Lue keskustelun säännöt.
Jos mahdollisuus 3 v hoitovapaaseen poistuisi kokonaan
17.02.2014 |
poistuisi paljon kaikenlaisia tukihässäköitä, eikä tulisi myöskään ongelmia naisten palkkaamiselle, siis nuorten naisten. 1 v hoitovapaata voisi olla ok, ja sen voisi ottaa tarvittaessa 50 %, jolloin kotonaoloaika vähän pitenisi.
Kommentit (31)
Ap ja 2, hyvät ajatukset teillä, komppaan. Tuota äitiliinien hiekkalaatikon reunalla istumisaikaa pitäisi lyhentää rajusti. Vain sairaan ja kehitysvammaisen lapsen vanhemmilla voisi olla pitempi vapaa ja heille voisi myös maksaa vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Kyllä 3 vuotta kotona on yhdelle ihmiselle aivan liian pitkä aika pois työelämästä.
Lapsuutta ei voi poistaa. Kotona ollaan lapsen kehityksen vuoksi. Ei ole ihmisen kehitysvaiheet ja kiintymisen tarpeen huomioon ottavia hoitopaikkoja tarjolla.
Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työllistyä ennen eikä jälkeen kotiäitivuosien. Ja todellakin olen ollut kotona niin kauan, kunnes lapsi on ollut valmis hoitoon. Yksi hiuykan alle 2-vuotiaana, kaksi hiukan alle 3-vuotiaina. Ja lopussa isä on aina ollut 3 - 4 kuukautta kotona ennen lapsen hoitouran alkua.
Mikä ihmeen tukihässäkkä? Ei ooo ollu hässäköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hoitovapaa on 1v, voi äiti olla pois töistä 2 vuotta - missä ihmeessä merkittävä ero nykytilaan?
Kun hoitovapaaoikeus poistuu, jäävät naiset 70-luvun malliin pois töistä kotiin hoitamaan lapsia, sillä kuka palkkaa naisen, joka todennäköisesti on lapsen takia kotona 20 - 50 % työajasta?
euroopassa aitiyslomat on n 16 vkoa eika kotihoidontukea tunneta
ihan tayspaisia lapsia siella silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:30"]
Lapsuutta ei voi poistaa. Kotona ollaan lapsen kehityksen vuoksi. Ei ole ihmisen kehitysvaiheet ja kiintymisen tarpeen huomioon ottavia hoitopaikkoja tarjolla.
[/quote]
Jos äiti ottaa vanh.vapaan 50 %, niin hänellä on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona jopa 2 vuotta. Kyllä se riittää. Lisäksi lapselle tekee se tarhakin ihan hyvää, ei se siitä pilalle mene, jos joutuu tarhassa olemaan, kylllähän lapsella silti äiti ja isä säilyy elämässä vaikka äiti tekisi aamupäivän töitä.
Oletteko tutustuneet esim. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoihin? Niin pieniä ryhmiä ei päiväkodeissa ole, joihin alle 3-vuotiaan voisi laittaa. Perhepäivähoitajien määrä vähenee, eikä heillä ole mahdollisuutta esim. vuorohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:33"]
Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työllistyä ennen eikä jälkeen kotiäitivuosien. Ja todellakin olen ollut kotona niin kauan, kunnes lapsi on ollut valmis hoitoon. Yksi hiuykan alle 2-vuotiaana, kaksi hiukan alle 3-vuotiaina. Ja lopussa isä on aina ollut 3 - 4 kuukautta kotona ennen lapsen hoitouran alkua.
[/quote]
Ai näitä omaan napaan tuijottelijoita.... Kolme vuotta on pitkä aika olla kotona tuottamatta yhtään mitään ja nostelemassa tukia. Työkykyinen jo kerran olet ja ilmeisen pystyvä, jos ei kerra ole ollut ongelmia työllistyä.
Mietitäänpä nyt lapsen kannalta, kuten aikuisen ihmisen tulisi. Kun totuus ei pala tulessakaan: normaalisti ensisijaiseen hoitajaansa kiintynyt lapsi ei ole valmis vaihtamaan hoitajaa ensimmäisen parin vuoden aikana. Jos isä ja äiti tai äiti ja äiti tai mummo ja isä ovat tasaveroiset lapsen mielessä, näiden välillä voi toki vaihdella. Useimmiten eivät ole, vaan äiti on lapselle tärkein. Näin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:33"]
Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työllistyä ennen eikä jälkeen kotiäitivuosien. Ja todellakin olen ollut kotona niin kauan, kunnes lapsi on ollut valmis hoitoon. Yksi hiuykan alle 2-vuotiaana, kaksi hiukan alle 3-vuotiaina. Ja lopussa isä on aina ollut 3 - 4 kuukautta kotona ennen lapsen hoitouran alkua.
[/quote]
Ai näitä omaan napaan tuijottelijoita.... Kolme vuotta on pitkä aika olla kotona tuottamatta yhtään mitään ja nostelemassa tukia. Työkykyinen jo kerran olet ja ilmeisen pystyvä, jos ei kerra ole ollut ongelmia työllistyä.
[/quote]
Eli tälläkin perusteella joku voi vastustaa kotihoidontukea. Onpa jännä miten sen voi näinkin kääntää!
En ole tuo kirjoittaja.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:33"]
Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työllistyä ennen eikä jälkeen kotiäitivuosien. Ja todellakin olen ollut kotona niin kauan, kunnes lapsi on ollut valmis hoitoon. Yksi hiuykan alle 2-vuotiaana, kaksi hiukan alle 3-vuotiaina. Ja lopussa isä on aina ollut 3 - 4 kuukautta kotona ennen lapsen hoitouran alkua.
[/quote]
Ai näitä omaan napaan tuijottelijoita.... Kolme vuotta on pitkä aika olla kotona tuottamatta yhtään mitään ja nostelemassa tukia. Työkykyinen jo kerran olet ja ilmeisen pystyvä, jos ei kerra ole ollut ongelmia työllistyä.
[/quote]
Yksikään kotona lapsia hoitaen viettämäni päivä ei ollut hukkaan heitetty minun, lasten tai yhteiskunnan kannalta. Vaikka olisin pääministeri tai lääkäri, lapsenhoito on sen arvoista, että pikkulapselle annetaan ne ensimmäiset pari vuotta rauha kasvaa kotona. Ja töitä kerkeää äiti (tai isä) silti tehdä vuosikymmeniä Ehkä jopa viisaampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:42"]
Yksikään kotona lapsia hoitaen viettämäni päivä ei ollut hukkaan heitetty minun, lasten tai yhteiskunnan kannalta. Vaikka olisin pääministeri tai lääkäri, lapsenhoito on sen arvoista, että pikkulapselle annetaan ne ensimmäiset pari vuotta rauha kasvaa kotona. Ja töitä kerkeää äiti (tai isä) silti tehdä vuosikymmeniä Ehkä jopa viisaampana.
[/quote]
Nimenomaan! Ensimmäiset pari vuotta, eli allokoituna vuosi sinulle ja vuosi isälle!
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:39"]
Mietitäänpä nyt lapsen kannalta, kuten aikuisen ihmisen tulisi. Kun totuus ei pala tulessakaan: normaalisti ensisijaiseen hoitajaansa kiintynyt lapsi ei ole valmis vaihtamaan hoitajaa ensimmäisen parin vuoden aikana. Jos isä ja äiti tai äiti ja äiti tai mummo ja isä ovat tasaveroiset lapsen mielessä, näiden välillä voi toki vaihdella. Useimmiten eivät ole, vaan äiti on lapselle tärkein. Näin se vain on.
[/quote]
Mielestäni meillä ollaan molemmat yhtä tärkeitä, ja jaamme hoitovapaan (3 v)puoliksi. Mielelläni minä (äiti) olisin pitempään, mutta haluan suoda isällekin oikeuden hoitaa lasta täysipäiväisesti. Oikeuden minkä hän haluaa, ja mikä hänelle kuuluu. Lapsi on taatusti yhtä onnellinen.
3v on mielestäni juuri sopiva aika mennä kodin ulkopuoliseen hoitoon. En tarkoita, että olisi lapselle vahingollista mennä aiemmin, mutta ei hyödyllistäkään. 3v hyötyy varhaiskasvatuksesta ja on sopivassa iässä totuttelemaan lapsiryhmään. Lisäksi monet äidit ja isät ovat mielellään pienen lapsensa kanssa kotona (ainakin me olimme), ja yhteiskunnan pitäisi kaiketi edistää jäsentensä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä myös, eikä vain miettiä, miten säästää rahaa. Varsinkin kun päivähoito on yhteiskunnalle kallista, etenkin alle 3-vuotiaiden päivähoito. Saa tienata aika paljon, että verot kattavat kustannukset. Harvat suurituloiset naiset hoitavat lapset 3-vuotiaiksi kotona.
Naisten syrjäytyminen työmarkkinoilta ja työmarkkinoiden epätasa-arvo on kyllä todellinen ongelma. Tähän auttaisi mielestäni kuitenkin hoitovapaiden osittainen korvamerkitseminen isälle, kuten ehkä on tulossakin ja/tai vanhemmuuden kulujen jakaminen kaikkien työnantajien kesken. Mahdollisesti kh-tuen voisi myös poistaa esim. ajalta kun lapsi on yli 2v, mutta mahdollisuus palata entiseen työpaikkaan pitäisi tietenkin säilyttää, jos halutaan tukea äitien työllisyyttä.
Me hoidettiin esikoinen 3-vuotiaaksi kotona, mutta oltiin vuorotellen kotona, mä vähän kauemmin (kakkonen on vielä mahassa). Ja koin kyllä, että töissä ollessani oli vaikea pitää yllä tarpeeksi intensiivistä suhdetta pieneen lapseen. Mun olisi hyvin vaikea olla äiti, jos en saisi olla kotona ainakin tuota vajaata kahta vuotta, minkä esikoisen kanssa olin. Luultavasti en pystyisi tekemään enempää lapsia, jos joutuisin laittamaan lapsen jo 1-vuotiaana hoitoon.
Ja kuitenkin haluan olla äiti ja haluan myös tehdä töitä. Olen korkeasti koulutettu ja maksan ihan hyvän summan veroja joka kuukausi. Ja lapsistani olisi tarkoitus kasvattaa uusia veronmaksajia tänne. Eihän valtion sinänsä tarvitsisi tukea kenenkään vanhemmuutta, mutta Suomessa arvomaailma on tähän saakka tukenut sitä, että vanhemmat saavat valita miten lapsensa hoitavat.
Ja mistähän niitä töitä sitten sais, kun koko ajan potkitaan porukkaa yrityksistä ulos? Voin toki laittaa lapsen hoitoon ja jäädä työttömäksi kotiin nostamaan isompaa työttömyyskorvausta kuin mitä kotihoidontuki.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:52"]
Ja mistähän niitä töitä sitten sais, kun koko ajan potkitaan porukkaa yrityksistä ulos? Voin toki laittaa lapsen hoitoon ja jäädä työttömäksi kotiin nostamaan isompaa työttömyyskorvausta kuin mitä kotihoidontuki.
[/quote]
No nopeuttaako se yhtään sinun töihin pääsyä, jos olet 3 vuotta kotona sen lapsen kanssa? Ihan samalla tavallahan sinä silloinkin etsit niitä töitä.
Mitä tukia se äiti nostaa? Ei ainakaan työttömyystukea tai toimeentulotukea. Hän saa kotihoidon tukea, joka on kunnalle paljon pienempi rasite kuin lapsen hoitaminen kunnallisessa päivähoidossa.
Lisäksi äidin työpaikalle palkataan siksi ajaksi joku nuori, mahdollisesti vastavalmistunut, joka saa arvokasta työkokemusta ja jalkansa oven väliin niin, että hän voi vuosikaudet lomittaa puljun äitejä ja isejä ja tulla tutuksi kollegojen kanssa ja saa jossain vaiheessa vakipaikankin sieltä.
En näe asiassa mitään ongelmaa.
Minä kannatan mallia jossa isälle olisi ainakin vuosi hoitovapaata ja äidille max. vuosi.