itselle. Talous balanssissa. Vielä 10 vuotta työelämää, toivon että työ olisi mielekästä ja jaksaisin vielä innostua siitä ja pysyä kehityksen kelkassa.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua elää yli 50-vuotiaaksi!
Kaikki elämässä tuntuu kamalalta jos et ole vielä valmis. Päiväkoti-ikäistä hirvittää ekaluokka ja yläkoululaisten mielestä armeijan alokkaat on niin aikuisia ja kypsiä. Kun tuut tuohon ikään, mietit miten tietyt jutut oli aikanaan nuorempina niin tärkeitä, kun ne tuntuu nyt tylsiltä ja merkityksettömiltä.
En ole enää 55 vuotias nainen , vaan jo jonkun vuoden siitä ohittanut. Jos olisin arvannut millaiseksi elämäni juuri siinä iässä menee olisin kävellyt kohti laskevaa aurinkoa kääntymättä enää takaisin. Elämääni tursui valtava määrä epäonnea, kuolemaa, narsistisia auttajia, kodittomuutta, siis totaalinen helvetti, ja siitä kaikesta päätin kuitenkin selvitä. Tapahtumia. joille en itse voinut tehdä yhtään mitään saati vaikuttaa, miten ne etenevät.Loppujen lopuksi sen kaiken käytyäni läpi elän nyt uudessa, kivassa omistusasunnossa, olen joutunut muuttamaan monia mielipiteitäni elämän suhteen ja koen saaneeni mahdollisuuden aivan uuteen alkuun. Tottakai kuljen kohti vanhuuttani, mutta uskon että tulen vielä tekemään jotakin tärkeää/mielekästä. Teen sitä jo nyt ja tulen tekemään vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua elää yli 50-vuotiaaksi!
Yli viisikymppisenä voin sanoa, että mitä rohkeammin elät elämääsi nyt sen rikkaampaa se on yli 50 vuotiaana. Kuuntele itseäsi tarkkaan ja tee asioita, joita todellakin haluat tehdä. Vältä ympäristön vaikutteita ja odotuksia. Pidä omista arvoistasi kiinni, mutta älä kuitenkaan aiheuta teoillasi ja päätöksillä vahinkoa muille.
Minulla oli vaikeaa nuorempana, koska kuljin omia teitäni. Se määrä, mitä olen tehnyt ja oppinut,kannustaa minua edelleenkin jatkamaan samalla tavalla ja kuitenkin viisaampana.
9-vuotiaan lapsen äiti. On meitä 55-vuotiaita aika eri ilanteissa.