Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö minun kutsua miehen sukulaisia kylään?
17.02.2014 |
Mies ei oikeastaan koskaan soittele kenellekään ellei ole jotain käytännöllistä asiaa. Ei siis mitä kuuluu -puheluita, jotka kai muutenkin ovat miehillä harvinaisempi tapa kuin naisilla.
Minusta taas tuntuisi omituiselta kutsua hänen lapsuudenperheensä jäseniä meille kahvittelemaan muuten vaan, kun en heitä kovin hyvin tunne vaikka ollaankin asuttu jo pitkään yhdessä. Ehkä heillä on vaan erilainen perhe (ei tapana kyläillä toistensa luona) tai sitten hänen perheensä ei voi sietää minua. Ei minulla itselläni ole varsinaisesti mitään hinkua heidän kanssaan kaveerata, lapsia enemmänkin ajattelen.
Minusta olisi ihan kiva jos lapsemme tutustuisivat myös sen puolen sukulaisiin, mutta en halua toisaalta pakottaa sukulaisuussuhteita, eihän kaikkia lapset kiinnosta. Tämä on vaan tosi outoa, koska en ole ennen tavannut noin sisäänpäinkääntynyttä porukkaa kuin miehen sukulaiset ovat.
Olen ajatellut että mies hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa ja minä omiini.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on sen luokan sisäänpäinkääntynyt nörtti, että ei tapaisi ikinä omia vanhoja vanhempiaankaan, jos minä en pitäisi huolta yhteydenpidosta... Muita miehen sukulaisia emme juuri näe kuin jossain häissä tms sukujuhlissa harvakseltaan, ei ole heidän suvussa niin tapana muuten nähdä. Mutta minä hoidan joulu- ja pääsiäiskorttien lähettämiset ja jos on häitä, rippijuhlia tms niin näiden muistamiset, lahjat jne. Mieheni mielestä kaikki semmoinen on turhaa.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 14:10"]
Ehkä heillä on vaan erilainen perhe (ei tapana kyläillä toistensa luona)
[/quote]
Oman kokemukseni perusteella veikkaan tätä. Itse en ole juurikaan yhteydessä sukulaisiini. Siskoni asuu samassa kaupungissa, ja häntä näen joka kuukausi, mutta muut asuvat kauempana ja ovat minulle suhteellisen yhdentekeviä. Serkkuihini en esimerkiksi ole ollut missään yhteydessä vuosiin, enkä tiedä heidän perhetilanteistaan tai muista asioistaan mitään. En ole mitenkään riidoissa sukuni kanssa, en vain anna sukulaisuussuhteille mitään arvoa.
Me ollaan siis naimisissa. Osa miehen perheestä oli häissämme. Siitä on kuitenkin ikuisuus, eivätkä käsittääkseni ole vaihtaneet kuulumisia juhlien jälkeen. Jotenkin tosi outoa että ne asuvat lähellä eivätkä pidä mitään yhteyttä, ja minun perhettäni näemme melkein kuukausittain vaikka asuvat kaukana.
ap
Joissain suvuissa ei vaan olla kovin innokkaita pitämään yhteyttä. Me muutettiin kolmisen vuotta sitten miehen mummon naapuriin, siis kirjaimellisesti viereiseen kerrostaloon. Ollaan tänä aikana nnähty ehkä kahdesti. Miehen mielestä tässä ei ole mitään outoa tai väärää. Mua ahdistaa jos edes ajattelen koko asiaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin mä ajattelen, että ensin yhteydenpito pitäisi lähteä miehestä ja sitten jos/kun tutustut häneen sukuunsa hyvin, voi yhteydenpito tapahtua ilman miestäkin. En tarkoita, että olisi jotenkin väärin sun kutsua heitä, mutta luonnollisempaa olisi, että mies olisi ensin aktiivinen, koska hänen perheestään on kyse.
Meilläkin on yhteen miehen sisarukseen vähän hiljaiset välit, muiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Jostain syystä miehellä on luonnostaan tähän yhteen yhteydenpito vähäistä ja olen ajatellut, että ei ole mun tehtävä luoda suhteita, jos miehellä ei luonnostaan ole sisarukseen läheistä suhdetta.
Mun miehen veli perheineen asuu naapurissa noin 30 metrin päässä. Vaivautuneesti nähdään pakollisissa lasten kutsuissa kerran vuodessa. Kun lapset kasvaa, ei nähdä muuten kuin ohimennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:15"]
Mun miehen veli perheineen asuu naapurissa noin 30 metrin päässä. Vaivautuneesti nähdään pakollisissa lasten kutsuissa kerran vuodessa. Kun lapset kasvaa, ei nähdä muuten kuin ohimennen.
[/quote]
Mistä tämä johtuu?
Ehkä mun tosiaan pitää jättää miehen huoleksi jatkossakin kutsua tai olla kutsumatta. Heillä ei varmaan vaan ole tapana tavata. Niin mies on itsekin sanonut, mutta musta on vaan tuntunut että se ei tahdo loukata mun tunteita kertomalla totuutta eli sitä että sen koko perhe inhoaa minua. Ehkä tää ei olekaan mitään henkilökohtaista, pitää varmaan unohtaa koko juttu. Onhan lapsilla kuitenkin mun puolelta sukua, ja ne ovat meidän elämässämme mukana. Ehkä se riittää.
Onhan nuo vähän sellainen suku muutenkin. Eivät käy kuulemma toistensa hautajaisissakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tapaisi mun veljeä koskaan mikäli emme sopisi hänen vaimonsa kanssa tapaamisia.
Veli nyt vaan on sellainen. Se tapaa mielellään kyllä sitten, ku kaikki on valmiiksi sovittuna, mutta siltä puuttuu joku palikka päästä eikä se saa ikinä itse sovittua mitään tapaamisia yms.
Menee hyvin näin. Eli jos Ap haluat ne miehen sukulaiset osaksi lastenne perhettä, niin sitten järjestät tapaamisia. Epäilen, että miehesi ei koskaan tule tuossa petraamaan.
Entä jos pyytäisit miestäsi kutsumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat lasten tutustuvan heihin, niin kutsu vaan.
Niin, kutsukaa yhdessä ja katsokaa miten kyläily sujuu. Jos hyvin, voitte jatkaa kyläilyä jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää naimisiin, niin saatte aiheen kutsua sukulaisia.
Alue: Aihe vapaa
minäkin ajattelen sisarestani ja hänen uudesta siipastaan että en kehtaa kauheasti tungetella.
Ovat kyllä yhteydessä kun ovat valmiita sukulaisia tapaamaan.
Noin kerra kuussa/ kahdessa. Nähdään, riippuu hiukan menoista.